Ihan paras syksysää

Aamulla olin Josi-Jooseppisen kanssa aivan mahtavalla metsälenkillä. Uuttahan tuo ei todellakaan ole, että Josi pääsee lenkille, mutta se mahtavuus - se fiilis - se sää!!! Lähdettiin pitkästä aikaa Jamiksen laitamille ja kappas vaan - siellähän (sielläkin) oli puuta kaatunut aikas paljon. No pientä muutosta reittiin ja Jaamankierrosta kiertämään kuitenkin. Osaa siitä, sillä kierros kaikkineen on lähes 50km pitkä. Vaikka ulkoilla tykätään, niin tuo kilometrimäärä on liikaa aamulenkiksi. Tai miksi lenkiksi tahansa, jos kerralla pitäisi mennä. Alkajaisiksi Jipsu meni heikoille jäille ja pelastui omatoimisesti. Kyseessä oli aika syvä rapakko, minkä pinnassa pakkasaamuna oli siis jää. Loppumatkan kuljimmekin kuivin jaloin ja käpälöin, sillä molemmat osasimme välttää kimaltelevaa kylmää ainesta. Uskomatonta miten joku metsänhakkuu muuttaa maisemaa. Kertaalleen piti jo hieman palata takaisin polkua ja ottaa uusi suunta, kun reitti ei tuntunut toivotulta. Usko jo meinasi itseltä loppua, ettei ikinäkuunapäivänä päästä takaisin autolle, mutta kuinkas kävikään? Juuri ennen suurta tuskastusmistani huomasin olevamme noin 300 metriä autolta. Hurja eksyminen siis :P  Teeriä oli kivasti puissa aamuisessa pakkasessa. Kun jäin niitä laskemaan, yksi teeri säikähti ja koko lauma lähti lentoon. Lähes 20 kpl niitä oli kaikkiaan. Ja mitäs Jooseppinen muuta tekee kuin lähti perään. Huono on lentävien perään lähteä, mutta ehkäpä hiän sen joskus ymmärtää. Kiinnostusta on. Hyvä se.
Parasta tämänaamuisessa lenkissä oli ehdottomasti tuo sää. Pikkupakkanen eikä tuulta juurikaan. Iltapäivällä alkoi tuulla ja vettä satoi ajoittain kuin Esterin peräpäästä. Eipä olisi ollut kiva seikkailla mäntykankailla silloin!

Jo "vanhakin" nyt nuortuu..

Josi tahtoo pennuksi jälleen! Ainakin jotkut puuhailut muistuttavat suuresti paljon nuorempaa Josia, jopa pentua. Mörköikä, murkkuikä, pöllökausi - mikä lieneekään. Lenkkipolkujen varteen ilmaantuneet oudot jutut saavat tolleripojan tuhahtelemaan tai jopa hieman murisemaan. Metsässä tuttu kivi olikin muuttunut päältä valkoiseksi lumen takia ja sitähän piti ihmetellä myös. Toiset asiat, kuten metsässä ollut moto, koiruus tarkistaa aivan reippaasti yhtään ihmettelemättä. Minun hiuslenksut, jotka hävisivät reilu pari vuotta sitten naskalihampaan kitaan, ovat olleet myös viimeaikoina vaaravyöhykkeessä. Ei ihan samat kuitenkaan, jotka löytyivät ruskeista haisevista kasoista vaan uudet kappaleet :) Muutama kadoksissa ollut onkin löytynyt ahneen tolleripojan ansiosta milloin minkäkin huonekalun takaa tai alta. Hassu otus!!
Noutoja (vai outoja?) Josi tekee mielellään. Kun ei ole pakko palauttaa käteen asti, koira tuntuu toimivan paremmin ja silti noutoesineet tulevat vähintään metrin päähän. Kaikkein parhaiten palautuu minulta muka pudonnut hanska, jonka Jooseppi tuo ihan käteen asti. Tokoilu varsinkin kotioloissa on aivan mahtavaa. Pieniä alkeita, mutta kuitenkin. Ja J tykkää aivan valtavasti. Etenkin herkuista. Juusto! Aahh.
Karvanlähtö on nyt aika mahtavaa ja Josia tuleekin harjattua aika paljon. Etenkin kun olen suunnitellut rukin hankkimista ja sitten voinkin yrittää kehrätä myös Josin karvoista lankaa. Karvoja onkin ihan kivasti kertynyt paperipussiin. Ehkäpä niistä jo jotain saa aikaiseksi..

Iltapuuhia

Ne ajat ovat kaukana takana, kun tollerin pentu sai illalla hurjan iltavimman eli riehumiskohtauksen. Nyt illat sujuvat rauhallisemmissa (aikuisemmissa?) merkeissä. Iltaruoan jälkeen Josi usein alkaa leikkiä leluillaan, joka tarkoittaa jopa raivoisaa vingutusta. Sitten hän tuo lelun sohvalla istujan viereen tai syliin, työntää kuonollaan vinkueläintä vielä lähemmäksi ja jää tuijottamaan silmiin lelun saajaa. Tämän teon merkitystä ei olla ymmärretty. Joko Josi haluaa antaa meidän leikkiä leluillaan tai kutsuu leikkiin mukaan. Jos tämän lelun hänelle heittää, se palautuu nopsasti syliin takaisin. Vaikuttaa silti, ettei kyse ole "ota koppi"-leikistä vaan tollerin ajatuksissa on jotain aivan muuta. Mitä se sitten on, sitähän J ei meille osaa kertoa.
Pitkästä aikaa kokeilin harjata hampaita koiralta. Joskus on tullut hankittua harja ja koirien hammastahnaa - silloin hommasta ei tullut mitään. Nyt Josi istuu innokkaana ja lähes täristen odottaa harjan lähestymistä. Mutta tuskimpa se harjaus on niin ihana asia Joosepin mielestä, vaan se tahnan maku! No tuleepa ainakin kulmahampaat harjattua ja takahampaita tuo lähes puree harjaa vasten.
Sittempä onkin lähes kaikki iltatoimet tehty. Pieni ulkoilu omalla pihalla ja Josi meneekin mielellään makuuhuoneeseen omalle petilleen. Hetken päästä saattaa kuulua äänekästä vinguntaa ja jopa murahtelua; Josi näkee unia.