En soffapotatis

Kuten on jo aiemminkin tullut mainittua, yksi Josin ihanimmista piirteistä on hänen halunsa olla lähellä. Jos nyt ei ihan sylissä, niin ihan vieressä sitten. Sohvalla onkin kiva pötkötellä yhdessä. Joskus meinaa tulla ahdasta koko lauman ängetessä sohvalle yhtäaikaa mutta toistaiseksi ollaan kivasti mahduttu siihen. Ehkäpä joskus on isompi sohva ja isompi lauma. ;)
KoiraNetissä oli tullut Josin tietoihin viisi uutta kirjainta. FI JVA. Nyt voidaankin odotella postia kennelliiton suunnalta ja kehysostoksille meno tiedossa. Mukavaa. J on kyllä intohimoinen nuuskuttelija; kaikki pitää nuuhkimalla tutkia. No silleen koiraeläimet taitavat tietonsa parhaiten saada.
Olen miettinyt pienen pääni puhki Josille hyvää/maailman parasta malttiharjoitustilannetta. Eipä taaskaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalastelemaan vaan ihan ikiomaan (tai ehkä pankinkin) eteiseen ja uloslähtötilanteeseen. Miten voikaan ihminen olla näin sokea?? Jokapäiväinen ja useamman kerran tapahtuva tilanne, missä koira käy useimmiten kuumana kuin kekäle. Huh helpotusta - ja mukavaa. Toivotaan vaan pitkää lämmintä syksyä, ettei tarvitse monia kertoja hikoilla talvikamppeet päällä. Jooseppi osaa kyllä esittää kaikki mahdolliset tanssit ja niitten ulkomaalaiset muunnoksetkin muka vauhdittaakseen ulospääsyä. Huvittavimman näköistä on se, kun koira on takapää maassa ja etupää tekee hyppyliikettä.
Josi taitaa olla tyypillinen tolleri; sisällä sohvaperuna/talja ja ulkona elosalama. Uloslähtö saa virtaa tuohon otukseen jo sisätiloissa.
Sitten vielä viikon väite: 78 neliöön ei mahdu kuin yksi koira! Jos täällä asustaa kaksi suht normaalikokoista aikuista, niin eikös näihin neliöihin mahtuisi toinenkin punainen????

Josi 2.5v

Pieni-suuri Josi viettää siis tänään lähes synttäreitään, takana kaksi ja puoli vuotta punaturkkista elämää. Suurempia juhlia emme aio järjestää vaan suuntaamme iltapäivällä metsään damin kanssa noutotreeneihin. Hassulta kuulostaa tuo sana treeni, kun miellän sen yleensä pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi noudoksi. Mutta näin menemme eteenpäin.
Josi oli perjantaina hierottavana Helin luona ja yllättäen takareidestä löytyi aika kipeä kohta. Josi säpsähteli ja jopa piti pientä ininää, kun paikka oli niin kipeä. Siitä se kipu vähitellen katosi ja J lähes nukkui käsittelyn jatkuessa. Lopuksi Josi muisti pummia muutaman herkun, joita heti alussa oli havitellut. Ahmatti! Jipsu menee aina niin innokkaasti Helin luo ja aina yhtä innokkaasti lähtee poiskin. Hassu otus.
Eilen aamulla lähdimme koko lauma metsälle. Josi ei oikein noista aikaisista aamuherätyksistä välitä (enkä mie) mutta houkuttelemalla saatiin noutaja mukaan. Paikkana oli laajat peltoalueet, joita halkovat mahtavat kanavat ja ojat, joissa sorsat tykkäävät lymyillä. Josi sai taas aivan mahtavaa malttiharjoitusta silloin kun seisoskelimme paikallamme eikä mitään tapahtunut. Innokkaasti J tutki pusikoita ja loikki ojien yli. Ei niitä sorsia sitten näkynyt paitsi aivan liian kaukana. Mukava aamulenkki kuitenkin vaikkei metsästystapahtumia ollutkaan.

Harjoitusta

Tehtiimpä eräänä iltana ennen pimeän tuloa Josille pitkästä aikaa verijälki. Edellisen kerran J olikin jäljellä PM-kokeessa, joten olihan tuo aikakin. Suunnitelmissa oli treenata niitä makauksia.. Senkun suunnittelet, tuumasi Josi ja touhotti kuin veturi eteenpäin, kuten aina jäljen alussa. Kelasin liinan lyhyelle makauksen lähestyessä ja menin Josin eteen, että yhdessä tutkittaisi ja ihasteltaisi makausta. No joo - Josi kurkki mieluummin ohitseni, oli jopa hieman närkästyneen oloinen. Mitäs menin hänen työtään sotkemaan.. Kolme makausta neljästä näin tein, eikä J tuntunut olevan yhtään kiinnostuneempi niistä kuin ennen. Pieni nuuhkaisu (ja tällä kertaa neljä jalkaa maassa yhtäaikaa!!) riitti Josin mielestä. On mennyt huonomminkin. Katko selvisi todella nopeasti ja sorkalle pysähdys. Ihan jees homma koiralta, jota ihan selvästi kiinnosti metsän muutkin hajut.
Linnut, etenkin pyyt ja sitä isommat lentävät kiinnostavat Josia kovasti. Vauhdikasta on metsässä juokseminen kun sattuu sopiva haju kirsuun. Mukava seurata koiran toimintaa ja kiinnostusta riistaan.
Noutotreenejä ollaan tehty yhdellä damilla edelleen. Ei oikein taida uskaltaa ottaa useampaa mukaan vielä. Täytyy saada palautus varmemmaksi ennenkuin pikkukoiran pikkupäätä rasitetaan useammalla noutoesineellä. Nyt kyllä dami palautuu vähintään metrin päähän ohjaajasta ja usein käteenkin asti. Vähitellen vähitellen..
Tokoa ollaan treenailtu kotona ja jotain ihan pientä ulkonakin. Voi tuon tollerin intoa tehdä yhdessä asioita ja etenkin jos luvassa on herkkuja! Pitää myös muistaa, ettei treenaile kovin nälkäisen koiran kanssa, jos sormet ovat itselle tärkeät. Muutaman kerran on innokas Josi meinannut rystysiä myöten viedä sormet  mennessään.

Luonnetestissä

Tämän sunnuntaiaamun ohjelmaan kuului luonnetesti. Ihan mielenkiinnosta lähdimme testiin, että mitä tuomarit sanovat hurmaavasta punaturkistamme. Pisteitä tuli näin:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Tempperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauksensietotesti +++ Laukausvarma
yhteensä +170 pistettä

Testin järjesti Joensuun seudun palveluskoirayhdistys. Ja paikkana virallisesti Liperi, ihan tässä Joensuun kupeessa Pärnävaaran urheilukeskuksella testailtiin.
Oli hyvin Josin oloinen selostus tuomarilta eikä meille tullut yllätyksiä luonteesta.
Tynnyri oli kaikkein jännin juttu, ja sitä J tutki jälkeenpäin varovaisemmin. Kelkan lähestyminen jännitti ja sille piti haukkuakkin, mutta heti Josi meni sitä nuuhkimaan ja tutkimaan. Uhkaavat ihmiset eivät tuntuneet uhkaavilta ollenkaan; J istui rauhassa paikallaan enemmänkin ihmetellen. Yksin ollessaan korvat olivat hieman päätä vasten ja häntä oli hyvinkin paikoillaan, mutta ei tämä koira hyökkää ihmisten päälle, mieluummin ihmettelee vaan tilannetta. Pimeässä huoneessa ei mennyt suoraviivaisesti Hanskin luo, vaan teki hieman ympyrää oven vierestä. Ihan mukava testi ja kivat pisteet.


Ei taisteluleikit kiinnostaneet



Kelkkaa tutkimassa



Tuo on jo nähty; ei kiinnosta enää.



Josi puolustautuu hyökkääjältä :D



Jännä äänekäs tynnyri

 

Taas sieltä tullaan..

Viikko sitten olimme ulkoilemassa Nuuskun ja Rapsun kanssa. Kamera sattui kerrankin mukaan. Sää oli aivan mahtava aurinkoinen poutapäivä ja tollerit omistajineen saivat raitista ilmaa. Josi pysytteli tiukasti Rapsun hännän tuntumassa mutta malttoivat he myös juoksennella kankailla. Sitkeä tuo meijän Romeo.


Kolmikko



J&R