Mennyttä ja tulevaakin

Josin ensimmäinen kokonainen vuosi alkaa olla lopuillaan. Ja paljonhan siihen mahtuikin. Harrastettu on monenlaista, reissuttu on pitkinpoikin Suomea, nukuttu ja syöty hyvin. Pientä muisteloa siis menneestä vuodesta!

Josi ja hieman iloinen häntä Joensuussa

Näyttelyissä kävimme neljä kertaa. Tuloksena 1xH, 2xEH ja 1xERI/PU4. Hienosti Josilta, joka ei juurikaan ymmärrä ravata kehässä vaan peitsaa aivan virheettömästi. Tollershow´ssa Josi pääsi "paras pää ja ilme"- kilpailuun, siinä kuitenkaan menestymättä. Hienoja arvosteluja tuli ja Hanskille rakkuloita (palovamma) käteen näyttelyhihnan luisuessa vauhdilla sormien läpi. Mie pyrin kuvaamaan minkä jännitykseltä pystyin.




Tollauksen alkeita

  

Vaakku

Noutoharjoituksia ollaan tehty ja tarkoitus oli saada taipparitkin suoritettua.
Pahimmoilleen iski Josiin murkkuikä ja haaveet NOU1-tuloksesta piti jättää tulevaisuuteen. Aiemmin varis ei ollut ollenkaan vastenmielinen Josille, mutta eipä vaan noussut vaakku maasta. Hakuruudustakin kävi nopeasti katsomassa missä linnut ovat, mutta sinne ne myös jäivät.

Uimisen ihanuuden Jooseppi kyllä keksi kesällä ja välillä piti lenkit suunnata todella kuiville paikoille, ettei tolleripoika karkaa veteen. Kesähän oli erittäin kuuma ja vilvoitusta varmasti kaipasi kuka vaan. Harmittavasti tuli sitten hot-spot ja uiminen piti jättää pitkäksi aikaan kokonaan.

Lokkia noutamassa Tollerbay-meetingissä

Piilomerkit kuivumassa lakkauksen jälkeen

Mejää harrastimme lumien sulamisesta alkaen kunnes taas talvi tuli ja piti jättää valjaat ym varusteet odottamaan ensi kevättä. Pääsimme osallistumaan viiteen mejäkokeeseen ja Josi nousikin loppukesästä jo VOI-luokkaan, josta kokeen tuloksena VOI3.

Tämä laji on hurmannut ainakin Josin ja minut, eikä Hanskillakaan ole mitään "pieniä" metsäkävelyitä vastaan. Kesän kokeista jäi ainakin mieleen, että Kaatamossa oli hyvinkin märkää, Juuassa oli kaikki Suomen (tai ainakin Pohjois-Karjalan) itikat ja Virroilla hirvikärpästen lisäksi mukavia tolleristeja sekä mahtava fiilis.

Agiliitoa

Agilityä olemme harrastaneet omaksi ja etenkin Josin iloksi. Tolleripoika on vaan niin malttamaton, ettei paikallapysymisestä ole tietoakaan. Josi selvästi rakastaa tätä lajia, on nopea ja lukee ohjaajaa hyvin sekä hakee esteitä hyvin. Kun vaan löydetään maltti jostain vielä.. Pienin askelin eteenpäin - ja välillä taaksepäin. Mutta kuono kylmänä kohti kontakteja.

Tällaisesta vauhdikkaasta tekemisestä nauttii Josi J Jooseppi ja välillä meillä on ollut hykerryttävän hauskaa kentällä eli jatketaan harjoituksia.

  

Vuoteen mahtuu niin paljon ettei kaikkea voi mitenkään mahduttaa tähän. Lonkkakuvat olivat hienot A/A ja kyynärät ok. Ainakin mukavia sukulaistapaamisia oli mm Quiz-pentutreffeillä ja Tollerbay-meetingissä sekä Evita-äidin luona Raippaluodossa, uintia ja metsäretkeilyä, telttailua, pakkasessa pikaisia lenkkejä sekä tietenkin Josin suosikki: sohvalla makailu mamman ja papan kanssa!!

Maailman suloisin sohvaperuna

Vuonna 2011 tavoitteena on saada Josille se NOU1-tulos. Tuo tulos varmistaa Josin pääsyn mukaan syksyllä metsälle. Mejässä toivomme hyviä tuloksia. Tolleri-mejään Virroille haluamme ehdottomasti. Agilityssä löytyy varmaankin se maltti Josille ja pääsemme hurjastelemaan kentällä tosissaan. Parissa näyttelyssä saatamme käydä ja sitä ennen olisi suotavaa sen ravin löytyvän. Näyttelyt eivät ole meille tärkein juttu, mutta kun on niin komea koira.. Tottelevaisuutta voi aina parantaa ja monta muutakin asiaa.. Toivon, että Josi on terve ja pääsee harrastamaan mukavia juttuja mukavien ihmisten ja koirien kanssa.

Joulu 2010

Lämmintä Joulua kaikille paukkupakkasista huolimatta. Aattona vietämme myös Josin 1v 8kk "synttäreitä".

Rukkaset?

Kolme harjauskertaa ja saalis 10g koirankarvaa. Kotvasen kestää, että lapaskarvat ovat kasassa. Nyt Josista tuntuu lähtevän hurjasti karvaa eli hieman nopeuttaa projektia. Leikkimielisesti voisi sanoa, että Josista tulee rukkaset!

Totta toinen puoli.. Eilisestä agilitystä ei ole juurikaan mitään kerrottavaa. No Josi oli oppinut tahi keksinyt aivan itse uuden jutun: kun komento oli "istu" tai "paikka", Josi hyppi minua vasten. Eipä siinä sitten juurikaan saatu mitään fiksua aikaiseksi. Kerran sain Joosepin olemaan sen verran paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Katsotaan nyt, jatketaanko ja miten. Pitää ottaa kertakaikkiaan entistä tiukempi linja kaikessa tekemisessä ja varsinkin tottelemisessa, josko se sitten alkaisi sujua.. Kontaktia tuo ötökkä ottaa ihan mukavasti, siinä ei valittamista. Malttia voisi jostain löytyä hurjan paljon. Josi kuumuu tosi paljon ja siinäpä sitten alkaa vähitellen lämmetä mullakin fiilikset. Ei kovin mukavaa yhteistä harrastamista.

Nenäpunkit -jos se sitä sitten oli- ovat hävinneet. Oireet ainakin. Ilman kontakteja toisiin koiriin ollaan varmuuden vuoksi vielä jonkun aikaa. Josi on ollut varsinainen sylikoira muutamina päivinä. Niin lähelle kuin mahdollista hän tulee pötköttelemään, vaikkapa syliin asti. Yritin eräänä päivänä sohvalla istuskellessani tehdä käsitöitä ja Josi tunki päänsä syliin niin ettei hommasta tullut yhtään mitään. Laitoin työn lattialle ja Josi roikotti päätään sohvan reunan yli. Mainitsin jotain työn jatkamisesta niin Josi vilkaisi minua sellaisella ilmeellä, että nauroin aivan ääneen. Se ilme oli juuri sellainen kuin Josi olisi sanonut: "Et muuten ota sitä." Mukavapa tuo ötökkä on sohvakaverina, ja muutenkin. Kunhan vaan malttaisimme malttaa ;-)

Atshiii

Josi J Joosepilla on mitä ilmeisemmin nenäpunkkeja. Aivastelu herätti epäilyn ja tänään aamulenkillä alkoi vetämään henkeä sisään kovinkin äänekkäästi. Ell oli samaa mieltä diagnoosiepäilystä ja lääkekuuri on nyt Josilla. Agilitytreenit jätetään suosiolla väliin ettei tarttuisi muihin. Mistä tuo tartunta on tullut Josiin, ei ole mitään havaintoa. Kosketuskontaktissa toisiin koiriin ei olla äskettäin oltu, olisiko mahdollista epäsuora tartunta - who knows. Ja mitenkä kauan tuo "itää"..
Maastossa Josi oli viilettänyt hurjaa vauhtia pitkin hankia. Olikin lähes viikon tauko metsälenkkeilyssä, kun auto oli opiskelevalla mammalla mukana Pohjois-Pohjanmaalla. Huomenna uudestaan piiiiitkälle lenkille.

Kuuraparta, valkosukka

Pakkasen paukkuessa on kiva ulkoilla, ainakin Josin mielestä. Ja oikein kun pukeutuu niin eipä ole valittamista itselläkään. Josi saa hienon kuuraparran ja ulkoiluttaja punaiset posket sekä molemmat hyvän mielen. Jipsutti alkoi tässä joku aika sitten muuttamaan ruokatottumuksiaan aivan itsenäisesti. Muutamana aamuna ruoka ei tuntunut kelpaavan enää. Muuten sapuska maistui aivan entiseen tapaan eli mainiosti. Pitihän sitä sitten kokeilla, kelpaisiko aamusapuska piimän kanssa ja kelpasihan se -hyvin. Joo kyllä mekin ajateltiin, että syöpi se sitten kun on nälkä, mutta kun tuli kokeiltua..

Agilityssä oli edelliskertaista malttia jäljellä ja itsenäinen osuus menikin mukavasti. Josi "osasi" mennä kuusi keppiä reippaalla vauhdilla. Tämä ilmaisu siksi, kun viimeksi tolleri hyppeli kaarien yli ja ali miten sattui. Kaaria ei ole aikoihin kepeissä ollut ja se vissiinkin hämäsi. Ohjatulla radalla malttia ei enää ollut, eikä hommasta meinannut tulla mitään. Mie kompastelin omiin jalkoihini meinaten liiskata Josin maneesin pintaan. Hieno kuperkeikka kyllä ja Jooseppi tuli sieltä purun seassa makaavalta mammalta herkkuja hakemaan. Ens kerralla ei siis peräkkäin itsenäistä ja ohjattua osuutta, ja harvemmin käytössä olleet esteet pitää "esitellä" Josille ettei tule kuperkeikka-uusintaa.

Josi kankaalle ikuistettuna

Josikin sai lopulta talvimanttelin. Kuva siitä myöhemmin. Hienosti herraTolleri kulki takki päällä eikä kiukutellut yhtään. Mitenkähän olisi pakkastossujen laita? Epäilen niitten pysyvyyttä. No sellaisia ei ole - ainakaan vielä.
Joululahjaksi Josi saa hierontakäynnin. Ainakin yhden näin aluksi, katsotaan sitten tarvitseeko lisäkäyntejä. Mitään oireita ei ole, tämä on hoitoa, ennaltaehkäisyä ja hemmottelua. Ja pitäähän herkkusuulle olla herkkujakin eli eiköhän joku putkiluu löytyne paketista myös.

Lumikenkäjänis-Josi

Kylläpä talvi on tolleripojasta ihana. Ja outokin.
Metsässä oli jotain kiinnostavaa, kun tässä taas kerran kahlattiin hangessa pitkin metsäteitä.
Josi meni vähän väliä metsään katsomaan, mitä siellä oli - ei meillä tietoa. Yhdet hirven jäljet näkyi ja jänikset olivat juosseet rallia pitkin poikin lumista metsää. Lunta pöllytellen juoksenteli Josi välillä käyden vieressä jolkottelemassa. Lumi on ihanaa ja hyvää. paitsi silloin kun varpaiden välit ovat ihan pullollaan lunta.
Kovemmalla pakkasella äänet ovat ilmeisesti niin outoja, että ennestään tutuillekkin äänille pitää tuhahdella ja välillä haukkuakkin. Lumisateen jälkeen on taasen ihan ihmeellistä olla lenkillä, kun ei hajuja juurikaan tunnu olevan.
Josi on pari kertaa päässyt "terapiakoiraksi". Tuttu iäkkäämpi rouva on vuodepotilaana ja tykkää paljon koirista. Josi-Jooseppi kävi tervehdyskäynnillä pari päivää sitten. Tietysti piti tassut sängyn laidalle nostaa, että sai kunnolla moikattua ja vähän sormia nuoltua. Muuten koiruli istui sängyn vieressä rauhassa ihailtavana. Poislähtiessämme sanoin Josille, että käy sanomassa vielä "heippa". Ja niinpä tottelevainen tolleripoika kävi vielä sängyn vieressä ja nosti tassut sängylle. Ihanaa, että voidaan piristää jonkun päivää ja vielä tietäen, että vierailu muistetaan kauan.

Maltin kanssa on tapahtunut jotain aivan ihmeellistä ja toivottua. Jo tiistaina toko-harjoituksissa Josi oli käyttäytynyt erityisen hienosti, kertoi Hanski. Agilitytreeneissä meillä olikin pääpaino hallinnassa. Ja voi sitä ihmetystä miten Josi käyttäytyi! Aivan mahtavaa kontaktia koko ajan. Meidän piti mm kulkea esteiden vieritse vierekkän niin että kontakti säilyy koko ajan. Josi toimi tosi mahtavasti ja kokeiltiin pari paikalla oloakin hypyn takana. Huraa - tähän ollaan pyritty ja pikkuhiljaa näköjään tavoite saavutetaan. Toivotaan vaan, että suuntaus pysyy samana. Eipä olisi uskonut samaksi otukseksi, joka ei ole pysynyt hypyn takana paikoillaan kuin pideltynä ja silloinkin vaivoin. Tällä kertaa palkkana oli omatekemiä herkkulihapullia, ehkäpä Josi totesi ne niin hyviksi, että kannatti tehdä niinkuin mamma sanoi ;)

Ulkoilua etulinjassa

Lähdimme pitkästä aikaa arkipäivänä päiväaikaan metsälenkille. Lähes kymmenen asteen pakkasessa metsä oli kaunis. Ajelimme rauhassa kohti tuttuja lenkkipolkuja, kun tienvarressa oli kyltti: Etulinja. Sotilaita näkyi kauempana, päätimme vaihtaa suuntaa ja mennä toisaalle. Puolustusvoimien pojat harjoittelevat samoissa metsissä kuin missä usein lenkkeilemme. Mielestämme menimme tarpeeksi kauas ja lähdimme tarpomaan lumiseen metsään. Josi juoksenteli iloisena vauhdikkaasti välillä pysähtyen katselemaan metsään. Itse emme nähneet siellä mitään kiinnostavaa. Saattoipa siellä lumipukumiehiä ollakkin, koska kohta näkyi pari telaketjuvaunua (jotain sellaisia ne oli) menevän edestämme, sekä muitakin puolustusvoimien autoja ja muutama valkoisiin pukeutunut sotilas livahti tien yli. Hyvää paikallaolo-malttiharjoitusta Josi sai, sillä armeijan jutut olisivat kiinnostaneet kovasti. Eipä tuolla tehnyt mieli isompaa lenkkiä tällä kertaa sitten tehdä ja juoksentelimme Josin kanssa auton läheisyydessä.

Kuvaustulos

Josin lonkkalausunto saapui sähköisesti perille. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hienoa!

Laulattaa

"On meillä hauska koira tuo Josi-tolleri,
kun Josi lähtee lenkille
on näky komea:
Kas näin heiluu häntä
ja häntä heiluu näin,
kas näin heiluu häntä
ja häntä heiluu näin!"

Jos laulaa haluaa, voi lisätä sävelen "Täti Moonikasta".

Kuvauksellinen pyörremyrsky

Nyt on Josilta kuvattu lonkat ja kyynärät. Oli hurjaa seurata miten piikin jälkeen Josilta loppui virta aivan silmissä. Hetkessä vauhtihirmu rauhoittui mamman syliin nukahtavaksi pieneksi karvakeräksi.
Kuvat saatiin otettua ja nyt odotellaan tuloksia. Kuvaus oli iltapäivällä ja vasta illalla Josi alkoi hoiperrella kotona. Matolla kävely onnistui mutta paljaat lattiat olivat aivan liian liukkaat huppelissa olevalle otukselle. Myöhemmin illalla Josi uikutteli hieman, taisi olla pää kipeä?!

Seuraavana aamuna ja päivänä Josilla olikin paljon käyttämätöntä energiaa, sen kyllä huomasi. Huh! Illalla oli vielä agilitytreenit, joita varten ostin hurjan kokoisia lihapullia palkkaamiseen. Pullat olivat Josista niin vastustamattomia, ettei treenamisesta meinannut tulla mitään herkkuja kytätessä. Melkeimpä oli käsi kyynärpäätä myöten tollerin kidassa, kun herkku piti saada äkkiä parempiin suihin. Ei tuollaisia herkkuja enää ikinä mukaan.
Lihapullien kyttäämisen lisäksi Jooseppi teki pieniä liitoja minun opetellessa oikeita linjoja. Ehkäpä seuraavan kerran sitten paremmin. Kepit menee mukavasti, koiran asennosta en osaa sanoa mitenkä se oli. Intoa Josilla on ja irtoaa hyvin sekä lukee minua ällistyttävän tarkkaan.

Päivät lyhentyvät hurjaa vauhtia eli kohta pitää ottaa metsäretkille lamput mukaan koko jengille. Oliskohan Josi mielissään kaulassa roikkuvasta otsalampusta? Ei lähde Jooseppi kovin kauas meistä hämärässä metsässä, muuttuu ilmeisesti tutukin maastot jännittäviksi.

Nopsajalka Josi

Josi sai hienon huomioliivin. Yllätyksemme liivi ei haitannut punaturkin menoa millään lailla. Jotenkin arvelimme, että liivi olisi häiritsevä ja se pitäisi saada äkkiä pois. Josi oli kuin olisi syntynyt liivi päällä eikä varmaan edes huomannut koko asiaa. Hienoa. On turvallisempi olo kulkea metsissä ja teillä, kun koiruli erottuu pimeässä eikä sekoiteta kettuun.





Ensi syksyn metsästyskaverukset



Noutoharjoituksia ollaan jatkettu ja tässä kerran teimme motivoidun hakuruudun siipidameilla. Josi lähti lähetyksestä kuin pyssyn suusta hakemaan damia ja toi sen lähes käteen asti. Hienosti toimi koira ja aivan selvästi tiesi mitä pitää tehdä. Malttia tässäkin pitää harjoitella, niin innoissaan on Jooseppi lähdössä hakuun, että ihan tärisee. Intoa on, kuten joka asiassa jossa voi tehdä jotain.                                                            

Agilityssä into oli taas kerran huomattava. Nyt jos pitäisi miettiä Josille luonnetta kuvaava nimi, niin aivan selvästi se olisi Into tai Touho. Niin.. Malttia tähänkin lajiin. Tällä kertaa en saanut Josia pysymään paikalla ollenkaan, joten tehtiin lentäviä lähtöjä putkeen ja siitä hypyille. Uskomattoman hyvin Jipsutti lukee kättäni eli jos käsi on kaukana vartalosta, koirakin huitelee kaukana. Eli teippiä kainaloon ja ranne reiteen kiinni niin jopa koira pysyy lähellä. Tarvittaessa sitten kyllä J irtoaa kauemmas käden liihoitellessa kauempana. Hyvin Josi kuuntelee ohjaustani ja taas kerran tuli huomattua miten itse sotken jutut.. Putki-hyppy-hyppy (takaa kiertona) -sarjan jälkeen tuli putki. Minä onneton huudan "hyppy-hyppy" ja juoksen putken sivua palkatakseni pienen agiliiturini. Josi tuli viereeni ihmettelemään, että mitähän hyppyä se mamma tarkoittaa, kun tuohan on selvästi putki. Voi viisautta koiralta ja onnetonta säheltämistä itseltäni. Palkanhan Jipsu sai, minä mokasin. Olemme siirtyneet ulkokentältä maneesille talvikaudeksi ja selvästi Josi häiriintyy toisista koirista. Niinhän se taisi olla viime talvenakin ja tilanne parani pikkuhiljaa. Häiriötreeniä ja sitä malttia..

Kotielämä rullaa entiseen malliin. Josi tykkää nukkua pitkään aamulla, leluja hän kantaa sohvalle ja jää niitä tuijottamaan. Eipä olla vielä keksitty mikä tarkoitus tuolla lelujen kasaamisella on. Arveleeko Josi, että me haluamme niitä vingutella vai kuuluvatko lelut laumaan ja siten myös sohvalle? Arvaamattomat ovat tollerin mietteet.



Edistysaskeleita

Muutamia päiviä sitten Josi pääsi nuuskuttelemaan verijälkeä. Aivan mahtava suoritus pikku nuuskuttimelta. Nenä pysyi maassa lähes koko ajan, 3/4 makauksista merkkasi todella hienosti, katkon selvitys taitavaa eli kaikkiaan huippua. Alkumakauksen Josi yleensä nuuhkaisee tosi pikaisesti mutta nyt hän pysähtyi siihen tutkiakseen sen kunnolla. Kuten pysähtyi kunnolla myös parille muulle makaukselle ja jatkoi sitten matkaa. Kulmatkaan eivät tuottaneet ongelmia enää. Tuollaista jäljestämistä seuraa mielellään. Lenni oli mukana myös ja hienosti meni hänen elämänsä toinen jälki. Taitavat pojat meillä! Talvi tekee tuloaan kovasti eli saattoi olla viimeinen jälki tälle vuodelle. Ensi kesään..

Agilityssä Josi yllätti pysymällä kerran (tai kaksi) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Malttiharjoituksia tehtiin edelleen ja sieltä se vähitellen tuntuu maltti löytyvän. Jooseppi käy niin kovilla kierroksilla päästessään kentälle, että maltti katoaa taivaan tuuliin. Ihana ötökkä, joka tykkää aivan mahdottomasti tästä lajista. Saatiin siis hienoja onnistumisia ja uskoa maltillisempaan tulevaisuuteen.
Kepeillä Josi yllätti myös. Kokeiltiin ensin neljää keppiä kaarilla ja sitten kuutta keppiä ilman kaaria. Nuo kuusi keppiä menivät paaaljon nopeammin kuin "kaarikepit" ja tuntui, että Josi tietää miten homma tehdään.
Talvikauden treenaamme maneesilla, joka onkin tuttu paikka viime talvelta. J tunsi selvästi paikan, kun saavuimme perille; kaikki neljä jalkaa tekivät kovasti töitä kun piti päästä äkkiä hommiin.

Josi on tänään 1v 6kk vanha. Pientä herkuttelua varmaankin illalla tiedossa!

Optinen harha?

Viimeisimmässä kuvassa Josi näyttää todella laihalta.
Piti ihan punnita koiruus ja painoa on 19.7kg. Säkä noin 48cm kotimittauksessa.
Hyvin tuo syö ja söisi enemmänkin (ja kaiken) mitä annettaisi.
Lähipäivinä otan uuden kuvan, toivottavasti ei ole noin hoikan näköinen sitten.

Lumet sulivat pois. En osaa sanoa mitä Josi on siitä mieltä, tuskimpa edes huomaa. Tuleepahan uusi riemu uudesta lumesta taas.

Lunta

Josi innostui lumesta valtavasti. Iltalenkillä hiän aurasi lunta kuonollaan ja tuhisi samalla. Aamulla omalla pihalla Jooseppi oli kuin pikkupoika riemuiten lumesta. Vauhdilla edestakaisin juosten ja samalla nuuskutellen. Josi vaikutti ihan siltä, että jos hän osaisi tehdä lumipalloja, niin varmasti tekisi. Välillä piti pötkähtää lumeen pitkälleen aivan kuin halaten. Taisi olla pojalla ikävä lunta.

Josi kippurahäntä

Meidän pihan kukkalaatikosta löytyi eräänä päivänä kuollut harakka. Siitä lähtien Josi on päivittäin käynyt tarkastamassa olisiko sinne tullut uusi lintu. Aika hyvä paikka olisikin saada treenilintuja. Variksia sinne kiitos!

Noutoja ja palautuksia

Tänään meillä oli noutotreeniä pienellä tolleriporukalla eli Lenni ja Josi pääsivät touhuamaan. Mukana oli pari siipidamia ja yksi varis. Hurja vauhti oli molemmilla punaturkeilla, kun he noutivat siipidamia ja palautus oli myös erittäin vauhdikas. Josi toi vapaasti haettavan damin hienosti lähes käteen. Kun koira oli hihnassa ja dami maassa, ei se enää niin kiinnostanutkaan. Metrin ehkä kantoi ja sylkäisi pois, monta kertaa. Ehkäpä Josi haluaa mieluummin "saalistaa" kuin ottaa vierestä dami kantoon.
Varis oli tänään kiinnostava ja sen Jipsu otti hyvään otteeseen eikä pienesti etuhampailla kuten monesti on tapahtunut. Varistreeni tehtiin ihan hihnassa ollen ja siitä tuli myös hyviä palautuksia. Lopuksi tehtiin yksi motivoitu haku metsästä siipidamilla. Josi lähti vauhdilla hakuun, juoksi suoraan damin luo, mutta lähtikin etsimään varista, jonka Lenni oli jo aiemmin sieltä hakenut. Kun varista ei löytynyt, Josi toi damin Hanskille käteen. Hienosti on parantunut tuo palautus muutaman kuukauden takaisesta. On sitä kyllä harjoiteltukin.
Hyvää malttiharjoitusta oli molemmille koirille odottaa vuoroaan ja katsoa kun kaveri sai noutaa.
Lonkkakuvaukseen on aika varattu ja sitä odotellessa - malttiharjoituksia, herkkujen syöntiä ja kaikkea tollerimaisen mukavaa :)

Talvi tulloo

Viimepäivinä säät ovat viilentyneet aikalailla ja vaatetta on saanut lisätä ulkoilemaan mennessä. Viime perjantaina oli minulla aivan liikaa vaatetusta kun viiletin Josin kanssa Linnunlahdella agilitytreeneissä. Alkulämmittelyksi kävelimme joen rantaa pitkin ja mie tähyilin kirkon mäellä ollutta lyhytnokkahanhea sitä kuitenkaan bongaamatta. Josi puolestaan bongasi erittäin mielenkiintoisia hajuja ja poukkoili suuntaan ja toiseen niitten perässä. Harvemmin tulee tuolla puolen jokea lenkkeiltyä.
Varsinaisessa treenissä meillä oli vauhtia ja hurrrrjan hauskaa. Meidän yhteistyömme paranee mukavasti ja Josi seuraa tarkasti minua ja ohjeita. Minunkin ohjauslinjani ovat välillä sellaiset, että Josi saa hienoja pätkiä suoritettua. Illan pimeydestä saattoikin kuulla riemukkaita kehumisia sekä tarkasti katsoen nähdä hiekan pölisevän. Kummasti vaan sukissa hiekka tuntuu aina agilitytreenien jälkeen. Vauhtihirmu Jooseppi pitää minut vauhdissa mukana ja kotiin tullessa oli lippis hiestä märkä.

Josi sai muutaman uuden damin. Mukavasti sain yhdistettyä opiskelujen kankaanvärjäysharjoituksen ja koiraharrastuksen. Vai olisiko se koiran harrastuksen..

"Miksi tuot ne siihen eteen, kun en saa ottaa?"

Vauhdin hurmaa

Pääsimme kokeilemaan agilityä uudessa paikassa ja toivoin Josin malttavan edes hieman paremmin pysyvän paikoillaan. No joo - pideltävissä tuo ipana on. Josilla on niin mahdoton tahto päästä heti tekemään. Mutta mukavaa meillä oli. Ensin hyppy-putki yhdistelmä ja sitten siihen lisättiin toinen hyppy. Muutamia toistoja sitä ja sitten keinua yksistään. Eipä ole Josi milläsäkkään keinun pamahduksesta ja melko hyvin malttoi pysähtyä kontaktille. Mitä nyt takapää pyörähti muutaman kerran sivulle.. Tauon jälkeen otimme pari estettä kerrallaan, josta sitten rakentui hurja kuuden esteen sarja. Innokas tolleri menee vauhdilla minne mie ohjasin ja kun sain omat linjat oikeiksi, Josi hurjasteli hienosti loppuun asti. Muutama kokeilu kepeillä onnistui kivasti. Puomilla Josilla on aivan hurja vauhti ja siihen pitääkin kiinnittää huomiota koiran turvallisuuden ja oikein tehdyn alastulon takia. Eli kontaktia treenaamaan edelleen maltin ohella. Illalla Josi Jii Jooseppinen olikin aikalailla rauhallinen, hyvin väsytti treeni pojan.

Mulle kaikki heti nyt!!!

Eilen olimme taasen agilityharkoissa. Viimeksihän mulla paloi pinna Josin täydelliseen malttamattomuuteen ja jo suunnittelin koko harrastuksen lopettamista. Lähetyksistä radalle ei tule kerrassaan mitään, koska tulisieluinen punaturkki ei pysy paikallaan. Arvelin, että kyseessä on täydellinen tottelemattomuus ohjaajaa kohtaan (ja sitähän se osin onkin). Nyt kokeiltiin siten, että yksi henkilö piti Josia paikallaan ja vahvistin "paikka"-komentoa. Josi tärisi innosta odottaen lupaa lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja Josin ja esteen väliä kuljettuani ja herkkuja syötettyäni sanoen samalla "paikka" päästin Josin esteille.
Mikä vauhti! Pienen pientä ääntä pitäen tolleripoika syöksyi eteenpäin minun yrittäen pysyä samassa tahdissa ohjaten samalla oikeille esteille. Siis kyseessä taitaakin olla aivan mahdoton into ja tahto päästä esteille, eikä paikalla olo tahdo siksi onnistua mitenkään. Siis sitä malttia vaan treenaamaan, kyllä se siitä sit..
Oman suorituksen jälkeen pitää saada koira takaisin luo ja hallintaan, koska haahuilu esteiden välillä vie vaan arvokasta harjoitusaikaa itseltä sekä muilta. Emme siis lopetakkaan harrastusta, josta Josi silminnähden tykkää aivan valtavasti. Ilmeisesti malttiharjoituksia tarvitsen myös mie.

2 x mejä

Eilen olikin erilainen jäljestyspäivä, kun kaksi tolleria meni kuonot maassa kohti kaatoa. Lenni (pian 1v) oli ensimmäistä kertaa jäljellä ja hienosti se meni. En kyllä epäillytkään, geeneissä tuo jäljestys on.
Tarkkaa nuuhkimista alkumakauksella ja rauhallinen tarkka jäljestys loppuun asti. Uusi ja jännittävä juttu mutta Lenni selvitti jäljen hienosti ja loppumakaukselta löytyi sorkka, jota tuleva jäljestäjä jäi kiinnostuneena nuuhkimaan. Jälki oli kaareva, n 50m pitkä, yksi makaus välillä ja jäljen ikä lähes 8h.
Josin jäljellä oli kolme kulmaa, joista yhdellä katko ja makaukset kulmien välillä. Nyt Josi suoriutui katkosta hienosti eikä muutenkaan jäljestyksessä ollut moittimista. Ensimmäistä kertaa sain tosissaan pitää liinasta kiinni kaksin käsin. Tuoreet hirven jäljet kiinnostivat mutta jälki vei kiinnostavuudessa voiton. Joosepin jäljen ikä oli reilun vuorokauden ja pituutta arviolta 300-400m.
TB-team kokoontuu uudestaan sekä mejän että noutoharjoitusten merkeissä jatkossa tavoitteena onnistuneita ja mukavia treenejä sekä mukavaa yhdessäoloa. Eikä yhtään paha ole ne taipparitkaan lisätä noihin tavoitteisiin..

Josi jästipää

Agilityssä tein Josille kontaktiharjoitusta eli pöydältä puomin alastulo sekä yhdellä hypyllä yritettiin paikalla pysymistä. Alastulo alkoi sujua ja Josi pysähtyikin aivan niinkuin pitääkin. Paikalla pysyminen ei sitten ollutkaan hienoa; jopa kaksi kertaa sain pojan pysymään paikallaan, että pääsin hypyn toiselle puolelle palkkaamaan. Tuo koira on niin innokas ruoan ja herkkujen perään, että pitää harkita niitten jättäminen palkkaamisesta kokonaan pois. Josko tuo malttaisi sitten paremmin pysyä paikallaan.. Kerran otettiin sitten oikea puomi ja se meni ok. Suosikkia putkea Josi juoksi muutaman kerran läpi mutta korvien täydellinen puuttuminen tiesi Josille matkaa autoon. Voi harmitus - itse olen nyt vielä enemmän tykästynyt tuohon agilityyn - kyllä Josikin toimii vielä - joskus.

Noutorintamalla on suunta parempaan. Palautukset kotioloissa toimivat ja näköjään metsässäkin. Josi on aivan innoissaan, kuumuu jopa damit nähdessään, mutta homma alkaa toimia. Jee!
Ilmeisesti kesän viimeinen uintireissukin tuli tehtyä ja hienosti Josi kesän aikana sai itsevarmuutta ja nyt innolla loiskauttaa noudettavan esineen perään. Vauhtia on siinäkin.

Stop and go

Josin saattaa nähdä nykyisellään lenkillä varustettuna kuonopannalla. Vetäminen alkoi olla sitä luokkaa, että talveksi ei olisi tarvinnut hankkia kuin pulkka tai ahkio. Emme kuitenkaan halua Josista rekikoiraa, joten..
Kokeilimme kaikki mahdolliset keinot millä vetämisen saisi loppumaan. Ei auttanut "stop and go"-tyyli eikä suunnan vaihdos. Monet kerrat käveltiin parin sadan metrin matkaa kymmeniä minuutteja - tuloksetta. Pysähtyessä Josi Jooseppinen peruutti melko tyylipuhtaasti sivulle ja kun matka jatkui, jatkui myös tarmokas neliveto. Ei hyvä. Viikon päivät tämä uusi tuttavuus on ollut käytössä ja meno on rauhoittunut kummasti. Josilla vaan tuntuu aina olevan niin kamalan kova kiire jonnekkin. Harmittavasti talouden ainoa polkupyörä varastettiin kesällä, joten pyörälenkkejäkään emme pääse kokeilemaan. Eikä oma juoksukunto riitä kummoisiin juoksulenkkeihin.

Josi pääsi kesätauon jälkeen P-K:n noutajien järjestämään kenttätreeniin hieman tokoilemaan. Perustottis on kyseessä. Hienosti Josi kentällä toimii, ohituksissa ei mitään ongelmaa eikä rähinää toisille koirille tule. Malttamattomuutta esiintyy kyllä sielläkin. Kerran poitsu malttoi jäädä paikalleen istumaan, kun ohjaaja (Hanski) meni kauemmas. Toisella kerralla takapuoli vaan hipaisi maata eli oli vissiin Josin mielestä istumista. Aaarghhh.. Jostain kun löytyisi se maltti, ostaisin vaikka :-)     Lupaa tulla syömään alati nälkäinen tolleri kyllä malttaa odottaa vaikka miten kauan, mutta moni muu asia kuuluu ehdottomasti malttamattomuuden piiriin. Neuvoja otetaan mielellään vastaan!

Syksyisiä puuhasteluja

Kauniit säät ovat hemmotelleet meitä ja ollaankin sitten pyritty ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Perjantaina kävimme kiertämässä Kalliojärven kierroksen, joka on noin neljä kilometriä pitkä. Lenkki kiertää nimensä mukaan Kalliojärven ja maisemat ovat hienot. Tolleri otti taasen hurjia spurtteja pitkin polkua ja hävisi monesti näkyvistä suopursujen sekaan. Josi juoksenteli tollerisydämensä kyllyydestä polkuja sekä pitkospuita edestakaisin. Josi saikin lenkkeiltyä varmaan 5km ainakin. Muutamissa kohdissa polkun jatkopaikka ei ollut kovin selvä Josille mutta Josi fiksuna koirana rengastamalla nuuskutteli polun jatkon.

Perjantaina on  myös tollereitten agilityvuoro ja menin Josin kanssa siis sinne. Luulin, että pari tuntia aiemmin tekemämme retki olisi rauhoittanut Josia, mutta kuten monesti ennenkin, olin väärässä. Virtaa riitti aivan loppumetreille saakka pojalla. Aivan aluksi teimme pelkkiä alastuloharjoituksia, sillä Josilta on unohtunut täysin kontaktihommat kesän aikana. Keväiset hienot pysähdykset kontaktille ovat muisto vain.. Puomia emme siis kentällä ottaneet vaan mukavia kahden hypyn sekä hyppy-putki- sarjoja. Intomieli tollerimme meni tuulispään lailla kohti esteitä ja suoriutui hienosti annetuista pätkistä. Paitsi mitä nyt ei malttanut paikallaan pysyä (mie tahon nyt heti - ajattelee Josi), minulla kädet ja jalat meni sekaisin, tuli hiki ja kengän pohja halkesi. Siis malttitreeniä Josille, minulle käynti kenkäkaupassa sekä oikean ja vasemman opettelua ;-)

Sieniretkillä olemme muutaman kerran käyneet. Josi ei ihan vielä kyllä tunnista männynherkkutattia, joka on melkein ainoa minun tuntemani sieni. Jospa tuosta saisi koulutettua sellaisen tattikoiran. Sepäs olisikin hupaisaa ja ainakin kannattavaa, jos myyntiin asti tatteja Jooseppinen löytäisi. Opiskelijan unelmahomma..

Siipeilyä

Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä variksilla että dameilla. Tai ylösottamista tuo meidän puuhailu paremminkin on ollut. Eli edelleen koira hihnassa ja vaakku maassa, siitä sitten ohi ja aina Josi sen linnun suuhunsa ottaa. Damit ovat olleet mukana lenkillä, metsässä ja sisälläkin on niillä tehty noutoja. Palautuksissa on eniten (siis paljon) harjoiteltavaa vielä. Juuri sen takia emme ole vielä "vapaita noutoja" variksella teettäneet. Onneksi on ystävällisiä ihmisiä, joilta saa hyviä vinkkejä harjoitteluun. Itse niin helposti jämähtää samoja juttuja jauhamaan ja se ei vie eteenpäin kohti tavoitetta. Pari siipidamia on ollut käytössä myös. Pakastinta sulatettaessa löytyi vielä seitsemän siipeä, jotka majailevat tällä hetkellä saunan lauteilla kuivumassa. Toivottavasti variksen muheva tuoksu ei jää saunaamme ikiajoiksi muistuttamaan noutotreeneistä.

Vaikka lämmin kesä olikin ainakin ajoittain mukava niin kyllä nämä syksyn säät ovat aivan ihania. Ulkoilu on paljon miellyttävämpää sekä koiralle että itselle. Olemmekin liikkuneet paljon metsissä ja siitä Josi nauttii erityisen paljon. Tollerienergia purkautuu hurjilla juoksupyrähdyksillä ja kevyemmällä juoksulla sekä loikilla puunrunkojen yli. Riista Josia kiinnostaa selvästi ja se on hienoa. Yhdellä metsälenkillä Josi tutki tarkkaan pieneltä alalta maata ja sieltä lähtikin lehtokurppa lentoon. Teeren perään Josi juoksi ja teki laajaa sik-sak-tyyppistä hakua. Innolla odotamme siis ensi syksyä ja metsästystä Josin kanssa.
Viileimmissä keleissä on sekin hyvä puoli, että olemme voineet ottaa juustopalat treeneihin mukaan pelkäämättä niitten sulamista taskun pohjalle. Olikin ihan unohduksissa miten innolla Josi tekee asiat, kun tietää saavansa juustoa. Vähän liiankin innolla..

Edelleen olen erittäin iloinen siitä, että Josi viihtyy lähellä. Harvoin sohvalla tarvitsee ihan yksin olla; kyllä pian tolleripoika on hypännyt viereen ja yleensä vähintään pää on sylissä. Siinä hän sitten torkkuu tai katsoo kaverina telkkaria kunnes tulee liian kuuma ja päättää hypätä lattialle jalkoihin makaamaan.
Herätyskellon apurina tuo ipana on myös mitä mainioin; kellon soitua Josi yleensä aloittaa tuijotuksen (johon yleensä kyllä herää), nousee osittain sänkyyn ja "silittää" tassuilla tai nuolee naamasta unen rippeet pois. Kyllä tuollainen karvainen herätyskello on mitä mainioin!

Lomaviikon touhuja

Molempien ihmisolentojen yhtäaikaa lomaillessa on ehditty touhuamaan monenmoista. Ensinnäkin on nukuttu paljon ja pitkään. Josi on onneksi myös aamu-uninen, joten varsinkin untenmailla viihtyvä mamma on saanut nukkua univelkojaan pois. Monenlaista ehti viikkoomme mahtua.

Alkuviikosta teimme muutamia mukavia metsäretkiä eikä helle enää ollut kiusanamme.

Josihan on maailman helpoin kuvattava (siis paikallaan ei tahdo pysyä ellei herkkuja ole näköpiirissä), joten siksi kuola valuu pitkin leukaa.

Viikon puolivälissä en malttanut olla verestä ja sienestä erossa vaan piti käydä tekemässä jälki, jossa treenasimme niitä voittajaluokan juttuja. Ihan mukavastihan tuo Josi jäljesti: 3/4 makauksista merkkasi, katko oli taas vaikea ja kulmat pienellä kierroksella ok. Yleistuntuma oli jotenkin sellainen, että Josi ei ottanut tosissaan jälkeä vaan "kunhan nyt sinnepäin". Jätämme vähäksi aikaa mejäilyt ja paneudumme noutohajoituksiin. Ehkäpä tekemisen into löytyy pienen tauon jälkeen!

Perjantai-iltana pääsimme pitkästä aikaa tollereitten agilitytreeneihin. Josille agi on harrastus, jossa on mukavaa tekemistä. Intoa on ainakin, järki hommaan tullee joskus sitten. Heidille kiitos taas kerran hyvistä hermoista odotellessa Josia omatoimisilta estesuorituksiltaan! Vauhtia tällä tollolla kyllä riittää - ja intoa. Treenasimme mm hyppy-putki-hyppy -yhdistelmää sekä putki-puomi -yhdistelmää. Hienosti ne menivätkin, etenkin ohjaajan vaihdon jälkeen (mamma -> pappa). Josi on niin nopea, joten hän teki omat "koreografiat" ihmisolentojen vielä suunnitellessa seuraavaa sarjaa, juosten putkea ja puomia edestakaisin monet kerrat. Mutta hauskaa Josilla tuntui olevan ja se on hyvä. Vähitellen saanemme kontrollinkin mukaan. Hieman on päässyt homma unohtumaan Josilta kesän aikana ja eipä voi omaa auktoriteettiäkään mennä kehumaan. Tottista vaan koko jengille!

Josi ei pääse vielä tänä syksynä metsälle mukaan mutta tuliaisia hän kuitenkin parilta reissulta on saanut. Jos variksia sellaisiksi voi sanoa. Treenilintuja kuitenkin. Eilen kokeiltiin umpijäisellä vaakulla ylösottoa muttei se kiinnostanut ollenkaan. Tänään vuorossa oli muutamia tunteja aiemmin pudotettu varis ja sen Josi otti maasta. Aivan alkeista nyt (taas) lähdetään ja tavoitteena taipparit ensi keväänä ja metsälle pääsy elokuussa -11!! Nyt tuskin tulee enää murkkuikä sotkemaan lupaavasti alkaneita noutoharjoituksia ;-)

Tollereiden mejä-mestaruus 2010

Olipas mukava viikonloppu!! Olinkin lukenut Tollerilehdestä edellisvuosien mejä-mestaruuskokeesta ja huomannut tapahtuman erittäin mukavaksi. Oli hienoa päästä paikanpäälle ja todeta, että tunnelma oli hyvin mukava ja lämminhenkinen. Kaikkiaan 25 tolleria oli kokeessa ja tämä oli Josin ensimmäinen VOI-luokan koe. Tuloksena oli VOI 3 ja 27p. Kaksi hukkaa, joista eka ennen ensimmäistä kulmaa ja toinen katkokulmalla sekä makauksien merkkaamattomuus oli pisteiden taustalla.
Jouduimme odottamaan jäljelle pääsyä suhteellisen kauan ja ilmeisesti Josi turhautui siinä ja meno oli sen mukaista. Ei ollut sellaista tavallisen määrätietoista etenemistä vaan hätäistä touhuamista. Tuomari suositteli ensimmäisen hukan jälkeen hiljentämään vauhtia, että jäljestystarkkuus paranisi. Mielestäni hidastin vauhtiamme, joka ei ollut muutenkaan hurja, mutta näköjään en tarpeeksi. Pitää oppia siis pitämään jälkiliina kireällä! Jäljestys kyllä Josilla on hallussa mutta nuo tapahtumat vaativat vielä harjoitusta. Tyytyväinen olen ensimmäiseen "pitkään" jälkeen ja nyt tiedän mihin pitää kiinnittää huomiota.
Oma opastukseni meni aika kivasti, koska sain "Paras opastus"-palkinnon. Hienoa saada tunnustusta ja voin siis jatkaa samalla tyylillä jatkossa. Eikä ehkä tarvitse niin paljoa jännittää opastusta enää..
Vuoden päästä toivottavasti ollaan taas Virroilla mukana. Tunnelma oli koko viikonlopun niin hieno, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan.

Sylikoira

Josi tykkää olla lähellä. Jaloissa, vieressä,lattialla, sohvalla, sylissä.. Kunhan saa olla lähellä. Hellyyttävimpiä hetkiä ovat ne, kun hän siirtyy sohvan toisesta päästä syliin makaamaan. Vielä jopa pieni asennon muutos, jotta olisi mahdollisimman mukavasti sylissä ja sitten nautinnollinen syvään huokaisu. Ihana pikku ipana!

Muutamia kertoja ollaan oltu yhdessä tietokoneellakin, kun Josi on halunnut tulla tutkimaan myös internetin ihmeellistä maailmaa ;-)  Aivan mahtava piirre, jonka Josi on perinyt äidiltään ja ainakin Rei-sisko on myös sylissä viihtyvä.

Vielä tehtiin yksi harjoitusjälki ennen viikonlopun tollerimejää. Hyvin meni Josilla, vaikkakin ilmavainuisesti meni lähes koko jäljen. Tuuli oli kohtalainen ja maasto aukea eli hajut varmasti liikkuivat korkeammalla kuin maan tasossa. Kaikkiaan ihan hieno suoritus, katko ja pari muuta kulmaa meni hyvin sekä kaikki makaukset merkkasi Josi pysähtymällä. Kaatona oli monessa harjoituksessa ollut peuran sorkka, jonka vainusi ennen kaatoa myös pyykkipoikia kerännyt Hanski. Oli jäähyväisharjoitus sille sorkalle, sen verran muhkea haju oli, ettei enää pakastettu sitä. Hyvillä mielin lähdemme kohti Virtain koetta ja tuoreampia kaatoja.

Josi ei onneksi osaa jännittää, mie kyllä osaan sen tosi hyvin. Mut Josin ei tarvitsekkaan oppaana olla..

Suhiseva makaus ja valssausta

Tein Josille harjoitusjäljen katkokulmalla. Tätä pitää harjoitella jokunen kerta vielä, ehkä. Nyt meni paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. En ole ikinä nähnyt miten toinen koira suorittaa katkon eli ei ole vertailukohtaa. Pienen lenkin Josi teki veretyksen loputtua ja löysi itsenäisesti pienen kierroksen jälkeen veretyksen jatkokohdan. Hieman tiputin veretyksen jatkon alkuun verta, että varmasti haisee enemmän. Kulmasta Josi jatkoi muutaman metrin eteenpäin kunnes kääntyi oikeaan suuntaan. Ilmavainuista oli jäljestys lähes kokonaan tällä kertaa. Alkumakauksen poika nuuhkii paljon paremmin kuin ennen, kun aloitamme jäljestyksen pari metriä ennen sitä. Josi ikäänkuin löytää makauksen itse ja taitaa olla näin kiinnostavampi kuin hänelle se osoitettuna.
Tämä jäljen teko oli hyvin erilainen kuin mikään aiempi. Olin jo katsonut Josin kanssa lenkillä käydessä sopivan paikan jäljelle. Menin sopivan matkan päähän tiestä ja tein alkumakauksen. Laitoin vielä siihen herkkuja piiloon ja laskin sienen maahan. Kumartuessani verettämään sientä kuului kummaa suhinaa. Nousin seisomaan. Taas kun kumarruin, kuului suhinaa. Arvelin herkkupussin suhisevan taskussa ja otin sen käteen. Edelleen suhinaa. Lopulta tajusin katsoa eteeni ja siinähän oli parin metrin päässä musta kyy harmalla sahakuviolla varustettuna. Huh. Jätin sen jäljenteon siihen ja lähdin kiltisti autolle takaisin. Paljon mie metsissä ja luonnossa liikun mutta oli vasta toinen kyy jonka olen nähnyt. Jäljen tein sitten parin kilometrin päähän aiotusta paikasta.

Tänään olimme pitkästä aikaa agilityharjoituksissa. Olipa mukavaa! Lämmin ilta oli, joten käytin Josin järvessä ennen harjoituksiin menoa. Ensin me pujottelimme esteitä eli oli välistävetoja. Minun kädet elivät hieman omaa elämäänsä ja hienosti Josi niitä tulkitsi eli jos kädet tekivät virheen niin Josi myös! Muutaman kerran jälkeen homma alkoi luonnistua ja Josi sai hienoja onnistumisia. Ja huonokuntoinen mamma hien pintaan :-)   Toinen juttu oli takaakierto esteelle eli ohjattiin koira hyppäämään esteen takaa. Siinä ohjaaja sai valssata ja kääntyä sekä koira meni vuoroin sekä oikeata että vasemmalta hypyn taakse. Siinäpä menikin kädet ja jalat sekaisin minulta, kun en aina edes oikeaa ja vasenta erota. Tarkoituksena oli lisätä hyppyyn myös puomi mutta Josille otettiin ne erikseen. Puomi on edelleen erittäin mukava Josista ja sitä hän juoksenteli eestaas. Sentään pari onnistunutta suoritusta siihenkin saatiin ja pysähdys alastulokontaktilla oli aina hieno! Mie en oikein hallitse näitä termejä eli jos/kun virheitä on, se johtuu ihan aloittelijan tietämättömyydestä.

Viikonloppu saaressa

Helteet jatkuvat ja ihmisten sekä koirien tekee mieli viileämpään. Perjantai-iltana olisi ollut kyllä agilityä pitkästä aikaa mutta koimme sään turhan helteiseksi siihen lajiin. Toivottavasti pian taas Josi pääsee rakastamiinsa putkiin juoksemaan.

Tuskimpa tuolla saaressa oli sen viileämpää kuin mantereen puolella, mutta sinne suuntasimme. Josi ainakin nautti vapaana olostaan ja vilvoittavasta vedestä. Tällä kertaa meillä ei ollut moottoria veneessä, joten soutamalla edettiin. Josille airot olivat kummastuksen tai ärsytyksen aihe (yritti saada purra niitä), koska niille piti tollerilaulua laulaa ja vinkua niin että Pyhäselkä kaikui. Samanlainen reaktio tulee kyllä imurille, haravalle sekä lattiaharjalle. Kaikkiin pitää yrittää hampain päästä kiinni. Kun airoihin tollerin suu ei yltänyt, laulaminen oli ilmeisesti Josin mielestä seuraavaksi paras vaihtoehto.

Josin harrastuksiin kuului viikonlopun aikana ainakin kärpästen jahtaaminen, nuotiopuiden varastaminen omiin silppuamistalkoisiin, vedessä kahlailu sekä varjopaikkojen etsiminen. Venäjältä tullut savu peitti auringon, joten ainakin nyt sunnuntaina ei suoraa auringonpaistetta ollutkaan. Näkyväisyys järvenselälle oli aika heikko. Lämmintä kyllä jo tavalliset yli +30 astetta. Josi on fiksuna poikana vaihtanut mahtavat pöksynsä pikkupöksyihin!! Karvaa lähtee kovasti; järven pinnallakin oli hienoinen tollerinkarvakerros. Ei tuo karvattomalta silti näytä vaikka kesäkarvassa onkin. Minkälainen lie talvella sitten - nallekarhu!!!

Kotona Josi -tuleva taitava venekoira- olikin aikalailla väsynyt ja osasi ottaa rennosti mukavan viikonlopun jälkeen.

Ensimmäinen voi-harjoitusjälki

Päästiin sitten harjoittelemaan voittajaluokan jälkeäkin. Tehtiin ihan oikean oloinen voi-jälki, paljon lyhyempi kylläkin kuin kokeissa on. Makaukset suorilla Josi merkkasi 3/4 ja katkokulma oli aaaaiiiiivan liian vaikea tänään. Vaikutti siltä, että Josi unohti kokonaan mitä oli tekemässä kun veretetty osuus loppui. Päätöntä haahuilua sinne tänne ja syykin selvisi sitten: kakkahätä!!  No siinäpä se jälki oli sitten häveissä eikä sitä tuntunut löytyvän. Joku eläin oli kantoja repinyt ja hajut niissä kiinnostivat Josia myös.
Vein Josin veretyksen loppuun (edelleen oltiin siinä katkolla) ja sitten tuntui idea löytyvän taas; katkon jälkeinen veretetty kohta löytyi mutta kohta piti lähteä hieman omia reissuja tekemään. Aikani seurattuani Josia vein eksyneen oloisen tollerin jäljelle, jota mentiinkin hyvin seuraavalle kulmalle - josta Josi halusi lähteä ihan päinvastaiseen suuntaan kuin missä jälki oli. No löytyihän se jälki laajan kaarroksen jälkeen ja sittenpä mentiinkin loppuun asti melko jälkitarkasti. Olihan matkalla kaksi ojan ylitystä ja tietysti Josi hyppyytti minut toisen yli pariin otteeseen. Sehän on kokeissakin rutiinijuttu, että mammalle liikuntaa ja siis ojan yli tuplasti. Seuraavalla jäljellä pitää siis tehdä helpompi ja lyhyempi katko, nyt oli ilmeisesti liian vaikea. Ja kakkahommat voisi tehdä myös ennen jäljelle menoa niin keskittyminen olisi varmaankin parempaa.

Päivänä eräänä otimme damit mukaan metsään mielessä noutoharjoitukset. Josista dami oli niin ihana, että omi koko ajan sitä ja jätimme harjoitukset toiseen päivään (kuukauteen, vuoteen??) toteutettavaksi.
Kotona ollaankin sitten tehty "ota - anna"-harjoituksia ja lenkillä Josi on kantanut damia. Ihan unohtui nuo damitreenit alkukesästä kun menin töihin ja nyt ollaan näköjään lähes alkupisteessä jälleen. Pakastimessa on yksi varis jolle pitäisi saada kavereita, että päästäisi joskus hakuruutua tekemään. Hiljaa hyvä tulee (kuulemma) mutta meidän aktiivisuus noutotreenien suhteen on ollut kesällä aivan olematonta. Hyi me!

Helteet jatkuvat edelleen; viikonlopulle on luvattu taas yli +30 lämpötiloja. Taidetaan siirtyä veden asukeiksi koko porukka. Josilla onkin hyvät räpylät, kasvaakohan meille ihmisotuksille evät?  Suunnitelmissa siis veneilyä ja mökkeilyä saaressa sekä paljon uintia. Ja herkkuruokia :-)

TollerShow

Nyt se on sitten koettu. Hanski meni jo aamuvarhaisella rakentamaan kehiä ja näyttelyaluetta, me jäimme Josin kanssa vielä unille. Minä olin tarkastamassa rokotuksia ja pystyin seuraamaan Josin toimintaa junnukehässä. Aivan mahtavasti tolleri seisoi mutta juokseminen ei onnistunut tänään mitenkään. Peitsaaminen ja nenä maassa kulkeminen oli Josista tänään mukavampaa kuin ravaaminen. Neljä tolleripoikaa oli junnukehässä ja Josi sai arvostelun JUN EH ja kilpailuluokassa JUK 4. Tuomarin arvosteluun olemme todella tyytyväisiä ja vähintään H:n toivoimme Josin saavan eli tavoite saavutettu.
Josi pääsi vielä "Paras pää ja ilme"-kilpailuun, josta ei tullut palkintoa. Tuomarillakin tuntui olevan hankaluuksia päättää kenellä tuo paras pää ja ilme on; niin hienoja koiria oli siihen kehään päässyt.
Josillahan on kyllä todella ilmeikkäät kasvot ja pääkin on muuttunut aikuisemman koiran näköiseksi. Niin kyllä pitääkin, vanheneehan tuo poika koko ajan :-)
Kun vielä saadaan nuo Josin liikkeet kauniiksi ja oikeanlaisiksi, niin näyttelyistäkin luulisi tulevan parempia tuloksia. Tuomari sanoi, että Josin liikkeet hajosivat eikä kokonaisuudesta saanut kunnolla selvää.
Seuraavaa näyttelyä olemme suunnitelleet tammikuulle. Jospa liikkeet olisivat hallussa sitten paremmin. Jos Josi kypsyy hitaasti, onneksi on olemassa veteraaniluokka jossa mahdollisesti juoksu sitten kulkee ravia eikä kaikkea tarvitse matkan varrelta nuuhkia. Oi nuoruus oi huimuus..

+37.2

Helteitä on riittänyt ja saatiin ennätys tänne Pohjois-Karjalaan. Ollaan koko porukka yritetty parhaamme mukaan vilvoitella ja mukavinta lienee ollut yhteinen uintiretki. Josi toimi paimenkoirana ja piti huolen ettemme uineet liian kauas. Varmasti lähti poika uimaan perään, jos jompikumpi meistä ihmisolennoista lähdimme rannasta. Lenkki isännän tai emännän ympäri ja lähes kilpauintia takaisin rantaan. Josi teki muutaman omankin lenkin ihan vaan uimisen riemusta. Eipä tarvinnut heittää yhtäkään keppiä vaan Josi porskutteli menemään viilentävässä järvivedessä.

Ihailtavasti tolleripoika menee nykyisin veteen rannasta kuin rannasta ilman isompia houkutteluja. Keppejä jos sattuu olemaan vedessä enemmän kuin yksi niin Josi kyllä käy molemmat tai kaikki kerralla pois. Harmillista ettei aloitettu vepe-harrastusta tänä kesänä. Nyt olisi ollut mainiot uimakelit. Arttu-veli näyttikin mainiota esimerkkiä Tollerbay-Meetingissä pelastaessaan "hukkuvan" isäntänsä. (Kuva yllä) Jospa ensi kesänä sitten mekin..
Josi on viimepäivinä halunnut aiempaa enemmän lähelle ja syliin istumaan tai makaamaan. Varmaankin pahimpien helteiden aikoihin jäi sylittelyt vähemmälle niin nyt pitää paikata siltä ajalta syntynyt vaje. Hellyyttävä olento: istuu edessä ja tuijottaa silmiin, tassulla sipaisee pari kertaa ja kun lupa tulla sohvalle on myönnetty niin syvään huokaisten painautuu syliin. Ihana Josi.

Huomenna onkin sitten tollerierkkarin vuoro. Saas nähdä kuinka Josi käyttäytyy.. Viimeaikoina on ollut kertakaikkiaan ärsyttävää urostelua eli muille uroksille on pitänyt murista ja haukkua aina kun vaan mahdollista. Jospa koirien määrä saa moiset elkeet häviämään. Nartuille ei tarvitse näköjään haukkua; ne kun ovat niiiiiin ihania. Mielenkiinnolla siis huomiseen, tapahtua voi mitä vaan. Varsinkin kun on kyse tollerista!!!

Huh hellettä

Pohjois-Karjala ja koko Suomi on ollut helleaallon alla ainakin kuluvan kuukauden. Heinäkuussa Joensuussa on tähän mennessä ollut 17 hellepäivää eli yli +25 astetta. Eikä kuu ole edes loppunut vielä..
Josi pääsi eilen pitkästä aikaa uimaan. Voi sitä riemua ja tollerin vauhtia, kun hän huomasi meidän suuntaavan lammelle. Tanner pölisi ja männynkävyt lentelivät tassujen alta kun Josi juoksi rantaan. Olimme ilmeisesti liian hitaita, kun vauhtihirmu tuli täyttä häkää takaisin luoksemme hoputtamaan meitä ja taas häntä sekä pöksyt vilkkuen Josi pinkaisi rannan suuntaan. Emme ehtineet edes rantaan, kun Josi seisoi jo vedessä odottaen lentäviä keppejä. Innolla ja vauhdikkaasti kepit tulivatkin vedestä. Josi tykkäsi niin uimisesta, että teki välillä jopa ylimääräisen lenkin ennen kepille menoa. Pari kertaa Jooseppi loikkasi veteen niin, että lähellä olijat olisivat varmasti kastuneet. Varmasti ihanan virkistävää hellepäivän päätteeksi. Kotona varmuuden vuoksi käytimme pojan vielä suihkussa ja kuivasimme hyvin. Aiemmin Hot spotin vaivaama alue sai lisäksi hiustenkuivaaja kuivauksen. Saisi olla aikamoisen tehokas kuivain, jos tuon tollerin kuivaisi kauttaaltaan ;-)
Sunnuntaina onkin kotikaupungissamme TollerShow. Toivottavasti ei tule kovin helteinen päivä, että koirat ja ihmiset jaksaisivat hyvin. Toivottavasti näyttelyhihna kestää tällä kertaa eikä Josi pääse irti kehässä tai muuallakaan.

AVO 1 48p

Jippii Josi! Toinen avoimen luokan ykköstulos mejässä ja siirto VOI-luokkaan! Mahtava suoritus meijän ipanalta. Aikaa meni alle 20 minuuttia ja tarkkaa työskentelyä koko ajan. Alkumakaus meni vähän huitaisemalla, kun Josilla oli kiire jäljelle. Ja TAAS kerran Josi ajatteli, että pitää mamman saada lisää liikuntaa ja hyppyytti yhden ojan yli kahdesti. Pitänee kertoa pojalle minkä verran on tullut viikonlopun aikana metsässä tarvottua, jos menisi kerran vaan ojien yli. Mukava seurata jälkiliinan päässä Josin määrätietoista jäljestämistä. Tänään eivät metsäkanalinnutkaan saaneet poikkeamaan jäljeltä, vaikka vähän niitä piti katsellakkin. Maasto oli vaihtelevaa; suota, risukkoa, metsää ja korkeuseroja. Nyt saadaankin harjoitella katkokulmaa ja suorilla olevia makauksia sekä makauksettomia kulmia. Mutta ensin levätään hyvin, nautitaan lämpimästä kesästä ja vähän herkutellaankin.

Pyyhkeet kehiin

Me ollaan oltu Josin kanssa kahdestaan muutama päivä Hanski-papan lomaillessa eteläisessä Suomessa perhosharrastuksensa parissa. Onneksi "isoveli" Janne on käynyt kaverina olemassa ja lenkittämässä sekä ruokkimassa Josia minun ollessa töissä. Huomasin juuri, että Josin pää on alkanut leventyä eli tulee aikuisemman näköiseksi. Millonkahan se aikuisuus alkaisi näkyä muutenkin? Ei varmaan ihan lähiaikoina kuitenkaan. Hot spot taitaa olla voitettu tällä erää. Hyvä niin. Vielä aamulla tarkastus ihoon ja mahdollisesti uintireissu sitten. Pyyhe pidetään kyllä mukana ja ihon tarkkailu on päivittäinen toimenpide jatkossa. Perjantaina suunnataan Juuan suuntaan "omiin" mejäkokeisiin. Vaihteeksi vesisadetta luvattu; onneksi on salaiset aseet lakattu ja käyttövalmiina piilomerkkaukseen. Viikonloppuna näin aivan ihanan 8.5 viikkoisen tollerin pennun. Voi voi, alkaa pentukuume vaivata taas.. Pitää nyt Jooseppi saada aikuisemmaksi ennenkuin aletaan tosissaan pentua kyselemään. Laitanpa tuohon kuvan Josista viime kesältä, voi pientä..

Mejää Kainuussa

Onneksi ei ollut kovin helteinen viikonloppu Kuhmon suunnalla. Alle 20 astetta koko viikonloppu. Olimme Kainuun Noutajien mejäkokeessa, jossa koiria oli 24kpl. Tollereita oli hienosti kahdeksan kappaletta. Tulokset olivat huikeita; kaikki VOI-luokan koirat saivat ykkösen ja AVOssakin tuli useita ykkösiä.
Josilla oli jäljellä hieman huonoa onnea kaadon paikan suhteen. Se oli aika lähellä tietä ja tiellä olleet autot sekä ihmiset veivät Josin huomion, jäljestys hieman unohtui ja tuli yksi hukka. Tulos oli kuitenkin hieno AVO2  37p.Kaksi ekaa osuutta meni hienosti, toinen kulma hieman ohi ja siitä alkoi mielestäni Josilla omituinen poukkoilu. Ojan yli taas hyppyytti minua parikin kertaa ees taas, luulin että Josin mielestä kaipaan lisää liikuntaa. Myöhemmin selvisi, että ne olivat jäljentekijän (harha)jälkiä, joita Josi seurasi. Loppuun vielä seikkailu kaadon ohi autolle.. Olipa sellainen jälki etten osannut yhtään ajatella mikä tulos voisi tulla.
Oma opastus meni hienosti. Hiki kyllä tuli Luna-tollerin mennessä jäljen 15 minuuttiin. Huppari oli hieman liikaa ;-)   Taasen mukava viikonloppu mukavan harrastuksen ja mukavien ihmisten kanssa. Hanskille kiitos jäljen purkamisesta!

Suihkuttelua helteellä

Josi J. Jooseppia vaivaa hot spot. Harmillisesti just helteillä ettei uimaan ole asiaa. Meillä on käytössä shampoo ja suihke, joilla hoidamme vaivan toivottavasti nopeasti pois. Josi ei kyllä ymmärrä miksi pitäisi suihkuun mennä, kun ei ole rapaa tassuissa ja mahan alla. "Pienellä" houkuttelulla sain pojan kylpyhuoneeseen. Itse odotin suihkun luona mutta Josi istui selkä minuun päin ja kuono lähes ovessa kiinni sekä katseli kylppärin arkkitehtuuria siitä kulmasta sekä ihasteli pyyhkeitämme. Alistuneesti hän sitten oli pesun ajan häntä koipien välissä paikallaan. Seuraavaksi olikin kuivaus pyyhkeellä ja hiustenkuivaajalla. Yllättävän hienosti malttoi Josi olla paikallaan kuivauksen ajan. Kaksi henkilöä oli kyllä huoltojoukoissa, jolla paikalla pysyminen varmistettiin. Pitkän aikaa saa tuon tollon karvoitusta kuivatella ennenkuin iho alkaa olla kuiva. Sitten piparmintun tuoksuiset suihkaukset iholle karvojen lomasta (helppoa? ei!!) ja vapautus piinasta pienen herkun kera. Toivottavasti tuo häviää pian pois, että päästään jatkamaan hyvin alkaneita vesinoutoharjoituksia. Hellettä on riittänyt ihan kyllästymiseen asti. Koti on aivan liian lämmin ihmisille saatikka sitten koiralle. Parhaillaankin sekä ulkona että sisällä +30!!!! Kymmenen astetta vähemmän olisi paljon mukavampi. Jäämme odottelemaan uimaan pääsyä ja säitten viilenemistä.

Mahtava mejäilijä Josi

Ihan sanattomaksi vetää, vaikka tiedänkin Josissa olevan ainesta etenkin mejän saralla vaikka mihin. Erittäin helteisessä säässä jäljestetty 48p ja siten AVO1 tulos. Aikaa pojalla meni 23 minuuttia. Kylläpä oli hieno tunne, kun pääsimme kaadolle. Nimittäin aivan ennen kaatoa Josi lähti menemään vasempaan (tuuli vei jäljen hajun sinne?) ja teki ison lenkin palaten kuitenkin jäljelle takaisin. Muutenkin oli kuuma, mutta ylimääräisiä sydämensykkeitä Josin lenkki toi. Toisella suoralla oli myös lyhempi tarkastuslenkki tai sitten Josi halusi hyppyyttää minua ojan yli ylimääräisen kerran. Muuten aivan mainio jäljestys. Nyt Josi ei hötkyillyt ollenkaan ensimmäisellä suoralla kuten aiemmin on käynyt. Olisiko perjantaina nuuhkittu pieni harjoitusjälki vaikuttanut asiaan vai lämpö, en tiedä. Yritin entistä paremmin rauhoittaa lähdön ja me madeltiin nenät maassa alun kymmenen metriä. Sää oli todella helteinen, joten täydet pisteet nuorukaiselle mahtavasta suorituksesta.

Hellepäivien touhuja

Melkolailla samanlaisia ovat olleet meidän ulkoilut viime päivinä Josin kanssa. Aamulla aikaisin lenkki lähiympäristössä ja illalla uimaan. Kun lämpötila huitelee yli +25 astetta, ei itsekkään jaksa kummoisia lenkkejä kävellä. Eilen Josi huvitti meitä hakiessaan keppejä lammesta. Ei tuonut takaisin yhtä tai kahta vaan jopa kolme keppiä kerrallaan! Ahmatti vaiko viisas? Mahtava märkä häntä kerää kaiken pienen ja isomman roskan mukaan eli suihkuttelua ja roskien nyppimistä on aina kotiin tultua tiedossa.
Eilen tuli tieto, että pääsimme varasijalta Kuopion mejäkokeeseen. Taidampa ottaa kastelukannun mukaan, että saa poikaa kasteltua. Ja vettä meille molemmille litroittain. Onneksi meillä on telttailu jo opeteltu; nyt tulee jatkoa sille. Lämmintä ja ötököitä luvassa sekä varmasti mukavia(kin) hetkiä.

Telttailua ja noutotreenejä

Olimme viikonlopun Tollerbay-Meetingissä. Kyseessä on siis jokavuotinen Tollerbay-kennelin tapaaminen, johon mekin pääsimme Josin myötä mukaan. Tutustuimme uusiin ihmisiin ja tapasimme jo vanhoja tuttuja. Koiria ja ihmisiä oli paljon; tunnelma oli lämmin myös sään puolesta. Perjantai-iltana pystytimme teltan, jossa majoituimme viikonlopun. Majoitustilaa olisi ollut sisälläkin mutta halusimme kokeilla telttailua Josin kanssa. Ensimmäinen yö meni kaikilla enemmän ja vähemmän valvoessa. Aina kun raotin silmiäni, Josi istui silmät auki. No toisena yönä olimme kaikki väsyneitä ja Josikin nukkui koko yön. Lauantaina Josilla oli ohjelmassa taipparitreeniä. Aloitettiin variksen maasta nostamisesta hihnassa ohi kävellen. Hieman sai Josia härnätä, että otti variksen suuhunsa. Hakuruutu oli myös ja se tehtiin motivoituna. Josi juoksi vauhdilla katsomaan jokaisen variksen muttei tuonut yhtään ohjaajalle eli Hanskille. Käymme siis perusasioiden kimppuun eli ohjelmassa variksen maasta nostamista, sen kantamista eikä hakuruutuun vielä kiirehditä. Helteisen päivän suosituin osuus koirille oli varmaankin vesinouto. Josi kunnostautui siinä erittäin hyvin. Maalta ja veneestä heitetyt lokit tulivat suoraan käteen. Hieman poitsu säpsähti, kun iso lokki meinasi jalkoihin sotkeutua mutta hienosti hän palautti lokin. Ensimmäiset lokit vedestä Josilla siis! Sunnuntaina vedettiin kanilaahausjälki. Taas Josi löysi kanin nopeasti mutta se suuhun ottaminen on jotenkin niin vaikeaa. Ei se kuulema kaukana ollut mutta viimeinen "askel" puuttuu vielä. Ehkäpä tuokin napsahtaa kohdalleen kuten uiminen viime viikolla.

Ei viikonloppu pelkkää treeniä ollut vaan saimme nauttia mukavien ihmisten ja koirien seurasta sekä saimme monia vinkkejä sekä mejä- että noutotreeneihin. Mukavaa oli; jäämme odottamaan ensi kesän tapaamista!

Nytkö se löytyi?

Josi Jooseppinen oli eilen löytänyt sisäisen uimarinsa!! Keppiä oli noutanut 20-30m päästä ja just sellaisesta suorantaisesta lammesta mihin ei aiemmin ole mennyt millään. Välillä oli pitänyt lumpeenlehtiä yrittää kiskoa mukaan ;-)  Valitettavasti itse en ollut paikalla näkemässä, vaan hikoilin töissä. Mahtavaa Josi, siitä se lähtee.
Vaikka Hanski olikin käyttänyt lievästi mutaisen koiran suihkussa reissun jälkeen, tänään sain harjailla kuivunutta mutaa kotvasen aikaa varsinkin hännästä ja pöksyistä pois. Ihana kesä!!

Tolleria salaattipedillä

Josi pääsi Juhannuksena matkalle ystävien luo Pyhtään suuntaan. Vaikkei siellä lajitovereita ollutkaan, niin Josi viihtyi erinomaisesti. Säät suosivat ja välillä oli todella kuumakin. Josi pääsi näyttämään uimataitojaan jopa meressä. Mukavasti on nuoren koiran itseluottamus kasvanut ja nyt hän jäi veteen seisoskelemaan odottaessaan seuraavan kepin noutamista vedestä. Ihanaa Josista oli myös, kun sai vapaana olla isolla pihalla ja tutkia paikkoja. Lempipaikaksi osoittautuikin kompostin vierusta sekä laudoilla reunustettu salaattipenkki, johon Josi menikin pötköttämään ja syömään salaattia!! Ajatteli ilmeisesti, että täällähän hyvä palvelu, kun ihan reunustettu tämä ruokapöytä.. Josilla riittikin hommaa koko viikonlopun, kun piti seurata kaikki mitä pihapiirissä ja sisällä tapahtui. Hän olikin sitten puutarha-apulaisena ja ruoanlaittoakin seurasi todella tiiviisti. Kotiinlähdön koittaessa tolleripoika ei ollut lähdössä mukaan ollenkaan vaan etsi varjoisan paikan nurmikolta pötköttelylleen tai meni isäntäväen jalkoihin makaamaan. Kuitenkin Josi päätti lähteä auton kyytiin ja pääsimme ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa ja kotia. Ilmastointi autossa on aivan ehdoton näin kesällä tuumaa Josi myös - luulisin. Väsymystä oli havaittavissa kotona pari päivää, kun jäivät päiväunet tollerilta väliin useampana päivänä. Nyt onkin hyvä kerätä voimia tulevaa viikonloppua varten; silloin on Tollerbay-kennelin tapaaminen. Ei varmasti malta Jooseppimme päiväunia nukkua. Ja telttayökin voivat olla aika jänniä..

Touhottaja jäljellä

Pitihän se jälkikin käydä tekemässä niin saadaan viettää (toivottavasti) veretön Juhannus. Lyhyehkö n  250m kahdella kulmalla ja jäljen ikä 20h. Aivan mahdoton meno päällä heti alussa. Alkumakauksen nuuhkaisi todella hätäisesti ja vauhdilla matkaan. Eka makuu nuuhkaistiin taas pikaisesti ja Josi jatkoi matkaa suoraan. Minä komensin koiran takaisin makuulle ja pienen nuuhkimisen jälkeen suuntakin oli oikea. Toisen makuun nuuhkaisu oli taas pikainen ja pieni kaarros kunnes jälki löytyi taas. Viimeisellä suoralla jäljestys oli tarkkaa eikä touhottamista ollut havaittavissa. Kaatona oli taas peuran sorkka, jonka Josi otti suuhunsa.
Pitää saada Josi lenkitettyä ennen jälkeä hyvin tai muuten tulos on juuri edellämainitun kaltaista. Tai pieni harjoitusjälki edellisenä päivänä? Yritän muistaa seuraavalla kerralla piilottaa makuille hieman herkkupaloja, että merkkaaminen olisi parempaa. Intoa tuossa ipanassa kyllä on, kun vaan saisi ajatuksen mukaan myös.

Vaihteeksi varis

Kokeiltiin muutaman viikon tauon jälkeen miten Josi Jooseppinen suhtautuu varikseen. (Taipparitreeneissähän Josi suurinpiirtein syljeskeli varikselle vaikka alkuun mallikkaasti nosti vaakun maasta ja kantoikin sitä.)
Ensin varis oli maassa ja kävelytettiin hihnassa sen ohi. Josi ottikin variksen mukaan; edelleen pienellä otteella. Plussaa kuitenkin. Sitten tehtiin muutamia noutoja. Hienosti Josi toimi muuten paitsi palautus.. Mättään päälle tollo vei variksen ja kävi itse viereen pötköttämään. Omimista siis havaittavissa tällä kertaa. Yhden ongelman kun saa pois, niin toinen tulee näköjään tilalle. Reilun viikon päästä on Tollerbay-kennelin tapaaminen ja sieltä varmasti saadaan uusia vinkkejä taippareita silmällä pitäen.
Hakua vedestä on myös hieman kokeiltu. Keppejä ollaan viskottu ettei itse tarvitse dameja suolammesta lähteä uimalla hakemaan. Pikkuhiljaa Josi rohkaistuu kauempaa noutamaan mutta vielä tarvitaan paaaaaljon itseluottamusta lisää, että mahdollinen lokki tulisi noudettua ohjaajalle.

Ensimmäinen mejäkoe

Ensimmäinen mejäkoe on siis takana. Viikonloppu oli erittäin kostea; vettä satoi ja ojissakin tuli pulahdettua kerran jos toisenkin. Sen enempää ei niistä vaan suoraan Josin tulossa olevan loistavan mejäuran ensimmäiseen koitokseen.
Josi pääsi aamun ensimmäiselle AVO-jäljelle. Sattuikin sateeton hetki siihen. Hieman odoteltiin ennenkuin päästiin tosi toimiin ja Josi alkoi jo tylsistyä. Pientä piippausta ja pyörimistä tapahtui. Lopulta päästiin oppaan ja tuomarin perässä kulkemaan alkumakaukselle. Hieman minua jännitti mutta olin kuitenkin luottavaisin mielin. Alkumakauksen Josi nuuhkaisi ja lähti tavoilleen ominaisesti innokkaasti matkaan. Mutta jo alkumatkassa muutama lintu räpisteli varvikossa eteenpäin ja sehän Josia kiinnosti suunnattomasti. Ja eikun perään sinne.. Aikansa seikkailtuaan tuomari komensi takaisin jäljelle. Ilmeisesti linnut olivat tepastelleet jäljen päältä kun Josi painalsi heti uudestaan suorakulmaisesti sivuun jäljeltä. No siitä toinen hukka.
Eka kulma meni hyvin ja alkoi tuntua, että kyllä tämä tästä hyvin menee. Häntä heilui tuttuun malliin ja vauhtiakin sain hieman jarrutella. Mutta eipä sittenkään. Taas piti lähteä tutkimaan jotain hajua ja jäljestys unohtui. Kolmas hukka ja koe keskeytettiin jäljen puolivälissä.
Menimme kuitenkin oppaan kanssa jäljen loppuun ja Josi jäljestikin melko mallikkaasti sorkalle saakka. Kehut ensikertalainen sai jäljestyksestään ja Josikin tuntui tyytyväiseltä.
Koskaan ennen moista jäljeltä pois lähtemistä ei ole tapahtunut eikä kyllä lintujakaan (teeripoikue kertoi tuomari) ole sattunut päiväkävelyllä olemaan jäljen lähellä. Harmi että sattuivat ensimmäiseen kokeeseen. Nuori koira vielä eli aikaa on. Tänään tuleekin tasan vuosi siitä, kun Josi muutti Raippaluodosta Evita-äidin luota meille kotiin!

Painonvartijat jäljellä

Tulipa pitkästä aikaa mieleen punnita Josi. Kotona vielä asuvan jääkärin mielestä Josi on laihtunut, joten punnitushommiksi meni. 18,4 kiloa tolleri-iloa oli tulos. Ilmeisesti kesäkarvassa otus näyttää pienemmältä kuin onkaan.
Josi sai myös "kenraalijäljen" eli viimeinen jälki ennen ensiviikonlopun mejäkoetta. Jälki sai vanhentua yön yli ja tällä kertaa kulmia oli peräti 5. Hienosti meni ja makuilla Josi malttoi hyvin nuuhkia. Pienen punaisen jäljen tuo oli saanut kirsun yläpuolelle; lie joku keppi osunut työn tohinassa. Nyt vaan odotellaan viikonloppua ja toivotaan mukavaa koetta. Itikoita siellä kuulema on jo paljon. Eipähän tule yksinäistä metsässä ;-)

Noutajan elkeitä

Lähdettiin tekemään hakuruutua dameilla ja sinne mennessä käytiin taas kerran lammen rannalla ihmettelemässä vettä. Ensin vaan leikittiin piilosta ja annettiin Josin katsella lampea. Tarkoitus oli, ettei heitellä yhtäkään keppiä tällä kertaa mutta eipä osattu olla heittämättä. Kas kummaa, Josi olikin reippaalla tuulella ja alkoi hakemaan keppejä vedestä. Hillitön show pystyyn; kannustusta ja kehuja sekä herkkuja. Jos joku olisi lähistöllä kulkenut, olisi varmasti ihmetellyt äänekästä touhuamme siellä. Ensin aloitimme ihan rannasta ja sitten jo pidemmällekkin kepit lensivät. Jee!! Jospa hiän sittenkin pääsee tuosta hiekkaranta-Romeon roolistaan pois ja muutkin rannat kelpaa uimiseen ja hakuun.
Tehtiin sitten se hakuruutu motivoituna. Josi oli taas kerran innosta pinkeänä odottaessaan lupaa lähteä damin hakuun. Uskomatonta kyllä mutta hienosti ne damit sieltä lähes käteen tulivat. Tässä on taas parempi pitää suunsa kiinni kunnes dami on lähes kädessä. Eikä herkkuja laisinkaan, kuumakalle-Josi lämpiää niistä ihan liikaa. Ei ollut omimista ja ohi juoksemista tällä kertaa. Kaikkia dameja ei haetettukaan, että jää nälkä seuraavaan kertaan ja on hyvä päättää harjoitus onnistuneeseen suoritukseen. Kerrassaan hienoa toimintaa Josilta.