+37.2

Helteitä on riittänyt ja saatiin ennätys tänne Pohjois-Karjalaan. Ollaan koko porukka yritetty parhaamme mukaan vilvoitella ja mukavinta lienee ollut yhteinen uintiretki. Josi toimi paimenkoirana ja piti huolen ettemme uineet liian kauas. Varmasti lähti poika uimaan perään, jos jompikumpi meistä ihmisolennoista lähdimme rannasta. Lenkki isännän tai emännän ympäri ja lähes kilpauintia takaisin rantaan. Josi teki muutaman omankin lenkin ihan vaan uimisen riemusta. Eipä tarvinnut heittää yhtäkään keppiä vaan Josi porskutteli menemään viilentävässä järvivedessä.

Ihailtavasti tolleripoika menee nykyisin veteen rannasta kuin rannasta ilman isompia houkutteluja. Keppejä jos sattuu olemaan vedessä enemmän kuin yksi niin Josi kyllä käy molemmat tai kaikki kerralla pois. Harmillista ettei aloitettu vepe-harrastusta tänä kesänä. Nyt olisi ollut mainiot uimakelit. Arttu-veli näyttikin mainiota esimerkkiä Tollerbay-Meetingissä pelastaessaan "hukkuvan" isäntänsä. (Kuva yllä) Jospa ensi kesänä sitten mekin..
Josi on viimepäivinä halunnut aiempaa enemmän lähelle ja syliin istumaan tai makaamaan. Varmaankin pahimpien helteiden aikoihin jäi sylittelyt vähemmälle niin nyt pitää paikata siltä ajalta syntynyt vaje. Hellyyttävä olento: istuu edessä ja tuijottaa silmiin, tassulla sipaisee pari kertaa ja kun lupa tulla sohvalle on myönnetty niin syvään huokaisten painautuu syliin. Ihana Josi.

Huomenna onkin sitten tollerierkkarin vuoro. Saas nähdä kuinka Josi käyttäytyy.. Viimeaikoina on ollut kertakaikkiaan ärsyttävää urostelua eli muille uroksille on pitänyt murista ja haukkua aina kun vaan mahdollista. Jospa koirien määrä saa moiset elkeet häviämään. Nartuille ei tarvitse näköjään haukkua; ne kun ovat niiiiiin ihania. Mielenkiinnolla siis huomiseen, tapahtua voi mitä vaan. Varsinkin kun on kyse tollerista!!!