Koirakävelyllä

Hih. Pitihän sitä kokeilla, kun lehdessä kerrottiin. Koirakävelystä siis. Koira saa päättää suunnan ja vauhdin, emäntä lenkin pituuden - tai jotain sinne päin. No Josi otti heti portilta suunnan oikeaan, kun useimmiten lähdemme vasemmalle. Kun minä en antanut mitään suuntia koiralle, hiän sai tehdä suuntapäätökset ihan itse. Yhdessä risteyksessä Josi aivan selkeästi mietti ja arpoi kumpaan suuntaan lähdetään. Kirsu väpätti kun poika otti vainua kiinnostavammasta reitistä. Yksi poikkeama kävelytieltä pellon reunaan tehtiin (sitä en olisi mie tehnyt) ja matka jatkui nuuskutellessa. Ja suupielet vaahdossa; oli niiiiin ihania tuoksuja matkalla. Muissa risteyksissä Josilla oli aivan selkeä ajatus suunnasta eikä tarvinnut seisoskella ja kirsua värisytellä. Reilun puolen tunnin lenkki päättyi - yllätysyllätys - kotiin. Ollaan aiemminkin tuota kyseistä reittiä kuljettu mutta ei ihan äskettäin. Ihan jännä kokemus.
Aamulla otin vaakkuja sulamaan. Josi steppasi innokkaana vieressä ja olisi heti halunnut jäisen pötkön itselleen. Pitää malttaa vielä jokunen tunti ennen varistreenejä. Maltti maltti ja maltti - siinä meillä on vielä tekemistä. Innokas tuo ipana on. Mukavaa.

Kevättä ilmassa

Auringon palvoja

Täältä näkyy kauas

Josi nauttii kevätauringosta

 Hengissä me ollaan vaikkei blogi olekkaan päivittynyt aikoihin. Flunssa on vaivannut meidän laumaa; Josi on pysynyt terveenä ja antanut vierihoitoa sekä "nuoluhoitoa". Onneksi sairastimme vuorotellen niin J pääsi ulkoilemaan kun pakkasetkin hylkäsivät Itä-Suomen. Aivan ihanat ulkoilusäät ovat olleetkin ja koko porukka nauttii auringon paisteesta.

Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistykseltä saatiin tällainen hieno valiohanhi. Vielä se ei ole oikealla paikallaan seinällä mutta eiköhän se jonakin päivänä sinne lennähdä.

Onhan säitä pidelly..

Lunta kaivattiin ja sitä nyt sitten on. Ihan ärsytykseen asti jopa. Metsälenkit ovat välillä todella uuvuttavia, kun kahlaamme polveen ylettyvässä lumessa eteenpäin. Tiet (ei niin viralliset) ovat jopa auraamattomia eli jännitystä riittää autoilijallakin.. Onneksi muutamia hyvin tallattuja polkuja on eikä tarvitse umpihangessa edetä.

Josilla oli elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Sidekalvontulehdus taisi lääkärin lappusessa lukea. Hyvinkin rähmivä ja punoittava silmä sai värikäsittelyn eli sillä katsottiin onko silmä ok. Ei löytynyt naarmua tms eli tipat määrättiin hoidoksi. Siinäpä olikin toimintaa, kun tuolle tippoja yritettiin saada silmiin. Hanski oli muutaman päivän Josin kanssa kahdestaan minun ollessa opiskelemassa. Oli kuulema aivan kamalaa se tippojen laitto. Voin uskoa sen, kun ei me kahdestaan meinattu onnistua. Josilta löytyy yllättävästi voimaa, kun tarve vaatii. Viimeisiä tippoja laitettaessa J oli melko nätisti paikallaan. Niinpä tietysti.

Tollereitten omassa tokoryhmässä olen Josin kanssa päässyt käymään jo jopa yhden kerran. Edelliset treenit jäivät väliin opiskelujen takia ja loppuviikolle näyttää tulevan aivan liian kova pakkanen ulkotreenejä ajatellen. Aivan mahtavaa oli huomata, että tuo ikiliikkuja keskittyi minuun eikä lähellä olevat koiratkaan tuntuneet häiritsevän. Josi tykkää, mie tykkään eli meillä on mukavoo. Saas nähdä mitä vielä opitaan.

Hain Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen Mejän-menevin -kiertopalkintoa viimevuoden koetulosten perusteella. Josi oli kolmas!!! Tasapistein olivat kolme ensimmäistä koiraa ja paremmuusjärjestys selvisi PM-kokeen sijoituksen ja kokeiden korkeimpien pistemäärien perusteella. Hieno pieni mejäkoira Josi!! <3

A-Ö

Josin mietteitä aakkosittain:

A - Aamuruoka. Nams.
B - B-vitamiinia saan ajoittain. Se tekee kuulema hyvää lihaksille. Ja minä tykkään siitä; ne pallerot on hyviä.
C - Tämä on helppo. Carrier - ruoka jota saan joka päivä isosta säkistä. Ja sitten on Cesar, suurta herkkua jota saan silloin, kun muistan pysähtyä sorkalle. Sain sitä myös Jouluna.
D - Dami. Sillä nimellä pappa ja mamma kutsuvat niitä pötköjä, joita saan noutaa ja kantaa.
E - Edam-juusto. Juustoa ei voi koskaan saada liikaa, paitsi papan ja mamman mielestä.
F - Furminator. Minua joskus furminoidaan - lähteepähän turha irtokarva pois kutittamasta.
G - Grrrr. Murahtelen joskus.
H- Herkku!! Nams! Häntä - minulla on hieno häntä.
I - Ihmiset. Nuo kaksijalkaiset omituisen ihanat olennot. Ja iltaruoka!!!
J - Taas helppo. Josi. Minä! Ja sitten on se jälki. Siitä mie tykkään - saa nuuskutella ja saa sitä herkkua lopussa, kunhan muistan pysähtyä sille sorkalle. En voi unohtaa juustoa - se on suurinta herkkuani.
K - Kesä!! Sillon päästään metsässä vaikka minne asti ja voi uida, pääsee jäljelle, mökille... Ihanaa.
L - Lenkkeily. Parasta on kyllä metsässä ilman hihnaa vapaana meneminen mutta ei ne hihnalenkitkään niin pahoja ole. Pääsempähän silloin nuuskuttelemaan lähiseudun koirakavereiden kuulumiset tarkasti.
M - Mamma. Tään mie tiesin - helppo. Mamma on sellanen sohvaperunakaveri ja vie jäljelle kesällä.
N - Noutaja. Olen kuulema novascotiannoutaja. Mitä se sitten tarkoittaneekaan? Välillä minulle sanotaan "nouda" ja silloin minä saan hakea jotain - yleensä damin.
O - Oppiminen. Minun kuulema pitäisi oppia vielä jotain? Miksi??
P - Pappa. Helppo. Huipputyyppi, jonka kanssa me välillä painitaankin. Papan kanssa pääsen metsälle ja se on superjännää.
Q - Isäni Quiz. En ole kyllä koskaan tavannut mutta olen kuulema hänen näköinen.
R - RUOKA!!! Rapsutus.
S - Sorsa. Niitä saa noutaa myös. En vielä ole paljoa päässyt sorsia noutamaan mutta kuulema ensi syksynä taas.
T - Talvi. Niin ne ihmiset sanoo, kun on tuota valkoista maassa. Ei se minua mitenkään haittaa, paitsi se valkoinen on inhottavaa tassukarvoihin takertuneena. Sitä pitää hampailla repiä pois.
U - Uni. Se on tärkeää minulle. Näen välillä hurrrrjia unia. Myös uimisesta tykkään tosi paljon.
V - Vesi. Sitä minä juon ja vedessä on aivan ihanaa uida. Tulisipa kesä pian.
W - Wuf! Joskus täytyy pitää vähän kovempaa ääntä ja sanon silloin WUF!
X - X-rotuisia koiria on. Minä tiedän ja taidan tunteakin..
Y - Yö. Silloin meillä nukutaan. Minäkin.
Z - Olisiko jotain hyvää?
Å - Å? Kuulostaa tutulta, ehkä.
Ä - Äitini eli Evita
Ö - Öööööö - joko on ruoka-aika?

Joulun jälkeiset terveiset

Jouluaattona päivällä Josilla oli riemua lumisessa metsässä. Lunta oli satanut ja juuri sopiva sää lumipallojen jahtaamiseen. Muun nuuskuttelun ohessa..

 



Illalla nukutti, ainakin välillä..

 

Josi sai lahjaksi putkiluun ja ihanan pienen eko-vinkulelun. Pakettien aukominen kävi jo rutiinilla; olihan tämä jo Josin kolmas joulu. Normaaliruoan lisäksi tuli "seessaria" ja hyvin maistui ;)


Mitähän lankaa (puna)ruskea lienee? ;)

 Mie sain kokeiltua uutta rukkia ja lankaakin sain aikaiseksi. Tällaista neulosta tällä kertaa.














Vuosikin alkaa olla takana ja lienee aika pistää myös se pakettiin. Vuosi sitten kirjasin tavoitteiksi hyviä tuloksia mejässä. No niitähän tuli vaikkei ihan itsestään. Sorkkatreenien jälkeen alkoi tapahtua ja kauden kruunasi PM-kisassa 4. sija ja JVA-arvo. Viidet kokeet eikä yhtään hukkaa - hienoa. Taippareihin osallistuminen odottaa vielä oikeaa hetkeä. Noutopaketti ei ole todellakaan kasassa vielä eli treenit jatkuu. Näyttelyissä käytiin kahdesti ja tuloksena molemmista EH. Se peitsaus kummittelee Josin tassuissa vieläkin.. Agility jätettiin ainakin talviajaksi tauolle ja treenaamme malttia muualla kuin maksetuissa olosuhteissa.
Tavoitteet tulevalle vuodelle ovat hyvin samanlaiset kuin tällekkin. Mejää ihan kokeissa asti, taipparit ehkä, tokoa tolleriporukassa, muutama näyttely varmaankin.. Ei nuo kyllä kovin kummoisilta tavoitteilta kuulosta mutta näillä mennään meillä. Mukavaa yhdessä oloa kotona ja muualla aivan varmasti tiedossa.
Erinomaisen mukavaa vuodenvaihdetta ja onnellista uutta vuotta!!

Karvaa

Lähes vuosi on kerätty kaikki Josista harjatut karvat ja tulos on nyt punnittu. Väitän, että keittiövaaka valehtelee!!! Tulos oli nimittäin 76g!! Noin vuosi sitten tulos oli 10g kolmesta harjauskerrasta. Jos tästä tehdään matemaattinen kaava(?) (lyhyt matikka lukiossa), niin Josia on vuoden aikana harjattu hieman yli 22 kertaa. Siis noin kaksi kertaa kuussa. I don´t believe that! Saksalaisesta valintamyymälästä ostettu vaaka ei osaa mitata! Kaikkia karvoja ei millään saa talteen, sillä imuri on tahtonut osansa. Ja vaatteet.. No karvaa ainakin riittää meillä. Nyt odottelen rukin saapumista kotiin ja kokeilua koirankarvan kehräämisestä. Ehkäpä on helpompi mitata valmiin langan paino kuin erittäin kuohkea koirankarva. Meinasin ne karvat pestä ennen kehräystä, ihan vaan siksi ettei lanka tulisi haisemaan märälle koiralle ;)  Nyt tuota karvaa lähtee ihan mahdottomasti; pölinä käy lenkillä kun Josi ravistelee itseään.


Karvanlähde - koiralammas




Hymy




Rakas Josi




Metsällä



Ihan paras syksysää

Aamulla olin Josi-Jooseppisen kanssa aivan mahtavalla metsälenkillä. Uuttahan tuo ei todellakaan ole, että Josi pääsee lenkille, mutta se mahtavuus - se fiilis - se sää!!! Lähdettiin pitkästä aikaa Jamiksen laitamille ja kappas vaan - siellähän (sielläkin) oli puuta kaatunut aikas paljon. No pientä muutosta reittiin ja Jaamankierrosta kiertämään kuitenkin. Osaa siitä, sillä kierros kaikkineen on lähes 50km pitkä. Vaikka ulkoilla tykätään, niin tuo kilometrimäärä on liikaa aamulenkiksi. Tai miksi lenkiksi tahansa, jos kerralla pitäisi mennä. Alkajaisiksi Jipsu meni heikoille jäille ja pelastui omatoimisesti. Kyseessä oli aika syvä rapakko, minkä pinnassa pakkasaamuna oli siis jää. Loppumatkan kuljimmekin kuivin jaloin ja käpälöin, sillä molemmat osasimme välttää kimaltelevaa kylmää ainesta. Uskomatonta miten joku metsänhakkuu muuttaa maisemaa. Kertaalleen piti jo hieman palata takaisin polkua ja ottaa uusi suunta, kun reitti ei tuntunut toivotulta. Usko jo meinasi itseltä loppua, ettei ikinäkuunapäivänä päästä takaisin autolle, mutta kuinkas kävikään? Juuri ennen suurta tuskastusmistani huomasin olevamme noin 300 metriä autolta. Hurja eksyminen siis :P  Teeriä oli kivasti puissa aamuisessa pakkasessa. Kun jäin niitä laskemaan, yksi teeri säikähti ja koko lauma lähti lentoon. Lähes 20 kpl niitä oli kaikkiaan. Ja mitäs Jooseppinen muuta tekee kuin lähti perään. Huono on lentävien perään lähteä, mutta ehkäpä hiän sen joskus ymmärtää. Kiinnostusta on. Hyvä se.
Parasta tämänaamuisessa lenkissä oli ehdottomasti tuo sää. Pikkupakkanen eikä tuulta juurikaan. Iltapäivällä alkoi tuulla ja vettä satoi ajoittain kuin Esterin peräpäästä. Eipä olisi ollut kiva seikkailla mäntykankailla silloin!