Voi voi - osa 3

(Osat 1 ja 2 löytyvät kesältä 2011)

Mejäkokeet Kuhmossa, vaihteeksi keväällä. Tai alkukesähän nyt ainakin lämpötilojen puolesta on.
Kauden eka mejästartti siis. Jo laukauksensietotestissä tuli hieman liian jännä tilanne, kun Josin jäljestysvaljaat antoivat periksi. Juuri ennen testiä juttelin Hanskille, että voisi uudet valjaat ostaa. No eipä kovin kummoista vetäisyä tarvittu ja naps..

Metallilenkki pysyi kyllä ehjänä mutta muuten nää on mennyttä kalua. Sain liinan kiinni valjaisiin ja ampuminenkin suoritettua. J ei hätkähdä pauketta joten jäljelle päästiin.
Onneksi tuo ei sattunut jäljellä. Sitten oltais oltu "hukassa". Onneks meillä oli toiset valjaat mukana ja lainaankin olis saatu. Huh. Eka hiki tuli siinä.
Meidän tuomariryhmässä oli vain voittajaluokan koiria, joten päästiin jäljelle jo yhdentoista aikoihin.
J nuuhki alkumakauksen hyvin, katteli ympärilleen ihmetellen mutta lähti reippaasti jäljelle. Liina suorana mentiin pari ekaa osuutta. Katko vaikutti olevan ekalla kulmalla ja siitä Jooseppi suoriutui ihan kivasti. Ihan en ollu perillä miten se meni mutta koeselostuksesta (löytyy tuolta sivupalkista) ilmeni, että se katko meni hyvin. Makaukset taas J käveli yli tai ohi ihan vierestä eikä mitään aikomustakaan pysähtyä niille. Arghhh.. Treenin paikka siis. Kolmannella osuudella vauhti hiljeni, ihan normaalia. Neljännen osuuden alkupuolella meinasi tulla stoppi koko jäljestykseen. Josi alkoi nuuhkia varpuja ja oksia jotenkin jännittyneen oloisesti. Ihan pysähdyksissä oli koira jonkun aikaa. Kuiskasin oppaallekkin, että tähänkö tämä nyt loppuikin. J pyöri hämmentyneen ja aran oloisena, nosti koipeaankin ja kusaisi. Ikinä en ennen moista käytöstä ole nähnyt. Tuomarin johdolla katselimme maata muttemme mitään jälkiä nähneet siinä. Josi päätti kuitenkin varovaisesti jatkaa matkaa ja niinpä päästiin etenemään. Mie en ollenkaan huomannu kaatoa ennenku tuomari pysäytti miut. Josi nuuhkaisi sorkkaa kulkiessaan sen yli ja ei ollut minkäänlaista aikomustakaan pysähtyä siihen. Voi ei taas. No minkäpä sille sitten mahtoi. Vaan kylläpä harmitti.
Jäljentekijät olivat kuulleet jälkeä tehdessään neljännen osuuden loppupuolella metsästä ryskettä ja ajatelleet siellä olevan hirven. Jälkeä purkaessa paikka oli käyty katsomassa ja siellähän olikin ollut karhun jäljet!!
Eli karhuko se oli jäljellä käynyt ja Josia se pelotti? Senkö takia sorkka ei kiinnostanut vaan piti päästä äkkiä metsästä pois? Iso plussa koiralle siitä, että jatkoi jäljen loppuun pelottavasta hajusta huolimatta. Ja superplussat jälkitarkasta jäljestämisestä. Nyt vaan makauksia ja sorkkaa treenaamaan!
Meidän tekemälle jäljelle (oli ihan lähellä Josin jälkeä) oli yön aikana tullut kuulema yks makaus lisää. Joku oli kuopaissu uuden makauksen sinne. Eiköhän lie ollu sama tyyppi, joka oli J.n jäljellä käyny? Nicke-tolleri ei välittänyt siitä hajusta vaan luotettavaan tapaansa tuli sorkalle saaden VOI1 - tuloksen.
Josi sai kokeesta siis VOI 0  39p.

Tänään meillä olikin sitten metsässä mukana sorkka, josta Josi oli hyvin kiinnostunut. Se oli suorastaan ihana. Kotiin autolta kävellessä J kulki sivuttain miun edessä, kun piti sorkkapussia tuijottaa ;) Tästä jatkamme kohti seuraavia treenejä ja mejäkoetta, joka onkin parin viikon päästä. Voi sorkka sentään..

Kokeiluja

Matolääkkeethän ne meinas unohtua kevään huumassa kokonaan tai oikeammin niitten häätölääkkeet. Ajettiin ensin läheiselle eläinlääkäriasemalle punkkikarkoitetta ostamaan. Onneks muistin ne madot samalla ja saatiin sekin ostos samalla hoidettua. Näppärää.  Jotain ihan erimerkkistä matoainetta me ostettiin, kun kuulema koira voi tulla immuuniksi (tai jotain) jos aina saa samanmerkkistä. Enpä tuotakaan tiennyt. Ohjeessa oli, että ruoan sekaan pitää laittaa ne napit. Nythän tuo koiruus jyrsii onnellisena luuta eli sen sekaan en laittanut.. Huomisaamuun jää. Punkkiliuos niskaan alkuviikosta ettei tule samaan aikaan nuo molemmat.

Kun J.n edellisestä jäljestä oli aikaa pitkä vuorokausi, mie lähin vetämään uuden jäljen. Enhän mie muuten mut kaveri houkutteli ;)  Iteppähän kärsin, jos jäljestysinto tuosta laantuu. Tehtiin pitempi jälki, joka mm meni metsäautotien yli, kosteamman paikan yli jne. Yksi kankea kyy väistettiin ja olihan se jäljestäessäkin siellä vielä paikoillaan. Josi meni harmittavan ilmavainuisesti, rengasti kaikki kulmat ja makaukset jäivät perinteisen huonosti merkatuiksi. Metsäautotie sai koiran ihan sekaisin eli sitä pitää treenata. Kyllähän tuo jäljen jatkon lopulta löysi mutta aikamoista pyöritystä oli kyllä. Yöllä satanut vesi oli tehnyt kosteikosta hyvinkin märän ja siinähän piti sit pyöriä aikamoinen tovi. Varmaan oli veri levinnyt siinä. Paikka on myös erittäin riistarikkaassa maastossa. Hirvien jälkiä oli paljon ja siellä ollaan nähty paljon kanalintujakin. Sorkalle J tuli hieman sivusta ja jäi sitä nuolemaan ja nuuhkimaan. Epävirallisesti VOI1 40p. Nyt pitää saada maavainua takas jostain. Makaukset jäivät osin siksi merkkaamatta, kun kuono pystyssä paineli niitten vierestä ohi. Enpähän kovin suurin odotuksin ekaan kokeeseen ole menossa. Katotaan nyt minne päästään..

Päivällä ostosreissun ja jäljestyksen välissä ehdittiin Josin kanssa vielä lenkkeilemään. Eipähän olis varmaan tullut lähdettyä mutta kun Riitta ehdotti niin eipä tarvinnut paljoa miettiä. Josi, Elena ja Zorro - kolme urheaa punaturkkia pääsivät pitkästä aikaa porukalla ulkoilemaan. Josi ja Zorro pääsivät lampeen pulahtamaankin. Minuu hieman väsyttää mut J jaksaa kyllä keittiössä kytätä, josko vaikka jotain ruokaa vielä saisi.
Joosepin paino on noussut hieman päälle 20kg.n eli reilu kilo on tullut kuukaudessa lisää. Hieman pienennetään ruoka-annoksia niin eiköhän se siitä normaaliin asetu.

Jjjjjjäääälkiiiiii...

Noutajakoirayhdistyksen mejäkurssin jäljentekoa ja askelpareja oli tänään ohjelmassa. Ja jäljestys.
Josi oli koekaniinina tuoreella jäljellä. Mutta mikä jäljestys!! Kaikki makaukset maailman hienoiten merkattu, myös alkumakaus. Kaatoa todellakin jäi nuuhkimaan ja oih miun tyytyväisyyttä. Hienoa. Mahtavaa.
Vaikkakin jälki oli tuore (alle 1h), noin 12 henkilöä tamppasi maastoa ennen verisientä jnejne.. Ja se Josin innokkuus jäljelle lähtiessä; mahtavuutta! Aion tehdä varmaan vasten kaikkia maailman mejäsuosituksia ja -lakeja, mutta J menee jäljelle ylihuomenna taasen. Katotaan sitten miten käypi. Ainakin vanhempi se jälki tulee olemaan. Ihan tässä höpertyy mutta olipas mukavaa ja varmasti tulee olemaankin. Voi mikä into koiralla ja sehän meitä innostaa jatkamaan tätä lajia. Oih.

Liehittelijä

Vappupäivänä ulkoilin Joosepin kanssa aivan uudessa seurassa. Mie tapasin lapsuudenaikaisen parhaan kaverini reilun 35 vuoden jälkeen ja Josilla oli seurana suursnautseri Zita 2v. Josi teki parhaansa tehdäkseen ihanaan mustaan neitoon vaikutuksen. Olipa hauska seurata koirien touhua laavulla istuen ja munkkikahveja nauttien. Alkuun koirat hippastelivatkin mukavasti. Josi oli ilmeisesti hieman (??) liian innokas ja Zita otti vahtipaikan nuotion vierestä. J yritti kaikkensa hurmatakseen tytön. Useasti esitti leikkiinkutsun ja pyrähti hieman juoksemaankin mutta eipä onnistanut. Z käänsi selkänsä ja piti pientä murinaääntä. Josi liehitteli (Olen Romeo!) mutta vastakaikua ei tullut. J kokeili myös haukkumalla saada huomion itseensä, onnistumatta. Huvittava oli miun mielestä tuo haukkuminen; aiemmin ei tuollaista ole tapahtunut. Kun kahvit oli hörpitty ja pikaisesti kuulumiset lähes 40v ajalta vaihdettu, lähdimme liikkeelle. Koirat juoksentelivat ja kisailivatkin hiukan. Punaturkki oli kuten aina neitoseurassa; yritti yritti ja vielä vähän yritti mutta ilman jäi. Kiva aurinkoinen vappupäivä, hieno seura ja lupaus toisestakin lenkistä. Mukavaa.

Kevät tuli tänne

Tulihan se kevät sittenkin ja aika nopeasti lumet sulivat. Tässä kaksi kuvaa, kuvien välillä aikaa kului 2 viikkoa ja 2 päivää. Mikä ero!!!

Pääsimme lopultakin tekemään kevään ensimmäisen verijäljenkin. Pituutta oli ehkä 300m, kulmia, katko ja makauksia sopivasti. Josi oli tosi innokkaana menossa jäljelle mutta jäljestys oli - miten sen nyt nätisti sanoisi - kevään ensimmäinen.. Kaadolle tultiin ja Josi kyllä muisti tahtoa ja haluta herkun jäljestyksen perään. Ei se niin paha se jäljestys ollut mutta kulmat meni pyöristäen ja ilmeisesti jäljen lyhyys sai aikaan sen, että ei "kone lähtenyt käyntiin kunnolla". Viimeiseltä kulmalta lähes täysin ilmavainulla sorkalle. No se oli se eka jälki puolen vuoden tauon jälkeen.

Tässä H on viemässä sorkkaa ja Josihan on tarkkana kuin porkkana. Tai joku muu. Häntä on kyllä aivan mahtavan pörheä. Puuhkahäntä. Löysin pakastimesta peuran sorkkia; en muistanutkaan että meillä sellaisia siellä on. Nehän voisi vaikka kuivattaa!

Josilla oli viikolla myös 4-vee synttärit!! Näin ne ipanat kasvaa ja vanhenee. Joosepin suun seutu ja etenkin leuan alus on alkanut selvästi vaalenemaan. Pirskatti - joko se nyt alkaa ikä karvoissa näkymään? Pentuhan tuo on käytökseltään - ainakin ajoittain.

Alkuviikosta lenkkeilimme kolmen tollerin ja yhen kelpien voimin. Josi ihastui vauhdikkaaseen nuoreen kelpieneitoon, jonka nimi kuvaa hänen luonnettaan melkoisen hyvin: Sisu. Tämä kaksikko juoksi kilpaa pitkin lähes lumettomia kankaita antaen tollerineitien keskittyä mm keppien syöntiin. Oli mulla kamerakin mukana, mutta ihastelin enemmän lumen alta paljastunutta maata ja unohtui koirien kuvaaminen kokonaan.

Josi sai synttärilahjaksi ison luun, joka olikin maailman paras juttu. Ruoka jäi syömättä kun ihanuus tuoksui pöydältä herkkään tollerin kirsuun vastustamattomasti. Pari päivää sitä syötyään J jatkoi luun järsimistä yöllä!! Viime yönä herättiin klo 2 mahdottomaan kolinaan. Josi J Jooseppi söi synttäriluutaan olohuoneessa täysikuun valaistessa "maisemaa". Onko tuo koira kuuhullu vai luuhullu? Saatiin me se luu pois Josilta pienoisen vaihtokaupan jälkeen (possunkorva) ja vähitellen rauhoittui koti nukkumaan taas. Eikä ihan hirveesti väsyttänyt kellon herättäessä töihin vaille viisi.. Ensi yönä kaikki verhot ja kaihtimet ovat varmasti kiinni eikä luita koiran saatavilla. Nyt on viikonloppu ja mie tahon nukkua ees seittemään!!! Josi onkin todella pitkästä aikaa päivät yksin kotona ja todennäköisesti nukkuu ne ajat. No ei ole ihme, että on virtaa valvoa ja luita järsiä vaikkapa sitten yöllä.

Nyt jännätään milloin jäät lähtevät pois ja pääsee Jii uimaan piiiiiitkästä aikaa. Jos tämä vuosi on samanlainen kuin edelliset, lammen toisessa päässä on vielä jäätä kun J päättää talviturkkinsa heittää..

Aurinkoinen

Sain kameran ladattua ja se lähti vielä mukaankin ulkoilemaan. Aurinkoisessa säässä saa kivoja kuvia, etenkin kun kuvauskohde on niin kuvauksellinen..

Luoksetulo

Ei vielä tälle lammelle treenaamaan päästä.

"Sivu!"

Täällä jossain se lintu on, ihan varmasti.

Onko hyvä hymy?

Vieläkö sie niitä kuvia otat?

Kotimatkalla

Uutta ruokaa voi syödä tällaisessa asennossa..

Hiljainen ruokakuppi

Pikapäivitys ruokarintamalta. Josille maistuu raakaruoka hyvin eikä mahaongelmia ole tullut. Tänään käytiin täydennystä pakastimeen ja ylihuomenna tuleekin iso satsi lisää.
Suurin muutos tuossa on ollut, että syömisestä ei kuulu mitään ääntä. Ei kolise ruoka kuppia vasten! Useasti on pitänyt käydä katsomassa, että mitä siellä ruokakupilla tapahtuu kun on niin hiljaista.
Joo ja nykyisin J ei meinaa malttaa odottaa ruokaansa totutulla paikalla vaan yrittää hiippailla ihan viereen. Ilmiselvästi hyvää. Hyvä ruoka ja parempi mieli. Tai kuten mainoksessa oli, hyvä ruoka ja parempi turkki. Sitä odotellessa harjataan turkkia ja imuroidaan usein, kun näyttää tuo karvanlähtö ajankohtaiselta.