lauantai 29. syyskuuta 2012

Syksy

Aurinkoisena syksypäivänä on kiva lenkkeillä metsässä.


Kun tietää, että muutaman kuukauden päästä on lunta ja pakkasta, käytämme kaiken mahdollisen ajan (ja etenkin kauniit vapaapäivät) mielellämme luonnossa liikkuen. Tänään lintuja ei Josin havaintopiiriin tullut, joten melko rauhallista kulkemista oli.

Hirven jäljestyksen ja parin metsästyspäivän perään tein Josille verijäljen. Olisi kannattanut pitää hieman taukoa ennen jäljen tekoa. Josi kyllä jäljesti, lähti katkolta vanhaa puunkorjuu-uraa "jonnekkin" eli piti muistuttaa tehtävästä. Jäljestys jatkui kunnes joku kanalintu lähti lähistöltä ja sen perään tämä lintukoira olisi mielellään mennyt. No pääsimpä sitten kieltämään. Kova oli mieliteko linnun perään mutta onneksi J malttoi mennä jäljen loppuun ja sorkkakin kiinnosti! Hieman sekavaa työskentelyä tällä kertaa. Liian lähellä oli tuo lintumetsästys ja Joosepilla oli vielä tiput mielessä. Varmasti poika oppii erottamaan eri tehtävät, kunhan en vaan kuormita liikaa. Nyt oli muutaman päivän sisällä monta hauskaa juttua ja tahtoi mennä J sekaisin..

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Houkutteleva tolleri

Ensimmäinen teeri Josin avustuksella saatu. Josi oli mennyt teerien ääntä kohti, ja teeret olivat lähteneet puista lentoon. Yksi sattui ampumahollille.
Seuraavana aamuna teeriä oli ollut enemmänkin puissa ja ne olivat lumoutuneet Josin liikkumisesta puiden alla. Olisi kuulema hyvin saanut kiväärillä ammuttua mutta mukana oli vaan haulikko.

Mie pidin mökkiä lämpimänä ja parantelin hyvinkin mustelmaista jalkaani. Jäljestyksen tohinassa olin saanut jalkaani ison kipeän mustelman, jota kumppari ikävästi hiersi.

Tällä kertaa tuli todella selväksi, että eri toiminnoilla (koiralle) pitää olla selvästi oma käsky tai sana. Verijäljellä käytän "jälki". Sitä Josi ei kolarihirveä jäljestettäessä nähtävästi ymmärtänyt, eihän siellä ollut verta! Käytin siellä sitten sanaa "etsi". Metsällä ollessa Hanski oli Josille sanonut "etsi" ja J oli löytänyt hirvien jälkiä ja lähtenyt niitten mukaan kulkemaan. Fiksu koira!!  Eli joka paikkaan oma sana, käsky, kehoitus..

perjantai 21. syyskuuta 2012

Hirven jäljillä

Eilen illalla puoli yhdentoista maissa sain puhelun, että aamuksi on jäljestävälle koiralle tarvetta. Hirvikolari oli sattunut lähistöllä. No eipä tarvinnut minua houkutella vaan lupauduin lähtemään Josin kanssa tositoimiin. Kuuden aikaan aamuhämärissä olimme kolaripaikalla. Josi sai tutkapannan kaulaansa, joten SRVA:n miehet tiesivät missä me mennään. Hirvi oli pökertynyt, pötkötellyt ojassa ja lähtenyt jatkamaan kulkuaan. Illalla hämärissä hirvikoirat olivat käyneet jo aloittelemassa jäljestystä, joten siellä oli muitakin jälkiä ja hajuja kuin vain hirven. Josi tuntui ihmettelevän hommaa ja pyöri ympyrää hetken. Lähdin viemään koiraa kuitenkin kauemmas tieltä sinne missä koirat illalla olivat liikkuneet. Välillä heinikosta eroitinkin sorkan jälkiä ja niitä Josi tutki ihan kiinnostuneesti. Verta hirvestä ei ollut tullut, joten hieman jännitti tuleeko jäljestyksestä mitään. Verijälkeähän Jippe menee taitavasti, sorkkaa ei oltukaan vielä jäljestetty. SRVA:n miehet opastivat meitä kulkemaan tiettyyn suuntaan ja sieltähän jälki sitten löytyikin. Voi ihme millä vauhdilla Josi olisi halunnut mennä. Liinan kiedoin kämmenen ympärille, ettei pääse koira karkuun. (Kostea liina ei meinannut millään käsissä pysyä.) Verikään ei tuntunut kädessä kiertävän; sen verran oli menohaluja Jipellä. Välillä huomasin sorkan jälkiä, joten tiesin että jäljellä olemme. Eipä ole mejäkokeita tuollaisissa risukoissa ollut. Ollaan me monen pöpelikön läpi menneet mutta nyt piti välillä etsiä ihmisen mentävää rakoa. Muutama oja oli sellainen, että piti tosissaan etsiä ylityspaikkaa. Josi oli jo mennyt yli ja pujotellut pajukossa, kun minä vielä pähkäilin ylityspaikkaa. Tulipa monesti mieleen, että jos emme olisi harrastaneet mejää, kulkeminen tuolla ja etenkin liinan kanssa taiteilu olisi ollut mahdotonta. Enkä kyllä olisi tiennyt onko koira jäljellä laisinkaan. Mutta jäljellä oli, ei voinut olla huomaamatta. Aikansa Josi jäljesti ja lopulta tulimme saman tien varteen, jossa kolarikin oli sattunut. Miehet tulivat myös siihen, katselimme jälkiä ja lopulta päädyimme siihen, että ilmeisesti hirvi on mennyt toistamiseen tien yli. Sieltähän jäljet löytyivätkin eli (ilmeisesti isähirvi) meni rouvansa ja vasan luo kotiin. Lopetimme jäljestyksen siihen. Eli hirvi oli ylittämässä tietä, kun se törmäsi autoon. Toivuttuaan törmäyksestä se selvitti päätään, kulki n 400m etäisyydellä tiestä tien suuntaisesti ja ylitti samaisen tien noin kilometrin päästä kolaripaikasta.
Aivan mahtavaa toimintaa Josilta. Intoa oli hurjasti, kun sai juonen päästä kiinni. Ja kun minulta kysyttiin, tulisinko tarvittaessa uudestaan koiran kanssa jäljestämään, vastaus oli luonnollisesti kyllä.
Tätä vartenhan me ollaan harjoiteltu. Nyt Josi nukkuu tyytyväisenä maha täynnä ruokaa. Olihan tuo erilainen aamulenkki meille molemmille - pari tuntia raitista ilmaa hirven jäljillä.
(SRVA = suurriistavirka-apu)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Metsällä

Kanalinnustusaika alkoi ja mekin pääsimme metsälle. Mie kuljeskelin mukana kameran kanssa tällä kertaa. Josille tämä olikin ensimmäinen kerta kanalinnustusta. Pääsimme metsästysseuraan, jonka maat ovat mökin ympärillä eli lyhyt on matka metsälle. Upeaa vanhaa metsää ja suotakin; just parasta. Olisikohan ollut vieras metsä Josille jotenkin jännittävä, sillä koira ei juurikaan 20m kauemmas meistä mennyt. Yleensä välimatka on noin 50m. Vähitellen opettelemme.. Suht lähellä mökkiä yksi metso lähti äänekkäästi poispäin meistä, teeriä nähtiin ja varsinkin kuultiin. Pikkuhiljaa tutustumme maastoihin ja toivottavasti riistaakin vielä saamme.

Puulintu

Metsästäjät

Tarkkailua

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

PM-kokeessa

Mejä-koekausi on hyvä päättää piirinmestaruuskokeeseen. Jo perinteeksi käyneeseen tapaan (oli meidän 2. Pm-koe ;)  ) oltiin mökillä ja sieltäkäsin mejäilimme. Lauantaina jäljentekijöiden lisäksi metsässä oli ainakin miljoona hirvikärpästä!! Voi ällötys ne on inhottavia. Mutta vuosien saatossa ne ovat selkeästi muuttuneet. Ne ovat nykyisin helpohkosti iholta irti otettavia ja helposti sormien välissä liiskattavia. Mutta edelleen ne ovat äärimmäisen rumia ja inhottavia. Rakas aviomies-jälkiparini naureskeli kyllä kommentilleni, että hirvikärpäset ovat ihanan litteitä!! Kaipa jo alkoi matka jaloissa ja päässä painaa, kun tuollaisia suustani päästin. Ensimmäisen kerran ikinä ei ollut samanlaista fiilistä lähteä kokeeseen kuin aiemmin. Jotenkin ei olisi jaksanut. No nyt sulatellaan tätä mejäkautta seuraavat 8-9kk niin eiköhän jo ensimmäiset lumettomat kohdat tienpenkoilla huhtikuussa jo laita "mejäverta" taas kiertämään minunkin suonissani.

Me tehtiin sama jälki kuin vuosi sitten, joten tutulta tuntui. Hassunhauskaa (minun mielestä) oli se, että yhtä piilomerkkiä laittaessani huomasin edellisvuoden merkin puun toisella sivulla. Eli hyvin samasta kohdasta oltiin menty edellisen kerran, nyt vain puun toiselta puolelta.

Lauantaina tehtiin Josille vielä testiksi melkoisen tuore "höyrynpoistojälki". Paljon makauksia joilla oli juustoa piilotettuna ja kulmia myös. Mahtava oli into ja tarkkuus myös. Kaikki makaukset tuli merkattua ja jäljen lopusta löytyi S.Kuivalainen elikkä kuiva sorkka. Ja kun jäljestys meni hienosti, palkkioksi Jooseppi sai - ettei vaan Cesaria? Tietysti!

Sunnuntaina saatiin neljäs jälki eli pitkästä aikaa ei ollut viimeinen eikä edes toiseksi viimeinen jälki. Hanskin opastuskin oli jo toisena. Josi odotteli autossa rauhallisesti mutta tuomarin ja oppaan ilmestyessä paikalle Josista tuli esille tuttu hyvinkin kärsimätön jäljestäjä. Heti jäljelle, nyt, oitis ja pian!!!
Jälki oli aivan ihanassa maastossa, jossa maasto/metsätyyppi vaihteli paljon. Just Jipelle (miun mielestä) sopiva. Hienosti poika malttoi alkumakauksen nuuhkia ja siitäpä sitten eteenpäin. Pientä ruokailua heti aluksi eli vähän heinää ja oksia kitusiin ja niitä piti sitten kakoa, mutta vauhti ei hiljentynyt ollenkaan. Katkolla (2.kulma) J teki kovasti rengastusta oikealle vaikka kulma oli vasemmalle. Jotenkin kuitenkin jäljen jatko löytyi melkein takakautta kiertäen veretyksen alkuun ja siitä sitten eteenpäin. Ihana pieni elukka; menee siellä milloin heinikossa, toisinaan tiheässä kuusikossa tai korkeiden suopursujen seassa - aina vaan eteenpäin. Mie sain tosissaan passailla varsinkin pari ekaa pätkää vauhtia ja pitää kaksin käsin liinasta kiinni. Yhdellä suoralla matkan pysäytti jokin valkoinen. Josi nuuhki, ehkä lipaisikin ja jatkoi - ja palasi takaisin. Minusta se näytti kaukaa sieneltä ja läheltä kananmunankuorilta, jossa oli vielä sisältöäkin. Myöhemmin kuulin, että oli ollut metsäkanalinnunmuna (metso). No muna kuin muna, ja hienosti merkattu ;) Arvelin jo, että pitää kehoittaa jäljelle siitä munankuorilta mutta onneksi J muisti hommansa ja lähti jatkamaan matkaa. Kaadolle tultiin suoraan jälkeä pitkin ja sitä J katseli, nuuhki ja nuoli. Mielestäni Josi merkkasi makaukset tämän kesän kokeistaan toiseksi parhaiten. Tuomari kirjoitti näin: "Makaukset ylitettiin kaikki ja osoitettiin ne aluksi näyttävästi. Viimeinen vain  pelkästään ylittämällä." Mitä tuo tarkoittaa??? Että silleen. No J teki taas seisontamerkkauksen yhdelle makaukselle eli kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa makauksella ja siinä pieni hetki ennenkuin matka jatkui.
Tuloksena kuitenkin VOI1 43p ja PM-kokeen 2. sija.
Mahtava Josi. Kesän ekaa koetta lukuunottamatta kaikki kokeet VOI1-tuloksella. Ja tuo jälkitarkkuus tuntuu vaan paranevan. Kun vielä ne makaukset.. No Jippe on kuitenkin vielä nuori koira eli odottelemme..

Meille jo tutuksi tulleelta eli tehdyltä & opastetulta jäljeltä tuli PM-1 ja koiran ohjaaja oli sama kuin vuosi sitten. Rotukin oli sama eli espanjanvesikoira. Onnittelut Ilona ja Jojo sekä tsemppiä SM-kisoihin. Vesi voi olla siellä erityisen märkää!!

Oli meillä jo ihanan ystäväni kanssa puhetta tehdä koirille vielä jäljet tänä syksynä. Ehkäpä otsalamppujäljet jotenkin hämärämpään aikaan. Kyllähän Josi vielä jäljelle pääsee useamman kerran ennen lumia. Kun koira noin selvästi tykkää jäljestää, niin minähän niitä jälkiä jaksan tehdä. Vaikka yöllä. Tai nousen aamulla (minulle) liian aikaisin. Nyt tuo ihana ruskeasilmä vinguttaa onnellisena rakkainta leluaan, ilmeisesti ihan siitä onnesta, että on saanut jäljestää, olla mökillä ja että nyt ollaan kotona.