tiistai 22. tammikuuta 2013

Linssilude

Eilen oli mukavan aurinkoinen sää kun lähdimme lenkille. Otin kameran mukaan ja sanoinkin Josille, että voisit vaikka vähän poseerata sitten. No mitäs herratolleri tekikään kun otin kameran pussista? Tietenkin asettui viereeni tai eteen niin kivasti istumaan :)
Tässähän minä nyt olen

Ota nyt se kuva!!
Harmittavasti kamera on mitä on ja kuvaajan taidotkaan eivät yllä edes tuolla kameralla toivottuihin tuloksiin. Valkoista valkoisempi lumi ja sitä vasten yllättävän tumma koira ei ole hyvä yhdistelmä miun kuvaustaidoille ja kameran kapasiteetille. Josi se siellä kuitenkin kuvissa on!
Rauhalliset lenkkeilymetsät näin talvella ovat aika hankalia löytää. Tai ainakin sellaiset paikat minne pääsee autolla suht mukavasti eikä polkujen varret ole keltakuorrutetut. Hanski ajaakin sellaisiin paikkoihin, että mulla on sydän kurkussa ja melkeimpä huonotkin housussa, kun pelkään että auto jää hankeen kiinni. Eikä lumilapiokaan ole ollut mukana.. Mutta Josi nauttii ja me myös. Metsälenkeistä siis.
Jänisten jäljet täytyy haistella ja etenkin kanalintujen jäljet ovat erityisen kiinnostavia. Monet kerrat Jooseppi kurkotteleekin kohti puita vainuten jonkun (yleensä vanhan) hajun.
Pystykorva?


Tulettehan te sieltä?

Kotona tehtiin tässä illalla nenätreeniä. Josi tykkää hurjasti etsiä herkkupaloja. Käytetään ihan vaan ruokanappuloita siinä ja hyvin kelpaa. Jotenkin sitä nenää täytyy näin talvellakin käyttää - muutenkin kuin lumipenkkaan työntäen. Vauhti ja nuuskutus oli aivan valtavaa - voi kun olisi kesä.. Vaihdoin "huomaamatta" etsittävän damiin ja kyllähän sekin löytyi. Se palautus ei todellakaan ole sitä mitä toivoisin mutta ajatuksia/suunnitelmia sen parantamiseksi on. Eli pyydämme nöyrästi apua kokeneemmilta- taas kerran. Mutta rakas tuo otus on kaikesta huolimatta ja juuri sen takia. Josi käy aamulla herättämässä minut hyvin kostealla kielellään, painautuu sohvalla lähelle - kerran oli kuin nakkimakkara meidän kahden ihmisotuksen välissä (itse se siihen tunkeutui).. 
Koiran tuijotusta mie en vaan vielä ole ihan ymmärtänyt. Mitään pyydettävää (asiaa) hänellä ei pitäisi olla, mutta tuijottaa vaan. Aika ärsyttävää oikeastaan tuollainen! Mutta aloimpa miettiä, että jotain tuo muistuttaa. Ensin tuli mieleeni sarjakuva Daltonit mutta päivää myöhemmin päähäni välähti: Rantanplan! Tuttu koira Lucky Luke- sarjakuvista. Siinähän Rantanplan tuijotti (muistaakseni) Lucky Lukea ja mietti: "kuka tuo on, tunnen kyllä mutten muista".. Lopulta R:lla välähti;"Pecos Bill". Pieleen meni kyllä siinä. Mutta tuskimpa Josi miettii, että "kuka tuo on - pitäisi minun muistaa". Toivottavasti näin ei ole. Syy on varmasti, että hän ihaillen meitä tuijottaa -onhan? Onhan? Pakko olla!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Hyvää Uutta Vuotta

Ihan liian hiljaista on ollut täällä blogirintamalla meidän puolesta. Joulu meni flunssaa sairastaessa; Josi on kyllä ollut terveenä. Viimetippaan jätetyt jouluvalmistelut jäivät tekemättä mutta onneksi työkaveriltani oli paketti myös Josille ja possunkorvat saivat riemastuneen vastaanoton.

Näin vuoden alussa on tullut muisteltua mennyttä vuotta ja ehkä vähän suunniteltua tulevaakin.
Miettiessäni mitä Josi on puuhannut vuonna -12 ei aluksi tullut mieleen juurikaan mitään. Eletty on kuitenkin 366 hyvinkin tollerimaista päivää ja siihen mahtuikin loppujen lopuksi paljon. Mejäkokeissa Josi starttasi huimat kuusi kertaa. Kauden tuloksetkin olivat hienoja: 5xVOI1 ja 1xVOI0. Nenäpunkki vaivasi keväällä ja se selittäneekin tuon nollan. Verijälkeä treenattiin erilaisissa kokoonpanoissa (ainakin tollerit, flätti ja kultsu olivat treeniseurana) ja erityisesti jäi mieleen yöjälki kiiltomatoineen. Kaksi kiertopalkintoakin tuli kokeista mukaamme: P-K:n Noutajien "Konstan Kuppi" ja tollereitten "Paras yhteistyö"-palkinto. PM-kokeessa tuli toinen sija.
Syksyllä Josi pääsi kanalintumetsälle ja saaliiksi tuli teeri. Syyskuussa pääsimme jäljestämään kolarihirveä ja se olikin hieno ja opettavainen kokemus. Mahdolliseen seuraavaan kertaan minun pitänee varautua kahluusaappain, näppylähanskoin ja säärisuojin.
Näyttelyssä Josi kävi kerran pyörähtämässä H:n arvoisesti.
Noutamista ollaan treenattu, malttia kasvatettu ja vietetty mukavaa koiraelämää.

Tälle vuodelle emme ole suunnitelmia tehneet. Kesän tullessa ainakin mejäkokeet vetävät puoleensa. Mökillä aiomme olla niin paljon kuin mahdollista, siitä kun koko lauma nauttii paljonpaljonpaljon. Koiramaista toimintaa varmasti tiedossa mutta millaista sen aika näyttää.



Söpöilyä

Apulainen