perjantai 31. joulukuuta 2010

Mennyttä ja tulevaakin

Josin ensimmäinen kokonainen vuosi alkaa olla lopuillaan. Ja paljonhan siihen mahtuikin. Harrastettu on monenlaista, reissuttu on pitkinpoikin Suomea, nukuttu ja syöty hyvin. Pientä muisteloa siis menneestä vuodesta!
Josi ja hieman iloinen häntä Joensuussa
Näyttelyissä kävimme neljä kertaa. Tuloksena 1xH, 2xEH ja 1xERI/PU4. Hienosti Josilta, joka ei juurikaan ymmärrä ravata kehässä vaan peitsaa aivan virheettömästi. Tollershow´ssa Josi pääsi "paras pää ja ilme"- kilpailuun, siinä kuitenkaan menestymättä. Hienoja arvosteluja tuli ja Hanskille rakkuloita (palovamma) käteen näyttelyhihnan luisuessa vauhdilla sormien läpi. Mie pyrin kuvaamaan minkä jännitykseltä pystyin.



Tollauksen alkeita
  
Vaakku
Noutoharjoituksia ollaan tehty ja tarkoitus oli saada taipparitkin suoritettua.
Pahimmoilleen iski Josiin murkkuikä ja haaveet NOU1-tuloksesta piti jättää tulevaisuuteen. Aiemmin varis ei ollut ollenkaan vastenmielinen Josille, mutta eipä vaan noussut vaakku maasta. Hakuruudustakin kävi nopeasti katsomassa missä linnut ovat, mutta sinne ne myös jäivät.
Uimisen ihanuuden Jooseppi kyllä keksi kesällä ja välillä piti lenkit suunnata todella kuiville paikoille, ettei tolleripoika karkaa veteen. Kesähän oli erittäin kuuma ja vilvoitusta varmasti kaipasi kuka vaan. Harmittavasti tuli sitten hot-spot ja uiminen piti jättää pitkäksi aikaan kokonaan.


Lokkia noutamassa Tollerbay-meetingissä

Piilomerkit kuivumassa lakkauksen jälkeen
Mejää harrastimme lumien sulamisesta alkaen kunnes taas talvi tuli ja piti jättää valjaat ym varusteet odottamaan ensi kevättä. Pääsimme osallistumaan viiteen mejäkokeeseen ja Josi nousikin loppukesästä jo VOI-luokkaan, josta kokeen tuloksena VOI3.
Tämä laji on hurmannut ainakin Josin ja minut, eikä Hanskillakaan ole mitään "pieniä" metsäkävelyitä vastaan. Kesän kokeista jäi ainakin mieleen, että Kaatamossa oli hyvinkin märkää, Juuassa oli kaikki Suomen (tai ainakin Pohjois-Karjalan) itikat ja Virroilla hirvikärpästen lisäksi mukavia tolleristeja sekä mahtava fiilis.


Agiliitoa
Agilityä olemme harrastaneet omaksi ja etenkin Josin iloksi. Tolleripoika on vaan niin malttamaton, ettei paikallapysymisestä ole tietoakaan. Josi selvästi rakastaa tätä lajia, on nopea ja lukee ohjaajaa hyvin sekä hakee esteitä hyvin. Kun vaan löydetään maltti jostain vielä.. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksepäin. Mutta kuono kylmänä kohti kontakteja.
Tällaisesta vauhdikkaasta tekemisestä nauttii Josi J Jooseppi ja välillä meillä on ollut hykerryttävän hauskaa kentällä eli jatketaan harjoituksia.
  
Vuoteen mahtuu niin paljon ettei kaikkea voi mitenkään mahduttaa tähän. Lonkkakuvat olivat hienot A/A ja kyynärät ok. Ainakin mukavia sukulaistapaamisia oli mm Quiz-pentutreffeillä ja Tollerbay-meetingissä sekä Evita-äidin luona Raippaluodossa, uintia ja metsäretkeilyä, telttailua, pakkasessa pikaisia lenkkejä sekä tietenkin Josin suosikki: sohvalla makailu mamman ja papan kanssa!!
Maailman suloisin sohvaperuna
Vuonna 2011 tavoitteena on saada Josille se NOU1-tulos. Tuo tulos varmistaa Josin pääsyn mukaan syksyllä metsälle. Mejässä toivomme hyviä tuloksia. Tolleri-mejään Virroille haluamme ehdottomasti. Agilityssä löytyy varmaankin se maltti Josille ja pääsemme hurjastelemaan kentällä tosissaan. Parissa näyttelyssä saatamme käydä ja sitä ennen olisi suotavaa sen ravin löytyvän. Näyttelyt eivät ole meille tärkein juttu, mutta kun on niin komea koira.. Tottelevaisuutta voi aina parantaa ja monta muutakin asiaa.. Toivon, että Josi on terve ja pääsee harrastamaan mukavia juttuja mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Joulu 2010

Lämmintä Joulua kaikille paukkupakkasista huolimatta. Aattona vietämme myös Josin 1v 8kk "synttäreitä".

lauantai 11. joulukuuta 2010

Rukkaset?

Kolme harjauskertaa ja saalis 10g koirankarvaa. Kotvasen kestää, että lapaskarvat ovat kasassa. Nyt Josista tuntuu lähtevän hurjasti karvaa eli hieman nopeuttaa projektia. Leikkimielisesti voisi sanoa, että Josista tulee rukkaset!

Totta toinen puoli.. Eilisestä agilitystä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. No Josi oli oppinut tahi keksinyt aivan itse uuden jutun: kun komento oli "istu" tai "paikka", Josi hyppi minua vasten. Eipä siinä sitten juurikaan saatu mitään fiksua aikaiseksi. Kerran sain Joosepin olemaan sen verran paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Katsotaan nyt, jatketaanko ja miten. Pitää ottaa kertakaikkiaan entistä tiukempi linja kaikessa tekemisessä ja varsinkin tottelemisessa, josko se sitten alkaisi sujua.. Kontaktia tuo ötökkä ottaa ihan mukavasti, siinä ei valittamista. Malttia voisi jostain löytyä hurjan paljon. Josi kuumuu tosi paljon ja siinäpä sitten alkaa vähitellen lämmetä mullakin fiilikset. Ei kovin mukavaa yhteistä harrastamista.

Nenäpunkit -jos se sitä sitten oli- ovat hävinneet. Oireet ainakin. Ilman kontakteja toisiin koiriin ollaan varmuuden vuoksi vielä jonkun aikaa. Josi on ollut varsinainen sylikoira muutamina päivinä. Niin lähelle kuin mahdollista hän tulee pötköttelemään, vaikkapa syliin asti. Yritin eräänä päivänä sohvalla istuskellessani tehdä käsitöitä ja Josi tunki päänsä syliin niin ettei hommasta tullut yhtään mitään. Laitoin työn lattialle ja Josi roikotti päätään sohvan reunan yli. Mainitsin jotain työn jatkamisesta niin Josi vilkaisi minua sellaisella ilmeellä, että nauroin aivan ääneen. Se ilme oli juuri sellainen kuin Josi olisi sanonut: "Et muuten ota sitä." Mukavapa tuo ötökkä on sohvakaverina, ja muutenkin. Kunhan vaan malttaisimme malttaa ;-)

perjantai 3. joulukuuta 2010

Atshiii

Josi J Joosepilla on mitä ilmeisemmin nenäpunkkeja. Aivastelu herätti epäilyn ja tänään aamulenkillä alkoi vetämään henkeä sisään kovinkin äänekkäästi. Ell oli samaa mieltä diagnoosiepäilystä ja lääkekuuri on nyt Josilla. Agilitytreenit jätetään suosiolla väliin ettei tarttuisi muihin. Mistä tuo tartunta on tullut Josiin, ei ole mitään havaintoa. Kosketuskontaktissa toisiin koiriin ei olla äskettäin oltu, olisiko mahdollista epäsuora tartunta - who knows. Ja mitenkä kauan tuo "itää"..
Maastossa Josi oli viilettänyt hurjaa vauhtia pitkin hankia. Olikin lähes viikon tauko metsälenkkeilyssä, kun auto oli opiskelevalla mammalla mukana Pohjois-Pohjanmaalla. Huomenna uudestaan piiiiitkälle lenkille.