Ruokaremontti

Lihaa, kanaa, kalaa, luita.. Ja raakana. Siinäpä Josin uusi ruokavalio. Eli meillä Jooseppi syö nyt raakaruokaa eli barffaus on homman nimi. Raksujen syöminen ei edelleenkään maistunut ja ajoittainen oksentelu jatkui. Josi on aivan terveen oloinen ja pirteä muuten lukuunottamatta tuota ruokahaluttomuutta ja oksentelua. En siis usko, että Josi olisi sairas.
Tänään kävimme ostamassa ensimmäisen satsin sapuskaa. Tähän kotimme lähelle avattiin äskettäin uusi koiratuotteiden erikoisliike, josta löytyy kaikkea koiralle ja koiraihmisellekkin. Taitaa olla jopa lyhempi matka sinne kuin meidän käyttämäämme "maitokauppaan". Hienoa. Sohvinvalinta on tämä paikka, kannattaa tutustua. Ostoksilta tullessamme kerroin Josille, että nyt saat uutta ruokaa. Koiran pää oli sisällä pussissa, kun piti tutkia mitä hän tuleekaan saamaan. Ja yksi lihapötkö suussa olikin alta aikayksikön :D
Tänään J ei halunnut syödä aamuruokaa. Päivällä sain noin kourallisen raksuja syömään, kun lirautin sekaan piimää. Nekin oli näköjään tullut oksennettua, matolla oli sellainen jälki. Meillä ei olekkaan puhtaita mattoja enää.. Iltalenkillä Josi hotkaisi jotain mitä ei ehkä olisi tarvinnut. No kotona mie sitten oksennutin, kun en todellakaan ehtinyt ottaa selvää mitä J pureskeli ja nieli salamavauhtia. Ensin siis harmittelin päivällä oksennettua ruokaa ja sitten oksennutin ihan tarkoituksella. Huh huh.. Jotain leivänpaloja sieltä sitten löytyi.
Myöhemmin Josi sai sitten ensimmäisen annoksen kanajauhelihaa höysteineen. Ei tainnut koko satsi mennä kerralla eli opetteluttaa. Mutta maistui kyllä, sen minkä jaksoi syödä. Huomisaamun ruoka on jo sulamassa jääkaapissa. Toivotaan, että tämä ruokavalio maistuu Josille ja toimii hyvin.

Susi-karhu

Ilmeisesti kevät ja iiiihanat tuoksut saavat Josin öisin ulvomaan. Mie kyllä nukun kuin uppotukki enkä ainakaan muista kuulleeni mitään. Aamuisin ruoka ei tunnu maistuvan ja välillä syöty sapuska pitää sitten oksentaa. Maha tuolla otuksella kyllä murisee aamulla, joten voisi luulla olevan nälkä. Oliskohan vaan lemmenkipeä tuo nuorukainen? Aivan terveen ja pirteän oloinen J muuten on. Tarkkailemme tilannetta.

Lelut kiinnostavat edelleen pääsääntöisesti vain iltaruoan jälkeen. Eilenkin oli hauska seurata, kun Jooseppi suuntasi ruokakupilta suoraan lelulaatikolle ja otti lempparilelunsa vingutettavaksi. Ilmeisesti pentuajan iltavimmat ovat vaihtuneet hieman aikuisemman tollerin iltavingutuksiksi.

Possu ja ..

Tänään kävin pokkaamassa P-K:n Noutajakoirayhdistyksen kiertopalkinnon Mejän Menevin 2012.
Josi on taitava!!! Ja se nenä:

Ylempi kuva on otettu kotona sohvaperunastamme ja alempi mökillä. Voi kun tulis kesä äkkiä, niin päästäisi taas mökille. Josi varmaan näkee jo unta voikukkapellosta ja unelmoi seikkailuretkistä mökin lähiympäristöön.

Aiemmin kirjoittelin Josin lempparilelusta Lemmusta. Nyt taisi Lemmuun iskeä vanhuus ja ääni siitä on mennyt - ainakin ajoittain. Käytiin sitten ostamassa Lemmun sukulainen Possu, että on Josilla joku vingutettava iltaruoan jälkeen. Possu osoittautuikin erityisen rakkaaksi heti ensisilmäyksellä ja Jooseppi olisi ottanut Possun mukaan iltapissallekkin.

Tässäpä lähes erottamaton parivaljakko. Lemmu on samankokoinen mutta näyttää enemmän lehmältä kuin tämä possu ;)  Lemmua J ei ole täysin hylännyt vaan kokeilee vinguttaa sitä välillä myös.

Kahden kuukauden kuluttua olemme jo viettäneet Josi J Joosepin 4-v synttäreitä. Ai tavaton miten nopeasti aika kuluu! Aikuisesta tollerista en tiedä mitään - Jii on varmaan ikuinen pentu ainakin mieleltään.

n 4kk ja tietysti voikukanlehteä syömässä

Malttamaton

Kirjoitin jo pari viikkoa sitten hienon uutisen tänne blogiin mutta sitä ei kuulema olisi saanut vielä julkaista. No mie poistin sen; julkaisen uudestaan ehkäpä jo ensi viikolla. Malttamaton olin - liekkö Josilta periytynyt mulle vai toisinpäin.
Pari viikkoa sitten Josin ja Hanskin metsälenkki päättyi turhan nopeasti. Toinen uroskoira sattui myös vapaana juoksentelemaan ja eihän se hyvin päättynyt. Ei mitään isompaa onneksi sattunut. "Hieman" vaan säikähdin, kun H soitti että miun pitää tarkastaa koira ja viedä hänet saikulle. Jostakin mulle verta tuli käteen mutten löytänyt paikkaa. H:n käsi vaan putsattiin; ei tarvittu neulaa ja lankaa. Tutkin Josia useamman kerran mutten löytänyt mitään jälkiä. Karvatuppoja lähti kyllä.. Illalla huomattiin eka jälki leuasta. Muutaman päivän päästä alkoi rupia löytyä eli useamman kerran Josi oli osumaa saanut. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan kummallekkaan osapuolelle. Siis sille toiselle koirallekkaan.
J on viimeaikoina mm osoittanut mieltään läppärille (miksi kone on sylissä eikä hän), iloinnut lähes riehaantuen uuden ruokasäkin tullessa kotiin (me saalistimme sen kaupasta) ja viettänyt lokoisia koiranpäiviä sohvalla ja mieluiten sylissä. Metsälenkeillä Jooseppi bongaa mielellään lintuja; tänään löytyi koppelo.

Linssilude

Eilen oli mukavan aurinkoinen sää kun lähdimme lenkille. Otin kameran mukaan ja sanoinkin Josille, että voisit vaikka vähän poseerata sitten. No mitäs herratolleri tekikään kun otin kameran pussista? Tietenkin asettui viereeni tai eteen niin kivasti istumaan :)

Tässähän minä nyt olen

Ota nyt se kuva!!

Harmittavasti kamera on mitä on ja kuvaajan taidotkaan eivät yllä edes tuolla kameralla toivottuihin tuloksiin. Valkoista valkoisempi lumi ja sitä vasten yllättävän tumma koira ei ole hyvä yhdistelmä miun kuvaustaidoille ja kameran kapasiteetille. Josi se siellä kuitenkin kuvissa on!
Rauhalliset lenkkeilymetsät näin talvella ovat aika hankalia löytää. Tai ainakin sellaiset paikat minne pääsee autolla suht mukavasti eikä polkujen varret ole keltakuorrutetut. Hanski ajaakin sellaisiin paikkoihin, että mulla on sydän kurkussa ja melkeimpä huonotkin housussa, kun pelkään että auto jää hankeen kiinni. Eikä lumilapiokaan ole ollut mukana.. Mutta Josi nauttii ja me myös. Metsälenkeistä siis.
Jänisten jäljet täytyy haistella ja etenkin kanalintujen jäljet ovat erityisen kiinnostavia. Monet kerrat Jooseppi kurkotteleekin kohti puita vainuten jonkun (yleensä vanhan) hajun.

Pystykorva?

Tulettehan te sieltä?

Kotona tehtiin tässä illalla nenätreeniä. Josi tykkää hurjasti etsiä herkkupaloja. Käytetään ihan vaan ruokanappuloita siinä ja hyvin kelpaa. Jotenkin sitä nenää täytyy näin talvellakin käyttää - muutenkin kuin lumipenkkaan työntäen. Vauhti ja nuuskutus oli aivan valtavaa - voi kun olisi kesä.. Vaihdoin "huomaamatta" etsittävän damiin ja kyllähän sekin löytyi. Se palautus ei todellakaan ole sitä mitä toivoisin mutta ajatuksia/suunnitelmia sen parantamiseksi on. Eli pyydämme nöyrästi apua kokeneemmilta- taas kerran. Mutta rakas tuo otus on kaikesta huolimatta ja juuri sen takia. Josi käy aamulla herättämässä minut hyvin kostealla kielellään, painautuu sohvalla lähelle - kerran oli kuin nakkimakkara meidän kahden ihmisotuksen välissä (itse se siihen tunkeutui).. 

Koiran tuijotusta mie en vaan vielä ole ihan ymmärtänyt. Mitään pyydettävää (asiaa) hänellä ei pitäisi olla, mutta tuijottaa vaan. Aika ärsyttävää oikeastaan tuollainen! Mutta aloimpa miettiä, että jotain tuo muistuttaa. Ensin tuli mieleeni sarjakuva Daltonit mutta päivää myöhemmin päähäni välähti: Rantanplan! Tuttu koira Lucky Luke- sarjakuvista. Siinähän Rantanplan tuijotti (muistaakseni) Lucky Lukea ja mietti: "kuka tuo on, tunnen kyllä mutten muista".. Lopulta R:lla välähti;"Pecos Bill". Pieleen meni kyllä siinä. Mutta tuskimpa Josi miettii, että "kuka tuo on - pitäisi minun muistaa". Toivottavasti näin ei ole. Syy on varmasti, että hän ihaillen meitä tuijottaa -onhan? Onhan? Pakko olla!

Hyvää Uutta Vuotta

Ihan liian hiljaista on ollut täällä blogirintamalla meidän puolesta. Joulu meni flunssaa sairastaessa; Josi on kyllä ollut terveenä. Viimetippaan jätetyt jouluvalmistelut jäivät tekemättä mutta onneksi työkaveriltani oli paketti myös Josille ja possunkorvat saivat riemastuneen vastaanoton.

Näin vuoden alussa on tullut muisteltua mennyttä vuotta ja ehkä vähän suunniteltua tulevaakin.
Miettiessäni mitä Josi on puuhannut vuonna -12 ei aluksi tullut mieleen juurikaan mitään. Eletty on kuitenkin 366 hyvinkin tollerimaista päivää ja siihen mahtuikin loppujen lopuksi paljon. Mejäkokeissa Josi starttasi huimat kuusi kertaa. Kauden tuloksetkin olivat hienoja: 5xVOI1 ja 1xVOI0. Nenäpunkki vaivasi keväällä ja se selittäneekin tuon nollan. Verijälkeä treenattiin erilaisissa kokoonpanoissa (ainakin tollerit, flätti ja kultsu olivat treeniseurana) ja erityisesti jäi mieleen yöjälki kiiltomatoineen. Kaksi kiertopalkintoakin tuli kokeista mukaamme: P-K:n Noutajien "Konstan Kuppi" ja tollereitten "Paras yhteistyö"-palkinto. PM-kokeessa tuli toinen sija.
Syksyllä Josi pääsi kanalintumetsälle ja saaliiksi tuli teeri. Syyskuussa pääsimme jäljestämään kolarihirveä ja se olikin hieno ja opettavainen kokemus. Mahdolliseen seuraavaan kertaan minun pitänee varautua kahluusaappain, näppylähanskoin ja säärisuojin.
Näyttelyssä Josi kävi kerran pyörähtämässä H:n arvoisesti.
Noutamista ollaan treenattu, malttia kasvatettu ja vietetty mukavaa koiraelämää.

Tälle vuodelle emme ole suunnitelmia tehneet. Kesän tullessa ainakin mejäkokeet vetävät puoleensa. Mökillä aiomme olla niin paljon kuin mahdollista, siitä kun koko lauma nauttii paljonpaljonpaljon. Koiramaista toimintaa varmasti tiedossa mutta millaista sen aika näyttää.

Söpöilyä

Apulainen

Muutama kuva

 Metsiä täytyy hoitaa mutta harmittaa hyvien jälkimaastojen häviäminen. Tässä todistusaineistoa erään metsän häviämisestä. Onneksi vain "palanen" muuttui kuitupuiksi ja tukeiksi. Taisi talvi tulla Pohjois-Karjalaan ja jälkien teko siirtyi kevääseen. No sitä suuremmalla innolla sitten..

 Talven tulon tunnistaa siitä, että Josi alkaa syödä keppejä. Kesällä ne eivät kiinnosta. Liekkö syynä se, että niitä on niin paljon saatavilla? Talvella niitä sitten järsitään sitäkin innokkaammin ja palaset oksennetaan matoille yleensä seuraavana yönä.

Ja tässä se paras asento kepin (ja muunkin) järsimiseen.