Muutama kuva

 Metsiä täytyy hoitaa mutta harmittaa hyvien jälkimaastojen häviäminen. Tässä todistusaineistoa erään metsän häviämisestä. Onneksi vain "palanen" muuttui kuitupuiksi ja tukeiksi. Taisi talvi tulla Pohjois-Karjalaan ja jälkien teko siirtyi kevääseen. No sitä suuremmalla innolla sitten..

 Talven tulon tunnistaa siitä, että Josi alkaa syödä keppejä. Kesällä ne eivät kiinnosta. Liekkö syynä se, että niitä on niin paljon saatavilla? Talvella niitä sitten järsitään sitäkin innokkaammin ja palaset oksennetaan matoille yleensä seuraavana yönä.

Ja tässä se paras asento kepin (ja muunkin) järsimiseen.

Ennen nukkumaan menoa

Eilen Josi otti leikkeihinsä pitkästä aikaa lähes kaikki lelut. Yleensä käytössä on lempilelu "Lemmu", jota J vinguttaa vain iltaisin. Eikä edes joka ilta. Eilen koira pötkötti miun kaa sohvalla ja Lemmu oli mukana myös. Josi meni etsimään lelulaatikostaan lisää pehmoja. Yhden kerrallaan hän sieltä otti, vingutti hetken lattialla ja toi minun syliin. Muutaman lelun Josi jätti lattialle. Lopulta mulla oli sylissä 6 lelua. Oli jo lähes nukkumaan menon aika, joten leluthan on siivottava paikoilleen! Menin lelulaatikon luo ja pyysin tuomaan (yksi kerrallaan) lelut takaisin. Josi tuntee lelunsa nimeltä, joten homma oli sen suhteen melkoisen helppo. Lelut tulivat kyllä mulle käteen mutta kun laitoin ne laatikkoon, Josi olisi halunnut ottaa ne sieltä vielä pois. Lopulta kaikki ötökät olivat paikoillaan ja sanoin, että nyt nukkumaan. Nopeasti Jipsu kävi kuitenkin Kisun mukaansa makuuhuoneeseen. Kisu nukkui kuitenkin yönsä olohuoneessa minne Josi kävi sen kuitenkin viemässä. Hauska iltaleikki Josilla :)  Joskus pentuna J otti possun mukaan nukkumaan mennessään, joten siitäpä kuva:

Kuva otettu kännykällä, joten laatu on mitä on. Josi nukkui mielellään pää helmalakanan alla piilossa ja possulla näköjään sama juttu ;)

Lumitilanne on vaihdellut vähän väliä. Tässä Josi poseeraa marraskuun puolivälissä ennen viimeisintä lumetonta kautta. 

Kaivaa, kaivaa..

Hämärähommia

Reilu viikko sitten, enimmän lumen sulettua kävimme tekemässä Josille jäljen. Sääntömuutosehdotuksia kuultuani tein makauksettoman lähdön. Muuten jälki oli "vanhaa mallia". Hieman päästiin mutkittelemaan, sillä lunta oli vielä metsässä paikoitellen. Katkokulma perinteisesti ja muuten mukavaa sammalmetsäjälkeä.
Seuraavana päivänä Josi pääsi tositoimiin. Hieman jännitti mitenkä alku sujuu. Tiellä seisottiin ja sanoin J.lle "jälki". Siitäpä poika toimeliaasti lähti metsään eikä edes mennyt meidän jälkiä pitkin. Alku löytyi vaivattomasti ja kova työskentely alkoi. Josi teki tosi tomerasti töitä nenällään, oli kiva katsoa. Kulmalla piti hieman pyöriä mutta jatko löytyi kuitenkin. Katko pyöritytti jälleen mutta palkintona oli jäljen päässä sorkka. (Ja se herkku, jonka pyrin aina mukaan muistamaan.) Mukavaa!

 Viikonloppuna kävin tekemässä Heidin kanssa jäljet punaturkeillemme. Valoisa aika vähenee päivittäin uhkaavasti ja näinollen jotain joutuu näköjään tekemään lähes pimeässä. Maantiellä ollut hurja sumu ei sentään ollut valunut metsään asti mutta pimeä yllätti lopulta. Jo Josin jälkeä tehdessä piti tiirailla puitten oksia mutta kyllähän kaksi näpsäkkää naista jäljet saa vaikkapa umpipimeässä. Toki helpompi tehdä päivän valossa, joten muistetaan tämä seuraavalle kerralle. Josin jälkeen tuli kolme suoraa ja kaksi makausta (sekä alkumakaus) eikä katkoa. Makaukset olivat sentään suorilla. Seuraavana aamuna (oli valoisaa) käytiin ajamassa jäljet.
Josin meno autolta jäljen alkuun oli perinteisen innokasta. Kaksin käsin roikuin liinassa kiinni ettei intomieli karkaa jäljelle yksin. Alkumakauksen poika nuuhki hyvin kuten myös ensimmäisen makauksen. Eka kulma meni loistokkaasti. Toisella kulmalla Josi luuli olevan katkon tai sitten siitä oli mennyt joku aivan ihanan kiinnostava eläin, sillä J lähti lähes 45 asteen kulmassa kohti alkumakausta. Kun työskentely ei ollut normaalia (katko)jälkityöskentelyä vaan hyvinkin suoraviivaista (ja pelkäsin alkumakauksen tulevan jonkun ajan päästä eteen), kehoitin koiraa. J ottikin suunnan takaisin kulmalle ja siitä kivasti jäljelle. Toinen makaus meni vauhdissa nuuhkaisten. Sorkka pysäytti vauhdin ja herkkupalkinto löytyi syötäväksi. Jälkien jälkeen Josi pääsi Nuuskun ja Rapsun kanssa juoksentelemaan. Välillä J malttoi jopa yrittää leikkiä saada aikaiseksi, eikä lenkki mennyt kokonaan nenä tyttöjen hännän tuntumassa vipattaen.
Ehdottomasti pitää vielä tehdä jälki ellei lumi tule muuttamaan suunnitelmia. Haaveissa olisi pitkä jälki, ainakin paljon pitempi kuin nämä noin 300m jäljet.

Josin ruoka vaihdettiin Carrierista JahtiVahtiin, sillä Carrierin saaminen alkoi olla hankalaa/kallista. Täällä kun ei myyjää ihan lähellä sille ruoalle ole. Mutta hyvinhän tuo JV tuntuu Jipelle sopivan. Muutaman dieettipäivän hän on omatoimisesti pitänyt; ehkäpä pienempi annos riittäisi. Painoa tarkkaillaan; nyt Josi painaa n 19,5kg.

Aloittelija-ko

Vuorotyön tiimellyksessä harkiten suunnitellut ja toteutetut treenit ovat jääneet pois. Tähän pitää parannusta saada eli niskasta itseään kiinni vaan. Mutta kun työvuorot vaihtelevat ennalta-arvaamattomasti, saattaa käydä kuten kävi tässä päivänä eräänä.
Oltiin suunniteltu jo kotvan aikaa, että Josin täytyy päästä jäljestämään pitkästä aikaa. Viikonloppuisin ei viitsi metsiin lähteä samoilemaan sillä siellä saattaa törmätä punatakkisiin ja -lakkisiin hirvimiehiin. Eli suunniteltu jäljestys oli sovitettava viikolle. Joten iltavuorosta tultuani otin verta sulamaan ja aamusta metsään. Huomasin metsässä, että sieni oli kuiva ja makauksille suunnittelemani herkut olivat kotona. Huhuu.. Nyt voin kertoa miten rutikuiva sieni käyttäytyy, kun siihen kaataa verta. Sieni hylkii verta ja suurin osa löytyy makaukselta. Kepit olivat niin lahoja alituisen sateen ansiosta ettei niistäkään hyötyä ollut sientä painaessa. Eipä auttanut kuin melkoisen kuivaa sientä vetää perässään pitkin märkääkin märempiä kankaita. Enpä muista aiemmin niin liukkaita metsiä kuin tänä syksynä. Vettä sataa, aina ja paljon!
Ensimmäistä makausta tehdessäni mietin jo 90 asteen kulmaa, kunnes tajusin etten ole tässä avoimen luokan jälkeä tekemässä. Ihan kuin en olisi ennen jälkeä tehnytkään. Mitenkähän talven jälkeen muistuu jäljen teko mieleen? Pitäiskö mejäkurssille lähteä oppia saamaan? Epäilytti vielä tuon sienen imemä verimäärä, että saapiko Josi mitään vainua kirsuunsa jäljestäessä.
Seuraavana päivänä lähdimme jäljestämään. Sorkkapalkkiona toiminut herkku jäi (niinpä tietysti) ostamatta kaupasta mutta sentään sorkka tuli mukaan. Valjaat olivat autossa jo valmiina; tällä "tyylillä" nekin olisivat jääneet varmasti kotiin.
Josi yllätti mahtavalla suorituksellaan. Jäljen meni tarkasti ja kolme neljästä makauksesta  merkkasi erinomaisesti. Sorkallekkin pysähtyi ja siinä aivan selvästi odotti herkkupalkkaa. Nyt piti pienen punaturkin tyytyä hurjiin kiitoksiin hienosti tehdystä työstä. Kylläpä tuli hyvä mieli tuosta jäljestyksestä ja Josikin oli tyytyväisen oloinen päästyään jäljelle. Tahtoo tätä lisää!!

Syksy

Aurinkoisena syksypäivänä on kiva lenkkeillä metsässä.

Kun tietää, että muutaman kuukauden päästä on lunta ja pakkasta, käytämme kaiken mahdollisen ajan (ja etenkin kauniit vapaapäivät) mielellämme luonnossa liikkuen. Tänään lintuja ei Josin havaintopiiriin tullut, joten melko rauhallista kulkemista oli.

Hirven jäljestyksen ja parin metsästyspäivän perään tein Josille verijäljen. Olisi kannattanut pitää hieman taukoa ennen jäljen tekoa. Josi kyllä jäljesti, lähti katkolta vanhaa puunkorjuu-uraa "jonnekkin" eli piti muistuttaa tehtävästä. Jäljestys jatkui kunnes joku kanalintu lähti lähistöltä ja sen perään tämä lintukoira olisi mielellään mennyt. No pääsimpä sitten kieltämään. Kova oli mieliteko linnun perään mutta onneksi J malttoi mennä jäljen loppuun ja sorkkakin kiinnosti! Hieman sekavaa työskentelyä tällä kertaa. Liian lähellä oli tuo lintumetsästys ja Joosepilla oli vielä tiput mielessä. Varmasti poika oppii erottamaan eri tehtävät, kunhan en vaan kuormita liikaa. Nyt oli muutaman päivän sisällä monta hauskaa juttua ja tahtoi mennä J sekaisin..

Houkutteleva tolleri

Ensimmäinen teeri Josin avustuksella saatu. Josi oli mennyt teerien ääntä kohti, ja teeret olivat lähteneet puista lentoon. Yksi sattui ampumahollille.
Seuraavana aamuna teeriä oli ollut enemmänkin puissa ja ne olivat lumoutuneet Josin liikkumisesta puiden alla. Olisi kuulema hyvin saanut kiväärillä ammuttua mutta mukana oli vaan haulikko.

Mie pidin mökkiä lämpimänä ja parantelin hyvinkin mustelmaista jalkaani. Jäljestyksen tohinassa olin saanut jalkaani ison kipeän mustelman, jota kumppari ikävästi hiersi.

Tällä kertaa tuli todella selväksi, että eri toiminnoilla (koiralle) pitää olla selvästi oma käsky tai sana. Verijäljellä käytän "jälki". Sitä Josi ei kolarihirveä jäljestettäessä nähtävästi ymmärtänyt, eihän siellä ollut verta! Käytin siellä sitten sanaa "etsi". Metsällä ollessa Hanski oli Josille sanonut "etsi" ja J oli löytänyt hirvien jälkiä ja lähtenyt niitten mukaan kulkemaan. Fiksu koira!!  Eli joka paikkaan oma sana, käsky, kehoitus..

Hirven jäljillä

Eilen illalla puoli yhdentoista maissa sain puhelun, että aamuksi on jäljestävälle koiralle tarvetta. Hirvikolari oli sattunut lähistöllä. No eipä tarvinnut minua houkutella vaan lupauduin lähtemään Josin kanssa tositoimiin. Kuuden aikaan aamuhämärissä olimme kolaripaikalla. Josi sai tutkapannan kaulaansa, joten SRVA:n miehet tiesivät missä me mennään. Hirvi oli pökertynyt, pötkötellyt ojassa ja lähtenyt jatkamaan kulkuaan. Illalla hämärissä hirvikoirat olivat käyneet jo aloittelemassa jäljestystä, joten siellä oli muitakin jälkiä ja hajuja kuin vain hirven. Josi tuntui ihmettelevän hommaa ja pyöri ympyrää hetken. Lähdin viemään koiraa kuitenkin kauemmas tieltä sinne missä koirat illalla olivat liikkuneet. Välillä heinikosta eroitinkin sorkan jälkiä ja niitä Josi tutki ihan kiinnostuneesti. Verta hirvestä ei ollut tullut, joten hieman jännitti tuleeko jäljestyksestä mitään. Verijälkeähän Jippe menee taitavasti, sorkkaa ei oltukaan vielä jäljestetty. SRVA:n miehet opastivat meitä kulkemaan tiettyyn suuntaan ja sieltähän jälki sitten löytyikin. Voi ihme millä vauhdilla Josi olisi halunnut mennä. Liinan kiedoin kämmenen ympärille, ettei pääse koira karkuun. (Kostea liina ei meinannut millään käsissä pysyä.) Verikään ei tuntunut kädessä kiertävän; sen verran oli menohaluja Jipellä. Välillä huomasin sorkan jälkiä, joten tiesin että jäljellä olemme. Eipä ole mejäkokeita tuollaisissa risukoissa ollut. Ollaan me monen pöpelikön läpi menneet mutta nyt piti välillä etsiä ihmisen mentävää rakoa. Muutama oja oli sellainen, että piti tosissaan etsiä ylityspaikkaa. Josi oli jo mennyt yli ja pujotellut pajukossa, kun minä vielä pähkäilin ylityspaikkaa. Tulipa monesti mieleen, että jos emme olisi harrastaneet mejää, kulkeminen tuolla ja etenkin liinan kanssa taiteilu olisi ollut mahdotonta. Enkä kyllä olisi tiennyt onko koira jäljellä laisinkaan. Mutta jäljellä oli, ei voinut olla huomaamatta. Aikansa Josi jäljesti ja lopulta tulimme saman tien varteen, jossa kolarikin oli sattunut. Miehet tulivat myös siihen, katselimme jälkiä ja lopulta päädyimme siihen, että ilmeisesti hirvi on mennyt toistamiseen tien yli. Sieltähän jäljet löytyivätkin eli (ilmeisesti isähirvi) meni rouvansa ja vasan luo kotiin. Lopetimme jäljestyksen siihen. Eli hirvi oli ylittämässä tietä, kun se törmäsi autoon. Toivuttuaan törmäyksestä se selvitti päätään, kulki n 400m etäisyydellä tiestä tien suuntaisesti ja ylitti samaisen tien noin kilometrin päästä kolaripaikasta.
Aivan mahtavaa toimintaa Josilta. Intoa oli hurjasti, kun sai juonen päästä kiinni. Ja kun minulta kysyttiin, tulisinko tarvittaessa uudestaan koiran kanssa jäljestämään, vastaus oli luonnollisesti kyllä.
Tätä vartenhan me ollaan harjoiteltu. Nyt Josi nukkuu tyytyväisenä maha täynnä ruokaa. Olihan tuo erilainen aamulenkki meille molemmille - pari tuntia raitista ilmaa hirven jäljillä.
(SRVA = suurriistavirka-apu)

Metsällä

Kanalinnustusaika alkoi ja mekin pääsimme metsälle. Mie kuljeskelin mukana kameran kanssa tällä kertaa. Josille tämä olikin ensimmäinen kerta kanalinnustusta. Pääsimme metsästysseuraan, jonka maat ovat mökin ympärillä eli lyhyt on matka metsälle. Upeaa vanhaa metsää ja suotakin; just parasta. Olisikohan ollut vieras metsä Josille jotenkin jännittävä, sillä koira ei juurikaan 20m kauemmas meistä mennyt. Yleensä välimatka on noin 50m. Vähitellen opettelemme.. Suht lähellä mökkiä yksi metso lähti äänekkäästi poispäin meistä, teeriä nähtiin ja varsinkin kuultiin. Pikkuhiljaa tutustumme maastoihin ja toivottavasti riistaakin vielä saamme.

Puulintu

Metsästäjät

Tarkkailua

PM-kokeessa

Mejä-koekausi on hyvä päättää piirinmestaruuskokeeseen. Jo perinteeksi käyneeseen tapaan (oli meidän 2. Pm-koe ;)  ) oltiin mökillä ja sieltäkäsin mejäilimme. Lauantaina jäljentekijöiden lisäksi metsässä oli ainakin miljoona hirvikärpästä!! Voi ällötys ne on inhottavia. Mutta vuosien saatossa ne ovat selkeästi muuttuneet. Ne ovat nykyisin helpohkosti iholta irti otettavia ja helposti sormien välissä liiskattavia. Mutta edelleen ne ovat äärimmäisen rumia ja inhottavia. Rakas aviomies-jälkiparini naureskeli kyllä kommentilleni, että hirvikärpäset ovat ihanan litteitä!! Kaipa jo alkoi matka jaloissa ja päässä painaa, kun tuollaisia suustani päästin. Ensimmäisen kerran ikinä ei ollut samanlaista fiilistä lähteä kokeeseen kuin aiemmin. Jotenkin ei olisi jaksanut. No nyt sulatellaan tätä mejäkautta seuraavat 8-9kk niin eiköhän jo ensimmäiset lumettomat kohdat tienpenkoilla huhtikuussa jo laita "mejäverta" taas kiertämään minunkin suonissani.

Me tehtiin sama jälki kuin vuosi sitten, joten tutulta tuntui. Hassunhauskaa (minun mielestä) oli se, että yhtä piilomerkkiä laittaessani huomasin edellisvuoden merkin puun toisella sivulla. Eli hyvin samasta kohdasta oltiin menty edellisen kerran, nyt vain puun toiselta puolelta.

Lauantaina tehtiin Josille vielä testiksi melkoisen tuore "höyrynpoistojälki". Paljon makauksia joilla oli juustoa piilotettuna ja kulmia myös. Mahtava oli into ja tarkkuus myös. Kaikki makaukset tuli merkattua ja jäljen lopusta löytyi S.Kuivalainen elikkä kuiva sorkka. Ja kun jäljestys meni hienosti, palkkioksi Jooseppi sai - ettei vaan Cesaria? Tietysti!

Sunnuntaina saatiin neljäs jälki eli pitkästä aikaa ei ollut viimeinen eikä edes toiseksi viimeinen jälki. Hanskin opastuskin oli jo toisena. Josi odotteli autossa rauhallisesti mutta tuomarin ja oppaan ilmestyessä paikalle Josista tuli esille tuttu hyvinkin kärsimätön jäljestäjä. Heti jäljelle, nyt, oitis ja pian!!!
Jälki oli aivan ihanassa maastossa, jossa maasto/metsätyyppi vaihteli paljon. Just Jipelle (miun mielestä) sopiva. Hienosti poika malttoi alkumakauksen nuuhkia ja siitäpä sitten eteenpäin. Pientä ruokailua heti aluksi eli vähän heinää ja oksia kitusiin ja niitä piti sitten kakoa, mutta vauhti ei hiljentynyt ollenkaan. Katkolla (2.kulma) J teki kovasti rengastusta oikealle vaikka kulma oli vasemmalle. Jotenkin kuitenkin jäljen jatko löytyi melkein takakautta kiertäen veretyksen alkuun ja siitä sitten eteenpäin. Ihana pieni elukka; menee siellä milloin heinikossa, toisinaan tiheässä kuusikossa tai korkeiden suopursujen seassa - aina vaan eteenpäin. Mie sain tosissaan passailla varsinkin pari ekaa pätkää vauhtia ja pitää kaksin käsin liinasta kiinni. Yhdellä suoralla matkan pysäytti jokin valkoinen. Josi nuuhki, ehkä lipaisikin ja jatkoi - ja palasi takaisin. Minusta se näytti kaukaa sieneltä ja läheltä kananmunankuorilta, jossa oli vielä sisältöäkin. Myöhemmin kuulin, että oli ollut metsäkanalinnunmuna (metso). No muna kuin muna, ja hienosti merkattu ;) Arvelin jo, että pitää kehoittaa jäljelle siitä munankuorilta mutta onneksi J muisti hommansa ja lähti jatkamaan matkaa. Kaadolle tultiin suoraan jälkeä pitkin ja sitä J katseli, nuuhki ja nuoli. Mielestäni Josi merkkasi makaukset tämän kesän kokeistaan toiseksi parhaiten. Tuomari kirjoitti näin: "Makaukset ylitettiin kaikki ja osoitettiin ne aluksi näyttävästi. Viimeinen vain  pelkästään ylittämällä." Mitä tuo tarkoittaa??? Että silleen. No J teki taas seisontamerkkauksen yhdelle makaukselle eli kaikki neljä jalkaa yhtäaikaa makauksella ja siinä pieni hetki ennenkuin matka jatkui.
Tuloksena kuitenkin VOI1 43p ja PM-kokeen 2. sija.
Mahtava Josi. Kesän ekaa koetta lukuunottamatta kaikki kokeet VOI1-tuloksella. Ja tuo jälkitarkkuus tuntuu vaan paranevan. Kun vielä ne makaukset.. No Jippe on kuitenkin vielä nuori koira eli odottelemme..

Meille jo tutuksi tulleelta eli tehdyltä & opastetulta jäljeltä tuli PM-1 ja koiran ohjaaja oli sama kuin vuosi sitten. Rotukin oli sama eli espanjanvesikoira. Onnittelut Ilona ja Jojo sekä tsemppiä SM-kisoihin. Vesi voi olla siellä erityisen märkää!!

Oli meillä jo ihanan ystäväni kanssa puhetta tehdä koirille vielä jäljet tänä syksynä. Ehkäpä otsalamppujäljet jotenkin hämärämpään aikaan. Kyllähän Josi vielä jäljelle pääsee useamman kerran ennen lumia. Kun koira noin selvästi tykkää jäljestää, niin minähän niitä jälkiä jaksan tehdä. Vaikka yöllä. Tai nousen aamulla (minulle) liian aikaisin. Nyt tuo ihana ruskeasilmä vinguttaa onnellisena rakkainta leluaan, ilmeisesti ihan siitä onnesta, että on saanut jäljestää, olla mökillä ja että nyt ollaan kotona.

Kaikenlaista mukavaa

Varis pääsi pakastimesta ulkoilemaan ihan kunnolla. Pikku-neiti Elena pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa nuuhkimaan varista. Voi että kun olisi oma pikkutolleri.. Nyt tehtäisiin monta asiaa toisin kuin J.n kanssa. Josille tehtiin pari noutoa mutta palautus takkuaa taas. Kotona ollaankin tehty pelkästään palautusharjoituksia. Hidasta on, kun näköjään tehdään vaikeimman kautta nuo.
Verijälkikin tuli Jooselle tehtyä viikko sitten ja samalla Nipa (flätti) pääsi toista kertaa jäljestämään. Josi meni tavalliseen innokkaaseen tyyliinsä, merkkasi kaikki makaukset (juustoa) ja kulmat meni terävästi. Suunnittelin tekeväni vielä "herkistelyjäljen" ennen viikonlopun PM-koetta mutta enpä taida. Tai vielähän tässä ehtii, jos oikein innostuu. Muutaman kerran on jälki ollut paria päivää ennen koetta enkä ole huomannut sen haittaavan koesuoritusta. Eikä näköjään tauollakaan ole juuri merkitystä.
Agilityhallilla käytiin todella pitkästä aikaa. Mielestäni Josin maltti on kasvanut reilusti vuodessa ja silläpä uskaltauduin kokeilemaan. Josille tehtiin ihan malttitreeniä, kontaktin pitämistä. Mukavastihan tuo luppakorva minua seurasi eikä ollut samanlainen hötkelö kuin aiemmin. Vielä muutama kokeilukerta ja ehkäpä päivityksiä agilityn puoleltakin syksymmällä tulee.
Metsälenkkeilyt ovat hauskoja (paitsi ne hirvikärpäset). Eilen Josi löysi jonkun vanhan verijäljen! Huomasin käytöksestä, että jotain erikoista siellä maassa on. Kun J meni niin tarkkaan nenä maassa eteenpäin ja tuli 90 asteen kulma matkalla, minä menin seuraamaan mitä sieltä löytyy. Vanhoja makauksia (sammaleet päällä) poika nuuhki tarkasti ja mie kehuin kyllä. Hauska löytö. Merkkais ne makaukset kokeissakin tuolla tavalla niin jopas olis hienoa. Sitä saankin sitten viikonloppuna katsoa 6 metrin päästä miten J malttaa.

Kesäkuvia

Mie oon välillä niin auttamattoman hidas eli kuvat tulee jälkikäteen.. Tässäpä muutama harrastelijan otos maailman kauneimmasta tollerista! Eikös jokaisen oma koira olekkin se maailman kaunein??

Päiväunet mökillä

Maailman kaunein Josi

Pusutteluja Josilta

Virroilla odotetaan jäljelle pääsyä

Josi mökillä

Tollerimejä Virroilla

Mukava ja rankka viikonloppu on ohi. Mukavan siitä tekee ihmiset ja tunnelma. Rankka viikonloppu sisältää  2x liian lyhyet yöunet, reippailua ulkoilmassa sekä 5h autossa istumista molempiin suuntiin eli kotiinpaluu oli reilusti puolen yön jälkeen. Mutta ehdottomasti Virrat ja tollerimejä on tähtäimessä ensi vuonnakin.
Tänä vuonna majoitumme pienehköön mökkiin, johon mahtui sujuvasti 5 punaturkkia sekä saman verran ihmisiä. Josi oli ainoa uros tässä jengissä ja tytöt olivatkin iiiihania. Tilaa kun olisi ollut enemmän, leikkiminen olisi sujunut varmasti vauhdikkaasti. Nyt muutama sukulaisneito tuntui hieman ahdistuvan hyvinkin vauhdikkaan Romeon leikkiyrityksistä.
Josilla oli lauantaina tuomaritason hoitaja silläaikaa kun me hikoilimme metsässä. Taisipa virallinen lastenhoitajakin käydä välillä vettä tarjoamassa J:lle.
Tänä vuonna teimme saman jäljen kuin vuosi sitten. Vain yhden hirvikärpäsen noukin niskastani eikä muitakaan lentäviä juurikaan ollut. Kerrassaan omituista! Miun mielestä Virrat&tollerimejä sekä hirvikärpäset kuuluvat yhteen. No eipä haitannut moisten ällötysten vähäinen määrä.
Sunnuntaina Josi sai arvonnassa ryhmänsä neljännen jäljen ja Minna (Rein Minna) oli oppaana. Hanski puolestaan opasti seuraavan jäljen eli kivasti meni peräkkäin tällä kertaa. Ei tarvinnut eestaas ajella ja jäljetkin olivat lähes vastakkain tien eripuolilla. Josi oli kuten tavallisesti innokkaana menossa jäljelle. Ehkä jopa normaalia kuumempana kävi poika. Rauhoittelin Jipen ennen alkumakausta ja siitäpä sitten lähdettiin.
Minä näköjään merkkasin alkumakauksen, kun jalka upposi sopivasti kiven koloon ja kaaduin. Josin kuono osoitti jo eteenpäin. Huomaamatta jäi minulta huomioiko J mitenkään makausta. Ehkäpä hiän arveli, että mamman merkkaus riittää ;) Siitäpä sitten tuttuun tyyliin eteenpäin. Pyrin pitämään vauhdin melko hitaana, ettei kenenkään tarvitse juosta ja toivoen tarkkuudenkin paranevan. Makauksista J merkkasi ensimmäisen, muut taisi kävellä suoraan yli. Merkattua tuli kuitenkin yksi pieni sorkan jälki ja joku muu haju/jälki. Metsäkanalinnun lähtöä jäljen vierestä Jippe ei huomannut laisinkaan mutta parikymmentä metriä myöhemmin kävi tarkastamassa ilmeisesti juuri tämän linnun hajut jäljen vierestä. Makaus tuli mulle hieman yllätyksenä; luulin sen olevan hieman myöhemmin. Tuloksena kuitenkin VOI1 45p.(Tuomarin arvostelu löytyy tuolta oikeasta sivupalkista)
Meidän tekemältä jäljeltä tulos oli VOI1 48p ja nuori koira jää odottamaan näyttelytulosta valioituakseen!!! Mahtavan hieno tunne, kun omatekemältä jäljeltä tulee noin hieno tulos!
Jo hienon suorituksen lisäksi me saimme Josin kanssa "Paras yhteistyö"-kiertopalkinnon. Paras yhteistyö käytännön jäljestystä silmälläpitäen. Kiertopalkinnon on aiemmin saanut moni mahtava tolleri eli hienossa porukassa ollaan!

Tuulispää

Metsätiet tömisevät ihanasti, kun punainen salama juoksee täysillä eteenpäin. Äkkijarrutus, pari metriä takaisin ja kova nuuhkiminen penkalle. Ehkäpä pieni kannanotto jalkaa nostaen ja matka jatkuu taas.
Metsälenkit ovat parasta mitä on keksitty! Paljon nuuhkittavaa ja katseltavaa, vauhdikkaita pyrähdyksiä etenkin isompien lintujen perään. Näin Josi miettinee ja täytyy yhtyä tähän ajatukseen. Itse en juurikaan penkkoja ja varpuja nuuhki, jalkaa nostan vain ylittääkseni puunrungot ja lintuja ihailen kauempaa. Metsässä on mukavaa.
Tein Josille makausharjoitteen eli pelkkiä makauksia ja paljon. Hihnassa sitten tutkimaan metsää. Niin kovin tuttua oli tuo merkkaus: muutama tarkemmin mutta yleensä vaan mitenkään huomioimatta yli. Tänään olimme samoilla kankailla lenkillä ja J sai vapaana juoksennella ja tutkia maastoa. No nyt pari päivää myöhemmin makaukset kiinnostivat ja niitä piti nuuhkia kirsu väristen. Pääsin kehumaan kunnolla ja ehkäpä (toivottavasti) tällä oli toivottu vaikutus. No sehän nähdään sunnuntaina, kun olemme Virroilla tollerimejässä.
Yksi varis pääsi pakastimesta lämmittelemään (ja sulamaan) elokuiseen lämpöön. Umpijäinen vaakku kiinnosti Josia mutta metsässä ei palauttaminen sujunut kovinkaan ripeästi. Ehkä tuo varis ei sitten ole Josin juttu. Vielä kuitenkin kokeillaan..

Jahtikauden aloitus

Punaturkkinen metsästäjä pääsi elämänsä ensimmäisen kerran kyyhkyjahtiin. Toiveena oli muutama tilanne, josta Jipsu pääsisi noutamaan ja palauttamaan. Harmillisesti ei puituja peltoja kohdalle ollut sattunut eli malttiharjoitukseksi meni tämä eka kerta. Kyyhkyjä ei siis juurikaan ollut näkynyt. Josi oli osoittanut kuitenkin hienoa asennetta ja malttanut odotella jotain tapahtuvaksi. Välillä oli kuulema seissyt takajaloillaan kuin mangusti ja katsellut kauemmas. Kovasti odottelen sorsastuksen ja etenkin kanalinnustuksen alkua. Riistaviettinen tuo koira ihan selvästi on ja tulossa on varmasti muutamia hienoja tilanteita tulevan syksyn aikana.
Ilman toimintaa Josi ei kuitenkaan ole joutunut olemaan. Kun metsällä ei tullut tapahtumia, tehtiin niitä itse.
Sulatettiin pari varista ja ne pääsivät esittämään vesilintuja. Josi ihan riehaantui, kun vetäisin treeniliivin päälle. Jee! Tiesi, että kohta tapahtuu. Varikset pääsivät kellumaan lampeen ja Josi palautti ne tavalliseen reippaaseen tapaansa. Kerran vaan oli ote siivestä, muuten ihan hyvä ote. Vesityö tuon ipanan kanssa toimii. Nyt parin päivän päästä kokeillaan miten se varis tulisi kuivalta maalta. Toivottavasti pieni tauko on tehnyt hyvää.
Varikset eivät todellakaan kestä kovin montaa kertaa heittää veteen. Siivet pääsevät vielä jatkokäyttöön eli ihanalle Elena-tollerille nuuhkittavaksi, tutkittavaksi ja kanneltavaksi.

Petrovaaran muistoja

Majan valvoja perjantai-iltana

Viikonloppuna oli Juuan Petrovaarassa mejäkoe, jossa häärättiin mikä ehdittiin. Ja ehtiä piti monenlaista.
Majoituimme jo perjantai-iltana metsästysmajalle ja Josi piti vahtia tuvan ikkunassa.
Lauantaina teimme jäljet hieman sateisessa säässä. Sunnuntaina jäljestettiin sitten välillä jopa kaatosateessa. Tuskimpa kukaan säästyi täysin kuivana tältä reissulta. Ukkonen jyrähteli muttei ihan kohdalle tullut, vaikka sähköt hieman pätkivätkin.
Josi sai arvonnassa päivän viimeisen jäljen. Josi olisi jo halunnut mennä ja katselikin opasta ruskeilla silmillään ja vinkui vienosti, mutta ilman tuomaria ei matkaan lähdetty. Intoa puhkuen ja ääntä pitäen J meni jäljen alkuun tuomarin ja oppaan perässä. Hienosti sain kuitenkin pojan rauhoitettua ja alkumakauksen tutkiminen oli erinomaista. Jäljestys olikin hyvin tuttua eli jälkeä pitkin pienin tarkistuksin makauksia merkkaamatta kaadolle, jota jäi nuuhkimaan. Elikkäs tuloksena VOI1 42p. Voi harmitus nuo makaukset. Kun oon kokeessa pari kertaa nähnyt Josin merkkaavan makaukset esimerkillisesti, niin harmittaa nuo makausten yli kävelyt aikamoisesti. Nyt pidetään taukoa jäljestyksestä ja tehdään kaikkea muuta kivaa. Jospa parin viikon tauko saisi aikaan sen, että makauksia voisi nuuhkia muutenkin kuin vauhdissa.

Laukauksensietotestissä

Voittajaluokassa oli viisi tolleria eli voisipa nimetä P-K:n tollerimestaruudeksi tämän kokeen.
VOI-luokan voiton vei Rapsu, joka saavutti FI JVA:n tittelin. Onnea Heidi ja Rapsu tätäkin kautta.

Mu(s)tanaamio

Josi harjoittelee naamioitumista.Tai siltä se ainakin näytti, kun tulimme harjoitusjäljeltä. Sää oli lievästi sanoen helteinen (n 27 astetta)ja sen näki koiran jäljestämisessä. Suorat osuudet menivät melko kivasti mutta katko sekä tavallinen kulma menivät haahuiluksi. Minäkään en jaksanut loputtomiin katsella Josin menoa vaan palautin jäljelle. Makauksista merkkasi etenkin juustoiset kohdat. Yksi maa-ampparipesä tuli merkattua kanssa, onneksi se oli tyhjä. Joku eläin oli sitä käynyt hieman auki kaivelemassa, joten J bongasi sen.
Kaadolle pysähtyi ja jäi nuuhkimaan. Helteinen sää ja jo kolmella jäljellä ollut sorkka oli saanut vieraakseen ampiaisia mutta onneksi nääntynyt jäljestäjä ei kirsuaan niille tarjonnut.
Autolle mennessä J meni kieriskelemään jo kuivuneeseen rapakkoon. Ilmeisen viilentävä kokemus ja siinä hän sai näyttävät mutaiset viirut otsaansa. Olikohan ajatuksena komistautua mutanaamiolla, olihan seurueessa kolme ihanaa narttua. Kuuman urakan jälkeen Josi pääsi vaaleimman tyttöystävän kanssa uimaan Höytiäisen kanavaan. Teki mieli itsekkin sinne pulahtaa.

Jännitystä

Tein Josille harjoitusjäljen paria päivää ennen koetta. Makauksia paljon ja niille herkkuja. No sehän toimii - Josi kun on melkoinen ahmatti-herkkusuu. Sorkka ei vaihteeksi juurikaan kiinnostanut, joten se jäi aivan mahdottomasti mietityttämään. Ei vaikuttanut ollenkaan hyvältä tällainen toiminta näin lähellä koetta. Kun lähdimme Kuhmon kokeeseen, otin kuivatun sorkan mukaan. Lauantaina tein pientä "nostotreeniä" sorkalla ja palkkasin aina kun J otti käpälän suuhunsa. Samana iltana tehtiin Hannelen kanssa vielä "höyrynpoistojäljet" koirillemme. Ne ajettiin laukauksensietotestin jälkeen. Molempien koirien varsinaiset koejäljet olivat lähes ryhmiensä viimeisenä, joten aikaa meillä oli hyvin. Josin jälki oli lyhyt n 70m. Kaikki makaukset tolleri meni yli eikä tuo sorkkakaan juuri kiinnostanut. Siinäpä jännittämistä minulle loppupäiväksi!
Varsinaisella koejäljellä Josin toiminta oli määrätietoista. Alkumakauksen nuuhkaisi pikaisesti ja katse oli kiinnittynyt jo eteenpäin, vaikka yritin esitellä makausta edelleen. Muut makaukset J nuuhkaisi vauhdissa, ainoastaan yhdelle jäi seisomaan!! Kulmat menivät hienosti. Sorkka oli saanut paikakseen hienon sammalvuoteen ja se näkyikin hyvin. Siinäpä sitten jännittyneenä katsoin miten Josi tällä kertaa sorkalla käyttäytyy. Hienosti poika meni suoraan sorkalle ja jäi sitä nuuhkimaan. Huh! Tyytyväisenä kaivoin Cesarin taskusta, jonka ahmatti hotkaisi lähes yhtenä suupalana.
Minnekkähän hienot makausten merkkaukset olivat Josilta unohtuneet? Tulos VOI1 44p on hyvä. Mutta kun tiedän miten hienosti makaukset Josi osaa markata, niin..
Minun täytyy opetella jarruttamaan vauhtia enemmän. Nyt meillä meni aikaa ainoastaan vajaa 30min eli aikaa olisi ollut hyvinkin.  Pienen pienillä askeleilla eteenpäin.
Seuraava jännityksen paikka on jo vajaan kahden viikon kuluttua. Sitä ennen ehdimme mökkeillä ja tehdä monenmoista hauskaa variksilla ja eiköhän joku makaustreenikin aikatauluun mahtune.

Voihan varis

Viikonloppuna olimme Tollerbay-kennelin tapaamisessa ja olipahan mukavaa. Ohjelmassa oli ainakin kuulumisten vaihtoa, treenaamista ja illalla notskilla istumista. Uskoin Josin varistreenien vaikuttaneen positiivisesti ja otettiin heti alkuun noutoa. Hakuruutuun poika vaan ja sieltä se vaakku tulee - niinpä joo. Kyllähän vauhdikkaasti Jipsu ruutuun lähti ja variksen luo meni, mutta sitten tuli stoppi. Vaikka Sanna kävi hieman varista nostamassa ja heittämässä, niin J toi ehkä metrin-kaksi sitä minua kohti. Ihan kuin olisi poltellut suuta tuo lintu. Suuhun kun sai variksen niin samantien sylkäisi pois. Arghhh.. Olikohan siinä vaakussa erilainen maku kuin itäsuomalaisissa? Vai ehkä muitten koirien hajua/makua? Kyllä mie välillä niin toivon, että tuo koira osaisi puhua. Tai minun ymmärryksestä se varmaan on kiinni.. No kotiläksyksi samat treenit kuin ennenkin eli varis, varis, varis ja varis.. Damit jätetään nyt rauhaan. Kania ei oltu vuoteen kokeiltu ja se ei kiinnostanut Josia nyt pätkääkään. Takana oli jo pitkä päivä ja kani oli likomärkä. Ihanat kesäsäät!!! Houkuttelemalla sain sentään nuuhkimaan pupua. Ja kotiläksyä tästäkin. Kun tulimme "kanitreenistä", Josi veti vauhdilla sisälle ja paineli samantien omaan häkkiinsä lepäämään. Iltalenkki tehtiin J:n siskon Rein ja Minnan kanssa. Sisarukset kävelivät hihnoissaan tosi kivasti vierekkäin. Rei oli kyllä aiemmin jo veljelleen ilmoittanut, että jätkä elä tule liian lähelle. Josi tuntui uskovan kerrasta ja lenkkirauha oli taattu.
Seuraavana päivänä oli vuorossa vesinoutoa ja Josi haki lokin vedestä moitteettomasti ja palautti käteen!!
Pitänee joskus kokeilla heitellä vaakkua veteen, miten sitten käy.  Kotona variksen kanssa ei sitten ollut ongelmia vaan nätisti tuli käteen tai jalkojen juureen. Mielenkiintoista.. 

Josi Hosuli

Jäljellä olimme jälleen. Mie kävin yksin tekemässä lyhyen jäljen Josille. Tai niin kuvittelin. Kaunis vieras metsä hieman "sotki" suunnitelmia mutta kelpo treenijälki siitä lopulta tuli. Pitempi kyllä mitä suunnittelin. Makauksia oli useita ja kaikille piilotettuna herkkuja sekä kaksi (!!) katkoa. Josi suoriutui jäljestä mukavasti. Katkojen suoritusta hieman ihmettelin; on sitä helpomminkin ne menty. Vaihteeksi sorkka ei juurikaan kiinnostanut. Kaato oli ilmeisesti ihan liian lähellä tietä ja siellähän on varmasti koiria ollut, joten.. No J pitää minut jännityksessä aina loppuun asti! Huh.
Varis on "vieraillut" meillä edelleenkin lähes joka päivä ja aika ihanalta tuo vaikuttaa Josin mielestä. Viikonloppuna on tiedossa korkeatasoista nou-koulutusta, joten sen anteja kovasti odottelen.

Yöjäljellä

Pari vuotta sitten tästä jo puhuttiin ja lopulta toteutettiin. Elikkäs jäljestystä yöaikaan. Puoliltapäivin tehtiin jäljet ja puolen yön aikaan neljä punaturkkia ohjaajineen suuntasivat hämärään metsään.
Josi aavisti jotain tapahtuvan, sillä ei normaalisti käynyt yöunille vaan kävi tarkastamassa tilanteen olohuoneen puolella vähän väliä. Kun lopulta otin valjaat esiin, alkoi Josilla sellanen intoilu, ettei ollut epäselvyyttä onko tulossa mukavaa tekemistä vai ei. Vaikka itse olinkin väsyneen tuntuinen, Josin into hävitti unet silmistä.
Josin jäljellä oli katko ja makaukset kuten yleensäkin. En huomannut Josin työskentelyssä juurikaan eroa päivällä jäljestämiseen. Heinää tuo hieman maisteli matkalla; liekkö yöllä eri makuista ;)
Katko meni kierrellen ja kaarrellen mutta veretyksen alku löytyi. Makaukset olivat sitten sellaista vauhdissa nuuskaistuja. Paremmin meni koko ajan eli jos makauksia olisi ollut vaikkapa kymmenen, viimeinen olisi ollut varmaan hienosti merkattu. No ehkäpä ens kerralla sitten.. Ja sorkalle pysähtyminen oli taas kerran herkkujen arvoista.
Kokemuksena öinen jäljestys oli todella mahtava. Eläimiä ei näkynyt, paitsi itikoita oli aivan kamalasti ja nähtiimpä kiiltomatojakin! Oli tuttu kotimatkakin tuohon vuorokauden aikaan todella erinäköinen.

Vaak-vaak-vaak

Josi ja vaak

Heti alkajaisiksi totean, että ompa erittäin hankalaa kuvata liikkuvaa kohdetta. Etenkin kun se kohde on koira ja kulkee metsässä. Tuosta kuvasta ei just ehkä huomaa mutta ote variksesta on hyvin pieni. Lähes etuhampaillaan pitää vaan kiinni. Josi on hyvin hellä tolleri, myös variksille ;)
Noutotreenejä ollaan siis puuhasteltu ja varikset ovat lähes jokapäiväisiä vieraita meidän kylpyhuoneessa. Metsään asti kaikki eivät pääse, vaan ihan otetta ja nostamista kylppäriolosuhteissa on harjoiteltu. Ja jos vaakusta vähän verta valuu, se on helppo huuhdella suihkulla pois. No nyt sitten Josi livahtaa aina tilaisuuden tullen kylppäriin tsekkaamaan, olisko jotain ihanaa sulamassa siellä.
Tänään oltiin Helenan ja Luigin kanssa Jamiksella treenaamassa. Josi sai ensin tehdä vaakuilla nostoharjoituksia ja sitten tehtiin linjaa. Pari kertaa vietiin dami pienen mäen alle, josta Josi kävi vauhdilla noutamassa ja palautuskin tuli lähes käteen. Sitten tehtiin sama variksella ja sekin tuli loistavasti minulle!! Voi hieno ja mahtava Josi! Välillä oli Luigin vuoro työskennellä elikkä Jooseppi sai odotella autossa.
Hieman vaihdettiin paikkaa ja vuorossa oli markkeeraukset. Josilla meni pakka ihan sekaisin eikä palautuksesta (dami) tullut mitään. Ei sitten yritetty edes variksella. Mietittiin mikä sen työskentelyn "sekoamisen" olisi aiheuttanut ja vaihtoehtojahan löytyi: lähes vieras ihminen metsässä, lentävä dami, autossa odottelu, kuumuminen?? Mistäpä näiden tollereiden ajatukset osaisi tietää. No L teki hienoa työtä kakkosmarkkeerauksen kanssa. Lopuksi oli hieman nostoharjoitusta ja saatiin lopettaa tämän kertainen harjoitus onnistumiseen. Kotona J otti damin autosta mukaansa ja kantoi sen ylväästi parkkipaikalta kotiin asti.
Tämä kesä muistettaneen variskesänä. Viime kesä oli ihan varmasti sorkkakesä!!
Yksi sorkka pääseekin huomenna sulamaan, sillä tiedossa on jäljestystä yöaikaan!!!

Juhannus

Juhannus vietettiin mökillä. Josi ui, söi voikukkia, nukkui, hätisteli itikoita ja paarmoja, söi voikukkia hieman lisää.. Välillä treenattiin damien kanssa ja tehtiimpä yksi verijälkikin. Tällä kertaa kotiin unohtui sorkka ja Cesar mutta jälki tehtiin silti. Kaatona oli aamuruoka ja sehän kelpasi Josille. Pyypoikue oli jäljellä mutta hienosti Josi kokosi itsensä ja jatkoi mallikasta suoritustaan. Makauksia oli enemmän kuin laki sallii mutta treenatessa saa soveltaa. Eikä kulmiakaan ollut yhtä monta kuin kokeessa mutta kuka niitä jaksaa laskea? Kunhan koira tykkää, se on pääasia. Jälki meni hienosti; makaukset merkkasi kaikki - ne ylimääräisetkin.

Juhannusuimari mökkirannassa

Juhannuksena pukeudutaan

Lähes lomailua

Voikukkasalaattia

Retkeilijä

Päästiimpä mökille viikonlopuksi ja Josi nauttikin silminnähtävästi. Tolleripoika juoksi vauhdilla matalana rallia eestaas ja teki lähes voltteja mennessään. Itikatkaan eivät päässeet haittaamaan, ja jos hieman kiusasivatkin, niin Josi harhautti niitä pyörimällä maassa. Virallinen kesäloma ei ole vielä alkanut mutta ehkäpä tämä meni pienenä lomaharjoituksena.

Konstan Kuppi

Tässäpä tämä kiertopalkinto Konstan Kuppi, jonka saimme viimeisimmästä mejäkokeesta. Aina olen ihaillut tuota ja nyt sitä saadaan vuoden verran kotona katsella.

Josi on kunnostautunut myös noutohommissa ja nyt tuntuu siltä, että homma alkaa luistamaan. Paljon vielä on harjoiteltavaa ja tekemistä. Josin kanssa on todella kiva harjoitella, kun intoa tuolla pojalla on tehdä töitä. Pitää vaan malttaa meidänkin, ettei liikaa/liian usein harjoitella ja hävitetä Josin intoa. 

Mahtavuutta!!

Viikonloppuna oli täällä kotikulmilla mejäkoe, johon mekin osallistuimme. Lauantaina jäljet tehtiin aurinkoisessa (ja itikkaisessa) säässä. Sunnuntaina olikin sadetta ihan riittämiin ja saatiin varustautua aivan eritavalla kuin edellisenä päivänä. Onneksi on kokemusta jo sen verran, että varavaatteita on useammat!
Josi sai odotella pitkän päivän, kun arvonnassa tuli viimeinen jälki ja jäljelle päästiin kolmen aikoihin.
Jo laukauksensietotestiin mennessä J tiesi mistä on kyse ja kierrokset olivat melkoisen korkealla. Muutama kävelylenkki tehtiin jälestysvuoroa odotellessa ja sit taas odotettiin.
Se että satoiko jäljellä ollessamme, minulla ei ole mitään tietoa. Eka pätkä oli maailman hurjinta pusikkoa ja Josi pyöritti minut pyörryksiin. Tiheikkö oli aivan kaamea, sellaista vanhaa kuusikkoa. Sitten siellä oli tietenkin ojia..
Josi oli juuri hyppäämässä ojan yli ja tietysti kaiken kieputuksen jälkeen liina oli minun jalan alla. Ja Josi ei luonnollisestikkaan päässyt ojan yli vaan molskahti keskelle. Eikä reppana meinannu sieltä päästä ylös. Sitten ojien ylitys oli hieman haasteellista, kun toinen ei tiennyt millonka sitä sais mennä yli vai eikö saa..
Näistä kun päästiin ja maastokin parani, Josi näytti taitonsa. Taitavasti hän kyllä nuo ryteikötkin meni; minulla vaan oli työ ja tuska päästä pusikkojen läpi. Elikkäs kolme muuta osuutta oli mukavaa ja helppoa kuljettavaa (etenkin ekaan pätkään verrattuna). Makauksia J merkkaili melko kivasti (huomasin itse niistä 3) ja katkokulmakin meni reippaasti. Kaadolle J tuli hieman takakautta mutta pysähtyi ja jäi sitä nuolemaan. Oi ihana otus - tuota sorkkaa mie näköjään jännäsin vieläkin. Ja tietysti tavan mukaan hurjat kehut koiralle ja Cesaria kitusiin. Ja tulostenluvussa tuli jymypaukku: Josi sai VOI1, 48p ja oli kokeen paras VOI-luokan koira!! Löytyihän se nenä sittenkin! Yksi piste putosi jäljestämisvarmuudesta ja toinen makauksien merkkaamisesta. Hirvosen Martti joka oli tuomarina sanoikin, että kannattaisi kaikki makaukset merkata. Kaksi osoitti hyvin ja kaksi heikosti. Tarkempi koeselostus löytyy tuolta mejäkoeselostusten takaa. (Jotain ongelmia noiden dokumenttien kanssa eli jos ei näy, niin vika täällä päässä!)
Ja eihän tässä ollut vielä kaikki: Josi sai "Konstan kuppi"-kiertopalkinnon. Tuomarit valitsee palkinnonsaajan tsemppi-periaatteella eli palkinto on eräänlainen kannustus koirakolle tuomarin valitseman kriteerin perusteella esim hyvä yhteistyö, paras vainu, hyvä aloitteleva voittajaluokan koira tms. Palkinto tuli kuulema tuosta tms kohdasta. Liekkö ollut se kuusikkopyöritys vai mikä, mutta Konstan kuppi tulee olemaan meillä näkyvillä seuraavan vuoden kunnes sen aika on lähteä seuraavaan kotiin vuodeksi.
Että tällaisilla fiiliksillä täällä tänään. Ai että on hieno koira meillä!!! Taitava. Nuuskuttelija. Nenäeläin. Rakas!!!

Kuvia

Josin kuvaaminen on jäänyt paitsioon, joten nyt kamera on ollut useammallakin reissulla mukana.

Josi odottaa kuvaajaa mukaan

Matkustaja

Tollerin iloa

Musta kirsu - pitästä aikaa

Kotipihaposeeraus

Nuo valkoiset rintakarvat pörröttävät aina ulospäin hassun näköisesti. Kuvista se ei kyllä nyt näy.

Kirsu Josilla on todellakin paljon mustempi kuin esimerkiksi viime kesänä. Talvella se vaalenee vinhasti. Korvakarvojen siistiminen on vieläkin hieman kesken mutta korvat sentään erottuvat nyt ;)

Nyt odotellaan tulevan viikonlopun mejäkoitosta. Vielä tehdään yksi jälki ennen sitä. Viime viikonloppuna oli lyhyt suora monella makauksella ja niillä oli juustoa. Piti tuotakin kokeilla, josko makausten merkkaus paranisi näin.

Ensi viikolla onkin eräänlainen juhlapäivä: Josi on ollut meillä 3 vuotta!!!

Lahjattomat treenaa

Vai mitenkä se menikään?
Josi kävi lauantaina näyttäytymässä Joensuun koiranäyttelyssä. Kehässä taisi olla kuusi tolleria yhteensä ja Josi näytti niin pieneltä muihin verrattuna. Hienosti ravasi poika kehässä mutta tuomarin mielestä J oli H:n arvoinen. Tuomarina oli norjalainen Jan Roger Sauge. Muistelen arvostelulapussa lukeneen (vapaasti suomentaen), että rintakehään lisää massaa, selkä- ja häntälinja pitäs olla parempi mutta turkki oli hieno! Annetaan Jipsun vanhentua ja komistua ainakin vuoden verran, katsotaan sitten uusiksi.
Mie olin talkoilemassa koko viikonlopun palkintojen jaossa ja oli ilo onnitella hienoista tuloksista.

Tehtiimpä viikonloppuna sitten kerralla vanhempi jälki nuuskuteltavaksi. Annettiin jäljen vanhentua kaksi päivää eli huomattavasti vanhempi jälki oli kuin mitä ikinä on tehty. Jäljen pituus ehkä 400m ja siinä oli kaksi kulmaa, joista toinen katko. Enpähän tiedä mitä tuolla tollerilla liikkuu päässä mutta kehumaan tuollakaan suorituksella ei pääse. Välillä tuntui, että ollaan hihnalenkillä vähän pitemmän hihnan kanssa. Makaukset meni taas hätäisesti nuuhkaisten ja välillä haahuilua ihan muuten vaan. Katko selvisi helpohkosti. Katkolle taisi tuntua jo haju sorkasta, kun veretyksen alkua ei J etsinyt vaan hieman oikaisi menoaan. Sorkalle pysähtyi - hetkeksi. Meillä on nykyisin aina Cesaria mukana palkinnoksi kaadolle pääsystä ja siihen pysähtymisestä. Vieläkin kummittelee mielessä viimekesäiset sorkan yli kävelyt. Ei tuossa varsinaisesti hukkia tullut mutta hyvin erikoista käytöstä oli kuitenkin. Ehkäpä Josin nenä on vielä talven jäljiltä kuurassa ja vie aikansa sen sulaminen.
Tänään tuli koekutsu reilun viikon päästä olevaan mejäkokeeseen. Mukavaa!

Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä maalla että vedessä. Vesinouto Jipsulla toimii aivan loistavasti mutta palautuksissa on paljon tekemistä maalla ollessa. Vähitellen ja pikkuhiljaa eteenpäin.

Toimintaa

Kesän huomaa tulleen viimeistään siitä, että meidän kulkeminen koiraharrastuksiin lisääntyy talveen nähden huomattavasti. Viime viikko alkoi tollereiden mejätreeneillä. Josi ei ollut mukana vaan mie opastin punaturkkeja mejän saloihin. Ja taitava trio olikin paikalla. Jokainen koira jäljesti hienosti heille tehdyt lyhyet jäljet, makauksille pysähdyttiin ja sorkalle myös.
Keskiviikkona oli vuorossa noutajakoirayhdistyksen järjestämän mejäkurssin eka maastokerta. Teimme yhden avo-mallisen jäljen, jossa pituutta oli 300 m. Josi pääsi tässä työntouhuun. Hieman minua jännitti, kun edellinen jälki Heinolassa meni miten meni. Mutta Josi näytti parasta osaamistaan! Kaikille makauksille hän pysähtyi aivan kunnolla ja sorkkaa Jipe jäi nuolemaan. Lähes kymmenhenkinen porukka kulki perässä muttei se häirinnyt Josia ollenkaan.
Torstaina meillä oli noutotreenit Luigin ja Puntin kanssa. Aurinko paistoi ja ihmisistä tuli valkoisia punaisin merkein ;)  Mukana oli dameja sekä riistaa. Huomasin, että kannattaa käydä riistapakastin tarkasti läpi ja merkata mitä pusseissa on. Meillä oli nimittäin mukana sulatettuna yksi pussillinen variksen siipiä ja yksi harakka!! No ei se treeniä haitannut laisinkaan. Vesinoutoja damilla, malttiharjoitusta, ykkösmarkkeerausta harakalla ja palautustreeniä tehtiin Josille. Palautus on meidän punaturkille se hankaluus, mutta sekin alkoi paranemaan. Treeniä siis lisää.
Viikonloppuna treenattiin sitä palautusta ja tehtiimpä yksi verijälkikin. Nyt annettiin jäljen vanhentua vuorokauden verran; keskiviikon jälki oli todella tuore. Mutta eipä ollut Josilla keskiviikkoista tatsia mukana ollenkaan. Alkumakauksen hätäisesti nuuhkaisi ja heti ekalla suoralla olisi tahtonut lähteä vahvasti vasempaan. Huomattiin sammalikossa tuoreita hirvien jälkiä; etteivät vaan just olisi siinä olleet? Niin oli koira kovasti väärään suuntaan menossa, että palautin jäljelle. Vai liekkö lähistöltä tullut maaseudun haju (lietelanta) houkutellut koiran jäljeltä pois.. Eka kulma ok, katkokin selvisi ja sorkalle jäi haistelemaan. Makaukset käveli yli ja hieman nuuhkaisi. Huh huh. Välillä ihan mallikasta jäljestämistä ja sitten taas välillä ei ollut "hajuakaan" jäljestämisestä. Saas nähdä mitä tuleman pitää kesän mittaan. Koeilmo odottaa tuossa pöydällä lähettämistä..

Kesä!!

Niin se kesä tulee tännekkin Siperian länsilaidoille. Ruoho vihertää ja puutkin alkavat saada väriä oksiinsa.. Loput lumetkin olivat hävinneet - JES! Mie olin reissussa lähes kaksi viikkoa, joten on maailman ihaninta olla taas kotona. Josi oli erittäin riemuissaan kotiin palattuani. Hyvä että nahkoissaan pysyi. On se muuten hyvä, että häntä on tukevasti koirassa kiinni. Muuten olisi hieno huiskahäntä irronnut; sen verran hurjasti Josi sitä heilutti. Huomenna on mejäkurssilaisille jäljestysilta. Josi jäljestää. Saas nähdä onnistuuko paremmin kuin kokeessa. Torstaille onkin tiedossa noutotreeniä ja viikonloppuna tehdään jälki. (Ellei päästä Kuhmoon kokeeseen, varasijoilla ollaan vielä.) Ihan selvästi on kesä tullut, kun alkaa näitä harrastuksia ja menoja olemaan paaaaljon enemmän kuin talvella.
Josi oli heittänyt talviturkkinsa hyiseen lampeen. Oli kuulema ollut kovin innoissaan ja viimevuotiseen tapaan koira oli vedestä noustuaan juossut matalana eestaas kiemurrellen silkasta elämisen riemusta. Eka punkkikin on irroitettu eli taasen saa miettiä mitä käytettäisi tänä kesänä punkkien torjuntaan.
Karvanlähtökin alkaa näköjään eli Joensuun näyttelyssä on sit yksi erittäin pölisevä tolleri. Josi kun vaihtaa karvansa minun mielestä aika myöhään - toukokuun lopulla ja joulukuun alkupuolella. Hieman voisi säätää karvanlähtökelloaan aikaisemmaksi ;)

Kauden eka mejäkoe

Josi oli Hanskin kanssa viikonloppuna Heinolassa mejäkokeessa. Nyt oli se Hanskin eka kerta liinan perässä. Hetipian alkumakauksen jälkeen oli jäljen sivussa ollut metson tms jäännökset, joita Josi oli mennyt tutkimaan. Siitä tuli eka hukka ja sitten vissiin tollerin ajatus jäljestämisestä oli hävinnyt, kun tuli lisäksi kaksi hukkaa. Elikkäs tuloksena VOI 0. Ja tästähän ei voi kuin lähteä parantamaan. Itse olin kokeen aikana melko pohjoisessa eli Oulussa mutta aivan mahtavasti osasin jännittää suoritusta sieltäkin käsin. Josi oli saanut jäljestää kuitenkin jäljen loppuun asti ja sorkalle pysähtyminen oli ollut kuulema hieno!! Jes!!

Syömisongelma?

No ei sentään ongelmaa muuta kuin että Josi näki minun laittavan jotain epämääräistä iltapiimän sekaan. Juu meillä nautitaan nappulat iltaisin piimäkuorrutteella. No matolääke piti sinne ujuttaa ja kun herra tarkkaavainen sen huomasi, meinasi ruoka jäädä syömättä. Meijän ahmatti ja ruokaa kupissa?!! Yleensä mahdoton yhtälö mutta nyt piti nirsoilla. Juustomuruset sinne sekaan niin jopa meni kyselemättä sapuska kitusiin. Melkein jo tuli mieleen lahjominen: syö ruoka niin saat herkkua.
Josi on nyt kolmevuotias! Tiistaina juhlistimme päivää putkiluulla, joka on Joosepin herkkua. Sen kummempia juhlia emme järjestäneet; ehkäpä sitten kun tulee 3 vuotta täyteen meillä oloa.
Lumitilanne sotki suunnitelmia täällä P-Karjalassa. Kahtena edellisenä vuonna olemme tehneet Josille ekan verijäljen jo huhtikuun puolessa välissä. Tollereitten mejään tutustumisenkin suunnittelin kuluvalle viikonlopulle mutta se piti siirtää. Ei olisi saatu kaikille tasapuolisia jälkiä ja nekin olisivat olleet hävyttömän lyhyet. Tietkin tuonne metsikköihin ovat melkoisen pehmeät vielä. Eilen olikin hyvin maastotilannetta kuvaava metsälenkki meillä. Paikoitellen oli maa täysin lumeton, toisessa paikassa ei meinannut kumpparin varsi riittää ja sitten pitikin hypellä mättähältä mättähälle (kuin MikkiHiiri) kun vettä oli niin paljon.
Tänään teimme Josille sen ekan jäljen, kun löysimme "jäljen mentävän reitin". Hanski oli eka kertaa liinan jatkona ja hienosti meni molemmilta. Mie leikin tuomaria muttei ilmeisesti auktoriteettia ollut tarpeeksi, kun J ei intoillut jäljelle mentäessä läheskään niin paljoa kuin koetilanteessa. H menee sitten ainakin yhden kokeen Josin ohjaajana.

Sukutapaamista

Viikonloppuna lomailtiin keskisessä Suomessa mökillä ja tavattiin Josin isoveli Arttu perheineen. Mukana oli siis Oona-neito myös. Josia ja Arttua emme päästäneet lähikosketuksiin toisiinsa, sillä heti alkoi toisen suusta kuulua murinaa. Parempi oli pitää pojat toisistaan erossa niin saimme viettää rauhallisen viikonlopun.
Ilma oli melkoisen mukava ja ohjelmaan kuuluikin mm lumikenkäilyä. Koirat pysyivät hyvin kantavan hangen pinnalla ja se näyttikin olevan mukavaa.
Noutotreenejä tehtiin myös, tässäpä muutama todiste:

Veljekset odottaa lupaa noutoon. Josi etualalla.

Arttu lähdossä noutoon.

Arttu

Arttu ja Oona

Josi ja pöyheät rintakarvat ;)

 Nytpä jäämme odottamaan kesän Tollerbay-meetingiä ja tapaamista myös muiden sukulaisten kanssa.

Lunta täällä riittää vielä ihan riesaksi asti. Pikku pihamme on aivan jäässä ja Jooseppi osaakin liikkua varovaisesti tai sitten kiertää hangen kautta. Vielä aika monta päivää (siis viikkoa) saa aurinko porotella, että päästään lumettomaan metsään hiippailemaan ja treenailemaan.
Koekalentereita on alettu vilkuilemaan "sillä silmällä" ja kyllähän sieltä kivoja juttuja löytyy. Hanskilla onkin tulossa ensimmäinen kerta mejässä liinan jatkona olemiseen!
Joensuun näyttelyihin toukokuun lopulle olen ilmoittanut itseni ja H:n talkoolaiseksi, saas nähdä ilmoitetaanko Josi kehään. Onhan tuosta edellisestä näytelmäkerrasta vierähtänyt pian vuosi.
Lämpimiä kevätsäitä odotellen ja erittäin mukavaa Pääsiäisaikaa kaikille!!

Koirakävelyllä

Hih. Pitihän sitä kokeilla, kun lehdessä kerrottiin. Koirakävelystä siis. Koira saa päättää suunnan ja vauhdin, emäntä lenkin pituuden - tai jotain sinne päin. No Josi otti heti portilta suunnan oikeaan, kun useimmiten lähdemme vasemmalle. Kun minä en antanut mitään suuntia koiralle, hiän sai tehdä suuntapäätökset ihan itse. Yhdessä risteyksessä Josi aivan selkeästi mietti ja arpoi kumpaan suuntaan lähdetään. Kirsu väpätti kun poika otti vainua kiinnostavammasta reitistä. Yksi poikkeama kävelytieltä pellon reunaan tehtiin (sitä en olisi mie tehnyt) ja matka jatkui nuuskutellessa. Ja suupielet vaahdossa; oli niiiiin ihania tuoksuja matkalla. Muissa risteyksissä Josilla oli aivan selkeä ajatus suunnasta eikä tarvinnut seisoskella ja kirsua värisytellä. Reilun puolen tunnin lenkki päättyi - yllätysyllätys - kotiin. Ollaan aiemminkin tuota kyseistä reittiä kuljettu mutta ei ihan äskettäin. Ihan jännä kokemus.
Aamulla otin vaakkuja sulamaan. Josi steppasi innokkaana vieressä ja olisi heti halunnut jäisen pötkön itselleen. Pitää malttaa vielä jokunen tunti ennen varistreenejä. Maltti maltti ja maltti - siinä meillä on vielä tekemistä. Innokas tuo ipana on. Mukavaa.

Kevättä ilmassa

Auringon palvoja

Täältä näkyy kauas

Josi nauttii kevätauringosta

 Hengissä me ollaan vaikkei blogi olekkaan päivittynyt aikoihin. Flunssa on vaivannut meidän laumaa; Josi on pysynyt terveenä ja antanut vierihoitoa sekä "nuoluhoitoa". Onneksi sairastimme vuorotellen niin J pääsi ulkoilemaan kun pakkasetkin hylkäsivät Itä-Suomen. Aivan ihanat ulkoilusäät ovat olleetkin ja koko porukka nauttii auringon paisteesta.

Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistykseltä saatiin tällainen hieno valiohanhi. Vielä se ei ole oikealla paikallaan seinällä mutta eiköhän se jonakin päivänä sinne lennähdä.

Onhan säitä pidelly..

Lunta kaivattiin ja sitä nyt sitten on. Ihan ärsytykseen asti jopa. Metsälenkit ovat välillä todella uuvuttavia, kun kahlaamme polveen ylettyvässä lumessa eteenpäin. Tiet (ei niin viralliset) ovat jopa auraamattomia eli jännitystä riittää autoilijallakin.. Onneksi muutamia hyvin tallattuja polkuja on eikä tarvitse umpihangessa edetä.

Josilla oli elämänsä ensimmäinen silmätulehdus. Sidekalvontulehdus taisi lääkärin lappusessa lukea. Hyvinkin rähmivä ja punoittava silmä sai värikäsittelyn eli sillä katsottiin onko silmä ok. Ei löytynyt naarmua tms eli tipat määrättiin hoidoksi. Siinäpä olikin toimintaa, kun tuolle tippoja yritettiin saada silmiin. Hanski oli muutaman päivän Josin kanssa kahdestaan minun ollessa opiskelemassa. Oli kuulema aivan kamalaa se tippojen laitto. Voin uskoa sen, kun ei me kahdestaan meinattu onnistua. Josilta löytyy yllättävästi voimaa, kun tarve vaatii. Viimeisiä tippoja laitettaessa J oli melko nätisti paikallaan. Niinpä tietysti.

Tollereitten omassa tokoryhmässä olen Josin kanssa päässyt käymään jo jopa yhden kerran. Edelliset treenit jäivät väliin opiskelujen takia ja loppuviikolle näyttää tulevan aivan liian kova pakkanen ulkotreenejä ajatellen. Aivan mahtavaa oli huomata, että tuo ikiliikkuja keskittyi minuun eikä lähellä olevat koiratkaan tuntuneet häiritsevän. Josi tykkää, mie tykkään eli meillä on mukavoo. Saas nähdä mitä vielä opitaan.

Hain Pohjois-Karjalan noutajakoirayhdistyksen Mejän-menevin -kiertopalkintoa viimevuoden koetulosten perusteella. Josi oli kolmas!!! Tasapistein olivat kolme ensimmäistä koiraa ja paremmuusjärjestys selvisi PM-kokeen sijoituksen ja kokeiden korkeimpien pistemäärien perusteella. Hieno pieni mejäkoira Josi!! <3

A-Ö

Josin mietteitä aakkosittain:

A - Aamuruoka. Nams.
B - B-vitamiinia saan ajoittain. Se tekee kuulema hyvää lihaksille. Ja minä tykkään siitä; ne pallerot on hyviä.
C - Tämä on helppo. Carrier - ruoka jota saan joka päivä isosta säkistä. Ja sitten on Cesar, suurta herkkua jota saan silloin, kun muistan pysähtyä sorkalle. Sain sitä myös Jouluna.
D - Dami. Sillä nimellä pappa ja mamma kutsuvat niitä pötköjä, joita saan noutaa ja kantaa.
E - Edam-juusto. Juustoa ei voi koskaan saada liikaa, paitsi papan ja mamman mielestä.
F - Furminator. Minua joskus furminoidaan - lähteepähän turha irtokarva pois kutittamasta.
G - Grrrr. Murahtelen joskus.
H- Herkku!! Nams! Häntä - minulla on hieno häntä.
I - Ihmiset. Nuo kaksijalkaiset omituisen ihanat olennot. Ja iltaruoka!!!
J - Taas helppo. Josi. Minä! Ja sitten on se jälki. Siitä mie tykkään - saa nuuskutella ja saa sitä herkkua lopussa, kunhan muistan pysähtyä sille sorkalle. En voi unohtaa juustoa - se on suurinta herkkuani.
K - Kesä!! Sillon päästään metsässä vaikka minne asti ja voi uida, pääsee jäljelle, mökille... Ihanaa.
L - Lenkkeily. Parasta on kyllä metsässä ilman hihnaa vapaana meneminen mutta ei ne hihnalenkitkään niin pahoja ole. Pääsempähän silloin nuuskuttelemaan lähiseudun koirakavereiden kuulumiset tarkasti.
M - Mamma. Tään mie tiesin - helppo. Mamma on sellanen sohvaperunakaveri ja vie jäljelle kesällä.
N - Noutaja. Olen kuulema novascotiannoutaja. Mitä se sitten tarkoittaneekaan? Välillä minulle sanotaan "nouda" ja silloin minä saan hakea jotain - yleensä damin.
O - Oppiminen. Minun kuulema pitäisi oppia vielä jotain? Miksi??
P - Pappa. Helppo. Huipputyyppi, jonka kanssa me välillä painitaankin. Papan kanssa pääsen metsälle ja se on superjännää.
Q - Isäni Quiz. En ole kyllä koskaan tavannut mutta olen kuulema hänen näköinen.
R - RUOKA!!! Rapsutus.
S - Sorsa. Niitä saa noutaa myös. En vielä ole paljoa päässyt sorsia noutamaan mutta kuulema ensi syksynä taas.
T - Talvi. Niin ne ihmiset sanoo, kun on tuota valkoista maassa. Ei se minua mitenkään haittaa, paitsi se valkoinen on inhottavaa tassukarvoihin takertuneena. Sitä pitää hampailla repiä pois.
U - Uni. Se on tärkeää minulle. Näen välillä hurrrrjia unia. Myös uimisesta tykkään tosi paljon.
V - Vesi. Sitä minä juon ja vedessä on aivan ihanaa uida. Tulisipa kesä pian.
W - Wuf! Joskus täytyy pitää vähän kovempaa ääntä ja sanon silloin WUF!
X - X-rotuisia koiria on. Minä tiedän ja taidan tunteakin..
Y - Yö. Silloin meillä nukutaan. Minäkin.
Z - Olisiko jotain hyvää?
Å - Å? Kuulostaa tutulta, ehkä.
Ä - Äitini eli Evita
Ö - Öööööö - joko on ruoka-aika?