Raviradalla sattui ja tapahtui

Josi hieno näyttelykoira ;-) JUN ERI 1 ja PU 4. Näin tänään.
Josi olisi halunnut tänään murista toisille koirille, tempoili hihnassa suuntaan ja toiseen ja meno oli sen mukaista. Näyttelyhihna katkesi just ennen kehään menoa ja sitten solmuilla korjattu hihna pääsi luistamaan kaulasta kehässä. Tuntui siinä vaiheessa, että josko maan alle vajoaisi. Hienosti pysyi tollo kuitenkin paikallaan ja hihna saatiin takaisin kaulaan. Josi näytti sitten kuitenkin sen parhaansa minkä pystyy ja ällistys oli melkoinen kun Hanskille ojennettiin vaaleanpunainen nauha. Paras-uros-kehässä kokeneemmat saivat paremmat sijoitukset mutta ollaan niin iloisia Josin tämänpäiväisestä arvostelusta. Hieno rakas ihana Josi!
Nyt jätetään näyttelykehät kesäksi ja harrastetaan paljon muuta mukavaa.

Iloisen hännän heilutusta

Käytiinpä sitten Josia näyttämässä tuomarille. Hienosti löytyi se ravikin eli Josi ei peitsannut :-)
Meidän mielestä hyvä arvostelukin tuli ja sininen nauha. Keskeneräinen sanoi tuomari ja lapussa luki että "hieman iloinen häntä". Tuolle ei voi kuin hymyillä - hieman iloinen.. Josin häntä kyllä heilui iloisesti koko ajan.
Huomisaamulla sitten taas kehään, nyt australialaisen tuomarin eteen - häntä heiluen.

Harrastusilta

Tänään Josi Joosepilla oli sekä taipparitreeniä että jäljestystä. Taipparitreeneissä oli vesityö aiheena ja etukäteen oli tiedossa ettei Josi veteen mene. Vaikkei sitä koskaan tietty varmaks tiedä. No ihan rannalta kurottaen damit nousivat vedestä mutta jos uimasilleen piti heittäytyä, niin damit ja se niin kiinnostava lokki jäivät veteen. Josi lähes tärisi innosta muttei uskallus vieläkään riittänyt veteen asti. Nuo suolampien rannat on liian jänniä vielä. No jospa viikonloppuna saataisi asiaan muutos; mökkiranta on saman oloinen mutta hieman helpompi veteen menoa ajatellen - luulisin.
Josi osoitti olevansa mahtava jäljestäjä taas kerran. Jälki oli ehkä 350m ja ojien ylityksiä tuli mahtavat viisi kappaletta. Ojia ei täällä mäntykankailla paljoakaan ole, joten etsin sellaisen paikan jossa sellainen tulee jäljen poikki. Ei isoja ongelmia ojien yli loikkimisessa ja kulmamakaukset (joita oli kolme) menivät hienosti. Parille kulmalle piilotin herkkuja, jotta Josi kiinnostuisi enemmän makauksista. Hyvin Josi yleensä mielestäni merkkaa makaukset, tuomarista en sitten tiedä mitä mieltä hän on. Sekin selvinnee lähiviikkoina..
Kaatona tällä kertaa oli hirven sorkka, joka on todella iso verrattuna peuran sorkkaan. Joutuu kohta varmaan pakastinostoksille, että sorkat mahtuu ruokien sekaan.. Niin - kiinnostunut oli Jooseppi sorkasta ja jäi nuolemaan sitä. Tänään tulee ihan oma pisteytys eli ykköstulos! Hienoa Josi ja onnea oikeisiin kokeisiin :-)

Saaristolaiselämää ja vähän muutakin

Hellejakson lopulla pääsimme nauttimaan veneilystä ja mökkeilystä saaressa. Josi oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä mutta käyttäytyi kuin vanha tekijä. Kuono päin tuulta ja eikun menoksi. Veden pärskeitä yritti saada suuhunsa ja reimarille piti laulaa tollerilaulua..

Nyt on todettu ihan omin silmin, että tollaus toimii. Josi kun puuhastelee rannalla, linnut tulevat katsomaan ja ihmettelemään tätä punaturkkia. "Saaliiksi" on jo saatu pari joutsenta ja useampia sorsia. Nyt odottelemaan metsästyskautta ja kokeilemaan tositilanteessa tätä elävää sorsanhoukutinta.

Murkkuilu jatkuu edelleen ja se vaikuttaa harrastuksissakin. Agitreenit menivät pitkälti juoksenteluksi ihanien tollerineitien luo. Korvat ovat poissa ja vietit vie. Onneksi Josi hieman malttoi jättää heilastelun alkeet myöhäisemmälle iälle ja jopa muutaman vauhdikkaan putkeen menon ja hypyn suoritti.

Noutajien järjestämät taipparitreenit ovat lopuillaan ja me jatkamme harjoituksia pitkin kesää. Jospa se varis taas nousisi korvien palautumisen myötä ja uskallus riittäisi suorantaisesta lammesta hakea mitä sinne sitten heitämmekin. Paljon vaan hirmuisen mukavaa vesitreeniä niin tuskin on rannan tyypillä enää vaikutusta Josin hakuhalukkuuteen.

Murrosiän mullistuksia

Se on sitten meillä, murrosikä siis. Tulee mieleen pätkä lastenlaulusta:"..ei korvia, ei korvia.." Menimme eilen uimaan Josin kanssa. Tarkoitus oli siis, että Josi ui ja noutaa. Kävihän tuo heittämiämme leluja hakemassa vedestä mutta palautuksen suunta oli aivan väärä - sivusta ohi ja vauhdilla. Luoksetulo ei toiminut sitten pätkääkään, ei nätisti pyytämällä, ei jämäkästi kutsumalla eikä edes pillillä (jota Josi on orjallisesti totellut tähän asti). Hyvin lyhyeksi jäi tuo uintireissu täydellisen tottelemattomuuden takia. Hanski sai noutaa yhden lelun joka Josin mielestä meni ilmeisesti liian kauas. Josi olisi halunnut lähteä mukaan mutta joutui katsomaan rannalta. Hähää - siinäpähän miettii koira - tai sitten ei. Muutama perustottisjuttu otettiin ennen autoon menoa mutta hukassa tuntuu olevan Joosepin opit ja taidot. Autoon menossa ei sentään ongelmia ole. Ilmeisesti Josi ajatusketju menee näin: autoon -> kotiin -> ruokaa! Kovalevy ilmeisesti tyhjentynyt lähiaikoina pojalta.
Lenkkeily on ajoittain erittäin rasittavaa, kun kävelijät ja pyöräilijät pitäisi päästä nuuhkimaan, vastaan tulevat koirat haukutaan ja vauhti on kuin höyryjunalla. Eipä ole tietoa siitä suht rauhallisesta pojasta, joka ei muista kulkijoista juurikaan välittänyt. Onneksi tämä on ohimenevää ja selkeillä säännöillä sekä määrätietoisuudella pitäisi tästä vaiheesta päästä kunnialla yli. Kuulemma.
Eihän tämä elämä yhtä murrosikää sentään ole. Josi osaa hauskuuttaa kotiväkeä monenlaisilla toimillaan. Joinakin iltoina hän tulee pyytämään meitä nukkumaan: istuu olohuoneen lattialla, tuijottaa aikansa meitä ja ääntelee tollerimaisesti "mouuumouu" samalla kun osoittaa tassulla makuuhuoneen suuntaan. Kun emme reagoi, Jooseppi menee yksin nukkumaan. Samanlaista tassulla osoittelua hupakko tekee milloin mitäkin haluten. Ja se lelujen kantaminen sohvalle riviin, sen merkitystä emme ole saaneet selvitettyä. Omituiset ovat tollerin ajatusten polut!

Verta ja hikeä

Hellettä on riittänyt Pohjois-Karjalassakin ja olemme siitä "nauttineet". Josi reppana vaan ei ymmärrä parastaan ja ei suostu menemään veteen suolammen rannalta. Hiekkabiitsiltä kelpaa juosta veteen keppejä noutamaan. Eiköhän tuokin asia muuttune tässä kesän mittaan. Parempi ainakin olisi tulevia metsästysvuosia ajatellen; harvemmin hiekkarannan tuntumassa sorsametsällä ollaan. Agilityä kävimme harrastamassa paahtavasta helteestä huolimatta. Hyvin Josi irtoaa esteille ja vauhtia riittää kuten aina. Itse vaan kun oikein osaisi ohjata.. Kiva huomata miten pienestä omasta virheestä koiran tekemä virhe voi olla kiinni elikkäs helppo korjata ja taas mennään.. Lyhyt oli agitreeni tälläkertaa muttei haluttu koirille (eikä itsellemme) lämpöhalvausta.

Käytiin eilen illalla tekemässä yksi verijälkikin. Kulmia piti harjoitella eli merkkaamista pyrittiin saamaan paremmaksi. Laitoinkin kulmamakauksille turpeen alle muutamia herkkuja, että Josi pysähtyisi pitemmäksi ajaksi makuulle. Jälki oli n 300m ja ikää reilut 12h. Mukana perässäkulkijoina oli vanhempani, jotta Josi oppisi vieraisiin mukana jäljellä. Alkumakaus ok, eka kulma vasemmalta vähän ohi, jäljen suuntaan kuitenkin. En nyt muista tuulen suuntaa, ettei vaan seuraavan suoran haju tullut tuulen mukana?! Vein koiran kuitenkin takaisin ekalle kulmalle, jonka sitten merkkasi hyvin (herkkuja nam) ja sitten jatkuikin jäljestys pienellä siksakilla toiselle kulmalle (lisää herkkuja) ja siitä kaadolle. Kokonaisuutena ihan tyytyväinen olen. Ensimmäisen kerran kokeilin jäljestystä ilman lenkkeilyä ennen sitä ja useampaa Josille vierasta ihmistä mukana.

Illalla sitten taipparitreenit. Päätettiin jättää kesäkuun taippareihin hakematta ja keskittyä treenaamiseen. Ehtiihän tuo vielä, nuori poika. Ja niiiin taitava ;-)

Iloinen jälleentapaaminen

Vietimme eilen De Quiz-pentueen treffejä Rein eli Josin siskon kotona. Kaikki neljä nuorta tolleria olivat paikalla omistajineen sekä mukana oli tietysti myös kasvattaja Eva-Lisa siskonsa Agnetan kanssa. Meillä oli erittäin mukava päivä. Treenasimme hakua variksilla joko motivoituna tai hakuruudusta.  Tunnelma oli kuin taippareissa kun jännäsimme tuleeko vaakku metsästä. Ja tulihan ne sieltä! Sitten koirat saivat tutustua pupuun. Hieman tuntui epäilyttävän moinen otus. Josi ainakin nuuhki tarkkaan ja yritti selvittää mikä otus se tämä on. Erilaisia tapoja kokeiltiin eri koirille, että pupu nousisi maasta (mm vetämistä perässä, sukka pupun päälle ja kopittelua koiraa härnäten) ja lopulta jokainen otti sen suuhunsa ja saipa pupu vauhdikasta kyytiäkin Bossen suussa. Arttu olikin kokenut ja kävi pupun metsästä jäljen päästä. Taitavia noutajan alkuja kaikki neljä.
Sitten olikin näyttelyharjoitusten vuoro. Jokainen ohjaaja sai hienoja vinkkejä koiran esittämiseen ja arvostelussa kaikki saivat ERI:n. Erinomainen pentue siis! :-)

Pelkästään treenaamista ei päivämme ollut vaan koirat saivat juoksennella pihalla toistensa kanssa peuhaten, kilpaa juosten.. Pojat olivat turhan kiinnostuneita siskostaan ja Rei antoikin jätkille kyytiä, kun tulivat liian lähelle. Kaikki tuntuivat nauttivan päivästä, sekä koirat että ihmiset. Paljon ehdittiin jutella ja paljon jäi vielä seuraavalle kerrallekkin. Kerrassaan nautittava päivä!

Kesäfiiliksissä

Runsasluminen talvi on muisto vaan enää. Puitten silmut turpoaa silmissä, muuttolinnut saapuvat ja koiralla on ensimmäinen "täysi kevät". Olemme saaneet seurata, kun Josi yrittää pyydystää perhosia, kärpäset tuntuvat vissiin ärsyttäviltä.
Tänään käytiin verikokeessa ja tulehdus oli poissa. Kyllähän tuon Josin voinnistakin on voitu huomata mutta onhan se hyvä saada varmistus. Samalla reissulla hankin punkkipannan; niitä iljetyksiä on jo liikkeellä.
Huomenna Josi pääsee taas taippariharkkoihin hakua harjoittelemaan. Hyvin oli varis ruudusta noussut, palautus vaan jäi kuulemma hieman kauas. Pitää nyt kattoa vielä yritetäänkö saada paikka kesäkuun taippareihin vai harjoitellaanko kesä ja tähdättäisi syyskuun kokeeseen. Toukokuun lopun näyttelyihin ollaan sittenkin menossa; laskimpa ensin väärin tuon antibiootin varoajan :-)

Agirallia äitienpäivänä

Kenttäkausi on alkanut agilityssä. Kentän tuoksut olivat tosi kiinnostavia mutta malttoihan Josi keskittyä olennaiseenkin. Vauhtia piisasi tälläkin kertaa. Otettiin riemukasta rallivauhtia Josin kanssa putkesta hypylle, putkeen ja toiseen putkeen. Hauskaa villiä menoa ja siitähän tämä punaturkki tykkää. Josilla pursuaa intoa kun pääsee juoksemaan, putkeen ja vähän hyppimäänkin. Meinasipa kerran jos toisenkin namialustan hoitaja kaatua selälleen kun punaraketti syöksyi putki-hyppysuoran jälkeen paikalle. Ja namin saatuaan koira lähti takaisin ja taas ja taas ja.. Mukavasti meni loppupäivä kotona pötkötellessä vauhdikkaan (ja osittain rapaisen) iltapäivän jälkeen.

Pieni ja herkkä ote

Siinäpä se. Ote niin pieni: Josi kohtelee näköjään varista niin hellästi, että sehän putoaa suusta palauttaessa kerran jos toisenkin.  Välillä sitten sitä nyppimistä.. Voi voi. Kuumakalle tuo kanssa on eli hommia riittää ennen taippareita. Kurssi jatkuu kesäkuulle - onneksi. Ja taippareitahan on myöhemminkin, jos nyt alkaa siltä tuntumaan ettei vielä kannata yrittää. Kovasti odotellaan ensi viikolla olevaa pentutapaamista tai tässä tapauksessa voisi puhua nuorisotapaamisesta. Josi ja kolme sisarusta tapaavat ensimmäisen kerran sitten luovutuksen. Voipi olla menoa ja vilskettä tiedossa. Mukavaa.

Voi vaakkua

Eka taipparitreeni on takana. Kuten epäilinkin, riista kyllä Josia kiinnostaa. Vaakku tahtoo saada vaan turhan kovan kohtelun eli sitä Josi herkästi alkaa ravistelemaan ja repimään. Lokki tulee suussa hienosti. Harjoitusta vaan, josko se siitä.. Porukkaa treeneissä oli ollut paljon. Itse en ollut paikalla; ulkoilutin veristä sientä toisaalla. Meillä on jonkinmoinen työnjako, että enemmän metsästävä puoliso eli mieheni ensisijaisesti vastaa nou/nome puolesta ja mejä on kirjoittajan vastuulla. Toki teemme tiivistä yhteistyötä kaikinpuolin mutta olemme näin nämä harrastukset pähkäilleet. Niin.. Jälki oli 12h vanha, pituudesta en sano mitään. Olisko ollut 200m? Yllättäen Josi ei mielestäni merkannut kulmia kovinkaan hyvin joten niihin kiinnitämme jatkossa huomiota enemmän. Muuten jäljestys oli tarkkaa ja vauhti sopiva.

Lottoaja

Josi on mahdoton herkkusuu. Jos vaan vähänkin kuuluu jääkaapin tai pakastimen oven ääni, hän on hyvin nopeasti paikalla. Jos vaikka hän jotain saisi, jos vaikka murunen tipahtaisi lattialle.. Tulee mieleen meidän lottoaminen: joka viikko on lotto vetämässä ja toivotaan, että jos vaikka vähän saataisi. Jättipottia ei taida tulla Josille eikä meille. Mutta aina kannattaa yrittää!
Tänään Josi pääsee tositoimiin taipparikurssilla. Varmasti tiedossa mukavaa tekemistä ja maltin opettelua. Josi on hieman sellainen "nyt heti" tyyppi. Riista kiinnostaa kyllä eikä sen suhteen pitäisi olla ongelmia. Saas nähdä sitten. Intoa kyllä riittää aivan varmasti.