Josi

Onhan säitä pidelly..

2012-01-23T14:30:00.001+02:00

Lunta kaivattiin ja sitä nyt sitten on. Ihan ärsytykseen asti jopa. Metsälenkit ovat välillä todella uuvuttavia, kun kahlaamme polveen ylettyvässä lumessa eteenpäin. Tiet (ei niin viralliset) ovat jopa auraamattomia eli jännitystä riittää autoilijallakin.. Onneksi muutamia hyvin tallattuja polkuja on eikä tarvitse umpihangessa edetä.

Josilla oli elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Sidekalvontulehdus taisi lääkärin lappusessa lukea. Hyvinkin rähmivä ja punoittava silmä sai värikäsittelyn eli sillä katsottiin onko silmä ok. Ei löytynyt naarmua tms eli tipat määrättiin hoidoksi. Siinäpä olikin toimintaa, kun tuolle tippoja yritettiin saada silmiin. Hanski oli muutaman päivän Josin kanssa kahdestaan minun ollessa opiskelemassa. Oli kuulema aivan kamalaa se tippojen laitto. Voin uskoa sen, kun ei me kahdestaan meinattu onnistua. Josilta löytyy yllättävästi voimaa, kun tarve vaatii. Viimeisiä tippoja laitettaessa J oli melko nätisti paikallaan. Niinpä tietysti.

Tollereitten omassa tokoryhmässä olen Josin kanssa päässyt käymään jo jopa yhden kerran. Edelliset treenit jäivät väliin opiskelujen takia ja loppuviikolle näyttää tulevan aivan liian kova pakkanen ulkotreenejä ajatellen. Aivan mahtavaa oli huomata, että tuo ikiliikkuja keskittyi minuun eikä lähellä olevat koiratkaan tuntuneet häiritsevän. Josi tykkää, mie tykkään eli meillä on mukavoo. Saas nähdä mitä vielä opitaan.

Hain Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen Mejän-menevin -kiertopalkintoa viimevuoden koetulosten perusteella. Josi oli kolmas!!! Tasapistein olivat kolme ensimmäistä koiraa ja paremmuusjärjestys selvisi PM-kokeen sijoituksen ja kokeiden korkeimpien pistemäärien perusteella. Hieno pieni mejäkoira Josi!! <3

A-Ö

2012-01-13T19:01:00.000+02:00

Josin mietteitä aakkosittain:

A - Aamuruoka. Nams.
B - B-vitamiinia saan ajoittain. Se tekee kuulema hyvää lihaksille. Ja minä tykkään siitä; ne pallerot on hyviä.
C - Tämä on helppo. Carrier - ruoka jota saan joka päivä isosta säkistä. Ja sitten on Cesar, suurta herkkua jota saan silloin, kun muistan pysähtyä sorkalle. Sain sitä myös Jouluna.
D - Dami. Sillä nimellä pappa ja mamma kutsuvat niitä pötköjä, joita saan noutaa ja kantaa.
E - Edam-juusto. Juustoa ei voi koskaan saada liikaa, paitsi papan ja mamman mielestä.
F - Furminator. Minua joskus furminoidaan - lähteepähän turha irtokarva pois kutittamasta.
G - Grrrr. Murahtelen joskus.
H- Herkku!! Nams! Häntä - minulla on hieno häntä.
I - Ihmiset. Nuo kaksijalkaiset omituisen ihanat olennot. Ja iltaruoka!!!
J - Taas helppo. Josi. Minä! Ja sitten on se jälki. Siitä mie tykkään - saa nuuskutella ja saa sitä herkkua lopussa, kunhan muistan pysähtyä sille sorkalle. En voi unohtaa juustoa - se on suurinta herkkuani.
K - Kesä!! Sillon päästään metsässä vaikka minne asti ja voi uida, pääsee jäljelle, mökille... Ihanaa.
L - Lenkkeily. Parasta on kyllä metsässä ilman hihnaa vapaana meneminen mutta ei ne hihnalenkitkään niin pahoja ole. Pääsempähän silloin nuuskuttelemaan lähiseudun koirakavereiden kuulumiset tarkasti.
M - Mamma. Tään mie tiesin - helppo. Mamma on sellanen sohvaperunakaveri ja vie jäljelle kesällä.
N - Noutaja. Olen kuulema novascotiannoutaja. Mitä se sitten tarkoittaneekaan? Välillä minulle sanotaan "nouda" ja silloin minä saan hakea jotain - yleensä damin.
O - Oppiminen. Minun kuulema pitäisi oppia vielä jotain? Miksi??
P - Pappa. Helppo. Huipputyyppi, jonka kanssa me välillä painitaankin. Papan kanssa pääsen metsälle ja se on superjännää.
Q - Isäni Quiz. En ole kyllä koskaan tavannut mutta olen kuulema hänen näköinen.
R - RUOKA!!! Rapsutus.
S - Sorsa. Niitä saa noutaa myös. En vielä ole paljoa päässyt sorsia noutamaan mutta kuulema ensi syksynä taas.
T - Talvi. Niin ne ihmiset sanoo, kun on tuota valkoista maassa. Ei se minua mitenkään haittaa, paitsi se valkoinen on inhottavaa tassukarvoihin takertuneena. Sitä pitää hampailla repiä pois.
U - Uni. Se on tärkeää minulle. Näen välillä hurrrrjia unia. Myös uimisesta tykkään tosi paljon.
V - Vesi. Sitä minä juon ja vedessä on aivan ihanaa uida. Tulisipa kesä pian.
W - Wuf! Joskus täytyy pitää vähän kovempaa ääntä ja sanon silloin WUF!
X - X-rotuisia koiria on. Minä tiedän ja taidan tunteakin..
Y - Yö. Silloin meillä nukutaan. Minäkin.
Z - Olisiko jotain hyvää?
Å - Å? Kuulostaa tutulta, ehkä.
Ä - Äitini eli Evita
Ö - Öööööö - joko on ruoka-aika?

Joulun jälkeiset terveiset

2011-12-29T13:39:00.000+02:00

Jouluaattona päivällä Josilla oli riemua lumisessa metsässä. Lunta oli satanut ja juuri sopiva sää lumipallojen jahtaamiseen. Muun nuuskuttelun ohessa..

Illalla nukutti, ainakin välillä..

Josi sai lahjaksi putkiluun ja ihanan pienen eko-vinkulelun. Pakettien aukominen kävi jo rutiinilla; olihan tämä jo Josin kolmas joulu. Normaaliruoan lisäksi tuli "seessaria" ja hyvin maistui ;)

Mitähän lankaa (puna)ruskea lienee? ;)

Mie sain kokeiltua uutta rukkia ja lankaakin sain aikaiseksi. Tällaista neulosta tällä kertaa.

Vuosikin alkaa olla takana ja lienee aika pistää myös se pakettiin. Vuosi sitten kirjasin tavoitteiksi hyviä tuloksia mejässä. No niitähän tuli vaikkei ihan itsestään. Sorkkatreenien jälkeen alkoi tapahtua ja kauden kruunasi PM-kisassa 4. sija ja JVA-arvo. Viidet kokeet eikä yhtään hukkaa - hienoa. Taippareihin osallistuminen odottaa vielä oikeaa hetkeä. Noutopaketti ei ole todellakaan kasassa vielä eli treenit jatkuu. Näyttelyissä käytiin kahdesti ja tuloksena molemmista EH. Se peitsaus kummittelee Josin tassuissa vieläkin.. Agility jätettiin ainakin talviajaksi tauolle ja treenaamme malttia muualla kuin maksetuissa olosuhteissa.
Tavoitteet tulevalle vuodelle ovat hyvin samanlaiset kuin tällekkin. Mejää ihan kokeissa asti, taipparit ehkä, tokoa tolleriporukassa, muutama näyttely varmaankin.. Ei nuo kyllä kovin kummoisilta tavoitteilta kuulosta mutta näillä mennään meillä. Mukavaa yhdessä oloa kotona ja muualla aivan varmasti tiedossa.
Erinomaisen mukavaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta!!

Karvaa

2011-12-04T09:50:00.000+02:00

Lähes vuosi on kerätty kaikki Josista harjatut karvat ja tulos on nyt punnittu. Väitän, että keittiövaaka valehtelee!!! Tulos oli nimittäin 76g!! Noin vuosi sitten tulos oli 10g kolmesta harjauskerrasta. Jos tästä tehdään matemaattinen kaava(?) (lyhyt matikka lukiossa), niin Josia on vuoden aikana harjattu hieman yli 22 kertaa. Siis noin kaksi kertaa kuussa. I don´t believe that! Saksalaisesta valintamyymälästä ostettu vaaka ei osaa mitata! Kaikkia karvoja ei millään saa talteen, sillä imuri on tahtonut osansa. Ja vaatteet.. No karvaa ainakin riittää meillä. Nyt odottelen rukin saapumista kotiin ja kokeilua koirankarvan kehräämisestä. Ehkäpä on helpompi mitata valmiin langan paino kuin erittäin kuohkea koirankarva. Meinasin ne karvat pestä ennen kehräystä, ihan vaan siksi ettei lanka tulisi haisemaan märälle koiralle ;) Nyt tuota karvaa lähtee ihan mahdottomasti; pölinä käy lenkillä kun Josi ravistelee itseään.

Karvanlähde - koiralammas

Hymy

Rakas Josi

Metsällä

Ihan paras syksysää

2011-11-25T22:06:00.000+02:00

Aamulla olin Josi-Jooseppisen kanssa aivan mahtavalla metsälenkillä. Uuttahan tuo ei todellakaan ole, että Josi pääsee lenkille, mutta se mahtavuus - se fiilis - se sää!!! Lähdettiin pitkästä aikaa Jamiksen laitamille ja kappas vaan - siellähän (sielläkin) oli puuta kaatunut aikas paljon. No pientä muutosta reittiin ja Jaamankierrosta kiertämään kuitenkin. Osaa siitä, sillä kierros kaikkineen on lähes 50km pitkä. Vaikka ulkoilla tykätään, niin tuo kilometrimäärä on liikaa aamulenkiksi. Tai miksi lenkiksi tahansa, jos kerralla pitäisi mennä. Alkajaisiksi Jipsu meni heikoille jäille ja pelastui omatoimisesti. Kyseessä oli aika syvä rapakko, minkä pinnassa pakkasaamuna oli siis jää. Loppumatkan kuljimmekin kuivin jaloin ja käpälöin, sillä molemmat osasimme välttää kimaltelevaa kylmää ainesta. Uskomatonta miten joku metsänhakkuu muuttaa maisemaa. Kertaalleen piti jo hieman palata takaisin polkua ja ottaa uusi suunta, kun reitti ei tuntunut toivotulta. Usko jo meinasi itseltä loppua, ettei ikinäkuunapäivänä päästä takaisin autolle, mutta kuinkas kävikään? Juuri ennen suurta tuskastusmistani huomasin olevamme noin 300 metriä autolta. Hurja eksyminen siis :P Teeriä oli kivasti puissa aamuisessa pakkasessa. Kun jäin niitä laskemaan, yksi teeri säikähti ja koko lauma lähti lentoon. Lähes 20 kpl niitä oli kaikkiaan. Ja mitäs Jooseppinen muuta tekee kuin lähti perään. Huono on lentävien perään lähteä, mutta ehkäpä hiän sen joskus ymmärtää. Kiinnostusta on. Hyvä se.
Parasta tämänaamuisessa lenkissä oli ehdottomasti tuo sää. Pikkupakkanen eikä tuulta juurikaan. Iltapäivällä alkoi tuulla ja vettä satoi ajoittain kuin Esterin peräpäästä. Eipä olisi ollut kiva seikkailla mäntykankailla silloin!

Jo "vanhakin" nyt nuortuu..

2011-11-23T20:30:00.000+02:00

Josi tahtoo pennuksi jälleen! Ainakin jotkut puuhailut muistuttavat suuresti paljon nuorempaa Josia, jopa pentua. Mörköikä, murkkuikä, pöllökausi - mikä lieneekään. Lenkkipolkujen varteen ilmaantuneet oudot jutut saavat tolleripojan tuhahtelemaan tai jopa hieman murisemaan. Metsässä tuttu kivi olikin muuttunut päältä valkoiseksi lumen takia ja sitähän piti ihmetellä myös. Toiset asiat, kuten metsässä ollut moto, koiruus tarkistaa aivan reippaasti yhtään ihmettelemättä. Minun hiuslenksut, jotka hävisivät reilu pari vuotta sitten naskalihampaan kitaan, ovat olleet myös viimeaikoina vaaravyöhykkeessä. Ei ihan samat kuitenkaan, jotka löytyivät ruskeista haisevista kasoista vaan uudet kappaleet :) Muutama kadoksissa ollut onkin löytynyt ahneen tolleripojan ansiosta milloin minkäkin huonekalun takaa tai alta. Hassu otus!!
Noutoja (vai outoja?) Josi tekee mielellään. Kun ei ole pakko palauttaa käteen asti, koira tuntuu toimivan paremmin ja silti noutoesineet tulevat vähintään metrin päähän. Kaikkein parhaiten palautuu minulta muka pudonnut hanska, jonka Jooseppi tuo ihan käteen asti. Tokoilu varsinkin kotioloissa on aivan mahtavaa. Pieniä alkeita, mutta kuitenkin. Ja J tykkää aivan valtavasti. Etenkin herkuista. Juusto! Aahh.
Karvanlähtö on nyt aika mahtavaa ja Josia tuleekin harjattua aika paljon. Etenkin kun olen suunnitellut rukin hankkimista ja sitten voinkin yrittää kehrätä myös Josin karvoista lankaa. Karvoja onkin ihan kivasti kertynyt paperipussiin. Ehkäpä niistä jo jotain saa aikaiseksi..

Iltapuuhia

2011-11-04T16:51:00.000+02:00

Ne ajat ovat kaukana takana, kun tollerin pentu sai illalla hurjan iltavimman eli riehumiskohtauksen. Nyt illat sujuvat rauhallisemmissa (aikuisemmissa?) merkeissä. Iltaruoan jälkeen Josi usein alkaa leikkiä leluillaan, joka tarkoittaa jopa raivoisaa vingutusta. Sitten hän tuo lelun sohvalla istujan viereen tai syliin, työntää kuonollaan vinkueläintä vielä lähemmäksi ja jää tuijottamaan silmiin lelun saajaa. Tämän teon merkitystä ei olla ymmärretty. Joko Josi haluaa antaa meidän leikkiä leluillaan tai kutsuu leikkiin mukaan. Jos tämän lelun hänelle heittää, se palautuu nopsasti syliin takaisin. Vaikuttaa silti, ettei kyse ole "ota koppi"-leikistä vaan tollerin ajatuksissa on jotain aivan muuta. Mitä se sitten on, sitähän J ei meille osaa kertoa.
Pitkästä aikaa kokeilin harjata hampaita koiralta. Joskus on tullut hankittua harja ja koirien hammastahnaa - silloin hommasta ei tullut mitään. Nyt Josi istuu innokkaana ja lähes täristen odottaa harjan lähestymistä. Mutta tuskimpa se harjaus on niin ihana asia Joosepin mielestä, vaan se tahnan maku! No tuleepa ainakin kulmahampaat harjattua ja takahampaita tuo lähes puree harjaa vasten.
Sittempä onkin lähes kaikki iltatoimet tehty. Pieni ulkoilu omalla pihalla ja Josi meneekin mielellään makuuhuoneeseen omalle petilleen. Hetken päästä saattaa kuulua äänekästä vinguntaa ja jopa murahtelua; Josi näkee unia.

En soffapotatis

2011-10-29T22:43:00.000+03:00

Kuten on jo aiemminkin tullut mainittua, yksi Josin ihanimmista piirteistä on hänen halunsa olla lähellä. Jos nyt ei ihan sylissä, niin ihan vieressä sitten. Sohvalla onkin kiva pötkötellä yhdessä. Joskus meinaa tulla ahdasta koko lauman ängetessä sohvalle yhtäaikaa mutta toistaiseksi ollaan kivasti mahduttu siihen. Ehkäpä joskus on isompi sohva ja isompi lauma. ;)
KoiraNetissä oli tullut Josin tietoihin viisi uutta kirjainta. FI JVA. Nyt voidaankin odotella postia kennelliiton suunnalta ja kehysostoksille meno tiedossa. Mukavaa. J on kyllä intohimoinen nuuskuttelija; kaikki pitää nuuhkimalla tutkia. No silleen koiraeläimet taitavat tietonsa parhaiten saada.
Olen miettinyt pienen pääni puhki Josille hyvää/maailman parasta malttiharjoitustilannetta. Eipä taaskaan tarvinnut lähteä merta edemmäs kalastelemaan vaan ihan ikiomaan (tai ehkä pankinkin) eteiseen ja uloslähtötilanteeseen. Miten voikaan ihminen olla näin sokea?? Jokapäiväinen ja useamman kerran tapahtuva tilanne, missä koira käy useimmiten kuumana kuin kekäle. Huh helpotusta - ja mukavaa. Toivotaan vaan pitkää lämmintä syksyä, ettei tarvitse monia kertoja hikoilla talvikamppeet päällä. Jooseppi osaa kyllä esittää kaikki mahdolliset tanssit ja niitten ulkomaalaiset muunnoksetkin muka vauhdittaakseen ulospääsyä. Huvittavimman näköistä on se, kun koira on takapää maassa ja etupää tekee hyppyliikettä.
Josi taitaa olla tyypillinen tolleri; sisällä sohvaperuna/talja ja ulkona elosalama. Uloslähtö saa virtaa tuohon otukseen jo sisätiloissa.
Sitten vielä viikon väite: 78 neliöön ei mahdu kuin yksi koira! Jos täällä asustaa kaksi suht normaalikokoista aikuista, niin eikös näihin neliöihin mahtuisi toinenkin punainen????

Josi 2.5v

2011-10-24T10:05:00.000+03:00

Pieni-suuri Josi viettää siis tänään lähes synttäreitään, takana kaksi ja puoli vuotta punaturkkista elämää. Suurempia juhlia emme aio järjestää vaan suuntaamme iltapäivällä metsään damin kanssa noutotreeneihin. Hassulta kuulostaa tuo sana treeni, kun miellän sen yleensä pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi noudoksi. Mutta näin menemme eteenpäin.
Josi oli perjantaina hierottavana Helin luona ja yllättäen takareidestä löytyi aika kipeä kohta. Josi säpsähteli ja jopa piti pientä ininää, kun paikka oli niin kipeä. Siitä se kipu vähitellen katosi ja J lähes nukkui käsittelyn jatkuessa. Lopuksi Josi muisti pummia muutaman herkun, joita heti alussa oli havitellut. Ahmatti! Jipsu menee aina niin innokkaasti Helin luo ja aina yhtä innokkaasti lähtee poiskin. Hassu otus.
Eilen aamulla lähdimme koko lauma metsälle. Josi ei oikein noista aikaisista aamuherätyksistä välitä (enkä mie) mutta houkuttelemalla saatiin noutaja mukaan. Paikkana oli laajat peltoalueet, joita halkovat mahtavat kanavat ja ojat, joissa sorsat tykkäävät lymyillä. Josi sai taas aivan mahtavaa malttiharjoitusta silloin kun seisoskelimme paikallamme eikä mitään tapahtunut. Innokkaasti J tutki pusikoita ja loikki ojien yli. Ei niitä sorsia sitten näkynyt paitsi aivan liian kaukana. Mukava aamulenkki kuitenkin vaikkei metsästystapahtumia ollutkaan.

Harjoitusta

2011-10-18T17:11:00.000+03:00

Tehtiimpä eräänä iltana ennen pimeän tuloa Josille pitkästä aikaa verijälki. Edellisen kerran J olikin jäljellä PM-kokeessa, joten olihan tuo aikakin. Suunnitelmissa oli treenata niitä makauksia.. Senkun suunnittelet, tuumasi Josi ja touhotti kuin veturi eteenpäin, kuten aina jäljen alussa. Kelasin liinan lyhyelle makauksen lähestyessä ja menin Josin eteen, että yhdessä tutkittaisi ja ihasteltaisi makausta. No joo - Josi kurkki mieluummin ohitseni, oli jopa hieman närkästyneen oloinen. Mitäs menin hänen työtään sotkemaan.. Kolme makausta neljästä näin tein, eikä J tuntunut olevan yhtään kiinnostuneempi niistä kuin ennen. Pieni nuuhkaisu (ja tällä kertaa neljä jalkaa maassa yhtäaikaa!!) riitti Josin mielestä. On mennyt huonomminkin. Katko selvisi todella nopeasti ja sorkalle pysähdys. Ihan jees homma koiralta, jota ihan selvästi kiinnosti metsän muutkin hajut.
Linnut, etenkin pyyt ja sitä isommat lentävät kiinnostavat Josia kovasti. Vauhdikasta on metsässä juokseminen kun sattuu sopiva haju kirsuun. Mukava seurata koiran toimintaa ja kiinnostusta riistaan.
Noutotreenejä ollaan tehty yhdellä damilla edelleen. Ei oikein taida uskaltaa ottaa useampaa mukaan vielä. Täytyy saada palautus varmemmaksi ennenkuin pikkukoiran pikkupäätä rasitetaan useammalla noutoesineellä. Nyt kyllä dami palautuu vähintään metrin päähän ohjaajasta ja usein käteenkin asti. Vähitellen vähitellen..
Tokoa ollaan treenailtu kotona ja jotain ihan pientä ulkonakin. Voi tuon tollerin intoa tehdä yhdessä asioita ja etenkin jos luvassa on herkkuja! Pitää myös muistaa, ettei treenaile kovin nälkäisen koiran kanssa, jos sormet ovat itselle tärkeät. Muutaman kerran on innokas Josi meinannut rystysiä myöten viedä sormet mennessään.

Luonnetestissä

2011-10-09T12:28:00.001+03:00

Tämän sunnuntaiaamun ohjelmaan kuului luonnetesti. Ihan mielenkiinnosta lähdimme testiin, että mitä tuomarit sanovat hurmaavasta punaturkistamme. Pisteitä tuli näin:
Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1, pieni
Taisteluhalu +2, kohtuullinen
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Tempperamentti +3, vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauksensietotesti +++ Laukausvarma
yhteensä +170 pistettä

Testin järjesti Joensuun seudun palveluskoirayhdistys. Ja paikkana virallisesti Liperi, ihan tässä Joensuun kupeessa Pärnävaaran urheilukeskuksella testailtiin.
Oli hyvin Josin oloinen selostus tuomarilta eikä meille tullut yllätyksiä luonteesta.
Tynnyri oli kaikkein jännin juttu, ja sitä J tutki jälkeenpäin varovaisemmin. Kelkan lähestyminen jännitti ja sille piti haukkuakkin, mutta heti Josi meni sitä nuuhkimaan ja tutkimaan. Uhkaavat ihmiset eivät tuntuneet uhkaavilta ollenkaan; J istui rauhassa paikallaan enemmänkin ihmetellen. Yksin ollessaan korvat olivat hieman päätä vasten ja häntä oli hyvinkin paikoillaan, mutta ei tämä koira hyökkää ihmisten päälle, mieluummin ihmettelee vaan tilannetta. Pimeässä huoneessa ei mennyt suoraviivaisesti Hanskin luo, vaan teki hieman ympyrää oven vierestä. Ihan mukava testi ja kivat pisteet.

Ei taisteluleikit kiinnostaneet

Kelkkaa tutkimassa

Tuo on jo nähty; ei kiinnosta enää.

Josi puolustautuu hyökkääjältä :D

Jännä äänekäs tynnyri

Taas sieltä tullaan..

Viikko sitten olimme ulkoilemassa Nuuskun ja Rapsun kanssa. Kamera sattui kerrankin mukaan. Sää oli aivan mahtava aurinkoinen poutapäivä ja tollerit omistajineen saivat raitista ilmaa. Josi pysytteli tiukasti Rapsun hännän tuntumassa mutta malttoivat he myös juoksennella kankailla. Sitkeä tuo meijän Romeo.

Kolmikko

J&R

Höpönpöppöö

2011-09-29T21:41:00.000+03:00

Ja myö ei ole saatu tehtyä mitään. Ei mitään. Ei edes sitä noutotreenisuunnitelmaa. Josilla on kyllä omat tarkat visiot asiasta: Nopeesti ja just se mikä huvittaa!! Mikä lie sitten se damin kaivaminen maahan - ei voi ymmärtää.
Metsälenkkejä ollaan me tehty ja paljon. Joka päivä - jopa useampi. Miksipä ei - se on todella tyhjentävää ihmisolennon päälle ja kun koirakin ilmiselvästi nauttii siitä. Tänään Jooseppi vainusi teeret paaaaaljon ennen minua, paineli metsään ja hävisi hetkeksi. Ja aika moneksi hetkeksi. Vilahduksia valkoisesta hännänpäästä näkyi kyllä. Kävin katsomassa olisiko Josin rengastamassa paikassa jotain erikoista, mutta ilmeisesti linnut olivat juuri siinä olleet, koska mitään en nähnyt. Myöhemmin "lintubongari" teki aivan samaa. Annoin sen juosta ja tehdä omaa polkuaan kankaalle. Onneksi riista tuntuu kiinnostavan!
Ja se makauksenmerkkaamisvinkki: Jäljestetään suht lyhyessä liinassa ja kun makaus on kohdalla, oletkin jo koiran ja makauksen edessä. Siis makaus on sinun ja koiran välissä. Siinä sitten ihaillaan ja tutkitaan makausta yhdessä! En ole itse vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta aivan taatusti kokeilen kyllä. Tämä vinkki tuli siis tässä aiemmin syksyllä. Naksuttelu on kuulema hyvä myös. Ja voisin vihjaista, että kannattaa sitä kaatoakin jotenki treenata, kehut ei aina välttämättä riitä (ainakaan ahneelle (=Josi)tollerille).
Nyt pitää venytellä ja ottaa itteensä niskasta kiinni ja tehdä selkeät suunnitelmat paperille siitä noutotreenistä. Tavoitteena taipparit NOU1.
Täytyy muuten alkaa käyttää kohta päivälläkin koiralla heijastinliiviä, sen verran hyvin tuo turkin väri sointuu syksyiseen metsään..

Syksytouhuiluja

2011-09-17T11:07:00.001+03:00

Syksy on todenteolla tullut Pohjois-Karjalaankin. Sadetta, sadetta ja välillä pilkahduksia auringosta. Josi pysyy sateella tapansa mukaan katoksessa eikä käy edes voikukkia syömässä pihalla. Lenkille hän lähtee sateellakin aivan mielellään, mitä nyt lätäköitä pitää välillä väistellä.
Viikko sitten olimme edustamassa punaturkkeja noutajapäivässä. Josi oli kovin kiinnostunut neitokaisseuralaisistamme Nuuskusta ja Rapsusta. Ihania tyttöjä, jotka onneksi sanoivat kovan sanan liian innokkaalle peräpäiden nuuskijalle. Paikalle kerääntynyt koiraväki näki siis kaksi hyvinkin rauhallista ja yhden nuuskija-touhutollerin. Jos Jooseppi ei havitellut lähempää tuttavuutta tyttökoirien kanssa niin maassa ainakin oli paljon kirsua kiinnostavaa informaatiota. Hienoa malttiharjoitusta touhottajalle, kun tunti tunnin jälkeen seisoskelimme kentällä juurikaan mitään tekemättä. Tapahtuman jälkeen Josi pääsi jolkottelemaan metsäteitä neitotollereiden kanssa, etenkin Rapsu oli Josista aivan ihana. Nuusku ei suvainnut sulhoehdokasta lähelleen ja Jipe ymmärsikin pitää kunnioittavan välimatkan.
Noutotreenejä ollaan vähitellen alettu tehdä suunnitelmallisesti. Eilen Josi teki pari aivan mahtavaa palautusta damilla. Ehkäpä pieni tauko on tehnyt hyvää. Nyt vaan suunnitelmat paperille ja niitä noudattamaan. Huomenna tuleekin (toivottavasti) käytännön noutoja, kun aamuvarhaisella lähdemme koko lauma sorsametsälle.
Päivänä eräänä metsässä kulkiessani huomasin katselevani hyviä jäljentekopaikkoja. Täytynee tehdä joku jälki Josille ja samalla voisi kokeilla makausharjoitusta, josta kuulin PM-kokeessa. Enkä usko Josinkaan pahastuvan, jos pääsee nuuskimaan verijälkeä vielä ennen talvea.
Agilityn suhteen ollaan tauolla. Haluan Josin maltin paaaaljon paremmaksi ennenkuin lähdemme treeneihin taas mukaan. Toivottavasti lumi ei tule maahan kovin aikaisin, että pääsemme touhuamaan metsissä monet kerrat. Josi nauttii metsälenkeistä aivan hurjasti ja välillä hän pysähtyy kesken juoksentelun istumaan ja katsomaan silmiin aivan selvästi leveästi hymyillen.

JVA

2011-09-04T21:56:00.001+03:00

Pohjois-Karjalan piirinmestaruuskokeessa (mejä) Josi sai kolmannen VOI 1 tuloksensa pisteillä 42. Siis meillä asustaa nykyisin JVA!! Jes! Josi oli PM-kokeessa neljäs. Voiton vei meidän tekemältä ja Hanskin opastamalta jäljeltä espanjanvesikoira Usva pistein 49 ja näin ollen edustaa P-Karjalaa SM-mejässä parin viikon kuluttua. Hienoa!
Jälkientekoaamu ei todellakaan alkanut parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olimme fiksusti mökillä, josta koepaikalle on matkaa alle 20km. Mutta eipä aamulla auto (foordi) noussutkaan sateen kastelemaa rinnettä ylös ja epätoivo alkoi iskeä. Onneksi ihana Riikka ajoi hakemaan meidät, eikä myöhästytty juuri lainkaan alusta. Päivähän jatkui sitten kuten alkoikin. Siis ilman omaa ajoneuvoa saimme kyydin jäljen alkuun ja aloitimme suunnistamisen. Toisella osuudella ollessamme Hanski alkoi miettiä, että jotain on meiltä unohtunut. Jihaa - veripullo ja sieni. No onneksi nykyisin on kännykät ja saimme "tilattua" veren ja sienen paikalle. Siis aivan amatöörimäistä touhua meiltä! No jälki tuli tehtyä ja saimme kyydin koepaikalle ja sieltä vielä mökillekkin. Auto saatiin mäen alta nelivetoautolla ja uskalsimme hieman jo hengittää.
Koeaamuna olimmekin sitten ihan ensimmäisinä paikalla!! Josin jälki oli viidentenä ja opastus heti perään 6. jälki. Mie jännitin ihan hirveesti mutta kivastihan tuo sitten meni. Suurin jännityksen aihe oli edelleen se sorkka mutta treenit olivat tuottaneet tulosta. Kiitos kaikille vinkkejä antaneille!!! Korppien ääntely kiusasi Josia jäljellä ja jäljestys piti hetkeksi keskeyttää ja kerran piti niille haukahtaakkin. Onneksi matka jatkui.. Ojia jäljellä oli aivan riittävästi (=paljon). Olinkin iloinen, että Josi luottaa itseensä nykyisin eikä hypi ojien yli ees´taas usemamman kerran kuten viime kesänä. Makauksia ipana ei juurikaan noteerannut ja miun jännittäminen jatkui palkintojen jakoon asti. Tuomaroimassa ollut Huovilan Kati ei meinannut millään pisteitä sanoa vaan minun piti ihan anella.. Jännitystä aivan viimeiseen asti! Huh!!
Ja uimaanhan sitä piti kokeen lopuksi mennä. Kesällä olisi varmasti ollut paljon lämpimämpää vettä, mutta.. Tätä kirjoittaessani ihana aviomieheni Hanski toi kuuman mustaherukkatotin nautittavakseni ja sen aivan varmasti teen.

Taitavan koiran kirsu

Valiouinti, lähes koskessa.

Sorsametsällä

2011-08-27T19:46:00.000+03:00

Josi pääsi ensimmäistä kertaa metsälle, sorsalle. Ei ihan aloitukseen sentään. Rauhallisempana aikana kuin aloituspäivä on varmastikin hyvä opettaa koiraa. Mie en itse valitettavasti päässyt mukaan, koska opiskelut alkoivat juuri tällä viikolla ja olin viikon Piippolassa. Eli kuulopuheiden varassa mennään.. Hienosti oli Josi käyttäytynyt, malttiharjoitusta oli tullut roppakaupalla lintuja odotellessa. Yhtä sorsaa Josi oli päässyt noutamaan ja kiinnostus oli ollut kova. Sorsa oli ollut sitkeähenkinen ja Josin sen suuhun ottaessa oli sorsa potkaissut Josia räpylällä kuonoon. Jooseppi oli sitä ilmeisesti hieman hätkähtänyt ja jättänyt työnsä kesken. Eli heinäsorsa jäi isännän noudettavaksi (pitkää keppiä apuna käyttäen). Eipä ole ennen eläviä (tai edes puoliksi eläviä) noudettavia Josin kohdalle osunut. Myöhemmin rannalta kelluvaa sorsaa katsellut noutajan alku oli vinkunut ja kuulema "ollut kuumana kuin hiilihanko". Mieli teki kovasti noutaa lintu mutta.. En usko, että Josi tuota säikähdystään myöhemmin muistelee. Tästä se ura alkaa, jota varten tolleri meille alunperin hankittiin: metsästyskoiraksi ja etenkin sorsametsälle.

Eilen tullessani kotiin viikon kestäneeltä opiskelun lähijaksolta Josi oli (taas kerran) erittäin innoissaan, tuntui ettei nahoissaan pysynyt. En minä näistä kotoa poissaoloista innoissani ole mutta vastaanotto on kyllä aina aivan mahtava. Ensimmäistä kertaa ostin Jipsulle tuliaisenkin. Sitä laukuista etsiessäni Josi oli innokas apuri ja meinasi kädestä ilman lupaa lelunsa viedä. Illalla meillä kuuluikin pitkään lelun vinkuva ääni..

Mejäkausi saa jatkoa piirinmestaruuskokeella. Sorkkaharjoituksia on edelleen jatkettu ja yksi jälkikin tehtiin viikko sitten. Toiveikkaana mennään kohti tulevaa viikonloppua. Miehän jännitän itteni ihan kuralle taas kerran.. Pitäisi osata ajatella niin kuten rakas aviomieheni sanoi: "Eihän se ole kuin kulkea liinan päässä ja katsoa kun koira jäljestää." No niinhän se on, mutta tämäkesäiset sorkan yli kävelyt tuovat oman pikantin lisämausteensa tähän jo niin rakkaaksi tulleeseen harrastukseen.

Sorkalla, lopultakin

2011-08-15T11:38:00.002+03:00

Virroilla tollereitten mejä-kokeessa Josi jäljesti hienosti VOI 1 45p!! Edeltävän kuukauden sorkkatreenit toivat toivotun tuloksen elikkäs Jooseppinen pysähtyi sorkalle!! Voi sitä onnen tunnetta, kun katsoin Josia ja sorkkaa. Sainpas kaivaa taskusta herkku"seessarin" Josille palkkioksi hienosti tehdystä työstä.
Josin tarkkuus parani jäljen loppua kohti ja tuli merkanneeksi pari makaustakin, joista toisen pysähtymällä. Niin oli meno innokasta, ettei makauksiin tällä kertaa juurikaan ollut kiinnostusta. Jäljellä Josi löysi jonkun todella mielenkiintoisen tuoksun, jota piti nuuskia tosi tarkkaan. Ei me ihmiset siinä mitään nähty mutta milloinkas haju muka näkyy?! Kolmannella osuudella Josi huomasi oppaamme Mervin olevan mukana ja sitähän piti ihmetellä hetken verran. Josin ilme oli kovin ihmettelevä/hämmästynyt: "Ai sinäkin olet täällä?"
Ilma oli mukava noin +20 ja suolla kävellessä tuli hiki. Kerran liina lipesi hikisestä kädestäni mutta onneksi sain sen heti kiinni.
Hanskin kanssa tehtiin yksi VOI-jälki ja saimme hyppiä ojien yli ihan tosissaan. Yhden sillan olisi voinut jäljelle rakentaa.. Muutama uusi lihas on löytynyt, pienestä kireydestä päätellen. Suokävely ja ojahyppelyt ovat siis tehneet tehtävänsä. Mammalomalta pikkuhiljaa palaileva Dixi oli tällä jäljellä ja hirvien jäljet veivät mennessään tuoreen äidin. Tällä jäljellä oli todella paljon hirvien jälkiä ja varmaankin yön aikana oli tullut tuoreita lisää.
Kun menin hakemaan tuomarilta koearvostelua, mukana oli toinenkin lappu : "Menen uimaan". Minun täytyi siitä kyllä kieltäytyä, koska tämähän oli vasta toinen ykkönen meille. Ehkäpä kennelliiton sivuilla jonkun aikaa ollut virheellinen VOI1 tulos hämäsi ja antoi kuvan jo kolmannesta ykkösestä. Myöhemmin sitten..
Virroilla oli taas erittäin mukavaa. Samassa mökissä majoittui ihania neitotollereita, joista Josi tykkäsi niiiiiin kovin. Pieni Tuuli (eilen 11 vko) vei sydämeni mennessään ja pentukuume ei ainakaan yhtään laimentunut tällä reissulla. Terävät hampaat tuli todettua uuden korvisreijän muodossa. Oli todella mukava jutella samanhenkisten ihmisten kanssa asiaa ja välillä todellakin asian vierestä. Hauskaa oli. Ensi vuonna uudestaan!
Tollerimestaruudesta kisasi seitsemän mahtavaa jäljestäjää ja Tollerbay-kenneliin tuli viitoisvoitto. Hienoa. Tulostaso oli huikea!

Romeo De Quiz

Tuuli ja Josin tipu

Höpinää

2011-08-03T19:54:00.000+03:00

Tänään meillä oli erittäin onnistunut sorkkatreeni! Hanski vei sorkan paikkaan X ja merkkasi parilla kuitunauhallisella pyykkärillä, että varmasti löydämme sen uudelleen. Vaikka eihän meidän hajuaistilla löydetä kuin mätänemistilassa olevia juttuja ja paikallistaminen olisi silti hankalaa. Ajelimme mukavan matkan eteenpäin ja lähdimme kävelemään J.n kanssa kuten yleensäkin maastossa, ilman hihnaa. Poikkesimme metsään, joka on myös ihan jokapäiväistä. Aikamme kuljettuamme kohti sorkkaa Josi löysikin sen, ja jäi nuuhkimaan sitä!!! Hienoa! Annoimme Josin nuuhkia sitä rauhassa kunnes kehuin hienosta löydöstä. Samassa Jooseppi tuli luokseni seessarin kiilto silmissä. Jospa tollopoika alkaa yhdistää sorkan ja ihanan Cesar-herkun. Toivon kovasti näin. Koepaikka Virroilla on varma eli reilun viikon päästä on todellinen testi miten sorkkatreenit ovat vaikuttaneet Josin sorkkakäyttäytymiseen. Onneksi on vielä aikaa vahvistaa tätä herkun ja hirvenjalanpätkän yhteyttä. Jälkeä en viitsi alkaa tekemään, niin hyvin tuo otus jäljestää ja eipähän ainakaan tylsisty jäljestämiseen.

Sitten pari mielestäni erikoisempaa muilta kuultua juttua.. Huvittavia toisaalta.
"Milloinka se on sorkkavalio?" Jaahas - mitenkäs siihen valioidutaan?
"Onko se enemmän noutaja vai nuuhkija?" Tämän viimeisemmän kommentin antoi mies, jolla ei ollut mitään etukäteistietoa Josista ja ei etenkään jäljestysharrastuksestamme mutta tiesi tulevan metsästyskoiran olevan edessään. Sitten tämä mies jatkoi: "Noutajahan se on, johan rotukin sen sanoo."

Taitavat tollerit

2011-08-01T09:27:00.000+03:00

Meillä oli pitkästä aikaa yhteistreeni Lenni-tollerin kanssa. Herra-Varikset pääsivät pakastimesta lämmittelemään ja kaikki damit olivat matkassa myös. Vuorotellen teimme noutoja. Josi sai hyvää malttitreeniä Lennin noutaessa ensin. Myös lähetyspaikalla J sai odotella lupaa noutoon eli siinä vaan hengailtiin ja juteltiin mukavia ennen noutoja. Josi olikin yllättävän reippaalla työmotivaatiolla lähtenyt mukaan, kun vieras dami ja herra Varis tuli helposti metsästä pois. Aivan toisenlaista työskentelyä kuin pari viikkoa aiemmin Tollerbay-meetingin noutotreeneissä. Josilla metsään vietiin aina vaan yksi noudettava kerrallaan, ettei pieni pää mene aivan sekaisin ;) Lenni sai useamman noudettavan kerrallaan. Kerran Lenni ajatteli helpottaa hommaansa ja kävi hakemassa lähetyspaikalla olleesta damikasasta yhden pötkön ja palautti sen!

Josi ja herra Varis

Noutotreenin jälkeen kävimme tekemässä vielä molemmille pojille jäljet.
Seuraavana päivänä treffasimme taasen, nyt jäljestyksen merkeissä. Mukavan tiheässä metsässä Lenni jäljesti taitavasti ja tietenkin löysi myös sorkan. Oli ilo seurata Lennin työskentelyä. Josilla oli aivan mahdoton meno päällä. Intoa hurjasti ja vauhtia myös. Jopa raivokkaasti etenevä J teki hienon jäljestyksen ja pysähtyi jopa hetkeksi sorkalle!! Seessaria vaan kitusiin ja hurjat kehumiset. Kuten aiemminkin on tullut jo todettua, jäljestystä ei tarvitse Josin harjoitella, nyt pitää se sorkka "saada haltuun". Olipa mukavaa todeta taas kerran, että ompa taitavia jäljestäjiä nämä koirat.
Pahimmat helteet ovat jättäneet meidät (onneksi) ja lenkkeily maistuu taas mukavalta. Josi on käynyt hieronnassa aika-ajoin ja kotihoidoksi on suositeltu mm uimista. Sehän Josille sopii erinomaisesti. Yksi uimalelu on eteisessä patterin päällä ja ohi mennessä J usein katsoo sitä niin haikeasti, että ihan hymyilyttämään alkaa. Pojan tekee mieli uimaan ihan selvästi.

Nautiskelua mökillä

Vieroitusoireita

2011-07-28T16:35:00.001+03:00

Jäljelle mieli on sekä minulla että Josilla. Ilmeisesti pitää tehdä ihan oikea jälki lähiaikoina.
Mökille mennessä varauduin jäljen ja sorkkatreenin tekoon. Veri, sieni ja sorkka sekä pari purkkia "seessaria" oli mukana mutta muut jutut unohtuivat lähtöhässäkässä kotiin. Siis ei valjaita, ei liinaa eikä mitään merkkejä mitä maastoon laittaa. Siispä inspiraatiota peliin ja kyllähän treenit saatiin aikaiseksi.
Ekan jäljen vedin verellä lähes itseni pituiseen horsmikkoon, jälki vanheni yön yli ja aamulla kaatona oli sorkka. Lähdin Joosepin kanssa aamukävelylle tarkoituksena törmätä jälkeen ja niinhän siinä kävi. Holtittomasti juoksennellut tolleripoika otti hajun maasta ja hyvää kävelyvauhtia jäljesti sorkalle. Seessaria (Cesar) palkinnoksi mainiosta suorituksesta.
Toinen harjoite olikin laahausjälki sorkalla. Josi oli Hanskin kanssa saunanlämmityspuuhissa ja sillä aikaa vedin jäljen mökin eteen ja sorkka jäi pötköttelemään ruusupuskan taakse. Josi tuli juosten saunalta mökille (ei osaa kävellä sitä polkua, vaan aina täysillä) ja tulipa vauhtiin hurja hiljennys, kun sorkan haju tarttui kirsuun. Josin ilme ja eleet olivat kyllä aivan mahtavat! Olipa ihana sorkka hajun päässä ja J otti sen jopa suuhunsa. Ja taas Seessari maistui.
Kolmas (ja se haisevin) jälki oli taas laahausjälki. Sorkka alkoi olla todella kuoppauskunnossa, olihan se muhinut kylmälaukussa kylmäpatruunoiden kanssa pari päivää. Huh ja hyh - mutta loputkin Seessarit Josi ansaitusti jäljesti. Kyseistä sorkkaa emme käytä enää harjoituksissa emmekä muutenkaan!
Josi tutki mökin edessä ollutta hajuvanaa myöhemmin monet kerrat ja yritti laajentaa reviiriä, josko sorkka olisikin jossakin lähistöllä tai vaikkapa se onneton olento, jolta jalka oli jäänyt ruusupensaan taakse. Ei näkynyt sorkkaa eikä jalatonta eläintä mutta haju oli hurrrrrjan kiinnostava.
Ja se hymy, mikä Josin naamalla on kun ollaan mökillä!! Suupielet ovat korkealle korviin päin, suu hieman raollaan joten hampaita näkyy mutta kieli näkyy vain hieman ja mantelin muotoiset kosteat ruskeat silmät niin iloiset. Kyse ei ole läähätyksestä vaan aidosta hymystä ja tyytyväisyyden merkistä!!! Onnellinen tolleri!
Kaikki vinkit otan mielihyvin vastaan, joilla saisimme Josin pysähtymään sorkalle jäljestyksen päätteeksi. Nyt meillä on ollut tarkoitus tehdä sorkasta niin ihana, että sille kannattaa pysähtyä. Josi rakastaa ruokaa, joten yhdistelmä herkku ja sorkka on ollut monesti käytössä. Ihan jännittää jo etukäteen, että kuinka seuraavassa kokeessa sitten käy. Tiedossa ei ole mitään varmaa koetta vielä mutta pitää odottaa..
Nyt kotona Joose onkin lähes vaan lepäillyt. Mökillä hän ei päivällä malta nukkua, kun on niin paljon hajuja ja ääniä mitä pitää tarkkailla ja itikatkin kiusaavat. Lämpimät säät "hellivät" meitä eikä sateestakaan ole tietoa. Heinäkuussa täällä on satanut hieman alle 17mm eli ei ihme että on metsäpalovaroitus päällä aina vaan.

Treeniä

2011-07-19T13:37:00.000+03:00

Viikonloppuna olimme Tollerbay-kennelin "sukukokouksessa". Olipa taas mukavaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja ihmisiä ja koiria. Koirille oli oikein tasokasta NOU- ja NOME-treeniä. Hanski (ja Josi) saivatkin hyviä vinkkejä noutoharjoittelun jatkamiseen. Kotona olevat damit pitää viedä hajustettavaksi jonnekkin koirakaverin luo, koska J ei meinannut vierasta damia suuhunsa ottaa. Varista olemme näköjään aivan liian vähän käyttäneet, eli herraVarikset saavat sulatusta lähitulevaisuudessa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Maanantaiaamuna teinkin pari "lötkö"damia, jotta outo erilainen tuntuma koiran suussa tulisi tutuksi.
Sorkkatreeneihin saimme uusia vinkkejä, joita käytämme varmasti. Kuivattu peuran (?) sorkka sai uuden kodin meiltä ja vakipaikan treeneissä. Viime viikolla sulatettu hirven sorkka saikin suuren suosion Josilta eli ehkäpä kaikki ei ole vielä sen suhteen menetetty.

Helleaamun uimaretki

2011-07-11T13:34:00.000+03:00

Aamulla ajoissa kun lähtee rantaan, ei siellä juurikaan muita ole. Josi nautiskeli uimisesta ja lelun noutamisesta vedestä. Helteinen päivä tiedossa, aamupicnic on ihan mukavaa!!

Uimarannan Romeo

Heitä vielä se lelu!

Uimamaisteri Josi

Rotan poikanenko se siinä? Ei sentään vaan läpimärkä tolleri.

Voi voi - osa 2

2011-07-11T09:08:00.000+03:00

Hyvin helteinen viikonloppu on takana ja sen me vietimme Kuhmossa mejäkokeessa. Josi keräilee tänä kesänä näitä erikoisia piste/palkintosijayhdistelmiä ja nyt tulos oli VOI 0, 42p. Syynä tuohon tilastokummajaiseen TAAS se, ettei Josi pysähtynyt sorkalle vaan käveli yli!!!Eikä kehoituksista huolimatta palannut sinne. "Erinomainen nolla", sanoi tuomarikin. Josi kulki niin tarkasti veriuraa ettei tuomari voinut osoittaa puhdasta jälkeä paria metriä ennen sorkkaa. Olipahan koe. Käytimme Josin uimassa ennen jälelle menoa, sillä lämpötila oli lähellä +30. Hyvin Jooseppi jaksoikin jäljen. Normaali raivokas into oli jäljelle lähtiessä. Kaksi makauksista J merkkasi hyvin, kaksi kulki aivan vierestä ohi. Katkolla mie olinkin jo varma, että tänne suolle sitä hukka tulee, mutta Josi kyllä osasi homman. Näin vaan harmittavasti pääsi taas käymään. Tiedossa on sorkkatreenejä ihan oikeasti. Onneksi saimme jo vinkkejä asian korjaamiseksi useammasta suunnasta. Olisikohan ollut joskus harjoitusjäljellä muurahainen tms sorkalla ja J sen takia sitä nyt vieroksuu? Töitä teemme kuitenkin asian eteen. Tulevana viikonloppuna onkin asiantuntevaa apua saatavilla GTBM.ssä. Eli Tollerbay-kennelin jokakesäinen tapaaminen tiedossa - ihanaa.
Hanskin ja minun tekemältä jäljeltä tuli ykköstulos ja samalla tolleripoika valioitui. Hienoa!
Viikonloppu oli kaikkiaan mukava, lämmintä riitti varmasti kaikille, hyttysmyrkkyjä ja etenkin paarmamyrkkyjä vertailtiin. Ei tarvinnut metsissä yksin olla. Olipa ihanaa nähdä pitkästä aikaa useita tuttuja yhtäaikaa - toivottavasti tavataan vaikkapa Kuhmossa ensi vuonna, ellei jo aiemminkin.

Nostalgiaa

2011-07-04T20:47:00.000+03:00

10vk

2v2kk

10vk

2v2kk

Pientä vertailua mitä kahdessa vuodessa on tapahtunut.. Paikka on sama eli ihana Ilomantsin mökki, missä Josi ja me ihmisotuksetkin nautimme olostamme. Onneksemme mökillä tehtiin majoitusjärjestyksissä muutoksia ja mekin pääsemme yöpymään siellä Josin kanssa. Hankalaahan se on allergiavapaata tilaa tehdä, kun on koira. Kiitos siis järjestelijälle.

Tänään kävimme mukavalla kävelylenkillä Jamiksella. Viikko sitten tehty jälki sattui matkan varrelle ja enpä malttanut olla kokeilematta miten J menee niin vanhan jäljen. Ja eipä mitään ongelmaa. Tarkempi oli poika nyt ja niin varmaan pitikin, kun viikon ikäisestä jäljestä oli kyse. Jäädäänpä odottamaan viikonlopun koetta Kuhmon kauniissa maisemissa. Laitoin ilmon Lieksan kokeeseen tänään, jännityksellä odotellaan mahdutaanko mukaan.

Noutotreenejä ollaan vähitellen lisätty. Dami viedään sellaiseen paikkaan, että Josin on pakko tehdä itsenäinen ratkaisu eikä pääse kyselemään neuvoja (eli ei näe ohjaajaa). Vauhdilla tolleripoika lähti etsimään ja palautuskin oli vauhdikas. Dami ei tullut kyllä käteen vaan jäi parin metrin päähän. Pari samanlaista toistoa tuli vielä. Intoa on mutta käteen palautus pitää saada mukaan myös. Kotonahan tuo toimii aika kivasti, pitänee viedä sama treeni (dami, naksu ja herkut) maastoon.

Vielä noihin kuviin palatakseni, on nuo pennut niin suloisia.. Ihan alkaa pentukuume vaivata - parin vuoden päästä!

Sorkka"sulkeiset"

2011-06-30T21:31:00.000+03:00

Alkuviikosta meillä oli taasen TB-teamin mejätreenit. Lenni on reipastunut hurjasti jäljestäjänä eikä kysellyt neuvoja ollenkaan. Josin jäljestys oli taasen lähes ala-arvoista! Pää pystyssä eteenpäin, ei ollenkaan normaalia hirvittävää intoa ja mitäs siitä tulee muuta kuin isoja susiHukkasia.. Ekalla kulmalla suunta oli todellakin aivan kateissa ja J touhotti menemään eestaas löytämättä jatkoa. En tiedä teinkö oikein mutta kutsuin Josin luo ja sanoin todella napakasti "jälki". Sitten kuono menikin maahan ja matka jatkui mallikkaasti. Makaus merkattiin tooooosi hienosti ja katkolle tultaessa aikaisempi sähellys alkoi taas. Voi ei!! Kyllä pyöri monenlaiset ajatukset mielessä. Josi pyöri kuin väkkärä ees taas etsien jotakin - tuntui ettei koiruli tiennyt mitä etsii. Jotenkin Jooseppi löysi kuitenkin veretyksen alun ja jatkoi reippaasti eteenpäin. Kaadolla (se suuren jännityksen paikka) J jopa pysähtyi hetkeksi mutta halusi jatkaa matkaa heti-oitis-pian. Mie kutsuin Josin sorkalle ja siinä sitten sitä ihmeteltiin yhdessä. Kyllä J sitä sorkkaa nuoli ja yritti suuhunkin ottaa, että ei se ihan vastenmielinen onneksi ole. Sorkka sattuu vaan olemaan ilmeisesti Pohjois-Karjalaisen jättihirven sorkka, joka hädintuskin mahtuu meidän pakasteeseen. Makausten merkkaus (myös alkumakaus) tapahtui esimerkillisesti, muuten parannettavaa olisi hurjasti. Maasto oli kyllä Josille aivan liian mielenkiinnoton eli lähes puistometsää. J on mielestäni parhaillaan haastavassa maastossa. Kotona (taaskaan en tiedä teinkö väärin) otin sorkan keittiön lattialle, naksuttimen käteen ja herkkuja lähelle. Joka kerta kun J kosketti sorkkaa, naksautin ja annoin herkkua. Josi kyllä oli todella kiinnostunut sorkasta, nuoli ja yritti hieman järsiä sitä. Ehkäpä se tästä..
Josi on käynyt pari kertaa pitkästä aikaa fysioterapeutilla eli hierottavana. Viimeksi selästä löytyikin tosi kipeän tuntuinen lihas. Olisikohan riehakas juhannus mökillä aiheuttanut sen? Josi tykkää juosta siellä polkuja täysillä ja aina polut eivät ole ehkä ihan parhaita mahdollisia juoksuratoja. Liikkumisessa kipeyttä ei kyllä havaita, mutta kyllähän nuo hoidetaan.
Minulla alkoi tänään lähes 2kk kesäloma ja nyt onkin tiedossa mukavaa yhdessäoloa, ihania uintireissuja sekä muuta koiramaisen mukavaa. Ja ihmismäisen mukavaa myös. Joose kun tykkää kaikesta missä saa olla mukana. Alkeistoko Hanskin kanssa on sujunut mallikkaasti. Katsotaan nyt seuraako jatkoa ja millaista - sen näyttää aika.

Mökkiviikonloppu

2011-06-20T16:49:00.002+03:00

Josi pääsi nauttimaan viikonlopusta mökillä Ilomantsin suunnalla. Meillä ei ole ikiomaa mökkiä vaan onneksemme saamme käydä kaverin ja vanhempieni mökeillä niin paljon kuin haluamme ja ehdimme.

J riemuitsi suuren suuresta salaattipöydästä eli voikukkia rouskutellen meni aika hyvin. Lammelle laskeutuneille joutsenille piti kyllä haukkua aika hurjastikin ja tietysti naapurin koirat yhtyivät kuoroon. Hauska oli seurata tolleripojan seikkailuja heinikon seassa. Josin tehdessä tutkimusmatkoja heinät vaan heilahtelivat paljastaen sen hetkisen sijainnin.

Itikoita siellä itärajalla kyllä riittää mutta eiköhän me sinne taas juhannuksen aikoihin suunnata.

Voi voi..

2011-06-12T21:39:00.001+03:00

Josi jäljesti tänään P-K:n Noutajakoirayhdistyksen mejäkokeissa VOI2 45p. Mielenkiintoinen yhdistelmä, eikö vain. Harmillinen jopa.. Aivan mielettömän mahtava jäljestys, makaukset merkkasi Jipe esimerkillisesti mutta.. Mitäpä tolleripoika tekee kun tullaan kaadolle? No ohimennen nuuhkaisee sitä vauhtia hidastamatta ja jatkaa matkaa!!!!!!!!!!! Mie katoin tuomaria silmät lautasen kokoisena, tuomari katto minua ja sit mie kysyin, että meenkös mie perään. No liinan jatkona vaan eteenpäin vielä yhden ojan yli, kunnes tuomari pyysi kehoittamaan koiraa. Mie katoin Josia ja sanoin pari kertaa napakasti jälki. Ja mitäs tolleripoika tekikään sitten? No vaihtoi suuntaa ja hyppäsi ojan yli ja meni kaadolle nuuhkimaan. Voi elämän kevät. Tämä on ilmeisesti sitä tollerin huumoria, en muuten ymmärrä moista käyttäytymistä. No eipä siinä voinut kuin kehua poikaa. Tavattoman hieno jäljestys lukuunottamatta "pientä" työtapaturmaa. Ehkäpä Josi olisi halunnut kaikki neljä sorkkaa ja siksi jatkoi vaan eteenpäin kaadolta? Viikolla aamulenkillä tuossa kotikulmilla noin 20 metrin päästä meistä kulki hirvi ja Jooseppi olisi kovasti halunnut sen perään lähteä. Mielenkiintoinen elukka täällä omakotitaloalueella, harvemmin näkee hirviä asfaltilla menevän ja pensasaitojen yli loikkivan.
Tänään jäljellä oli hyvinkin erilaista maastoa ja Jipe meni reippaasti jopa hankalimmat pusikotkin. Ojien ylitystä tuli reippaasti ja tänä kesänä tolleri näköjään luottaa itseensä eikä hypi ojien yli edestakaisin tarkistaen. Aikaa jäljestykseen meni puoli tuntia. Josi sai korkeimmat pisteet VOI-luokan koirista eli kivasti meni vaikka...
Me tehtiin Hanskin kanssa porukassa jälki ja H oli ensimmäistä kertaa oppaana. Valitettavasti jäljellä oli hyvin todennäköisesti ollut karhu ja jäljestys jäi tältä koiralta lyhyeksi tänään. Ei ollut halunnut lähteä jatkamaan matkaa katkon jälkeen vaan turvautui ohjaajaansa.
Nyt rentoudutaan ja naatiskellaan olostamme. Olihan tuo vastaavan koetoimitsijan homma aikamoinen. Mutta koe saatiin pidettyä, kaikki tulivat ehjinä metsästä pois eikä hellekkään vaivannut nyt jäljestyspäivänä. Mukavaa!! Kesä!!

Kesä!!!

2011-06-06T21:23:00.000+03:00

Lämmintä on ollut ja sitä on luvassa lähipäiviksi. Josi on nauttinut kaikesta mitä kesään kuuluu.

Hoikka koira uinnin jälkeen - ja häntä heiluu.

Paitsi itikat kiusaavat ajoittain. Niitä on kyllä mukava jahdata ja yrittää saada suuhunsa. Harvoin Jipe kyllä viitsii nousta paikaltaan niitten perään.

Viikonloppuna olimme yötä saaressa ja Josilla tuntui olevan todella hauskaa. Voi sitä pienen tollerin riemua, kun sai kaivaa kuoppia ja juosta ihan täysillä rallia pitkin polkuja ja metsiä. Meillä ihmisolennoilla olisi tuossa vauhdissa kyllä ollut tuloksena murtuneita luita ja revähtymiä. Tolleripoika mennä viiletti joustavin juoksuaskelin.

Salaattilounas

Kotipihassa Josin lempipuuhaa on voikukkien syöminen. Kukat tai kukkanuput eivät kelpaa ja ne Josi pudottaakin taitavasti suupielestään. Sisälle tulo on todella hankalaa, kun ihanaa kotipihan salaattipöytää ei millään voisi jättää.
Lämpötilan kivutessa hellerajalle otamme rauhallisesti ja käymme uimassa. Taannoiset vesinoudot taipparikurssilla onnistuivat Josilta todella hienosti.
Josi on oppinut lähes nauttimaan harjauksesta ja se onkin ollut ihanaa tuon aivan mahdottoman karvanlähdön takia. Josin karvanlähtö oli mielestäni taas yllättävän myöhään.
Viikonloppuna on "oma" mejäkoe lähistöllä, jonne menemme koko lauma. Toivottavasti ilma viilenee!!

Miehikkälässä jäljestämässä

2011-05-31T16:07:00.000+03:00

Kesän ensimmäinen mejäkoe on takana. Teimme Josille ja Lennille jäljet muutamaa päivää ennen tuota Miehikkälän koetta. Jos olisin tiennyt miten J menee tuon jäljen, olisin jättänyt tekemättä. Aivan poskelleen meni kaikki siinä. Ei ollut kovinkaan suuria odotuksia oikeasta kokeesta. Mutta kuinkas kävikään..
Josi jäljesti hienosti tuloksena VOI1 ja 44p!!! Olipa taas jännitystä minulla sekä opastaessa että liinan päässä kulkiessa. Hengissä selvisin molemmista ja taas tuli lisää kokemusta. Hanski oli minulla jälkiparina ja teimme siis jäljen yhdessä. Mukava kokemus tuokin, jonka toivon toistuvan useamminkin. Uusia tuttavuuksia saimme ja nautimme täysillä viikonlopusta. Josi oli kyllä aivan mahtava ja sitkeä. Luulin välillä, että J ei jaksa kaadolle asti mutta eikös se sorkka sieltä pilkistänyt lopulta. Yksi kuiva vanha hakkuuaukko teetti Jipsulla töitä ja opaskin oli jo näkymättömissä välillä. Onneksi jälki löytyi ja työ jatkui. Siellä oli ilmeisesti ollut jotain riistan jälkiä, joista minulla ei ollut hajuakaan mutta Josilla ilmiselvästi oli. Tuomarin selostus jäljen kulusta löytyy tuosta sivupalkista mejäkoeselostuksista. Opastamaltani jäljeltä tuli myös VOI1 tulos, hienoa!
Seuraava koe onkin jo vajaan kahden viikon päästä täällä kotikulmilla. Nyt ei treenailla vaan nautiskellaan lämpimästä kesästä.

Ajaa muttei nosta

2011-05-21T22:06:00.000+03:00

Taipparitreeneistä kuultua: ei nouse pupu maasta. Ajokoiran ominaisuudet tulikin edellisviikolla testattua mutta ei innosta nostaa jänöä maasta. Edellisvuoden malliin Josin lantio alkoi uhkaavasti liikkua kun vemmelsäärtä oli hieman nosteltu ja heiluteltu.. Voi ei.. No ompahan noutajakoirayhdistyksellä yksi vakiotreenaajapari taipparitreeneissä joka kevät. Harjoitusta tarvitsee Josi - ja taitavammat kouluttajat. Mutta ehkäpä jonakin päivänä.. Vaakut pitää "tarjoilla" yksi kerrallaan ja jäniksestä tehdä ilmeisestikkin tutumpi. Maanantaina vuorossa onkin vesinouto ja sitä odotamme mielenkiinnolla. Epäilys on, että se onnistuu mutta mutta Josi on ennenkin yllättänyt negatiivisesti.

Tänään kävimme Sotkamossa näyttelyssä. Ja kuinkas kävikään. Josin niin erinomainen ravi oli lähes hukassa ja tuomari juoksuttikin Hanskia ja Josia pari ylimääräistä kierrosta ravin löydyttyä. No eipä siitä kummempia voi tulla kuin EH. Arvostelu oli kyllä erittäin hyvä eikä litteitä tassuja mainittu ollenkaan!!
Tack för tipps E-L och A!! (en vieläkään ole opetellut ruotsia tarpeeksi )
Kotimatkalla kävimme nuuhkimassa mejätuulia Jauhovaarassa ja Josi joutui "paparazzin" kynsiin. Ihanaa odotettavaa kaikkiaan; varmasti hienoja kuvia meidän rakkaasta Jipsusta ja toivottavasti ihania mejäkokeita tulevana kesänä. Näyttelykehät saavat meidän puolesta olla rauhassa aika kauan, me keskitytään nyt metsäisempiin lajeihin. Kesän ajaksi ainakin.

Ajokoira

2011-05-15T15:43:00.000+03:00

Josin riistaviettiys ulottuu myös jäniksiin. Tässä eräänä päivänä metsässä ulkoillessa jänö oli lähtenyt viitisen metriä Josin edestä juoksuun. Josi oli osallistunut juoksukilpailuihin ja hävinnyt jänön perässä horisonttiin. Muutamia minuutteja äänetön ajo oli kestänyt ja Josi oli palannut läähättäen ilman jänistä. Korvat hävisivät samalla kun juoksu alkoi - näin minulle kerrottiin.

Taipparitreenit ovat alkaneet koirillakin. Ensimmäisellä kerralla oli varikseen ja lokkiin tutustumista. Varis oli noussut maasta hyvin mutta lokin luona ollessaan Jipsu oli "kysellyt" Hanskilta lisäohjeita. Toisella kerralla oli variksen noutoharjoitus. Vauhdilla Josi säntää matkaan sammalten pöllytessä tassujen alla. Taas hieman haahuilua vaakun luona. J kävi pikaisesti sen luona ja ilmeisesti ajatteli etsiä lintuja lisää. Toisella kertaa varis palautui tosi vauhdikkaasti eikä ongelmaa ollut. Ohjeeksi saimme treenata vain yhdellä linnulla kerrallaan ja niin, että Josi joutuu ratkaisemaan "ongelman" itsenäisesti eli ei näe noutoon lähettäjää.

Jälkitreenit pidettiin Tollerilahden pojille hienossa maastossa. Jälkien pituudet olivat noin 300m molemmilla ja metsätyyppi vaihtui suon ja kangasmetsän välillä mukavasti. Josi jäljesti tutulla tarmokkaalla tyylillään, katko meni hienosti ja kaatokin löytyi ongelmitta. Makauksilla oli vähän juustoa, kun edellisellä kerralla ne jäivät merkkaamatta. Nyt aloitimme jäljestyksen ennen alkumakausta ja se tulikin hienosti nuuhkittua. Kuun lopulla pääsemmekin sitten tositoimiin Miehikkälän mejä-kokeessa.

Eilen ulkoillessamme Josi päätti (taas kerran) mennä uimaan. Kaksi pientä lenkkiä piti tehdä. Ei enää hankalan oloinen ranta ole mikään este, jos uida tekee mieli. Onneksi tuo ipana tottelee myös kieltoa, milloin ei saa mennä uimaan. Muuten pitäisi siirtää lenkkeilyt täysin vedettömille alueille.

Häntä on hyvä peräsin


Ah kun on puhdas koira.. Suolammen ihanuus?!

Viikon päästä käydäänkin sitten Sotkamossa näyttelyssä ja samalla reissulla moikkaamassa tuttuja Kainuun Noutajien mejä-kokeissa. Selvästi kesä on alkanut, kun kalenteri täyttyy koiraharrastuksista monelle viikonlopulle eteenpäin! Mukavaa.

Sotilaita jäljellä

2011-05-04T15:55:00.000+03:00

Eilen oli Josilla ja Lennillä kevään ensimmäisen verijäljen vuoro. Molemmat suoriutuivat jäljestään hienosti. J puhkui intoa ja pitikin liinasta pidellä tosi tiukasti kiinni, ettei koira olisi mennyt omia aikojaan jäljelle. Hurja innostus kostautui huonoina makausten merkkauksina, vaikka jäljestys olikin maavainuista. Josi etsi yllättävän kaukaa katkolla jäljen jatkumispaikkaa. Kohtalainen tuuli ja lähistöllä kulkevat sotilaat taisivat hieman sekoittaa ajatuksia tollopojalta. Minusta tuntui, että aikaa meni todella kauan, mutta kuulema alle minuuttiin se katko selvitettiin. Eikä ainakaan kumisaapasta jäljestänyt tämä poika. Possun korva oli kaadolla palkkiona onnistuneesta lyhyehköstä (alle 200m) jäljestä. Ikää jäljellä oli vuorokausi.
Nuuskuttelujen jälkeen Josi ja Lenni pinkoivat pitkin metsiä samoista kepeistä kilpaillen ja metsän hajuja haistellen. Tästä se jäljestyskausi alkaa.
P-K.n noutajien järjestämä taipparikurssi alkaa tänään ja ensi viikolla tolleripojat ovatkin täydessä touhussa taipparitreeneissä.
Josi antaa harjata itseään nykyisin jo aika helposti ja eilen hän heittäytyi jopa selälleen harjauksen aikana. Mielenkiintoista kehitystä..

Talviturkki on heitetty!

2011-04-29T21:20:00.000+03:00

2-vuotissynttärit vietettiin pääasiassa Savon suunnalla sukuloimassa. Synttärisankari nautiskeli lämmöstä ja pötkötteli tyytyväisenä ulkona. Kummitätiltä Jooseppi sai koiralelun, joka on kuulema tyttö. Kotona illalla paketissa odotti ihana savuluu. Rauhallista juhlimista siis.
Josi oli eilen käynyt uimassa. Harmittavasti en ollut paikalla todistamassa tapahtumaa. Eihän siinä uimisessa mitään outoa ole mutta se kaikkineen olisi pitänyt nähdä. Tämän olen siis kuullut mitä tapahtui.. Josi oli Hanskin kanssa metsälenkillä ja Josi oli lammen rannassa mennyt ensin seisoskelemaan veteen ja sitten mennyt uimaan lenkin. Hieman myöhemmin Josi oli mennyt veteen uudemman kerran ja uinut lisää. Vedestä tultuaan oli vuorossa "tollerivimmaa" eli J oli juossut matalana todella kovaa vauhtia kanervat pölisten ympyrää Hanskin ympäri. Riemua keväästä ja uimisesta siis. Kyseessä oli samainen lampi, josta edellisessä kirjoituksessa oli kuva.
Lähipäivinä käydään tekemässä ensimmäinen jälki. Saas nähdä miten talven jälkeen mm katkokulma sujuu. Josi kyllä tuntuu kulkevan lähes aina kuono maassa mutta ei koskaan voi tietää.
Sotkamon näyttelyyn ilmoitettiin tuo vesipeto. Sitten saakin olla vähän aikaa näyttelykehät ilman Josia. Taipparikurssi alkaa ensi viikolla ja varmasti tulee sientä metsissä ulkoilutettua useammankin kerran tulevana kesänä. Mukavaa!!

Pääsiäispuuhia

2011-04-23T19:20:00.000+03:00

Kevät on ulottanut lonkeronsa Pohjois-Karjalaan ja etenkin tänään ollaan nautittu lämpimästä säästä.
Josi on päässyt ulkoilemaan useamman kerran päivässä metsälenkkejä. Nyt tuolla metsissä pääsee kulkemaan ajoittain jopa aivan lumettomissa paikoissa.
Tänään meillä oli mukana herra Varikset ja Josi esitti varsin pätevää noutajapoikaa! Talven aikana oli tapahtunut huomattavaa parannusta. Hienoa!

Perhoset ovat myös heräilleet ja Jooseppi huomasi sen. Pieniä pyrähdyksiä perään muttei niin raivokasta jahtaamista kuin viime kesänä. Ikä tekee tehtävänsä siis.. Huomenna onkin Josin 2-v synttärit. Näin se aika kuluu kuin huomaamatta.. Meillä on teini-ikäinen poika siis..

Kävimme kävelemässä myös lampien rannoilla, missä Josi ui ja nouti keppejä ym viime kesänä. Innolla intomielinen uimari juoksi lammen rantaan huomatakseen, että se on vielä jäässä. Samanlainen tarkastus piti tehdä toisellekkin lammelle. Vielä pitää odotella jäitten lähtemistä. Jäljen tekoon päästään kuitenkin ihan lähiaikoina! Kyllä meillä koko porukka nauttii lumien sulamisesta ja kesän tulosta. Josi loikkii mättäillä kuin alppikauris ja osaa nautiskella vielä maassa olevasta lumestakin. Ihan maailman paras otus tuo Josi on!!

Sininen onkin vanha punainen

2011-04-12T16:19:00.000+03:00

Kävimme siis näyttelyssä Vaasassa. Josi ei oikein malttanut keskittyä hommaan mutta mukavastihan se sitten kuitenkin meni. Ja Jipsu RAVASI hienosti kehässä!! Ympyrää juostessa yhden tuolin alta yritti hyökätä tolleriksi naamioitunut kiusantekijä ja meinasi tulla kuperkeikka Josia esittäneelle Hanskille. Hienosti he homman hoitivat ja tuloksena EH ja sininen nauha. Tämä olikin eka näyttely uusituilla säännöillä ja hieman ensin hämäsi tuo sininen väri.. Arvostelu oli todella hieno. Ehkäpä me menemme seuraavan kerran ulkonäyttelyyn; on tuo sisällä olo aika hurjaa.
Samalla reissulla kävimme kasvattajan Eva-Lisan ja Agnetan luona kylässä ja saimme paljon hyviä vinkkejä mm noutotreeneihin. Talon omista koirista osa oli juoksussa eli pidimme tytöt ja innokkaan Josin erillään. Pääsi Josi siskopuolen Mimmin kanssa nuuskuttelemaan toisiaan kuitenkin. Mimmi olikin aivan ihana vauhdikas tollerineiti, aivan kuin Josi saman ikäisenä. Tulipa korvatkin minulta kerralla puhtaiksi ;) Aina yhtä ihanaa on päästä käymään Raippaluodossa, jossa saa varmasti lämpimän vastaanoton. Josi pääsi pitkästä aikaa hotelliin ja hienosti hän siellä käyttäytyikin. Mitä nyt illalla piti hieman haukahdella käytävästä kuuluville äänille..

Aamuinen hetki sängyllä hotellissa

Kevät etenee vauhdilla ja lumi hupenee lähes silmissä. Vielä päästään kahlailemaan lumessa mutta paikoitellen on jo alle 20cm lunta ja välillä ei meinaa saappaan varsikaan riittää. Malttamattomana odotamme kesäisiä harrastuksia ja metsäretkiä.


Jotain siellä metsässä on..

Kerro kerro kuvastin

Kesää odotellessa

2011-03-31T22:37:00.000+03:00

Josi on päässyt nauttimaan aurinkoisesta keväästä ja lukuisista metsälenkeistä. Noutoja ollaan treenattu mutta enimmäkseen vapaata seikkailua on kuulunut Josin puuhasteluihin viimeaikoina. Eläinten jäljet ovat kiinnostaneet kovasti.

Pyyn jäljillä

Vauhtitolleri

Aarre

Tämä aarre on minun!!

Aurinkoinen talviloma

2011-03-19T19:33:00.000+02:00

Mennyt viikko oli Pohjois-Karjalassa aurinkoinen ja kun duunari oli talvilomalla, niin mikäs sen mukavampaa. Josi sai nautiskella ulkoilusta metsälenkeillä parikin kertaa päivässä. Hirven ja jänisten jäljet kiinnostivat kovasti ja niitä piti tutkia todella tarkasti.
Noutotreenejä tehtiin tiellä, kun metsissä on lunta vielä aivan liikaa. Mahtava oli maltti odotellessa lupaa damin hakuun. Ja vauhti oli kova sekä noutaessa että palauttaessa, hienoa. Damit alkavat tulla käteen tai ainakin puolen metrin päähän. Ei ole väliä onko kyseessä siipidami vai mikä, Josi työskentelee innokkaasti aina.
Raviharjoituksia tehdään aina kuin mahdollista. Hienosti alkaa sujua. Hihnalenkillä vieressä kävely ei kyllä onnistu vielä mitenkään ravaten vaan "pöllöpeitsi" vie voiton. Mutta kävelyvauhtista raviakin ollaan havaittu useita kertoja. Kotona "tikapuut" ja uutena ryömintäharjoitukset sekä todella hankalaksi todettu peruuttaminen auttanevat näissä ravitreeneissä.
Hierojalla käytiin taas ja sielläkin Josi malttoi pötkötellä mukavasti ottaen huomioon, että varaamani savuluut Jooseppi hotkaisi jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Armoton ahmatti!
Agilityssäkin Josi yllätti positiivisesti. Ensimmäinen jakso oli kyllä entisenlaista säheltämistä eli ei korvia mukana laisinkaan. Tyyli oli aivan toisenlainen myöhemmin. Josi kulki vierelläni rauhallisesti, istui odottamassa silmiini tuijottaen eikä töytäillyt ollenkaan. Paikalleen en kyllä tolloa saanut istumaan, mutta tehtiin melko lentäviä lähtöjä putkeen ja siitä pätkittäin eteenpäin. Puomi olisi kiinnostanut kovasti, kuten myös A, mutta sain ohjattua Josin haluamalleni esteelle. Pöydällä olo oli hankalaa, kun olisi heti-oitis pitänyt päästä eteenpäin. Hurjaa vauhtia tuo koira pitää eli vauhtia tarvitaan myös minulle. Hip hei - pilkahduksia paremmasta, edes hieman.
Muutaman viikon päästä ajellaan kohti Vaasaa, käydään Josin syntymäkodissa kyläilemässä ja pitkästä aikaa kehässäkin näyttäytymässä. Onneksi ei pahasti karva vielä Josista irtoa.

Touhupäivä

2011-03-11T22:07:00.000+02:00

Aamulla aikaisin ajettiin metsänsiimekseen tassuttelemaan. Josilla on kokeiltu tossuja milloin missäkin jalassa/jaloissa, josko ravi löytyisi sieltä. Tossuista. Ensin oli tossuttimet takajaloissa muutamia kertoja ja sitten saman puolen tassuissa. Vaihtoehtoja on vielä käyttämättä. Siis aina vaan siis kaksi tossua. Tuo homma tuntuu jopa toimivan - ehkä. Olen ommellut useamman parin näitä harjoituksia varten ettei harmita jos joku vaikka häviääkin. On pitänyt tarkkaan miettiä millaisella systeemillä tossukkaat pysyvät jaloissa, kun tolleripoika säntää juoksuun. Useamman kerran ovat tossut lähtökuopissa kun Josi on jo useamman kymmenen metrin päässä. Tänään yksi tossuista jäi sitten hankeen, kun Joose meni nauttimaan toista aamiaista jänisten jätöksille. Toivottavasti jänöt ymmärtävät hienon tossun idean ja käyttävät sitä mahdollisesti paleleviin jalkoihinsa.
Päivällä käytiin Helin luona vesijuoksumatolla ravaamassa. Sitkeästi poika yrittää vedessäkin peitsata. Vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ollaan pohdittu mistä tuo peitsaaminen voisi johtua ja katsotaan nyt mitä vielä keksitään. Ja mitä ehkä tutkitaan.
Illalla päästiin pitkästä aikaa agilitytreeneihin. Haa- Josi ravasi niin nätisti ja kävelyvauhtia kotiportilta autolle. Hienoa. Malttiharjoitukset ovat tuottaneet hieman jo tulosta, kun J malttoi ensimmäisen osion tehdä ihan kivasti. Tänään oli harjoituksena kontaktit. Puomin alastulo on erittäin vauhdikas ja pysähdys hieno. Kepit menevät ilman kaaria mukavasti. Putkea Josi on aina rakastanut ja se toimii erittäin vauhdikkaasti myös.
Pienen ulkoilutauon jälkeen maltti olikin hävinnyt lumihankeen tehtyjen juttujen myötä ja muutaman yrityksen jälkeen Joose sai komennon autoon.
Huomenna lähdetään katsastamaan jänisten yöllisen juhlinnan tulokset eli metsään taas. Sitähän ei koskaan tiedä mitä hauskaa siellä keksitään. Eväsretki olis aika kiva..

Ulkoilua kevätsäässä

2011-03-07T20:19:00.000+02:00

Ikioma keppi

Askellusta

Aurinkoisessa kevätsäässä on ihana ulkoilla. Josi pääsi tutkimaan metson jälkiä, pyrähtämään pyyn perään ja löytyi melko ihana keppikin pureskeltavaksi. Pidempi keppi esitti taitavasti kierrettävää estettä, jota Jooseppi innolla kiersi ohjeiden mukaan. Huolimaton mamma pudotti hanskan ja Josi reippaana noutajana toi sen takaisin. Hupsutuksia ja treenejä sekoitellen ulkoillaan täällä.

Josi löysi mamman hanskan

Kohta kaksivuotias

Kotona oleilua

Askellaji oikeaksi

2011-03-05T19:59:00.001+02:00

Ihanat ulkoilusäät ovat suosineet. Tänään kävimme reippaalla kävelylenkillä rauhallisessa metsässä. Josi ei kyllä juurikaan kävellyt vaan juoksenteli ees taas puista pudonneiden oksien ja tuulessa lentelevien kaarnanpalojen sekä muiden höytyvien perässä. Josi on saanut edelleen hierontaa ja vesijuoksumatolla hiippailla eteenpäin. Taitaa olla J erikoistapaus; myös vedessä peitsaus onnistuu. Valitettavasti.
Hieman edistystäkin on tapahtunut, kun ollaan saatu Josi ravaamaan hihnassa. Vauhti vaan on niin kovaa, ettei meidän kunnolla kovin pitkiä matkoja jaksa juosta (=hölkätä :) ). Nyt ollaankin etsitty potkuria, että päästäisi vauhdikkaammille lenkeille ja ravi kunnolla päälle ja sitä vauhtia sitten pudotettua, ehkä. Ei ole opiskelija-duunaripariskunnalla oikein varaa investoida upouuteen potkuriin. Mutta jos ei käytettyä löydy, täytyy uhrautua. Kotona meillä on hienot "tikapuut", joiden kanssa on treenattu takajalkojen käyttämistä, tehokkaampaa sellaista. Tikapuut ovat lattiaa vasten, ehkä 7cm korkeudella maasta (hienojen vinyylipainojen varassa) ja siinä sitten useita kertoja päivässä Jooseppi menee eestaas jalat oikeassa järjestyksessä.
Eipä olisi uskonut, että pitää koira opettaa kävelemään - oikein.

Eilen oli jo hienot mahdollisuudet päästä pitkän tauon jälkeen agilityyn. Mutta aina ei asiat mene niinkuin suunnitellaan. Josi ei käyttänyt iltapäivällä toista takajalkaa ollenkaan. Syyksi paljastui pieni rikama anturassa!? Enpä uskaltanut riskeerata ja jätimme treenit väliin. Mutta eikös vaan treeniajan alkaessa Josi kuljeskellut jo aivan normaalisti! Uskaltauduimme sitten pienelle iltalenkille ja raviharjoituksiin siinä samalla.

Muistoja pakkasilta

Tässä taitaa kunto nousta kohisten kohti kesää mentäessä. Eipä tuosta haittaa ole. Vielä oli noin 80cm hanki tuolla metsässä eli monta aurinkoista päivää saa vielä tulla ja olla ennenkuin pääsemme sammalmättäillä kulkemaan ja tutkimaan keväistä luontoa. Sitä odotellessa jatkamme monenlaisia treenejä ja etenkin nautimme koiramaisesta elämästä. Saas nähdä milloin se karvanlähtö alkaa..

Vesijuoksua

2011-02-19T22:37:00.001+02:00

Pakkasia on pidellyt - taitaapi olla aika kulunut sanonta jo?! Itä-Suomessa paukutellaan kolmenkymmenen asteen lukemia lähes joka päivä nykyisin. Hyi olkoon!
Josin hierontasessiot ovat saaneet uuden elementin elikkä veden. Ollaan päästy testaamaan vesijuoksumattoa! Josi pääsi, me muut oltiin kiltisti altaan ulkopuolella. Tarkoituksenahan on saada selästä jumiutuneet lihakset pehmeiksi. (peitsaus ->selkälihakset jumiutuu ja on kipeät -> peitsaus -> selkälihakset ju.. -> oravanpyörä) Jipsutti reppana on sisäistänyt peitsaamisen jonnekkin koiran aivolokerikon pohjimmaiseksi eli äärimmäisen hankala on saada poika ravaamaan. No tämä vesiterapia oli hieno kokeilu. Josi osaa ravata!! Onhan siitä kyllä nähty ennenkin pieniä välähdyksiä.. Jatkamme siis tällä toistaiseksi, lisäksi sähköä syvälle kipeisiin lihaksiin. Kyllä se ravi sieltä vielä löydetään.
Ulkoilut ovat olleet hyvinkin kuurapartaisia, jos näin voi sanoa. Tänään Josi ärsyyntyi kirkonkellojen kuminasta ja niille piti haukkua ja yrittää saada selvää äänen aiheuttajasta. Luulin Josin kestävän mitä ääniä vaan, mutta tuo oli aivan liikaa. Pakkasessa äänet taitavat kuulua aivan erilaiselta kuin "tavallisesti".
Taisin kesällä valitella reilun +35 lämpötiloja, muttei nämä reilun -30 asteen ällötykset ole yhtään kivoja myöskään. Jospa jo ensi viikko armahtaisi meitä ja päästäisi harrastamaan ja ulkoilemaan vaikkapa oikein kunnolla pitkillä metsälenkeillä.

Viisasten kiveä etsimässä

2011-02-15T22:48:00.001+02:00

Hierontaa jatketaan edelleen. Jooseppi on käynyt kolme kertaa hierojalla ja hommaa jatketaan edelleen. Lihasjumit alkavat laueta (kai tuo on oikea termi?). Viimeksi meillä oli mukana ihana luu, jota Josi järsi tollerin raivolla ja pysyi paremmin paikoillaan. Nyt pitäisi "enää" saada peitsaaminen pois, että selkä- ja lapalihakset pysyisivät kunnossa. Voi olla, että Josin lihasmuistiin on tuo peitsaaminen mennyt niin syvälle, että töitä saadaan tehdä tosissaan. Niin vaivattoman näköisesti Josi menee peitsaten eteenpäin hihnassa. Sivulla sievästi ja peitsaa.. Voi ärsytys sentään!! Seuraavalla kerralla kokeillaan vesiallasta, mitenkä poika siellä liikkuu. Toivottavasti löydetään se viisasten kivi, millä saadaan ravuri esiin tolleripojasta ja peitsaaminen jäisi unholaan. Muuten ollaan loputtomassa hierontakierteessä.
Pakkasten paukkuessa tottis- ja agitreenit ovat tauolla ja lenkkeilemme takit tiukasti päällä sekä läheisillä lenkkipoluilla että maastossakin pyrähdellen. Voi tule kesä äkkiä, meitä kylmää!!

Hieronnan tarve

2011-01-31T18:53:00.000+02:00

Lupasin Josille joululahjaksi hieronnan ja nyt kävimme sen "lahjakortin" lunastamassa. Eli eka hieronta on käyty. Malttoipa Jooseppi olla jopa paikallaan ja lihasjumit löydettiin. Selkälihakset kaipaavat lisää käsittelyä ja jatkamme hierontoja niin kauan kuin tarve vaatii. Oireillut Josi ei mitenkään ole, jos ei peitsaamista oteta huomioon. Voi hyvinkin olla, että hierontojen jälkeen Josi löytää "uuden" askellajin eli ravin. Toivotaan ainakin.
Ollaan useana päivänä peräkkäin autoiltu metsämaille ulkoilemaan, kun säätkin ovat suosineet. Pari kertaa ulkoilutimme myös dameja, joita Josi innokkaasti nouti. Mahtava on vauhti ja into, kun tolleri painattaa matalana kohti noudettavia pötköjä. Ja paluuvauhti on yhtä hurja. Mukavaa omistaa noutaja, noin innokas.
Sattuipa eräällä reissulla sitten auto uppoamaan hieman liian syvään eikä saatu sitä omin voimin pois. Sen reissun seurauksena itse tarvitsisi hierojaa; sen verran kävi olkapäihin kahden (!!) auton työntäminen. Sellainen reissu, että tosissaan ja sydämen pohjasta kaipaa kesää ja jopa paria hirvikärpästä!
Agilityssä Josi teki kaksi (!!) onnistunutta paikallaoloa ja siitä pienet hypyt. Mutta nämä eivät tapahdu peräkanaa vaan Josia pitää "jäähdytellä" yllättävän kauan, ennenkuin on taas rauhallisesti aloillaan. Treeniä tähän lisää vaan, niin hyvä tulee.

Peilailua

2011-01-27T11:56:00.000+02:00

Sen verran on pakkasta, että Josi ja mie oltiin aikamoisia kuurapartoja aamulenkiltä tullessa. Kyllä jo kesää odotetaan. Pienempi pakkanen olisi ainakin toiveissa. Josia talvi ei tunnu haittaavan. Innokkaasti tollopoika jäljestää - ilmeisesti iiiihania tyttökoirien hajuja.
Agilityrintamalta ei juurikaan mitään uutta. Tuskastuttavaa se sanalla sanoen on. Viimeksi sain sentään Josin pysymään kerran(!!!!) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Siihempä se sitten jäikin ja seuraavat yritykset olivat yhtä pomppimista ja sykyilyä. En ollutkaan huomannut, että herkkupalkka tulee istumaan pyydettäessä hieman liian myöhään. Josi ehti jo hieman nostaa takapuoltaan maasta ja minä siis olen auttamattomasti myöhässä. Nyt ollaan kotona treenattu peilin edessä, että näen peräpäänkin. Naksutinta on käytetty siinä mukana. Tulikin mieleen, pitäisikö tuossa tilanteessa jättää herkku kokonaan pois; eipähän ainakaan sen perään hyppisi. Muutaman kerran on leikkimielellä tullut sanottua, että myyn koko otuksen pois, kun ei tottele/osaa. Tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että minuthan pitäisi myydä kun en osaa opettaa! Koirahan tekee oikein, kun vaan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Ehkä..
Tottistreeneissä Josi oli pitkästä aikaa. Siellä oli ollut erilaisia pujotteluharjoituksia. Hienosti oli kuulema mennyt, paitsi herkkualustojen pujottelu oli ollut ylivoimaista Josille. No jos ruokaa on jossain tarjolla, sen kimppuun pitää päästä, ainakin Josin. Tarkkaan tuo seuraa kotonakin ruoanlaittoa ja jos jotain pientäkin putoaa lattialle, on punaturkkinen rikkaimuri siivonnut sen alta aikayksikön.
Ensi viikolla Josi pääsee hierojalle. Toivottavasti J antautuu hierottavaksi, ettei mene aika ihan hukkaan. Mutta käymme niin monesti kuin on tarvis.

Epätieteellistä

2011-01-05T20:26:00.000+02:00

Vuodenvaihde meni paukkuen, siitä piti naapurusto huolen. Josi ei välittänyt paukkeesta, ainoastaan vinkuvat raketit saivat eloa tolleriin. Huoletta saimme käydä lenkillä aattoiltana; Josilla oli entinen vauhdikas meno päällä. Nyt toivomme, ettei kovia pakkasia tule ja pääsemme lenkkeilemään, riehumaan, juoksemaan, leikkimään ja hiippailemaan metsissä.

Ilmeisesti on ollut aivan turhaa aikaa, kun on tullut mitattua mm

Josin pisimmät häntäkarvat ovat noin 32cm
Häntä kun loppuu, karvat jatkuvat vielä noin 28cm (valkoiset karvat)

Josin nimi tulee Super Mario pelin Yoshilta. Joku meidän perheessä on siis pelannut ko peliä joskus - ja paljon.

Josin lempinimiä ovat mm Jooseppi, Joose, Jipsu, Sipsi ja Topsi. Joskus jopa Josi J Jooseppi. Ja ne miljoona muuta, joita ei itse edes muista eikä Josi tunnista, paitsi äänensävystä.

Juuri ennen vuoden vaihdetta tuli kiinnitettyä huomiota Josin ulkonäköön. Korvien ympäristössä karvat rehottivat kuin autiotalon pihapiiri ja niinpä piti ottaa sakset käyttöön.

Ennen

Jälkeen

Innokas paketin avaaja sai myös "pedikyyrin". Uusi vuosi täytyy aloittaa hienona. Tuossahan ilmiselvästi tassuja ei ole vielä siistitty.

Joululahja

Mejäkokouksen myötä ajatukset ovat siirrtyneet jo tulevaan kesään ja kokeiden järjestämiseen. Vielä pitää odottaa monta pitkää kuukautta, että päästään jälkiä tekemään. Sitä odotellessa voidaan vaikka kasvattaa karvoja ja nautiskella elämästä! ;-)

Mennyttä ja tulevaakin

2010-12-31T16:59:00.000+02:00

Josin ensimmäinen kokonainen vuosi alkaa olla lopuillaan. Ja paljonhan siihen mahtuikin. Harrastettu on monenlaista, reissuttu on pitkinpoikin Suomea, nukuttu ja syöty hyvin. Pientä muisteloa siis menneestä vuodesta!

Josi ja hieman iloinen häntä Joensuussa

Näyttelyissä kävimme neljä kertaa. Tuloksena 1xH, 2xEH ja 1xERI/PU4. Hienosti Josilta, joka ei juurikaan ymmärrä ravata kehässä vaan peitsaa aivan virheettömästi. Tollershow´ssa Josi pääsi "paras pää ja ilme"- kilpailuun, siinä kuitenkaan menestymättä. Hienoja arvosteluja tuli ja Hanskille rakkuloita (palovamma) käteen näyttelyhihnan luisuessa vauhdilla sormien läpi. Mie pyrin kuvaamaan minkä jännitykseltä pystyin.

Tollauksen alkeita

Vaakku

Noutoharjoituksia ollaan tehty ja tarkoitus oli saada taipparitkin suoritettua.
Pahimmoilleen iski Josiin murkkuikä ja haaveet NOU1-tuloksesta piti jättää tulevaisuuteen. Aiemmin varis ei ollut ollenkaan vastenmielinen Josille, mutta eipä vaan noussut vaakku maasta. Hakuruudustakin kävi nopeasti katsomassa missä linnut ovat, mutta sinne ne myös jäivät.

Uimisen ihanuuden Jooseppi kyllä keksi kesällä ja välillä piti lenkit suunnata todella kuiville paikoille, ettei tolleripoika karkaa veteen. Kesähän oli erittäin kuuma ja vilvoitusta varmasti kaipasi kuka vaan. Harmittavasti tuli sitten hot-spot ja uiminen piti jättää pitkäksi aikaan kokonaan.

Lokkia noutamassa Tollerbay-meetingissä

Piilomerkit kuivumassa lakkauksen jälkeen

Mejää harrastimme lumien sulamisesta alkaen kunnes taas talvi tuli ja piti jättää valjaat ym varusteet odottamaan ensi kevättä. Pääsimme osallistumaan viiteen mejäkokeeseen ja Josi nousikin loppukesästä jo VOI-luokkaan, josta kokeen tuloksena VOI3.

Tämä laji on hurmannut ainakin Josin ja minut, eikä Hanskillakaan ole mitään "pieniä" metsäkävelyitä vastaan. Kesän kokeista jäi ainakin mieleen, että Kaatamossa oli hyvinkin märkää, Juuassa oli kaikki Suomen (tai ainakin Pohjois-Karjalan) itikat ja Virroilla hirvikärpästen lisäksi mukavia tolleristeja sekä mahtava fiilis.

Agiliitoa

Agilityä olemme harrastaneet omaksi ja etenkin Josin iloksi. Tolleripoika on vaan niin malttamaton, ettei paikallapysymisestä ole tietoakaan. Josi selvästi rakastaa tätä lajia, on nopea ja lukee ohjaajaa hyvin sekä hakee esteitä hyvin. Kun vaan löydetään maltti jostain vielä.. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksepäin. Mutta kuono kylmänä kohti kontakteja.

Tällaisesta vauhdikkaasta tekemisestä nauttii Josi J Jooseppi ja välillä meillä on ollut hykerryttävän hauskaa kentällä eli jatketaan harjoituksia.

Vuoteen mahtuu niin paljon ettei kaikkea voi mitenkään mahduttaa tähän. Lonkkakuvat olivat hienot A/A ja kyynärät ok. Ainakin mukavia sukulaistapaamisia oli mm Quiz-pentutreffeillä ja Tollerbay-meetingissä sekä Evita-äidin luona Raippaluodossa, uintia ja metsäretkeilyä, telttailua, pakkasessa pikaisia lenkkejä sekä tietenkin Josin suosikki: sohvalla makailu mamman ja papan kanssa!!

Maailman suloisin sohvaperuna

Vuonna 2011 tavoitteena on saada Josille se NOU1-tulos. Tuo tulos varmistaa Josin pääsyn mukaan syksyllä metsälle. Mejässä toivomme hyviä tuloksia. Tolleri-mejään Virroille haluamme ehdottomasti. Agilityssä löytyy varmaankin se maltti Josille ja pääsemme hurjastelemaan kentällä tosissaan. Parissa näyttelyssä saatamme käydä ja sitä ennen olisi suotavaa sen ravin löytyvän. Näyttelyt eivät ole meille tärkein juttu, mutta kun on niin komea koira.. Tottelevaisuutta voi aina parantaa ja monta muutakin asiaa.. Toivon, että Josi on terve ja pääsee harrastamaan mukavia juttuja mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

Joulu 2010

2010-12-24T12:05:00.000+02:00

Lämmintä Joulua kaikille paukkupakkasista huolimatta. Aattona vietämme myös Josin 1v 8kk "synttäreitä".

Rukkaset?

2010-12-11T18:15:00.000+02:00

Kolme harjauskertaa ja saalis 10g koirankarvaa. Kotvasen kestää, että lapaskarvat ovat kasassa. Nyt Josista tuntuu lähtevän hurjasti karvaa eli hieman nopeuttaa projektia. Leikkimielisesti voisi sanoa, että Josista tulee rukkaset!

Totta toinen puoli.. Eilisestä agilitystä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. No Josi oli oppinut tahi keksinyt aivan itse uuden jutun: kun komento oli "istu" tai "paikka", Josi hyppi minua vasten. Eipä siinä sitten juurikaan saatu mitään fiksua aikaiseksi. Kerran sain Joosepin olemaan sen verran paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Katsotaan nyt, jatketaanko ja miten. Pitää ottaa kertakaikkiaan entistä tiukempi linja kaikessa tekemisessä ja varsinkin tottelemisessa, josko se sitten alkaisi sujua.. Kontaktia tuo ötökkä ottaa ihan mukavasti, siinä ei valittamista. Malttia voisi jostain löytyä hurjan paljon. Josi kuumuu tosi paljon ja siinäpä sitten alkaa vähitellen lämmetä mullakin fiilikset. Ei kovin mukavaa yhteistä harrastamista.

Nenäpunkit -jos se sitä sitten oli- ovat hävinneet. Oireet ainakin. Ilman kontakteja toisiin koiriin ollaan varmuuden vuoksi vielä jonkun aikaa. Josi on ollut varsinainen sylikoira muutamina päivinä. Niin lähelle kuin mahdollista hän tulee pötköttelemään, vaikkapa syliin asti. Yritin eräänä päivänä sohvalla istuskellessani tehdä käsitöitä ja Josi tunki päänsä syliin niin ettei hommasta tullut yhtään mitään. Laitoin työn lattialle ja Josi roikotti päätään sohvan reunan yli. Mainitsin jotain työn jatkamisesta niin Josi vilkaisi minua sellaisella ilmeellä, että nauroin aivan ääneen. Se ilme oli juuri sellainen kuin Josi olisi sanonut: "Et muuten ota sitä." Mukavapa tuo ötökkä on sohvakaverina, ja muutenkin. Kunhan vaan malttaisimme malttaa ;-)

Atshiii

2010-12-03T18:38:00.000+02:00

Josi J Joosepilla on mitä ilmeisemmin nenäpunkkeja. Aivastelu herätti epäilyn ja tänään aamulenkillä alkoi vetämään henkeä sisään kovinkin äänekkäästi. Ell oli samaa mieltä diagnoosiepäilystä ja lääkekuuri on nyt Josilla. Agilitytreenit jätetään suosiolla väliin ettei tarttuisi muihin. Mistä tuo tartunta on tullut Josiin, ei ole mitään havaintoa. Kosketuskontaktissa toisiin koiriin ei olla äskettäin oltu, olisiko mahdollista epäsuora tartunta - who knows. Ja mitenkä kauan tuo "itää"..
Maastossa Josi oli viilettänyt hurjaa vauhtia pitkin hankia. Olikin lähes viikon tauko metsälenkkeilyssä, kun auto oli opiskelevalla mammalla mukana Pohjois-Pohjanmaalla. Huomenna uudestaan piiiiitkälle lenkille.

Kuuraparta, valkosukka

2010-11-29T20:11:00.000+02:00

Pakkasen paukkuessa on kiva ulkoilla, ainakin Josin mielestä. Ja oikein kun pukeutuu niin eipä ole valittamista itselläkään. Josi saa hienon kuuraparran ja ulkoiluttaja punaiset posket sekä molemmat hyvän mielen. Jipsutti alkoi tässä joku aika sitten muuttamaan ruokatottumuksiaan aivan itsenäisesti. Muutamana aamuna ruoka ei tuntunut kelpaavan enää. Muuten sapuska maistui aivan entiseen tapaan eli mainiosti. Pitihän sitä sitten kokeilla, kelpaisiko aamusapuska piimän kanssa ja kelpasihan se -hyvin. Joo kyllä mekin ajateltiin, että syöpi se sitten kun on nälkä, mutta kun tuli kokeiltua..

Agilityssä oli edelliskertaista malttia jäljellä ja itsenäinen osuus menikin mukavasti. Josi "osasi" mennä kuusi keppiä reippaalla vauhdilla. Tämä ilmaisu siksi, kun viimeksi tolleri hyppeli kaarien yli ja ali miten sattui. Kaaria ei ole aikoihin kepeissä ollut ja se vissiinkin hämäsi. Ohjatulla radalla malttia ei enää ollut, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Mie kompastelin omiin jalkoihini meinaten liiskata Josin maneesin pintaan. Hieno kuperkeikka kyllä ja Jooseppi tuli sieltä purun seassa makaavalta mammalta herkkuja hakemaan. Ens kerralla ei siis peräkkäin itsenäistä ja ohjattua osuutta, ja harvemmin käytössä olleet esteet pitää "esitellä" Josille ettei tule kuperkeikka-uusintaa.

Josi kankaalle ikuistettuna

Josikin sai lopulta talvimanttelin. Kuva siitä myöhemmin. Hienosti herraTolleri kulki takki päällä eikä kiukutellut yhtään. Mitenkähän olisi pakkastossujen laita? Epäilen niitten pysyvyyttä. No sellaisia ei ole - ainakaan vielä.
Joululahjaksi Josi saa hierontakäynnin. Ainakin yhden näin aluksi, katsotaan sitten tarvitseeko lisäkäyntejä. Mitään oireita ei ole, tämä on hoitoa, ennaltaehkäisyä ja hemmottelua. Ja pitäähän herkkusuulle olla herkkujakin eli eiköhän joku putkiluu löytyne paketista myös.

Lumikenkäjänis-Josi

2010-11-21T21:42:00.000+02:00

Kylläpä talvi on tolleripojasta ihana. Ja outokin.
Metsässä oli jotain kiinnostavaa, kun tässä taas kerran kahlattiin hangessa pitkin metsäteitä.
Josi meni vähän väliä metsään katsomaan, mitä siellä oli - ei meillä tietoa. Yhdet hirven jäljet näkyi ja jänikset olivat juosseet rallia pitkin poikin lumista metsää. Lunta pöllytellen juoksenteli Josi välillä käyden vieressä jolkottelemassa. Lumi on ihanaa ja hyvää. paitsi silloin kun varpaiden välit ovat ihan pullollaan lunta.
Kovemmalla pakkasella äänet ovat ilmeisesti niin outoja, että ennestään tutuillekkin äänille pitää tuhahdella ja välillä haukkuakkin. Lumisateen jälkeen on taasen ihan ihmeellistä olla lenkillä, kun ei hajuja juurikaan tunnu olevan.
Josi on pari kertaa päässyt "terapiakoiraksi". Tuttu iäkkäämpi rouva on vuodepotilaana ja tykkää paljon koirista. Josi-Jooseppi kävi tervehdyskäynnillä pari päivää sitten. Tietysti piti tassut sängyn laidalle nostaa, että sai kunnolla moikattua ja vähän sormia nuoltua. Muuten koiruli istui sängyn vieressä rauhassa ihailtavana. Poislähtiessämme sanoin Josille, että käy sanomassa vielä "heippa". Ja niinpä tottelevainen tolleripoika kävi vielä sängyn vieressä ja nosti tassut sängylle. Ihanaa, että voidaan piristää jonkun päivää ja vielä tietäen, että vierailu muistetaan kauan.

Maltin kanssa on tapahtunut jotain aivan ihmeellistä ja toivottua. Jo tiistaina toko-harjoituksissa Josi oli käyttäytynyt erityisen hienosti, kertoi Hanski. Agilitytreeneissä meillä olikin pääpaino hallinnassa. Ja voi sitä ihmetystä miten Josi käyttäytyi! Aivan mahtavaa kontaktia koko ajan. Meidän piti mm kulkea esteiden vieritse vierekkän niin että kontakti säilyy koko ajan. Josi toimi tosi mahtavasti ja kokeiltiin pari paikalla oloakin hypyn takana. Huraa - tähän ollaan pyritty ja pikkuhiljaa näköjään tavoite saavutetaan. Toivotaan vaan, että suuntaus pysyy samana. Eipä olisi uskonut samaksi otukseksi, joka ei ole pysynyt hypyn takana paikoillaan kuin pideltynä ja silloinkin vaivoin. Tällä kertaa palkkana oli omatekemiä herkkulihapullia, ehkäpä Josi totesi ne niin hyviksi, että kannatti tehdä niinkuin mamma sanoi ;)

Ulkoilua etulinjassa

2010-11-18T12:05:00.000+02:00

Lähdimme pitkästä aikaa arkipäivänä päiväaikaan metsälenkille. Lähes kymmenen asteen pakkasessa metsä oli kaunis. Ajelimme rauhassa kohti tuttuja lenkkipolkuja, kun tienvarressa oli kyltti: Etulinja. Sotilaita näkyi kauempana, päätimme vaihtaa suuntaa ja mennä toisaalle. Puolustusvoimien pojat harjoittelevat samoissa metsissä kuin missä usein lenkkeilemme. Mielestämme menimme tarpeeksi kauas ja lähdimme tarpomaan lumiseen metsään. Josi juoksenteli iloisena vauhdikkaasti välillä pysähtyen katselemaan metsään. Itse emme nähneet siellä mitään kiinnostavaa. Saattoipa siellä lumipukumiehiä ollakkin, koska kohta näkyi pari telaketjuvaunua (jotain sellaisia ne oli) menevän edestämme, sekä muitakin puolustusvoimien autoja ja muutama valkoisiin pukeutunut sotilas livahti tien yli. Hyvää paikallaolo-malttiharjoitusta Josi sai, sillä armeijan jutut olisivat kiinnostaneet kovasti. Eipä tuolla tehnyt mieli isompaa lenkkiä tällä kertaa sitten tehdä ja juoksentelimme Josin kanssa auton läheisyydessä.

Kuvaustulos

2010-11-12T14:40:00.000+02:00

Josin lonkkalausunto saapui sähköisesti perille. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hienoa!

Laulattaa

2010-11-08T20:11:00.000+02:00

"On meillä hauska koira tuo Josi-tolleri,
kun Josi lähtee lenkille
on näky komea:
Kas näin heiluu häntä
ja häntä heiluu näin,
kas näin heiluu häntä
ja häntä heiluu näin!"

Jos laulaa haluaa, voi lisätä sävelen "Täti Moonikasta".

Kuvauksellinen pyörremyrsky

2010-11-06T16:43:00.000+02:00

Nyt on Josilta kuvattu lonkat ja kyynärät. Oli hurjaa seurata miten piikin jälkeen Josilta loppui virta aivan silmissä. Hetkessä vauhtihirmu rauhoittui mamman syliin nukahtavaksi pieneksi karvakeräksi.
Kuvat saatiin otettua ja nyt odotellaan tuloksia. Kuvaus oli iltapäivällä ja vasta illalla Josi alkoi hoiperrella kotona. Matolla kävely onnistui mutta paljaat lattiat olivat aivan liian liukkaat huppelissa olevalle otukselle. Myöhemmin illalla Josi uikutteli hieman, taisi olla pää kipeä?!

Seuraavana aamuna ja päivänä Josilla olikin paljon käyttämätöntä energiaa, sen kyllä huomasi. Huh! Illalla oli vielä agilitytreenit, joita varten ostin hurjan kokoisia lihapullia palkkaamiseen. Pullat olivat Josista niin vastustamattomia, ettei treenamisesta meinannut tulla mitään herkkuja kytätessä. Melkeimpä oli käsi kyynärpäätä myöten tollerin kidassa, kun herkku piti saada äkkiä parempiin suihin. Ei tuollaisia herkkuja enää ikinä mukaan.
Lihapullien kyttäämisen lisäksi Jooseppi teki pieniä liitoja minun opetellessa oikeita linjoja. Ehkäpä seuraavan kerran sitten paremmin. Kepit menee mukavasti, koiran asennosta en osaa sanoa mitenkä se oli. Intoa Josilla on ja irtoaa hyvin sekä lukee minua ällistyttävän tarkkaan.

Päivät lyhentyvät hurjaa vauhtia eli kohta pitää ottaa metsäretkille lamput mukaan koko jengille. Oliskohan Josi mielissään kaulassa roikkuvasta otsalampusta? Ei lähde Jooseppi kovin kauas meistä hämärässä metsässä, muuttuu ilmeisesti tutukin maastot jännittäviksi.

Nopsajalka Josi

2010-11-02T10:23:00.000+02:00

Josi sai hienon huomioliivin. Yllätyksemme liivi ei haitannut punaturkin menoa millään lailla. Jotenkin arvelimme, että liivi olisi häiritsevä ja se pitäisi saada äkkiä pois. Josi oli kuin olisi syntynyt liivi päällä eikä varmaan edes huomannut koko asiaa. Hienoa. On turvallisempi olo kulkea metsissä ja teillä, kun koiruli erottuu pimeässä eikä sekoiteta kettuun.

Ensi syksyn metsästyskaverukset

Noutoharjoituksia ollaan jatkettu ja tässä kerran teimme motivoidun hakuruudun siipidameilla. Josi lähti lähetyksestä kuin pyssyn suusta hakemaan damia ja toi sen lähes käteen asti. Hienosti toimi koira ja aivan selvästi tiesi mitä pitää tehdä. Malttia tässäkin pitää harjoitella, niin innoissaan on Jooseppi lähdössä hakuun, että ihan tärisee. Intoa on, kuten joka asiassa jossa voi tehdä jotain.

Agilityssä into oli taas kerran huomattava. Nyt jos pitäisi miettiä Josille luonnetta kuvaava nimi, niin aivan selvästi se olisi Into tai Touho. Niin.. Malttia tähänkin lajiin. Tällä kertaa en saanut Josia pysymään paikalla ollenkaan, joten tehtiin lentäviä lähtöjä putkeen ja siitä hypyille. Uskomattoman hyvin Jipsutti lukee kättäni eli jos käsi on kaukana vartalosta, koirakin huitelee kaukana. Eli teippiä kainaloon ja ranne reiteen kiinni niin jopa koira pysyy lähellä. Tarvittaessa sitten kyllä J irtoaa kauemmas käden liihoitellessa kauempana. Hyvin Josi kuuntelee ohjaustani ja taas kerran tuli huomattua miten itse sotken jutut.. Putki-hyppy-hyppy (takaa kiertona) -sarjan jälkeen tuli putki. Minä onneton huudan "hyppy-hyppy" ja juoksen putken sivua palkatakseni pienen agiliiturini. Josi tuli viereeni ihmettelemään, että mitähän hyppyä se mamma tarkoittaa, kun tuohan on selvästi putki. Voi viisautta koiralta ja onnetonta säheltämistä itseltäni. Palkanhan Jipsu sai, minä mokasin. Olemme siirtyneet ulkokentältä maneesille talvikaudeksi ja selvästi Josi häiriintyy toisista koirista. Niinhän se taisi olla viime talvenakin ja tilanne parani pikkuhiljaa. Häiriötreeniä ja sitä malttia..

Kotielämä rullaa entiseen malliin. Josi tykkää nukkua pitkään aamulla, leluja hän kantaa sohvalle ja jää niitä tuijottamaan. Eipä olla vielä keksitty mikä tarkoitus tuolla lelujen kasaamisella on. Arveleeko Josi, että me haluamme niitä vingutella vai kuuluvatko lelut laumaan ja siten myös sohvalle? Arvaamattomat ovat tollerin mietteet.

Edistysaskeleita

2010-10-24T17:04:00.000+03:00

Muutamia päiviä sitten Josi pääsi nuuskuttelemaan verijälkeä. Aivan mahtava suoritus pikku nuuskuttimelta. Nenä pysyi maassa lähes koko ajan, 3/4 makauksista merkkasi todella hienosti, katkon selvitys taitavaa eli kaikkiaan huippua. Alkumakauksen Josi yleensä nuuhkaisee tosi pikaisesti mutta nyt hän pysähtyi siihen tutkiakseen sen kunnolla. Kuten pysähtyi kunnolla myös parille muulle makaukselle ja jatkoi sitten matkaa. Kulmatkaan eivät tuottaneet ongelmia enää. Tuollaista jäljestämistä seuraa mielellään. Lenni oli mukana myös ja hienosti meni hänen elämänsä toinen jälki. Taitavat pojat meillä! Talvi tekee tuloaan kovasti eli saattoi olla viimeinen jälki tälle vuodelle. Ensi kesään..

Agilityssä Josi yllätti pysymällä kerran (tai kaksi) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Malttiharjoituksia tehtiin edelleen ja sieltä se vähitellen tuntuu maltti löytyvän. Jooseppi käy niin kovilla kierroksilla päästessään kentälle, että maltti katoaa taivaan tuuliin. Ihana ötökkä, joka tykkää aivan mahdottomasti tästä lajista. Saatiin siis hienoja onnistumisia ja uskoa maltillisempaan tulevaisuuteen.
Kepeillä Josi yllätti myös. Kokeiltiin ensin neljää keppiä kaarilla ja sitten kuutta keppiä ilman kaaria. Nuo kuusi keppiä menivät paaaljon nopeammin kuin "kaarikepit" ja tuntui, että Josi tietää miten homma tehdään.
Talvikauden treenaamme maneesilla, joka onkin tuttu paikka viime talvelta. J tunsi selvästi paikan, kun saavuimme perille; kaikki neljä jalkaa tekivät kovasti töitä kun piti päästä äkkiä hommiin.

Josi on tänään 1v 6kk vanha. Pientä herkuttelua varmaankin illalla tiedossa!

Optinen harha?

2010-10-20T22:56:00.000+03:00

Viimeisimmässä kuvassa Josi näyttää todella laihalta.
Piti ihan punnita koiruus ja painoa on 19.7kg. Säkä noin 48cm kotimittauksessa.
Hyvin tuo syö ja söisi enemmänkin (ja kaiken) mitä annettaisi.
Lähipäivinä otan uuden kuvan, toivottavasti ei ole noin hoikan näköinen sitten.

Lumet sulivat pois. En osaa sanoa mitä Josi on siitä mieltä, tuskimpa edes huomaa. Tuleepahan uusi riemu uudesta lumesta taas.

Lunta

2010-10-16T11:13:00.001+03:00

Josi innostui lumesta valtavasti. Iltalenkillä hiän aurasi lunta kuonollaan ja tuhisi samalla. Aamulla omalla pihalla Jooseppi oli kuin pikkupoika riemuiten lumesta. Vauhdilla edestakaisin juosten ja samalla nuuskutellen. Josi vaikutti ihan siltä, että jos hän osaisi tehdä lumipalloja, niin varmasti tekisi. Välillä piti pötkähtää lumeen pitkälleen aivan kuin halaten. Taisi olla pojalla ikävä lunta.

Josi kippurahäntä

Meidän pihan kukkalaatikosta löytyi eräänä päivänä kuollut harakka. Siitä lähtien Josi on päivittäin käynyt tarkastamassa olisiko sinne tullut uusi lintu. Aika hyvä paikka olisikin saada treenilintuja. Variksia sinne kiitos!

Noutoja ja palautuksia

2010-10-13T19:01:00.000+03:00

Tänään meillä oli noutotreeniä pienellä tolleriporukalla eli Lenni ja Josi pääsivät touhuamaan. Mukana oli pari siipidamia ja yksi varis. Hurja vauhti oli molemmilla punaturkeilla, kun he noutivat siipidamia ja palautus oli myös erittäin vauhdikas. Josi toi vapaasti haettavan damin hienosti lähes käteen. Kun koira oli hihnassa ja dami maassa, ei se enää niin kiinnostanutkaan. Metrin ehkä kantoi ja sylkäisi pois, monta kertaa. Ehkäpä Josi haluaa mieluummin "saalistaa" kuin ottaa vierestä dami kantoon.
Varis oli tänään kiinnostava ja sen Jipsu otti hyvään otteeseen eikä pienesti etuhampailla kuten monesti on tapahtunut. Varistreeni tehtiin ihan hihnassa ollen ja siitä tuli myös hyviä palautuksia. Lopuksi tehtiin yksi motivoitu haku metsästä siipidamilla. Josi lähti vauhdilla hakuun, juoksi suoraan damin luo, mutta lähtikin etsimään varista, jonka Lenni oli jo aiemmin sieltä hakenut. Kun varista ei löytynyt, Josi toi damin Hanskille käteen. Hienosti on parantunut tuo palautus muutaman kuukauden takaisesta. On sitä kyllä harjoiteltukin.
Hyvää malttiharjoitusta oli molemmille koirille odottaa vuoroaan ja katsoa kun kaveri sai noutaa.
Lonkkakuvaukseen on aika varattu ja sitä odotellessa - malttiharjoituksia, herkkujen syöntiä ja kaikkea tollerimaisen mukavaa :)

Talvi tulloo

2010-10-11T17:13:00.001+03:00

Viimepäivinä säät ovat viilentyneet aikalailla ja vaatetta on saanut lisätä ulkoilemaan mennessä. Viime perjantaina oli minulla aivan liikaa vaatetusta kun viiletin Josin kanssa Linnunlahdella agilitytreeneissä. Alkulämmittelyksi kävelimme joen rantaa pitkin ja mie tähyilin kirkon mäellä ollutta lyhytnokkahanhea sitä kuitenkaan bongaamatta. Josi puolestaan bongasi erittäin mielenkiintoisia hajuja ja poukkoili suuntaan ja toiseen niitten perässä. Harvemmin tulee tuolla puolen jokea lenkkeiltyä.
Varsinaisessa treenissä meillä oli vauhtia ja hurrrrjan hauskaa. Meidän yhteistyömme paranee mukavasti ja Josi seuraa tarkasti minua ja ohjeita. Minunkin ohjauslinjani ovat välillä sellaiset, että Josi saa hienoja pätkiä suoritettua. Illan pimeydestä saattoikin kuulla riemukkaita kehumisia sekä tarkasti katsoen nähdä hiekan pölisevän. Kummasti vaan sukissa hiekka tuntuu aina agilitytreenien jälkeen. Vauhtihirmu Jooseppi pitää minut vauhdissa mukana ja kotiin tullessa oli lippis hiestä märkä.

Josi sai muutaman uuden damin. Mukavasti sain yhdistettyä opiskelujen kankaanvärjäysharjoituksen ja koiraharrastuksen. Vai olisiko se koiran harrastuksen..

"Miksi tuot ne siihen eteen, kun en saa ottaa?"

Vauhdin hurmaa

2010-10-04T10:29:00.000+03:00

Pääsimme kokeilemaan agilityä uudessa paikassa ja toivoin Josin malttavan edes hieman paremmin pysyvän paikoillaan. No joo - pideltävissä tuo ipana on. Josilla on niin mahdoton tahto päästä heti tekemään. Mutta mukavaa meillä oli. Ensin hyppy-putki yhdistelmä ja sitten siihen lisättiin toinen hyppy. Muutamia toistoja sitä ja sitten keinua yksistään. Eipä ole Josi milläsäkkään keinun pamahduksesta ja melko hyvin malttoi pysähtyä kontaktille. Mitä nyt takapää pyörähti muutaman kerran sivulle.. Tauon jälkeen otimme pari estettä kerrallaan, josta sitten rakentui hurja kuuden esteen sarja. Innokas tolleri menee vauhdilla minne mie ohjasin ja kun sain omat linjat oikeiksi, Josi hurjasteli hienosti loppuun asti. Muutama kokeilu kepeillä onnistui kivasti. Puomilla Josilla on aivan hurja vauhti ja siihen pitääkin kiinnittää huomiota koiran turvallisuuden ja oikein tehdyn alastulon takia. Eli kontaktia treenaamaan edelleen maltin ohella. Illalla Josi Jii Jooseppinen olikin aikalailla rauhallinen, hyvin väsytti treeni pojan.

Mulle kaikki heti nyt!!!

2010-09-25T12:02:00.000+03:00

Eilen olimme taasen agilityharkoissa. Viimeksihän mulla paloi pinna Josin täydelliseen malttamattomuuteen ja jo suunnittelin koko harrastuksen lopettamista. Lähetyksistä radalle ei tule kerrassaan mitään, koska tulisieluinen punaturkki ei pysy paikallaan. Arvelin, että kyseessä on täydellinen tottelemattomuus ohjaajaa kohtaan (ja sitähän se osin onkin). Nyt kokeiltiin siten, että yksi henkilö piti Josia paikallaan ja vahvistin "paikka"-komentoa. Josi tärisi innosta odottaen lupaa lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja Josin ja esteen väliä kuljettuani ja herkkuja syötettyäni sanoen samalla "paikka" päästin Josin esteille.
Mikä vauhti! Pienen pientä ääntä pitäen tolleripoika syöksyi eteenpäin minun yrittäen pysyä samassa tahdissa ohjaten samalla oikeille esteille. Siis kyseessä taitaakin olla aivan mahdoton into ja tahto päästä esteille, eikä paikalla olo tahdo siksi onnistua mitenkään. Siis sitä malttia vaan treenaamaan, kyllä se siitä sit..
Oman suorituksen jälkeen pitää saada koira takaisin luo ja hallintaan, koska haahuilu esteiden välillä vie vaan arvokasta harjoitusaikaa itseltä sekä muilta. Emme siis lopetakkaan harrastusta, josta Josi silminnähden tykkää aivan valtavasti. Ilmeisesti malttiharjoituksia tarvitsen myös mie.

2 x mejä

2010-09-23T08:13:00.000+03:00

Eilen olikin erilainen jäljestyspäivä, kun kaksi tolleria meni kuonot maassa kohti kaatoa. Lenni (pian 1v) oli ensimmäistä kertaa jäljellä ja hienosti se meni. En kyllä epäillytkään, geeneissä tuo jäljestys on.
Tarkkaa nuuhkimista alkumakauksella ja rauhallinen tarkka jäljestys loppuun asti. Uusi ja jännittävä juttu mutta Lenni selvitti jäljen hienosti ja loppumakaukselta löytyi sorkka, jota tuleva jäljestäjä jäi kiinnostuneena nuuhkimaan. Jälki oli kaareva, n 50m pitkä, yksi makaus välillä ja jäljen ikä lähes 8h.
Josin jäljellä oli kolme kulmaa, joista yhdellä katko ja makaukset kulmien välillä. Nyt Josi suoriutui katkosta hienosti eikä muutenkaan jäljestyksessä ollut moittimista. Ensimmäistä kertaa sain tosissaan pitää liinasta kiinni kaksin käsin. Tuoreet hirven jäljet kiinnostivat mutta jälki vei kiinnostavuudessa voiton. Joosepin jäljen ikä oli reilun vuorokauden ja pituutta arviolta 300-400m.
TB-team kokoontuu uudestaan sekä mejän että noutoharjoitusten merkeissä jatkossa tavoitteena onnistuneita ja mukavia treenejä sekä mukavaa yhdessäoloa. Eikä yhtään paha ole ne taipparitkaan lisätä noihin tavoitteisiin..

Josi jästipää

2010-09-20T19:54:00.000+03:00

Agilityssä tein Josille kontaktiharjoitusta eli pöydältä puomin alastulo sekä yhdellä hypyllä yritettiin paikalla pysymistä. Alastulo alkoi sujua ja Josi pysähtyikin aivan niinkuin pitääkin. Paikalla pysyminen ei sitten ollutkaan hienoa; jopa kaksi kertaa sain pojan pysymään paikallaan, että pääsin hypyn toiselle puolelle palkkaamaan. Tuo koira on niin innokas ruoan ja herkkujen perään, että pitää harkita niitten jättäminen palkkaamisesta kokonaan pois. Josko tuo malttaisi sitten paremmin pysyä paikallaan.. Kerran otettiin sitten oikea puomi ja se meni ok. Suosikkia putkea Josi juoksi muutaman kerran läpi mutta korvien täydellinen puuttuminen tiesi Josille matkaa autoon. Voi harmitus - itse olen nyt vielä enemmän tykästynyt tuohon agilityyn - kyllä Josikin toimii vielä - joskus.

Noutorintamalla on suunta parempaan. Palautukset kotioloissa toimivat ja näköjään metsässäkin. Josi on aivan innoissaan, kuumuu jopa damit nähdessään, mutta homma alkaa toimia. Jee!
Ilmeisesti kesän viimeinen uintireissukin tuli tehtyä ja hienosti Josi kesän aikana sai itsevarmuutta ja nyt innolla loiskauttaa noudettavan esineen perään. Vauhtia on siinäkin.

Stop and go

2010-09-16T19:38:00.000+03:00

Josin saattaa nähdä nykyisellään lenkillä varustettuna kuonopannalla. Vetäminen alkoi olla sitä luokkaa, että talveksi ei olisi tarvinnut hankkia kuin pulkka tai ahkio. Emme kuitenkaan halua Josista rekikoiraa, joten..
Kokeilimme kaikki mahdolliset keinot millä vetämisen saisi loppumaan. Ei auttanut "stop and go"-tyyli eikä suunnan vaihdos. Monet kerrat käveltiin parin sadan metrin matkaa kymmeniä minuutteja - tuloksetta. Pysähtyessä Josi Jooseppinen peruutti melko tyylipuhtaasti sivulle ja kun matka jatkui, jatkui myös tarmokas neliveto. Ei hyvä. Viikon päivät tämä uusi tuttavuus on ollut käytössä ja meno on rauhoittunut kummasti. Josilla vaan tuntuu aina olevan niin kamalan kova kiire jonnekkin. Harmittavasti talouden ainoa polkupyörä varastettiin kesällä, joten pyörälenkkejäkään emme pääse kokeilemaan. Eikä oma juoksukunto riitä kummoisiin juoksulenkkeihin.

Josi pääsi kesätauon jälkeen P-K:n noutajien järjestämään kenttätreeniin hieman tokoilemaan. Perustottis on kyseessä. Hienosti Josi kentällä toimii, ohituksissa ei mitään ongelmaa eikä rähinää toisille koirille tule. Malttamattomuutta esiintyy kyllä sielläkin. Kerran poitsu malttoi jäädä paikalleen istumaan, kun ohjaaja (Hanski) meni kauemmas. Toisella kerralla takapuoli vaan hipaisi maata eli oli vissiin Josin mielestä istumista. Aaarghhh.. Jostain kun löytyisi se maltti, ostaisin vaikka :-) Lupaa tulla syömään alati nälkäinen tolleri kyllä malttaa odottaa vaikka miten kauan, mutta moni muu asia kuuluu ehdottomasti malttamattomuuden piiriin. Neuvoja otetaan mielellään vastaan!

Syksyisiä puuhasteluja

2010-09-12T17:33:00.000+03:00

Kauniit säät ovat hemmotelleet meitä ja ollaankin sitten pyritty ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Perjantaina kävimme kiertämässä Kalliojärven kierroksen, joka on noin neljä kilometriä pitkä. Lenkki kiertää nimensä mukaan Kalliojärven ja maisemat ovat hienot. Tolleri otti taasen hurjia spurtteja pitkin polkua ja hävisi monesti näkyvistä suopursujen sekaan. Josi juoksenteli tollerisydämensä kyllyydestä polkuja sekä pitkospuita edestakaisin. Josi saikin lenkkeiltyä varmaan 5km ainakin. Muutamissa kohdissa polkun jatkopaikka ei ollut kovin selvä Josille mutta Josi fiksuna koirana rengastamalla nuuskutteli polun jatkon.

Perjantaina on myös tollereitten agilityvuoro ja menin Josin kanssa siis sinne. Luulin, että pari tuntia aiemmin tekemämme retki olisi rauhoittanut Josia, mutta kuten monesti ennenkin, olin väärässä. Virtaa riitti aivan loppumetreille saakka pojalla. Aivan aluksi teimme pelkkiä alastuloharjoituksia, sillä Josilta on unohtunut täysin kontaktihommat kesän aikana. Keväiset hienot pysähdykset kontaktille ovat muisto vain.. Puomia emme siis kentällä ottaneet vaan mukavia kahden hypyn sekä hyppy-putki- sarjoja. Intomieli tollerimme meni tuulispään lailla kohti esteitä ja suoriutui hienosti annetuista pätkistä. Paitsi mitä nyt ei malttanut paikallaan pysyä (mie tahon nyt heti - ajattelee Josi), minulla kädet ja jalat meni sekaisin, tuli hiki ja kengän pohja halkesi. Siis malttitreeniä Josille, minulle käynti kenkäkaupassa sekä oikean ja vasemman opettelua ;-)

Sieniretkillä olemme muutaman kerran käyneet. Josi ei ihan vielä kyllä tunnista männynherkkutattia, joka on melkein ainoa minun tuntemani sieni. Jospa tuosta saisi koulutettua sellaisen tattikoiran. Sepäs olisikin hupaisaa ja ainakin kannattavaa, jos myyntiin asti tatteja Jooseppinen löytäisi. Opiskelijan unelmahomma..

Siipeilyä

2010-09-09T18:57:00.000+03:00

Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä variksilla että dameilla. Tai ylösottamista tuo meidän puuhailu paremminkin on ollut. Eli edelleen koira hihnassa ja vaakku maassa, siitä sitten ohi ja aina Josi sen linnun suuhunsa ottaa. Damit ovat olleet mukana lenkillä, metsässä ja sisälläkin on niillä tehty noutoja. Palautuksissa on eniten (siis paljon) harjoiteltavaa vielä. Juuri sen takia emme ole vielä "vapaita noutoja" variksella teettäneet. Onneksi on ystävällisiä ihmisiä, joilta saa hyviä vinkkejä harjoitteluun. Itse niin helposti jämähtää samoja juttuja jauhamaan ja se ei vie eteenpäin kohti tavoitetta. Pari siipidamia on ollut käytössä myös. Pakastinta sulatettaessa löytyi vielä seitsemän siipeä, jotka majailevat tällä hetkellä saunan lauteilla kuivumassa. Toivottavasti variksen muheva tuoksu ei jää saunaamme ikiajoiksi muistuttamaan noutotreeneistä.

Vaikka lämmin kesä olikin ainakin ajoittain mukava niin kyllä nämä syksyn säät ovat aivan ihania. Ulkoilu on paljon miellyttävämpää sekä koiralle että itselle. Olemmekin liikkuneet paljon metsissä ja siitä Josi nauttii erityisen paljon. Tollerienergia purkautuu hurjilla juoksupyrähdyksillä ja kevyemmällä juoksulla sekä loikilla puunrunkojen yli. Riista Josia kiinnostaa selvästi ja se on hienoa. Yhdellä metsälenkillä Josi tutki tarkkaan pieneltä alalta maata ja sieltä lähtikin lehtokurppa lentoon. Teeren perään Josi juoksi ja teki laajaa sik-sak-tyyppistä hakua. Innolla odotamme siis ensi syksyä ja metsästystä Josin kanssa.
Viileimmissä keleissä on sekin hyvä puoli, että olemme voineet ottaa juustopalat treeneihin mukaan pelkäämättä niitten sulamista taskun pohjalle. Olikin ihan unohduksissa miten innolla Josi tekee asiat, kun tietää saavansa juustoa. Vähän liiankin innolla..

Edelleen olen erittäin iloinen siitä, että Josi viihtyy lähellä. Harvoin sohvalla tarvitsee ihan yksin olla; kyllä pian tolleripoika on hypännyt viereen ja yleensä vähintään pää on sylissä. Siinä hän sitten torkkuu tai katsoo kaverina telkkaria kunnes tulee liian kuuma ja päättää hypätä lattialle jalkoihin makaamaan.
Herätyskellon apurina tuo ipana on myös mitä mainioin; kellon soitua Josi yleensä aloittaa tuijotuksen (johon yleensä kyllä herää), nousee osittain sänkyyn ja "silittää" tassuilla tai nuolee naamasta unen rippeet pois. Kyllä tuollainen karvainen herätyskello on mitä mainioin!

Lomaviikon touhuja

2010-08-27T21:42:00.001+03:00

Molempien ihmisolentojen yhtäaikaa lomaillessa on ehditty touhuamaan monenmoista. Ensinnäkin on nukuttu paljon ja pitkään. Josi on onneksi myös aamu-uninen, joten varsinkin untenmailla viihtyvä mamma on saanut nukkua univelkojaan pois. Monenlaista ehti viikkoomme mahtua.

Alkuviikosta teimme muutamia mukavia metsäretkiä eikä helle enää ollut kiusanamme.

Josihan on maailman helpoin kuvattava (siis paikallaan ei tahdo pysyä ellei herkkuja ole näköpiirissä), joten siksi kuola valuu pitkin leukaa.

Viikon puolivälissä en malttanut olla verestä ja sienestä erossa vaan piti käydä tekemässä jälki, jossa treenasimme niitä voittajaluokan juttuja. Ihan mukavastihan tuo Josi jäljesti: 3/4 makauksista merkkasi, katko oli taas vaikea ja kulmat pienellä kierroksella ok. Yleistuntuma oli jotenkin sellainen, että Josi ei ottanut tosissaan jälkeä vaan "kunhan nyt sinnepäin". Jätämme vähäksi aikaa mejäilyt ja paneudumme noutohajoituksiin. Ehkäpä tekemisen into löytyy pienen tauon jälkeen!

Perjantai-iltana pääsimme pitkästä aikaa tollereitten agilitytreeneihin. Josille agi on harrastus, jossa on mukavaa tekemistä. Intoa on ainakin, järki hommaan tullee joskus sitten. Heidille kiitos taas kerran hyvistä hermoista odotellessa Josia omatoimisilta estesuorituksiltaan! Vauhtia tällä tollolla kyllä riittää - ja intoa. Treenasimme mm hyppy-putki-hyppy -yhdistelmää sekä putki-puomi -yhdistelmää. Hienosti ne menivätkin, etenkin ohjaajan vaihdon jälkeen (mamma -> pappa). Josi on niin nopea, joten hän teki omat "koreografiat" ihmisolentojen vielä suunnitellessa seuraavaa sarjaa, juosten putkea ja puomia edestakaisin monet kerrat. Mutta hauskaa Josilla tuntui olevan ja se on hyvä. Vähitellen saanemme kontrollinkin mukaan. Hieman on päässyt homma unohtumaan Josilta kesän aikana ja eipä voi omaa auktoriteettiäkään mennä kehumaan. Tottista vaan koko jengille!

Josi ei pääse vielä tänä syksynä metsälle mukaan mutta tuliaisia hän kuitenkin parilta reissulta on saanut. Jos variksia sellaisiksi voi sanoa. Treenilintuja kuitenkin. Eilen kokeiltiin umpijäisellä vaakulla ylösottoa muttei se kiinnostanut ollenkaan. Tänään vuorossa oli muutamia tunteja aiemmin pudotettu varis ja sen Josi otti maasta. Aivan alkeista nyt (taas) lähdetään ja tavoitteena taipparit ensi keväänä ja metsälle pääsy elokuussa -11!! Nyt tuskin tulee enää murkkuikä sotkemaan lupaavasti alkaneita noutoharjoituksia ;-)

Tollereiden mejä-mestaruus 2010

2010-08-23T11:01:00.000+03:00

Olipas mukava viikonloppu!! Olinkin lukenut Tollerilehdestä edellisvuosien mejä-mestaruuskokeesta ja huomannut tapahtuman erittäin mukavaksi. Oli hienoa päästä paikanpäälle ja todeta, että tunnelma oli hyvin mukava ja lämminhenkinen. Kaikkiaan 25 tolleria oli kokeessa ja tämä oli Josin ensimmäinen VOI-luokan koe. Tuloksena oli VOI 3 ja 27p. Kaksi hukkaa, joista eka ennen ensimmäistä kulmaa ja toinen katkokulmalla sekä makauksien merkkaamattomuus oli pisteiden taustalla.
Jouduimme odottamaan jäljelle pääsyä suhteellisen kauan ja ilmeisesti Josi turhautui siinä ja meno oli sen mukaista. Ei ollut sellaista tavallisen määrätietoista etenemistä vaan hätäistä touhuamista. Tuomari suositteli ensimmäisen hukan jälkeen hiljentämään vauhtia, että jäljestystarkkuus paranisi. Mielestäni hidastin vauhtiamme, joka ei ollut muutenkaan hurja, mutta näköjään en tarpeeksi. Pitää oppia siis pitämään jälkiliina kireällä! Jäljestys kyllä Josilla on hallussa mutta nuo tapahtumat vaativat vielä harjoitusta. Tyytyväinen olen ensimmäiseen "pitkään" jälkeen ja nyt tiedän mihin pitää kiinnittää huomiota.
Oma opastukseni meni aika kivasti, koska sain "Paras opastus"-palkinnon. Hienoa saada tunnustusta ja voin siis jatkaa samalla tyylillä jatkossa. Eikä ehkä tarvitse niin paljoa jännittää opastusta enää..
Vuoden päästä toivottavasti ollaan taas Virroilla mukana. Tunnelma oli koko viikonlopun niin hieno, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan.

Sylikoira

2010-08-16T18:11:00.000+03:00

Josi tykkää olla lähellä. Jaloissa, vieressä,lattialla, sohvalla, sylissä.. Kunhan saa olla lähellä. Hellyyttävimpiä hetkiä ovat ne, kun hän siirtyy sohvan toisesta päästä syliin makaamaan. Vielä jopa pieni asennon muutos, jotta olisi mahdollisimman mukavasti sylissä ja sitten nautinnollinen syvään huokaisu. Ihana pikku ipana!

Muutamia kertoja ollaan oltu yhdessä tietokoneellakin, kun Josi on halunnut tulla tutkimaan myös internetin ihmeellistä maailmaa ;-) Aivan mahtava piirre, jonka Josi on perinyt äidiltään ja ainakin Rei-sisko on myös sylissä viihtyvä.

Vielä tehtiin yksi harjoitusjälki ennen viikonlopun tollerimejää. Hyvin meni Josilla, vaikkakin ilmavainuisesti meni lähes koko jäljen. Tuuli oli kohtalainen ja maasto aukea eli hajut varmasti liikkuivat korkeammalla kuin maan tasossa. Kaikkiaan ihan hieno suoritus, katko ja pari muuta kulmaa meni hyvin sekä kaikki makaukset merkkasi Josi pysähtymällä. Kaatona oli monessa harjoituksessa ollut peuran sorkka, jonka vainusi ennen kaatoa myös pyykkipoikia kerännyt Hanski. Oli jäähyväisharjoitus sille sorkalle, sen verran muhkea haju oli, ettei enää pakastettu sitä. Hyvillä mielin lähdemme kohti Virtain koetta ja tuoreampia kaatoja.

Josi ei onneksi osaa jännittää, mie kyllä osaan sen tosi hyvin. Mut Josin ei tarvitsekkaan oppaana olla..

Suhiseva makaus ja valssausta

2010-08-13T21:19:00.002+03:00

Tein Josille harjoitusjäljen katkokulmalla. Tätä pitää harjoitella jokunen kerta vielä, ehkä. Nyt meni paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. En ole ikinä nähnyt miten toinen koira suorittaa katkon eli ei ole vertailukohtaa. Pienen lenkin Josi teki veretyksen loputtua ja löysi itsenäisesti pienen kierroksen jälkeen veretyksen jatkokohdan. Hieman tiputin veretyksen jatkon alkuun verta, että varmasti haisee enemmän. Kulmasta Josi jatkoi muutaman metrin eteenpäin kunnes kääntyi oikeaan suuntaan. Ilmavainuista oli jäljestys lähes kokonaan tällä kertaa. Alkumakauksen poika nuuhkii paljon paremmin kuin ennen, kun aloitamme jäljestyksen pari metriä ennen sitä. Josi ikäänkuin löytää makauksen itse ja taitaa olla näin kiinnostavampi kuin hänelle se osoitettuna.
Tämä jäljen teko oli hyvin erilainen kuin mikään aiempi. Olin jo katsonut Josin kanssa lenkillä käydessä sopivan paikan jäljelle. Menin sopivan matkan päähän tiestä ja tein alkumakauksen. Laitoin vielä siihen herkkuja piiloon ja laskin sienen maahan. Kumartuessani verettämään sientä kuului kummaa suhinaa. Nousin seisomaan. Taas kun kumarruin, kuului suhinaa. Arvelin herkkupussin suhisevan taskussa ja otin sen käteen. Edelleen suhinaa. Lopulta tajusin katsoa eteeni ja siinähän oli parin metrin päässä musta kyy harmalla sahakuviolla varustettuna. Huh. Jätin sen jäljenteon siihen ja lähdin kiltisti autolle takaisin. Paljon mie metsissä ja luonnossa liikun mutta oli vasta toinen kyy jonka olen nähnyt. Jäljen tein sitten parin kilometrin päähän aiotusta paikasta.

Tänään olimme pitkästä aikaa agilityharjoituksissa. Olipa mukavaa! Lämmin ilta oli, joten käytin Josin järvessä ennen harjoituksiin menoa. Ensin me pujottelimme esteitä eli oli välistävetoja. Minun kädet elivät hieman omaa elämäänsä ja hienosti Josi niitä tulkitsi eli jos kädet tekivät virheen niin Josi myös! Muutaman kerran jälkeen homma alkoi luonnistua ja Josi sai hienoja onnistumisia. Ja huonokuntoinen mamma hien pintaan :-) Toinen juttu oli takaakierto esteelle eli ohjattiin koira hyppäämään esteen takaa. Siinä ohjaaja sai valssata ja kääntyä sekä koira meni vuoroin sekä oikeata että vasemmalta hypyn taakse. Siinäpä menikin kädet ja jalat sekaisin minulta, kun en aina edes oikeaa ja vasenta erota. Tarkoituksena oli lisätä hyppyyn myös puomi mutta Josille otettiin ne erikseen. Puomi on edelleen erittäin mukava Josista ja sitä hän juoksenteli eestaas. Sentään pari onnistunutta suoritusta siihenkin saatiin ja pysähdys alastulokontaktilla oli aina hieno! Mie en oikein hallitse näitä termejä eli jos/kun virheitä on, se johtuu ihan aloittelijan tietämättömyydestä.

Viikonloppu saaressa

2010-08-08T17:52:00.001+03:00

Helteet jatkuvat ja ihmisten sekä koirien tekee mieli viileämpään. Perjantai-iltana olisi ollut kyllä agilityä pitkästä aikaa mutta koimme sään turhan helteiseksi siihen lajiin. Toivottavasti pian taas Josi pääsee rakastamiinsa putkiin juoksemaan.

Tuskimpa tuolla saaressa oli sen viileämpää kuin mantereen puolella, mutta sinne suuntasimme. Josi ainakin nautti vapaana olostaan ja vilvoittavasta vedestä. Tällä kertaa meillä ei ollut moottoria veneessä, joten soutamalla edettiin. Josille airot olivat kummastuksen tai ärsytyksen aihe (yritti saada purra niitä), koska niille piti tollerilaulua laulaa ja vinkua niin että Pyhäselkä kaikui. Samanlainen reaktio tulee kyllä imurille, haravalle sekä lattiaharjalle. Kaikkiin pitää yrittää hampain päästä kiinni. Kun airoihin tollerin suu ei yltänyt, laulaminen oli ilmeisesti Josin mielestä seuraavaksi paras vaihtoehto.

Josin harrastuksiin kuului viikonlopun aikana ainakin kärpästen jahtaaminen, nuotiopuiden varastaminen omiin silppuamistalkoisiin, vedessä kahlailu sekä varjopaikkojen etsiminen. Venäjältä tullut savu peitti auringon, joten ainakin nyt sunnuntaina ei suoraa auringonpaistetta ollutkaan. Näkyväisyys järvenselälle oli aika heikko. Lämmintä kyllä jo tavalliset yli +30 astetta. Josi on fiksuna poikana vaihtanut mahtavat pöksynsä pikkupöksyihin!! Karvaa lähtee kovasti; järven pinnallakin oli hienoinen tollerinkarvakerros. Ei tuo karvattomalta silti näytä vaikka kesäkarvassa onkin. Minkälainen lie talvella sitten - nallekarhu!!!

Kotona Josi -tuleva taitava venekoira- olikin aikalailla väsynyt ja osasi ottaa rennosti mukavan viikonlopun jälkeen.

Ensimmäinen voi-harjoitusjälki

2010-08-05T16:50:00.002+03:00

Päästiin sitten harjoittelemaan voittajaluokan jälkeäkin. Tehtiin ihan oikean oloinen voi-jälki, paljon lyhyempi kylläkin kuin kokeissa on. Makaukset suorilla Josi merkkasi 3/4 ja katkokulma oli aaaaiiiiivan liian vaikea tänään. Vaikutti siltä, että Josi unohti kokonaan mitä oli tekemässä kun veretetty osuus loppui. Päätöntä haahuilua sinne tänne ja syykin selvisi sitten: kakkahätä!! No siinäpä se jälki oli sitten häveissä eikä sitä tuntunut löytyvän. Joku eläin oli kantoja repinyt ja hajut niissä kiinnostivat Josia myös.
Vein Josin veretyksen loppuun (edelleen oltiin siinä katkolla) ja sitten tuntui idea löytyvän taas; katkon jälkeinen veretetty kohta löytyi mutta kohta piti lähteä hieman omia reissuja tekemään. Aikani seurattuani Josia vein eksyneen oloisen tollerin jäljelle, jota mentiinkin hyvin seuraavalle kulmalle - josta Josi halusi lähteä ihan päinvastaiseen suuntaan kuin missä jälki oli. No löytyihän se jälki laajan kaarroksen jälkeen ja sittenpä mentiinkin loppuun asti melko jälkitarkasti. Olihan matkalla kaksi ojan ylitystä ja tietysti Josi hyppyytti minut toisen yli pariin otteeseen. Sehän on kokeissakin rutiinijuttu, että mammalle liikuntaa ja siis ojan yli tuplasti. Seuraavalla jäljellä pitää siis tehdä helpompi ja lyhyempi katko, nyt oli ilmeisesti liian vaikea. Ja kakkahommat voisi tehdä myös ennen jäljelle menoa niin keskittyminen olisi varmaankin parempaa.

Päivänä eräänä otimme damit mukaan metsään mielessä noutoharjoitukset. Josista dami oli niin ihana, että omi koko ajan sitä ja jätimme harjoitukset toiseen päivään (kuukauteen, vuoteen??) toteutettavaksi.
Kotona ollaankin sitten tehty "ota - anna"-harjoituksia ja lenkillä Josi on kantanut damia. Ihan unohtui nuo damitreenit alkukesästä kun menin töihin ja nyt ollaan näköjään lähes alkupisteessä jälleen. Pakastimessa on yksi varis jolle pitäisi saada kavereita, että päästäisi joskus hakuruutua tekemään. Hiljaa hyvä tulee (kuulemma) mutta meidän aktiivisuus noutotreenien suhteen on ollut kesällä aivan olematonta. Hyi me!

Helteet jatkuvat edelleen; viikonlopulle on luvattu taas yli +30 lämpötiloja. Taidetaan siirtyä veden asukeiksi koko porukka. Josilla onkin hyvät räpylät, kasvaakohan meille ihmisotuksille evät? Suunnitelmissa siis veneilyä ja mökkeilyä saaressa sekä paljon uintia. Ja herkkuruokia :-)

TollerShow

2010-08-01T16:30:00.000+03:00

Nyt se on sitten koettu. Hanski meni jo aamuvarhaisella rakentamaan kehiä ja näyttelyaluetta, me jäimme Josin kanssa vielä unille. Minä olin tarkastamassa rokotuksia ja pystyin seuraamaan Josin toimintaa junnukehässä. Aivan mahtavasti tolleri seisoi mutta juokseminen ei onnistunut tänään mitenkään. Peitsaaminen ja nenä maassa kulkeminen oli Josista tänään mukavampaa kuin ravaaminen. Neljä tolleripoikaa oli junnukehässä ja Josi sai arvostelun JUN EH ja kilpailuluokassa JUK 4. Tuomarin arvosteluun olemme todella tyytyväisiä ja vähintään H:n toivoimme Josin saavan eli tavoite saavutettu.
Josi pääsi vielä "Paras pää ja ilme"-kilpailuun, josta ei tullut palkintoa. Tuomarillakin tuntui olevan hankaluuksia päättää kenellä tuo paras pää ja ilme on; niin hienoja koiria oli siihen kehään päässyt.
Josillahan on kyllä todella ilmeikkäät kasvot ja pääkin on muuttunut aikuisemman koiran näköiseksi. Niin kyllä pitääkin, vanheneehan tuo poika koko ajan :-)
Kun vielä saadaan nuo Josin liikkeet kauniiksi ja oikeanlaisiksi, niin näyttelyistäkin luulisi tulevan parempia tuloksia. Tuomari sanoi, että Josin liikkeet hajosivat eikä kokonaisuudesta saanut kunnolla selvää.
Seuraavaa näyttelyä olemme suunnitelleet tammikuulle. Jospa liikkeet olisivat hallussa sitten paremmin. Jos Josi kypsyy hitaasti, onneksi on olemassa veteraaniluokka jossa mahdollisesti juoksu sitten kulkee ravia eikä kaikkea tarvitse matkan varrelta nuuhkia. Oi nuoruus oi huimuus..

+37.2

2010-07-31T20:05:00.008+03:00

Helteitä on riittänyt ja saatiin ennätys tänne Pohjois-Karjalaan. Ollaan koko porukka yritetty parhaamme mukaan vilvoitella ja mukavinta lienee ollut yhteinen uintiretki. Josi toimi paimenkoirana ja piti huolen ettemme uineet liian kauas. Varmasti lähti poika uimaan perään, jos jompikumpi meistä ihmisolennoista lähdimme rannasta. Lenkki isännän tai emännän ympäri ja lähes kilpauintia takaisin rantaan. Josi teki muutaman omankin lenkin ihan vaan uimisen riemusta. Eipä tarvinnut heittää yhtäkään keppiä vaan Josi porskutteli menemään viilentävässä järvivedessä.

Ihailtavasti tolleripoika menee nykyisin veteen rannasta kuin rannasta ilman isompia houkutteluja. Keppejä jos sattuu olemaan vedessä enemmän kuin yksi niin Josi kyllä käy molemmat tai kaikki kerralla pois. Harmillista ettei aloitettu vepe-harrastusta tänä kesänä. Nyt olisi ollut mainiot uimakelit. Arttu-veli näyttikin mainiota esimerkkiä Tollerbay-Meetingissä pelastaessaan "hukkuvan" isäntänsä. (Kuva yllä) Jospa ensi kesänä sitten mekin..
Josi on viimepäivinä halunnut aiempaa enemmän lähelle ja syliin istumaan tai makaamaan. Varmaankin pahimpien helteiden aikoihin jäi sylittelyt vähemmälle niin nyt pitää paikata siltä ajalta syntynyt vaje. Hellyyttävä olento: istuu edessä ja tuijottaa silmiin, tassulla sipaisee pari kertaa ja kun lupa tulla sohvalle on myönnetty niin syvään huokaisten painautuu syliin. Ihana Josi.

Huomenna onkin sitten tollerierkkarin vuoro. Saas nähdä kuinka Josi käyttäytyy.. Viimeaikoina on ollut kertakaikkiaan ärsyttävää urostelua eli muille uroksille on pitänyt murista ja haukkua aina kun vaan mahdollista. Jospa koirien määrä saa moiset elkeet häviämään. Nartuille ei tarvitse näköjään haukkua; ne kun ovat niiiiiin ihania. Mielenkiinnolla siis huomiseen, tapahtua voi mitä vaan. Varsinkin kun on kyse tollerista!!!

Huh hellettä

2010-07-27T18:10:00.000+03:00

Pohjois-Karjala ja koko Suomi on ollut helleaallon alla ainakin kuluvan kuukauden. Heinäkuussa Joensuussa on tähän mennessä ollut 17 hellepäivää eli yli +25 astetta. Eikä kuu ole edes loppunut vielä..
Josi pääsi eilen pitkästä aikaa uimaan. Voi sitä riemua ja tollerin vauhtia, kun hän huomasi meidän suuntaavan lammelle. Tanner pölisi ja männynkävyt lentelivät tassujen alta kun Josi juoksi rantaan. Olimme ilmeisesti liian hitaita, kun vauhtihirmu tuli täyttä häkää takaisin luoksemme hoputtamaan meitä ja taas häntä sekä pöksyt vilkkuen Josi pinkaisi rannan suuntaan. Emme ehtineet edes rantaan, kun Josi seisoi jo vedessä odottaen lentäviä keppejä. Innolla ja vauhdikkaasti kepit tulivatkin vedestä. Josi tykkäsi niin uimisesta, että teki välillä jopa ylimääräisen lenkin ennen kepille menoa. Pari kertaa Jooseppi loikkasi veteen niin, että lähellä olijat olisivat varmasti kastuneet. Varmasti ihanan virkistävää hellepäivän päätteeksi. Kotona varmuuden vuoksi käytimme pojan vielä suihkussa ja kuivasimme hyvin. Aiemmin Hot spotin vaivaama alue sai lisäksi hiustenkuivaaja kuivauksen. Saisi olla aikamoisen tehokas kuivain, jos tuon tollerin kuivaisi kauttaaltaan ;-)
Sunnuntaina onkin kotikaupungissamme TollerShow. Toivottavasti ei tule kovin helteinen päivä, että koirat ja ihmiset jaksaisivat hyvin. Toivottavasti näyttelyhihna kestää tällä kertaa eikä Josi pääse irti kehässä tai muuallakaan.

AVO 1 48p

2010-07-25T19:23:00.000+03:00

Jippii Josi! Toinen avoimen luokan ykköstulos mejässä ja siirto VOI-luokkaan! Mahtava suoritus meijän ipanalta. Aikaa meni alle 20 minuuttia ja tarkkaa työskentelyä koko ajan. Alkumakaus meni vähän huitaisemalla, kun Josilla oli kiire jäljelle. Ja TAAS kerran Josi ajatteli, että pitää mamman saada lisää liikuntaa ja hyppyytti yhden ojan yli kahdesti. Pitänee kertoa pojalle minkä verran on tullut viikonlopun aikana metsässä tarvottua, jos menisi kerran vaan ojien yli. Mukava seurata jälkiliinan päässä Josin määrätietoista jäljestämistä. Tänään eivät metsäkanalinnutkaan saaneet poikkeamaan jäljeltä, vaikka vähän niitä piti katsellakkin. Maasto oli vaihtelevaa; suota, risukkoa, metsää ja korkeuseroja. Nyt saadaankin harjoitella katkokulmaa ja suorilla olevia makauksia sekä makauksettomia kulmia. Mutta ensin levätään hyvin, nautitaan lämpimästä kesästä ja vähän herkutellaankin.

Pyyhkeet kehiin

2010-07-21T23:53:00.001+03:00

Me ollaan oltu Josin kanssa kahdestaan muutama päivä Hanski-papan lomaillessa eteläisessä Suomessa perhosharrastuksensa parissa. Onneksi "isoveli" Janne on käynyt kaverina olemassa ja lenkittämässä sekä ruokkimassa Josia minun ollessa töissä. Huomasin juuri, että Josin pää on alkanut leventyä eli tulee aikuisemman näköiseksi. Millonkahan se aikuisuus alkaisi näkyä muutenkin? Ei varmaan ihan lähiaikoina kuitenkaan. Hot spot taitaa olla voitettu tällä erää. Hyvä niin. Vielä aamulla tarkastus ihoon ja mahdollisesti uintireissu sitten. Pyyhe pidetään kyllä mukana ja ihon tarkkailu on päivittäinen toimenpide jatkossa. Perjantaina suunnataan Juuan suuntaan "omiin" mejäkokeisiin. Vaihteeksi vesisadetta luvattu; onneksi on salaiset aseet lakattu ja käyttövalmiina piilomerkkaukseen. Viikonloppuna näin aivan ihanan 8.5 viikkoisen tollerin pennun. Voi voi, alkaa pentukuume vaivata taas.. Pitää nyt Jooseppi saada aikuisemmaksi ennenkuin aletaan tosissaan pentua kyselemään. Laitanpa tuohon kuvan Josista viime kesältä, voi pientä..

Mejää Kainuussa

2010-07-18T21:21:00.000+03:00

Onneksi ei ollut kovin helteinen viikonloppu Kuhmon suunnalla. Alle 20 astetta koko viikonloppu. Olimme Kainuun Noutajien mejäkokeessa, jossa koiria oli 24kpl. Tollereita oli hienosti kahdeksan kappaletta. Tulokset olivat huikeita; kaikki VOI-luokan koirat saivat ykkösen ja AVOssakin tuli useita ykkösiä.
Josilla oli jäljellä hieman huonoa onnea kaadon paikan suhteen. Se oli aika lähellä tietä ja tiellä olleet autot sekä ihmiset veivät Josin huomion, jäljestys hieman unohtui ja tuli yksi hukka. Tulos oli kuitenkin hieno AVO2 37p.Kaksi ekaa osuutta meni hienosti, toinen kulma hieman ohi ja siitä alkoi mielestäni Josilla omituinen poukkoilu. Ojan yli taas hyppyytti minua parikin kertaa ees taas, luulin että Josin mielestä kaipaan lisää liikuntaa. Myöhemmin selvisi, että ne olivat jäljentekijän (harha)jälkiä, joita Josi seurasi. Loppuun vielä seikkailu kaadon ohi autolle.. Olipa sellainen jälki etten osannut yhtään ajatella mikä tulos voisi tulla.
Oma opastus meni hienosti. Hiki kyllä tuli Luna-tollerin mennessä jäljen 15 minuuttiin. Huppari oli hieman liikaa ;-) Taasen mukava viikonloppu mukavan harrastuksen ja mukavien ihmisten kanssa. Hanskille kiitos jäljen purkamisesta!

Suihkuttelua helteellä

2010-07-14T20:43:00.000+03:00

Josi J. Jooseppia vaivaa hot spot. Harmillisesti just helteillä ettei uimaan ole asiaa. Meillä on käytössä shampoo ja suihke, joilla hoidamme vaivan toivottavasti nopeasti pois. Josi ei kyllä ymmärrä miksi pitäisi suihkuun mennä, kun ei ole rapaa tassuissa ja mahan alla. "Pienellä" houkuttelulla sain pojan kylpyhuoneeseen. Itse odotin suihkun luona mutta Josi istui selkä minuun päin ja kuono lähes ovessa kiinni sekä katseli kylppärin arkkitehtuuria siitä kulmasta sekä ihasteli pyyhkeitämme. Alistuneesti hän sitten oli pesun ajan häntä koipien välissä paikallaan. Seuraavaksi olikin kuivaus pyyhkeellä ja hiustenkuivaajalla. Yllättävän hienosti malttoi Josi olla paikallaan kuivauksen ajan. Kaksi henkilöä oli kyllä huoltojoukoissa, jolla paikalla pysyminen varmistettiin. Pitkän aikaa saa tuon tollon karvoitusta kuivatella ennenkuin iho alkaa olla kuiva. Sitten piparmintun tuoksuiset suihkaukset iholle karvojen lomasta (helppoa? ei!!) ja vapautus piinasta pienen herkun kera. Toivottavasti tuo häviää pian pois, että päästään jatkamaan hyvin alkaneita vesinoutoharjoituksia. Hellettä on riittänyt ihan kyllästymiseen asti. Koti on aivan liian lämmin ihmisille saatikka sitten koiralle. Parhaillaankin sekä ulkona että sisällä +30!!!! Kymmenen astetta vähemmän olisi paljon mukavampi. Jäämme odottelemaan uimaan pääsyä ja säitten viilenemistä.

Mahtava mejäilijä Josi

2010-07-12T16:27:00.000+03:00

Ihan sanattomaksi vetää, vaikka tiedänkin Josissa olevan ainesta etenkin mejän saralla vaikka mihin. Erittäin helteisessä säässä jäljestetty 48p ja siten AVO1 tulos. Aikaa pojalla meni 23 minuuttia. Kylläpä oli hieno tunne, kun pääsimme kaadolle. Nimittäin aivan ennen kaatoa Josi lähti menemään vasempaan (tuuli vei jäljen hajun sinne?) ja teki ison lenkin palaten kuitenkin jäljelle takaisin. Muutenkin oli kuuma, mutta ylimääräisiä sydämensykkeitä Josin lenkki toi. Toisella suoralla oli myös lyhempi tarkastuslenkki tai sitten Josi halusi hyppyyttää minua ojan yli ylimääräisen kerran. Muuten aivan mainio jäljestys. Nyt Josi ei hötkyillyt ollenkaan ensimmäisellä suoralla kuten aiemmin on käynyt. Olisiko perjantaina nuuhkittu pieni harjoitusjälki vaikuttanut asiaan vai lämpö, en tiedä. Yritin entistä paremmin rauhoittaa lähdön ja me madeltiin nenät maassa alun kymmenen metriä. Sää oli todella helteinen, joten täydet pisteet nuorukaiselle mahtavasta suorituksesta.

Hellepäivien touhuja

2010-07-08T20:25:00.000+03:00

Melkolailla samanlaisia ovat olleet meidän ulkoilut viime päivinä Josin kanssa. Aamulla aikaisin lenkki lähiympäristössä ja illalla uimaan. Kun lämpötila huitelee yli +25 astetta, ei itsekkään jaksa kummoisia lenkkejä kävellä. Eilen Josi huvitti meitä hakiessaan keppejä lammesta. Ei tuonut takaisin yhtä tai kahta vaan jopa kolme keppiä kerrallaan! Ahmatti vaiko viisas? Mahtava märkä häntä kerää kaiken pienen ja isomman roskan mukaan eli suihkuttelua ja roskien nyppimistä on aina kotiin tultua tiedossa.
Eilen tuli tieto, että pääsimme varasijalta Kuopion mejäkokeeseen. Taidampa ottaa kastelukannun mukaan, että saa poikaa kasteltua. Ja vettä meille molemmille litroittain. Onneksi meillä on telttailu jo opeteltu; nyt tulee jatkoa sille. Lämmintä ja ötököitä luvassa sekä varmasti mukavia(kin) hetkiä.

Telttailua ja noutotreenejä

2010-07-06T17:55:00.003+03:00

Olimme viikonlopun Tollerbay-Meetingissä. Kyseessä on siis jokavuotinen Tollerbay-kennelin tapaaminen, johon mekin pääsimme Josin myötä mukaan. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja tapasimme jo vanhoja tuttuja. Koiria ja ihmisiä oli paljon; tunnelma oli lämmin myös sään puolesta. Perjantai-iltana pystytimme teltan, jossa majoituimme viikonlopun. Majoitustilaa olisi ollut sisälläkin mutta halusimme kokeilla telttailua Josin kanssa. Ensimmäinen yö meni kaikilla enemmän ja vähemmän valvoessa. Aina kun raotin silmiäni, Josi istui silmät auki. No toisena yönä olimme kaikki väsyneitä ja Josikin nukkui koko yön. Lauantaina Josilla oli ohjelmassa taipparitreeniä. Aloitettiin variksen maasta nostamisesta hihnassa ohi kävellen. Hieman sai Josia härnätä, että otti variksen suuhunsa. Hakuruutu oli myös ja se tehtiin motivoituna. Josi juoksi vauhdilla katsomaan jokaisen variksen muttei tuonut yhtään ohjaajalle eli Hanskille. Käymme siis perusasioiden kimppuun eli ohjelmassa variksen maasta nostamista, sen kantamista eikä hakuruutuun vielä kiirehditä. Helteisen päivän suosituin osuus koirille oli varmaankin vesinouto. Josi kunnostautui siinä erittäin hyvin. Maalta ja veneestä heitetyt lokit tulivat suoraan käteen. Hieman poitsu säpsähti, kun iso lokki meinasi jalkoihin sotkeutua mutta hienosti hän palautti lokin. Ensimmäiset lokit vedestä Josilla siis! Sunnuntaina vedettiin kanilaahausjälki. Taas Josi löysi kanin nopeasti mutta se suuhun ottaminen on jotenkin niin vaikeaa. Ei se kuulema kaukana ollut mutta viimeinen "askel" puuttuu vielä. Ehkäpä tuokin napsahtaa kohdalleen kuten uiminen viime viikolla.

Ei viikonloppu pelkkää treeniä ollut vaan saimme nauttia mukavien ihmisten ja koirien seurasta sekä saimme monia vinkkejä sekä mejä- että noutotreeneihin. Mukavaa oli; jäämme odottamaan ensi kesän tapaamista!

Nytkö se löytyi?

2010-07-01T11:18:00.000+03:00

Josi Jooseppinen oli eilen löytänyt sisäisen uimarinsa!! Keppiä oli noutanut 20-30m päästä ja just sellaisesta suorantaisesta lammesta mihin ei aiemmin ole mennyt millään. Välillä oli pitänyt lumpeenlehtiä yrittää kiskoa mukaan ;-) Valitettavasti itse en ollut paikalla näkemässä, vaan hikoilin töissä. Mahtavaa Josi, siitä se lähtee.
Vaikka Hanski olikin käyttänyt lievästi mutaisen koiran suihkussa reissun jälkeen, tänään sain harjailla kuivunutta mutaa kotvasen aikaa varsinkin hännästä ja pöksyistä pois. Ihana kesä!!

Tolleria salaattipedillä

2010-06-30T09:09:00.000+03:00

Josi pääsi Juhannuksena matkalle ystävien luo Pyhtään suuntaan. Vaikkei siellä lajitovereita ollutkaan, niin Josi viihtyi erinomaisesti. Säät suosivat ja välillä oli todella kuumakin. Josi pääsi näyttämään uimataitojaan jopa meressä. Mukavasti on nuoren koiran itseluottamus kasvanut ja nyt hän jäi veteen seisoskelemaan odottaessaan seuraavan kepin noutamista vedestä. Ihanaa Josista oli myös, kun sai vapaana olla isolla pihalla ja tutkia paikkoja. Lempipaikaksi osoittautuikin kompostin vierusta sekä laudoilla reunustettu salaattipenkki, johon Josi menikin pötköttämään ja syömään salaattia!! Ajatteli ilmeisesti, että täällähän hyvä palvelu, kun ihan reunustettu tämä ruokapöytä.. Josilla riittikin hommaa koko viikonlopun, kun piti seurata kaikki mitä pihapiirissä ja sisällä tapahtui. Hän olikin sitten puutarha-apulaisena ja ruoanlaittoakin seurasi todella tiiviisti. Kotiinlähdön koittaessa tolleripoika ei ollut lähdössä mukaan ollenkaan vaan etsi varjoisan paikan nurmikolta pötköttelylleen tai meni isäntäväen jalkoihin makaamaan. Kuitenkin Josi päätti lähteä auton kyytiin ja pääsimme ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa ja kotia. Ilmastointi autossa on aivan ehdoton näin kesällä tuumaa Josi myös - luulisin. Väsymystä oli havaittavissa kotona pari päivää, kun jäivät päiväunet tollerilta väliin useampana päivänä. Nyt onkin hyvä kerätä voimia tulevaa viikonloppua varten; silloin on Tollerbay-kennelin tapaaminen. Ei varmasti malta Jooseppimme päiväunia nukkua. Ja telttayökin voivat olla aika jänniä..

Touhottaja jäljellä

2010-06-22T18:17:00.000+03:00

Pitihän se jälkikin käydä tekemässä niin saadaan viettää (toivottavasti) veretön Juhannus. Lyhyehkö n 250m kahdella kulmalla ja jäljen ikä 20h. Aivan mahdoton meno päällä heti alussa. Alkumakauksen nuuhkaisi todella hätäisesti ja vauhdilla matkaan. Eka makuu nuuhkaistiin taas pikaisesti ja Josi jatkoi matkaa suoraan. Minä komensin koiran takaisin makuulle ja pienen nuuhkimisen jälkeen suuntakin oli oikea. Toisen makuun nuuhkaisu oli taas pikainen ja pieni kaarros kunnes jälki löytyi taas. Viimeisellä suoralla jäljestys oli tarkkaa eikä touhottamista ollut havaittavissa. Kaatona oli taas peuran sorkka, jonka Josi otti suuhunsa.
Pitää saada Josi lenkitettyä ennen jälkeä hyvin tai muuten tulos on juuri edellämainitun kaltaista. Tai pieni harjoitusjälki edellisenä päivänä? Yritän muistaa seuraavalla kerralla piilottaa makuille hieman herkkupaloja, että merkkaaminen olisi parempaa. Intoa tuossa ipanassa kyllä on, kun vaan saisi ajatuksen mukaan myös.

Vaihteeksi varis

2010-06-22T18:05:00.001+03:00

Kokeiltiin muutaman viikon tauon jälkeen miten Josi Jooseppinen suhtautuu varikseen. (Taipparitreeneissähän Josi suurinpiirtein syljeskeli varikselle vaikka alkuun mallikkaasti nosti vaakun maasta ja kantoikin sitä.)
Ensin varis oli maassa ja kävelytettiin hihnassa sen ohi. Josi ottikin variksen mukaan; edelleen pienellä otteella. Plussaa kuitenkin. Sitten tehtiin muutamia noutoja. Hienosti Josi toimi muuten paitsi palautus.. Mättään päälle tollo vei variksen ja kävi itse viereen pötköttämään. Omimista siis havaittavissa tällä kertaa. Yhden ongelman kun saa pois, niin toinen tulee näköjään tilalle. Reilun viikon päästä on Tollerbay-kennelin tapaaminen ja sieltä varmasti saadaan uusia vinkkejä taippareita silmällä pitäen.
Hakua vedestä on myös hieman kokeiltu. Keppejä ollaan viskottu ettei itse tarvitse dameja suolammesta lähteä uimalla hakemaan. Pikkuhiljaa Josi rohkaistuu kauempaa noutamaan mutta vielä tarvitaan paaaaaljon itseluottamusta lisää, että mahdollinen lokki tulisi noudettua ohjaajalle.

Ensimmäinen mejäkoe

2010-06-14T22:40:00.000+03:00

Ensimmäinen mejäkoe on siis takana. Viikonloppu oli erittäin kostea; vettä satoi ja ojissakin tuli pulahdettua kerran jos toisenkin. Sen enempää ei niistä vaan suoraan Josin tulossa olevan loistavan mejäuran ensimmäiseen koitokseen.
Josi pääsi aamun ensimmäiselle AVO-jäljelle. Sattuikin sateeton hetki siihen. Hieman odoteltiin ennenkuin päästiin tosi toimiin ja Josi alkoi jo tylsistyä. Pientä piippausta ja pyörimistä tapahtui. Lopulta päästiin oppaan ja tuomarin perässä kulkemaan alkumakaukselle. Hieman minua jännitti mutta olin kuitenkin luottavaisin mielin. Alkumakauksen Josi nuuhkaisi ja lähti tavoilleen ominaisesti innokkaasti matkaan. Mutta jo alkumatkassa muutama lintu räpisteli varvikossa eteenpäin ja sehän Josia kiinnosti suunnattomasti. Ja eikun perään sinne.. Aikansa seikkailtuaan tuomari komensi takaisin jäljelle. Ilmeisesti linnut olivat tepastelleet jäljen päältä kun Josi painalsi heti uudestaan suorakulmaisesti sivuun jäljeltä. No siitä toinen hukka.
Eka kulma meni hyvin ja alkoi tuntua, että kyllä tämä tästä hyvin menee. Häntä heilui tuttuun malliin ja vauhtiakin sain hieman jarrutella. Mutta eipä sittenkään. Taas piti lähteä tutkimaan jotain hajua ja jäljestys unohtui. Kolmas hukka ja koe keskeytettiin jäljen puolivälissä.
Menimme kuitenkin oppaan kanssa jäljen loppuun ja Josi jäljestikin melko mallikkaasti sorkalle saakka. Kehut ensikertalainen sai jäljestyksestään ja Josikin tuntui tyytyväiseltä.
Koskaan ennen moista jäljeltä pois lähtemistä ei ole tapahtunut eikä kyllä lintujakaan (teeripoikue kertoi tuomari) ole sattunut päiväkävelyllä olemaan jäljen lähellä. Harmi että sattuivat ensimmäiseen kokeeseen. Nuori koira vielä eli aikaa on. Tänään tuleekin tasan vuosi siitä, kun Josi muutti Raippaluodosta Evita-äidin luota meille kotiin!

Painonvartijat jäljellä

2010-06-06T19:30:00.000+03:00

Tulipa pitkästä aikaa mieleen punnita Josi. Kotona vielä asuvan jääkärin mielestä Josi on laihtunut, joten punnitushommiksi meni. 18,4 kiloa tolleri-iloa oli tulos. Ilmeisesti kesäkarvassa otus näyttää pienemmältä kuin onkaan.
Josi sai myös "kenraalijäljen" eli viimeinen jälki ennen ensiviikonlopun mejäkoetta. Jälki sai vanhentua yön yli ja tällä kertaa kulmia oli peräti 5. Hienosti meni ja makuilla Josi malttoi hyvin nuuhkia. Pienen punaisen jäljen tuo oli saanut kirsun yläpuolelle; lie joku keppi osunut työn tohinassa. Nyt vaan odotellaan viikonloppua ja toivotaan mukavaa koetta. Itikoita siellä kuulema on jo paljon. Eipähän tule yksinäistä metsässä ;-)

Noutajan elkeitä

2010-06-04T21:05:00.003+03:00

Lähdettiin tekemään hakuruutua dameilla ja sinne mennessä käytiin taas kerran lammen rannalla ihmettelemässä vettä. Ensin vaan leikittiin piilosta ja annettiin Josin katsella lampea. Tarkoitus oli, ettei heitellä yhtäkään keppiä tällä kertaa mutta eipä osattu olla heittämättä. Kas kummaa, Josi olikin reippaalla tuulella ja alkoi hakemaan keppejä vedestä. Hillitön show pystyyn; kannustusta ja kehuja sekä herkkuja. Jos joku olisi lähistöllä kulkenut, olisi varmasti ihmetellyt äänekästä touhuamme siellä. Ensin aloitimme ihan rannasta ja sitten jo pidemmällekkin kepit lensivät. Jee!! Jospa hiän sittenkin pääsee tuosta hiekkaranta-Romeon roolistaan pois ja muutkin rannat kelpaa uimiseen ja hakuun.
Tehtiin sitten se hakuruutu motivoituna. Josi oli taas kerran innosta pinkeänä odottaessaan lupaa lähteä damin hakuun. Uskomatonta kyllä mutta hienosti ne damit sieltä lähes käteen tulivat. Tässä on taas parempi pitää suunsa kiinni kunnes dami on lähes kädessä. Eikä herkkuja laisinkaan, kuumakalle-Josi lämpiää niistä ihan liikaa. Ei ollut omimista ja ohi juoksemista tällä kertaa. Kaikkia dameja ei haetettukaan, että jää nälkä seuraavaan kertaan ja on hyvä päättää harjoitus onnistuneeseen suoritukseen. Kerrassaan hienoa toimintaa Josilta.

Epämääräistä(kin) toimintaa

2010-06-03T20:37:00.000+03:00

Taipparikurssi päättyi kahteen kanijälki-treeniin. Ensimmäisellä kerralla Josin ryhmälle sattui jättiläiskani - ei ollu paljoo Josia pienempi. No eihän tuo pikkuturpa sitä suuhunsa saanu ja varsinkin ku joku muu toiminto oli mielessä jänöä kohtaan. Siinäpä oltiin posket punaisena sitten..
Toisena päivänä pyynnöstä saatiin pieni sievä jämppe tutustuttavaksi. Josi kun ei ota nykyisellään suuhunsa kuin ruokaa, niinpä koiraa härnättiin tosissaan ottamaan pupu. Treenipaikalle tullut auto ja eräitten koirien ulvonta häiritsivät aika lailla Josin "työskentelyä" mutta kyllähän tuo muutamia metrejä kuljetti pupua suussaan - lopulta. Kun saadaan tää murkkuvaihe ohi niin varmasti riista alkaa jälleen maasta nousemaan.
Keskiviikkoiltana vietettiin aikaa kiekkoradan vieressä, kun Hanski kävi kiekkoja ampumassa. Josi olisi halunnut mennä ampujien luo ja jos tuli ammunnassa hiemankin pitempi tauko, alkoi vinkuminen. Tylsää siis oli, jos ei jyske kuulunut. Koko ajan pitäisi tapahtua siis jotain.. Minkäänlaista paukkuarkuutta ei esiinny. Laitoin pari kertaa kokeeksi Josin kiinni puuhunkin ja lähdin itse kauemmaksi. Pitipä tuokin testata tulevia mejäkokeita ajatellen. Reilu viikko enää niin päästään starttaamaan ekassa kokeessa. Lähes päivälleen vuosi aiemmin Josi tuli karvapallona meille kotiin. Luottavaisin mielin olen Josin puolesta, omaa opastusta tässä jännitän sitten enemmän. Kyllä tuolla pojalla vainu on kohdallaan!

Raviradalla sattui ja tapahtui

2010-05-30T11:06:00.002+03:00

Josi hieno näyttelykoira ;-) JUN ERI 1 ja PU 4. Näin tänään.
Josi olisi halunnut tänään murista toisille koirille, tempoili hihnassa suuntaan ja toiseen ja meno oli sen mukaista. Näyttelyhihna katkesi just ennen kehään menoa ja sitten solmuilla korjattu hihna pääsi luistamaan kaulasta kehässä. Tuntui siinä vaiheessa, että josko maan alle vajoaisi. Hienosti pysyi tollo kuitenkin paikallaan ja hihna saatiin takaisin kaulaan. Josi näytti sitten kuitenkin sen parhaansa minkä pystyy ja ällistys oli melkoinen kun Hanskille ojennettiin vaaleanpunainen nauha. Paras-uros-kehässä kokeneemmat saivat paremmat sijoitukset mutta ollaan niin iloisia Josin tämänpäiväisestä arvostelusta. Hieno rakas ihana Josi!
Nyt jätetään näyttelykehät kesäksi ja harrastetaan paljon muuta mukavaa.

Iloisen hännän heilutusta

2010-05-29T10:59:00.001+03:00

Käytiinpä sitten Josia näyttämässä tuomarille. Hienosti löytyi se ravikin eli Josi ei peitsannut :-)
Meidän mielestä hyvä arvostelukin tuli ja sininen nauha. Keskeneräinen sanoi tuomari ja lapussa luki että "hieman iloinen häntä". Tuolle ei voi kuin hymyillä - hieman iloinen.. Josin häntä kyllä heilui iloisesti koko ajan.
Huomisaamulla sitten taas kehään, nyt australialaisen tuomarin eteen - häntä heiluen.

Harrastusilta

2010-05-27T20:10:00.001+03:00

Tänään Josi Joosepilla oli sekä taipparitreeniä että jäljestystä. Taipparitreeneissä oli vesityö aiheena ja etukäteen oli tiedossa ettei Josi veteen mene. Vaikkei sitä koskaan tietty varmaks tiedä. No ihan rannalta kurottaen damit nousivat vedestä mutta jos uimasilleen piti heittäytyä, niin damit ja se niin kiinnostava lokki jäivät veteen. Josi lähes tärisi innosta muttei uskallus vieläkään riittänyt veteen asti. Nuo suolampien rannat on liian jänniä vielä. No jospa viikonloppuna saataisi asiaan muutos; mökkiranta on saman oloinen mutta hieman helpompi veteen menoa ajatellen - luulisin.
Josi osoitti olevansa mahtava jäljestäjä taas kerran. Jälki oli ehkä 350m ja ojien ylityksiä tuli mahtavat viisi kappaletta. Ojia ei täällä mäntykankailla paljoakaan ole, joten etsin sellaisen paikan jossa sellainen tulee jäljen poikki. Ei isoja ongelmia ojien yli loikkimisessa ja kulmamakaukset (joita oli kolme) menivät hienosti. Parille kulmalle piilotin herkkuja, jotta Josi kiinnostuisi enemmän makauksista. Hyvin Josi yleensä mielestäni merkkaa makaukset, tuomarista en sitten tiedä mitä mieltä hän on. Sekin selvinnee lähiviikkoina..
Kaatona tällä kertaa oli hirven sorkka, joka on todella iso verrattuna peuran sorkkaan. Joutuu kohta varmaan pakastinostoksille, että sorkat mahtuu ruokien sekaan.. Niin - kiinnostunut oli Jooseppi sorkasta ja jäi nuolemaan sitä. Tänään tulee ihan oma pisteytys eli ykköstulos! Hienoa Josi ja onnea oikeisiin kokeisiin :-)

Saaristolaiselämää ja vähän muutakin

2010-05-25T08:51:00.000+03:00

Hellejakson lopulla pääsimme nauttimaan veneilystä ja mökkeilystä saaressa. Josi oli ensimmäistä kertaa moottoriveneen kyydissä mutta käyttäytyi kuin vanha tekijä. Kuono päin tuulta ja eikun menoksi. Veden pärskeitä yritti saada suuhunsa ja reimarille piti laulaa tollerilaulua..

Nyt on todettu ihan omin silmin, että tollaus toimii. Josi kun puuhastelee rannalla, linnut tulevat katsomaan ja ihmettelemään tätä punaturkkia. "Saaliiksi" on jo saatu pari joutsenta ja useampia sorsia. Nyt odottelemaan metsästyskautta ja kokeilemaan tositilanteessa tätä elävää sorsanhoukutinta.

Murkkuilu jatkuu edelleen ja se vaikuttaa harrastuksissakin. Agitreenit menivät pitkälti juoksenteluksi ihanien tollerineitien luo. Korvat ovat poissa ja vietit vie. Onneksi Josi hieman malttoi jättää heilastelun alkeet myöhäisemmälle iälle ja jopa muutaman vauhdikkaan putkeen menon ja hypyn suoritti.

Noutajien järjestämät taipparitreenit ovat lopuillaan ja me jatkamme harjoituksia pitkin kesää. Jospa se varis taas nousisi korvien palautumisen myötä ja uskallus riittäisi suorantaisesta lammesta hakea mitä sinne sitten heitämmekin. Paljon vaan hirmuisen mukavaa vesitreeniä niin tuskin on rannan tyypillä enää vaikutusta Josin hakuhalukkuuteen.

Murrosiän mullistuksia

2010-05-20T10:07:00.000+03:00

Se on sitten meillä, murrosikä siis. Tulee mieleen pätkä lastenlaulusta:"..ei korvia, ei korvia.." Menimme eilen uimaan Josin kanssa. Tarkoitus oli siis, että Josi ui ja noutaa. Kävihän tuo heittämiämme leluja hakemassa vedestä mutta palautuksen suunta oli aivan väärä - sivusta ohi ja vauhdilla. Luoksetulo ei toiminut sitten pätkääkään, ei nätisti pyytämällä, ei jämäkästi kutsumalla eikä edes pillillä (jota Josi on orjallisesti totellut tähän asti). Hyvin lyhyeksi jäi tuo uintireissu täydellisen tottelemattomuuden takia. Hanski sai noutaa yhden lelun joka Josin mielestä meni ilmeisesti liian kauas. Josi olisi halunnut lähteä mukaan mutta joutui katsomaan rannalta. Hähää - siinäpähän miettii koira - tai sitten ei. Muutama perustottisjuttu otettiin ennen autoon menoa mutta hukassa tuntuu olevan Joosepin opit ja taidot. Autoon menossa ei sentään ongelmia ole. Ilmeisesti Josi ajatusketju menee näin: autoon -> kotiin -> ruokaa! Kovalevy ilmeisesti tyhjentynyt lähiaikoina pojalta.
Lenkkeily on ajoittain erittäin rasittavaa, kun kävelijät ja pyöräilijät pitäisi päästä nuuhkimaan, vastaan tulevat koirat haukutaan ja vauhti on kuin höyryjunalla. Eipä ole tietoa siitä suht rauhallisesta pojasta, joka ei muista kulkijoista juurikaan välittänyt. Onneksi tämä on ohimenevää ja selkeillä säännöillä sekä määrätietoisuudella pitäisi tästä vaiheesta päästä kunnialla yli. Kuulemma.
Eihän tämä elämä yhtä murrosikää sentään ole. Josi osaa hauskuuttaa kotiväkeä monenlaisilla toimillaan. Joinakin iltoina hän tulee pyytämään meitä nukkumaan: istuu olohuoneen lattialla, tuijottaa aikansa meitä ja ääntelee tollerimaisesti "mouuumouu" samalla kun osoittaa tassulla makuuhuoneen suuntaan. Kun emme reagoi, Jooseppi menee yksin nukkumaan. Samanlaista tassulla osoittelua hupakko tekee milloin mitäkin haluten. Ja se lelujen kantaminen sohvalle riviin, sen merkitystä emme ole saaneet selvitettyä. Omituiset ovat tollerin ajatusten polut!

Verta ja hikeä

2010-05-17T13:41:00.000+03:00

Hellettä on riittänyt Pohjois-Karjalassakin ja olemme siitä "nauttineet". Josi reppana vaan ei ymmärrä parastaan ja ei suostu menemään veteen suolammen rannalta. Hiekkabiitsiltä kelpaa juosta veteen keppejä noutamaan. Eiköhän tuokin asia muuttune tässä kesän mittaan. Parempi ainakin olisi tulevia metsästysvuosia ajatellen; harvemmin hiekkarannan tuntumassa sorsametsällä ollaan. Agilityä kävimme harrastamassa paahtavasta helteestä huolimatta. Hyvin Josi irtoaa esteille ja vauhtia riittää kuten aina. Itse vaan kun oikein osaisi ohjata.. Kiva huomata miten pienestä omasta virheestä koiran tekemä virhe voi olla kiinni elikkäs helppo korjata ja taas mennään.. Lyhyt oli agitreeni tälläkertaa muttei haluttu koirille (eikä itsellemme) lämpöhalvausta.

Käytiin eilen illalla tekemässä yksi verijälkikin. Kulmia piti harjoitella eli merkkaamista pyrittiin saamaan paremmaksi. Laitoinkin kulmamakauksille turpeen alle muutamia herkkuja, että Josi pysähtyisi pitemmäksi ajaksi makuulle. Jälki oli n 300m ja ikää reilut 12h. Mukana perässäkulkijoina oli vanhempani, jotta Josi oppisi vieraisiin mukana jäljellä. Alkumakaus ok, eka kulma vasemmalta vähän ohi, jäljen suuntaan kuitenkin. En nyt muista tuulen suuntaa, ettei vaan seuraavan suoran haju tullut tuulen mukana?! Vein koiran kuitenkin takaisin ekalle kulmalle, jonka sitten merkkasi hyvin (herkkuja nam) ja sitten jatkuikin jäljestys pienellä siksakilla toiselle kulmalle (lisää herkkuja) ja siitä kaadolle. Kokonaisuutena ihan tyytyväinen olen. Ensimmäisen kerran kokeilin jäljestystä ilman lenkkeilyä ennen sitä ja useampaa Josille vierasta ihmistä mukana.

Illalla sitten taipparitreenit. Päätettiin jättää kesäkuun taippareihin hakematta ja keskittyä treenaamiseen. Ehtiihän tuo vielä, nuori poika. Ja niiiin taitava ;-)

Iloinen jälleentapaaminen

2010-05-14T13:32:00.002+03:00

Vietimme eilen De Quiz-pentueen treffejä Rein eli Josin siskon kotona. Kaikki neljä nuorta tolleria olivat paikalla omistajineen sekä mukana oli tietysti myös kasvattaja Eva-Lisa siskonsa Agnetan kanssa. Meillä oli erittäin mukava päivä. Treenasimme hakua variksilla joko motivoituna tai hakuruudusta. Tunnelma oli kuin taippareissa kun jännäsimme tuleeko vaakku metsästä. Ja tulihan ne sieltä! Sitten koirat saivat tutustua pupuun. Hieman tuntui epäilyttävän moinen otus. Josi ainakin nuuhki tarkkaan ja yritti selvittää mikä otus se tämä on. Erilaisia tapoja kokeiltiin eri koirille, että pupu nousisi maasta (mm vetämistä perässä, sukka pupun päälle ja kopittelua koiraa härnäten) ja lopulta jokainen otti sen suuhunsa ja saipa pupu vauhdikasta kyytiäkin Bossen suussa. Arttu olikin kokenut ja kävi pupun metsästä jäljen päästä. Taitavia noutajan alkuja kaikki neljä.
Sitten olikin näyttelyharjoitusten vuoro. Jokainen ohjaaja sai hienoja vinkkejä koiran esittämiseen ja arvostelussa kaikki saivat ERI:n. Erinomainen pentue siis! :-)

Pelkästään treenaamista ei päivämme ollut vaan koirat saivat juoksennella pihalla toistensa kanssa peuhaten, kilpaa juosten.. Pojat olivat turhan kiinnostuneita siskostaan ja Rei antoikin jätkille kyytiä, kun tulivat liian lähelle. Kaikki tuntuivat nauttivan päivästä, sekä koirat että ihmiset. Paljon ehdittiin jutella ja paljon jäi vielä seuraavalle kerrallekkin. Kerrassaan nautittava päivä!

Kesäfiiliksissä

2010-05-11T16:58:00.001+03:00

Runsasluminen talvi on muisto vaan enää. Puitten silmut turpoaa silmissä, muuttolinnut saapuvat ja koiralla on ensimmäinen "täysi kevät". Olemme saaneet seurata, kun Josi yrittää pyydystää perhosia, kärpäset tuntuvat vissiin ärsyttäviltä.
Tänään käytiin verikokeessa ja tulehdus oli poissa. Kyllähän tuon Josin voinnistakin on voitu huomata mutta onhan se hyvä saada varmistus. Samalla reissulla hankin punkkipannan; niitä iljetyksiä on jo liikkeellä.
Huomenna Josi pääsee taas taippariharkkoihin hakua harjoittelemaan. Hyvin oli varis ruudusta noussut, palautus vaan jäi kuulemma hieman kauas. Pitää nyt kattoa vielä yritetäänkö saada paikka kesäkuun taippareihin vai harjoitellaanko kesä ja tähdättäisi syyskuun kokeeseen. Toukokuun lopun näyttelyihin ollaan sittenkin menossa; laskimpa ensin väärin tuon antibiootin varoajan :-)

Agirallia äitienpäivänä

2010-05-10T09:35:00.000+03:00

Kenttäkausi on alkanut agilityssä. Kentän tuoksut olivat tosi kiinnostavia mutta malttoihan Josi keskittyä olennaiseenkin. Vauhtia piisasi tälläkin kertaa. Otettiin riemukasta rallivauhtia Josin kanssa putkesta hypylle, putkeen ja toiseen putkeen. Hauskaa villiä menoa ja siitähän tämä punaturkki tykkää. Josilla pursuaa intoa kun pääsee juoksemaan, putkeen ja vähän hyppimäänkin. Meinasipa kerran jos toisenkin namialustan hoitaja kaatua selälleen kun punaraketti syöksyi putki-hyppysuoran jälkeen paikalle. Ja namin saatuaan koira lähti takaisin ja taas ja taas ja.. Mukavasti meni loppupäivä kotona pötkötellessä vauhdikkaan (ja osittain rapaisen) iltapäivän jälkeen.