Possu ja ..

Tänään kävin pokkaamassa P-K:n Noutajakoirayhdistyksen kiertopalkinnon Mejän Menevin 2012.
Josi on taitava!!! Ja se nenä:

Ylempi kuva on otettu kotona sohvaperunastamme ja alempi mökillä. Voi kun tulis kesä äkkiä, niin päästäisi taas mökille. Josi varmaan näkee jo unta voikukkapellosta ja unelmoi seikkailuretkistä mökin lähiympäristöön.

Aiemmin kirjoittelin Josin lempparilelusta Lemmusta. Nyt taisi Lemmuun iskeä vanhuus ja ääni siitä on mennyt - ainakin ajoittain. Käytiin sitten ostamassa Lemmun sukulainen Possu, että on Josilla joku vingutettava iltaruoan jälkeen. Possu osoittautuikin erityisen rakkaaksi heti ensisilmäyksellä ja Jooseppi olisi ottanut Possun mukaan iltapissallekkin.

Tässäpä lähes erottamaton parivaljakko. Lemmu on samankokoinen mutta näyttää enemmän lehmältä kuin tämä possu ;)  Lemmua J ei ole täysin hylännyt vaan kokeilee vinguttaa sitä välillä myös.

Kahden kuukauden kuluttua olemme jo viettäneet Josi J Joosepin 4-v synttäreitä. Ai tavaton miten nopeasti aika kuluu! Aikuisesta tollerista en tiedä mitään - Jii on varmaan ikuinen pentu ainakin mieleltään.

n 4kk ja tietysti voikukanlehteä syömässä

Malttamaton

Kirjoitin jo pari viikkoa sitten hienon uutisen tänne blogiin mutta sitä ei kuulema olisi saanut vielä julkaista. No mie poistin sen; julkaisen uudestaan ehkäpä jo ensi viikolla. Malttamaton olin - liekkö Josilta periytynyt mulle vai toisinpäin.
Pari viikkoa sitten Josin ja Hanskin metsälenkki päättyi turhan nopeasti. Toinen uroskoira sattui myös vapaana juoksentelemaan ja eihän se hyvin päättynyt. Ei mitään isompaa onneksi sattunut. "Hieman" vaan säikähdin, kun H soitti että miun pitää tarkastaa koira ja viedä hänet saikulle. Jostakin mulle verta tuli käteen mutten löytänyt paikkaa. H:n käsi vaan putsattiin; ei tarvittu neulaa ja lankaa. Tutkin Josia useamman kerran mutten löytänyt mitään jälkiä. Karvatuppoja lähti kyllä.. Illalla huomattiin eka jälki leuasta. Muutaman päivän päästä alkoi rupia löytyä eli useamman kerran Josi oli osumaa saanut. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan kummallekkaan osapuolelle. Siis sille toiselle koirallekkaan.
J on viimeaikoina mm osoittanut mieltään läppärille (miksi kone on sylissä eikä hän), iloinnut lähes riehaantuen uuden ruokasäkin tullessa kotiin (me saalistimme sen kaupasta) ja viettänyt lokoisia koiranpäiviä sohvalla ja mieluiten sylissä. Metsälenkeillä Jooseppi bongaa mielellään lintuja; tänään löytyi koppelo.

Linssilude

Eilen oli mukavan aurinkoinen sää kun lähdimme lenkille. Otin kameran mukaan ja sanoinkin Josille, että voisit vaikka vähän poseerata sitten. No mitäs herratolleri tekikään kun otin kameran pussista? Tietenkin asettui viereeni tai eteen niin kivasti istumaan :)

Tässähän minä nyt olen

Ota nyt se kuva!!

Harmittavasti kamera on mitä on ja kuvaajan taidotkaan eivät yllä edes tuolla kameralla toivottuihin tuloksiin. Valkoista valkoisempi lumi ja sitä vasten yllättävän tumma koira ei ole hyvä yhdistelmä miun kuvaustaidoille ja kameran kapasiteetille. Josi se siellä kuitenkin kuvissa on!
Rauhalliset lenkkeilymetsät näin talvella ovat aika hankalia löytää. Tai ainakin sellaiset paikat minne pääsee autolla suht mukavasti eikä polkujen varret ole keltakuorrutetut. Hanski ajaakin sellaisiin paikkoihin, että mulla on sydän kurkussa ja melkeimpä huonotkin housussa, kun pelkään että auto jää hankeen kiinni. Eikä lumilapiokaan ole ollut mukana.. Mutta Josi nauttii ja me myös. Metsälenkeistä siis.
Jänisten jäljet täytyy haistella ja etenkin kanalintujen jäljet ovat erityisen kiinnostavia. Monet kerrat Jooseppi kurkotteleekin kohti puita vainuten jonkun (yleensä vanhan) hajun.

Pystykorva?

Tulettehan te sieltä?

Kotona tehtiin tässä illalla nenätreeniä. Josi tykkää hurjasti etsiä herkkupaloja. Käytetään ihan vaan ruokanappuloita siinä ja hyvin kelpaa. Jotenkin sitä nenää täytyy näin talvellakin käyttää - muutenkin kuin lumipenkkaan työntäen. Vauhti ja nuuskutus oli aivan valtavaa - voi kun olisi kesä.. Vaihdoin "huomaamatta" etsittävän damiin ja kyllähän sekin löytyi. Se palautus ei todellakaan ole sitä mitä toivoisin mutta ajatuksia/suunnitelmia sen parantamiseksi on. Eli pyydämme nöyrästi apua kokeneemmilta- taas kerran. Mutta rakas tuo otus on kaikesta huolimatta ja juuri sen takia. Josi käy aamulla herättämässä minut hyvin kostealla kielellään, painautuu sohvalla lähelle - kerran oli kuin nakkimakkara meidän kahden ihmisotuksen välissä (itse se siihen tunkeutui).. 

Koiran tuijotusta mie en vaan vielä ole ihan ymmärtänyt. Mitään pyydettävää (asiaa) hänellä ei pitäisi olla, mutta tuijottaa vaan. Aika ärsyttävää oikeastaan tuollainen! Mutta aloimpa miettiä, että jotain tuo muistuttaa. Ensin tuli mieleeni sarjakuva Daltonit mutta päivää myöhemmin päähäni välähti: Rantanplan! Tuttu koira Lucky Luke- sarjakuvista. Siinähän Rantanplan tuijotti (muistaakseni) Lucky Lukea ja mietti: "kuka tuo on, tunnen kyllä mutten muista".. Lopulta R:lla välähti;"Pecos Bill". Pieleen meni kyllä siinä. Mutta tuskimpa Josi miettii, että "kuka tuo on - pitäisi minun muistaa". Toivottavasti näin ei ole. Syy on varmasti, että hän ihaillen meitä tuijottaa -onhan? Onhan? Pakko olla!

Hyvää Uutta Vuotta

Ihan liian hiljaista on ollut täällä blogirintamalla meidän puolesta. Joulu meni flunssaa sairastaessa; Josi on kyllä ollut terveenä. Viimetippaan jätetyt jouluvalmistelut jäivät tekemättä mutta onneksi työkaveriltani oli paketti myös Josille ja possunkorvat saivat riemastuneen vastaanoton.

Näin vuoden alussa on tullut muisteltua mennyttä vuotta ja ehkä vähän suunniteltua tulevaakin.
Miettiessäni mitä Josi on puuhannut vuonna -12 ei aluksi tullut mieleen juurikaan mitään. Eletty on kuitenkin 366 hyvinkin tollerimaista päivää ja siihen mahtuikin loppujen lopuksi paljon. Mejäkokeissa Josi starttasi huimat kuusi kertaa. Kauden tuloksetkin olivat hienoja: 5xVOI1 ja 1xVOI0. Nenäpunkki vaivasi keväällä ja se selittäneekin tuon nollan. Verijälkeä treenattiin erilaisissa kokoonpanoissa (ainakin tollerit, flätti ja kultsu olivat treeniseurana) ja erityisesti jäi mieleen yöjälki kiiltomatoineen. Kaksi kiertopalkintoakin tuli kokeista mukaamme: P-K:n Noutajien "Konstan Kuppi" ja tollereitten "Paras yhteistyö"-palkinto. PM-kokeessa tuli toinen sija.
Syksyllä Josi pääsi kanalintumetsälle ja saaliiksi tuli teeri. Syyskuussa pääsimme jäljestämään kolarihirveä ja se olikin hieno ja opettavainen kokemus. Mahdolliseen seuraavaan kertaan minun pitänee varautua kahluusaappain, näppylähanskoin ja säärisuojin.
Näyttelyssä Josi kävi kerran pyörähtämässä H:n arvoisesti.
Noutamista ollaan treenattu, malttia kasvatettu ja vietetty mukavaa koiraelämää.

Tälle vuodelle emme ole suunnitelmia tehneet. Kesän tullessa ainakin mejäkokeet vetävät puoleensa. Mökillä aiomme olla niin paljon kuin mahdollista, siitä kun koko lauma nauttii paljonpaljonpaljon. Koiramaista toimintaa varmasti tiedossa mutta millaista sen aika näyttää.

Söpöilyä

Apulainen

Muutama kuva

 Metsiä täytyy hoitaa mutta harmittaa hyvien jälkimaastojen häviäminen. Tässä todistusaineistoa erään metsän häviämisestä. Onneksi vain "palanen" muuttui kuitupuiksi ja tukeiksi. Taisi talvi tulla Pohjois-Karjalaan ja jälkien teko siirtyi kevääseen. No sitä suuremmalla innolla sitten..

 Talven tulon tunnistaa siitä, että Josi alkaa syödä keppejä. Kesällä ne eivät kiinnosta. Liekkö syynä se, että niitä on niin paljon saatavilla? Talvella niitä sitten järsitään sitäkin innokkaammin ja palaset oksennetaan matoille yleensä seuraavana yönä.

Ja tässä se paras asento kepin (ja muunkin) järsimiseen.

Ennen nukkumaan menoa

Eilen Josi otti leikkeihinsä pitkästä aikaa lähes kaikki lelut. Yleensä käytössä on lempilelu "Lemmu", jota J vinguttaa vain iltaisin. Eikä edes joka ilta. Eilen koira pötkötti miun kaa sohvalla ja Lemmu oli mukana myös. Josi meni etsimään lelulaatikostaan lisää pehmoja. Yhden kerrallaan hän sieltä otti, vingutti hetken lattialla ja toi minun syliin. Muutaman lelun Josi jätti lattialle. Lopulta mulla oli sylissä 6 lelua. Oli jo lähes nukkumaan menon aika, joten leluthan on siivottava paikoilleen! Menin lelulaatikon luo ja pyysin tuomaan (yksi kerrallaan) lelut takaisin. Josi tuntee lelunsa nimeltä, joten homma oli sen suhteen melkoisen helppo. Lelut tulivat kyllä mulle käteen mutta kun laitoin ne laatikkoon, Josi olisi halunnut ottaa ne sieltä vielä pois. Lopulta kaikki ötökät olivat paikoillaan ja sanoin, että nyt nukkumaan. Nopeasti Jipsu kävi kuitenkin Kisun mukaansa makuuhuoneeseen. Kisu nukkui kuitenkin yönsä olohuoneessa minne Josi kävi sen kuitenkin viemässä. Hauska iltaleikki Josilla :)  Joskus pentuna J otti possun mukaan nukkumaan mennessään, joten siitäpä kuva:

Kuva otettu kännykällä, joten laatu on mitä on. Josi nukkui mielellään pää helmalakanan alla piilossa ja possulla näköjään sama juttu ;)

Lumitilanne on vaihdellut vähän väliä. Tässä Josi poseeraa marraskuun puolivälissä ennen viimeisintä lumetonta kautta. 

Kaivaa, kaivaa..

Hämärähommia

Reilu viikko sitten, enimmän lumen sulettua kävimme tekemässä Josille jäljen. Sääntömuutosehdotuksia kuultuani tein makauksettoman lähdön. Muuten jälki oli "vanhaa mallia". Hieman päästiin mutkittelemaan, sillä lunta oli vielä metsässä paikoitellen. Katkokulma perinteisesti ja muuten mukavaa sammalmetsäjälkeä.
Seuraavana päivänä Josi pääsi tositoimiin. Hieman jännitti mitenkä alku sujuu. Tiellä seisottiin ja sanoin J.lle "jälki". Siitäpä poika toimeliaasti lähti metsään eikä edes mennyt meidän jälkiä pitkin. Alku löytyi vaivattomasti ja kova työskentely alkoi. Josi teki tosi tomerasti töitä nenällään, oli kiva katsoa. Kulmalla piti hieman pyöriä mutta jatko löytyi kuitenkin. Katko pyöritytti jälleen mutta palkintona oli jäljen päässä sorkka. (Ja se herkku, jonka pyrin aina mukaan muistamaan.) Mukavaa!

 Viikonloppuna kävin tekemässä Heidin kanssa jäljet punaturkeillemme. Valoisa aika vähenee päivittäin uhkaavasti ja näinollen jotain joutuu näköjään tekemään lähes pimeässä. Maantiellä ollut hurja sumu ei sentään ollut valunut metsään asti mutta pimeä yllätti lopulta. Jo Josin jälkeä tehdessä piti tiirailla puitten oksia mutta kyllähän kaksi näpsäkkää naista jäljet saa vaikkapa umpipimeässä. Toki helpompi tehdä päivän valossa, joten muistetaan tämä seuraavalle kerralle. Josin jälkeen tuli kolme suoraa ja kaksi makausta (sekä alkumakaus) eikä katkoa. Makaukset olivat sentään suorilla. Seuraavana aamuna (oli valoisaa) käytiin ajamassa jäljet.
Josin meno autolta jäljen alkuun oli perinteisen innokasta. Kaksin käsin roikuin liinassa kiinni ettei intomieli karkaa jäljelle yksin. Alkumakauksen poika nuuhki hyvin kuten myös ensimmäisen makauksen. Eka kulma meni loistokkaasti. Toisella kulmalla Josi luuli olevan katkon tai sitten siitä oli mennyt joku aivan ihanan kiinnostava eläin, sillä J lähti lähes 45 asteen kulmassa kohti alkumakausta. Kun työskentely ei ollut normaalia (katko)jälkityöskentelyä vaan hyvinkin suoraviivaista (ja pelkäsin alkumakauksen tulevan jonkun ajan päästä eteen), kehoitin koiraa. J ottikin suunnan takaisin kulmalle ja siitä kivasti jäljelle. Toinen makaus meni vauhdissa nuuhkaisten. Sorkka pysäytti vauhdin ja herkkupalkinto löytyi syötäväksi. Jälkien jälkeen Josi pääsi Nuuskun ja Rapsun kanssa juoksentelemaan. Välillä J malttoi jopa yrittää leikkiä saada aikaiseksi, eikä lenkki mennyt kokonaan nenä tyttöjen hännän tuntumassa vipattaen.
Ehdottomasti pitää vielä tehdä jälki ellei lumi tule muuttamaan suunnitelmia. Haaveissa olisi pitkä jälki, ainakin paljon pitempi kuin nämä noin 300m jäljet.

Josin ruoka vaihdettiin Carrierista JahtiVahtiin, sillä Carrierin saaminen alkoi olla hankalaa/kallista. Täällä kun ei myyjää ihan lähellä sille ruoalle ole. Mutta hyvinhän tuo JV tuntuu Jipelle sopivan. Muutaman dieettipäivän hän on omatoimisesti pitänyt; ehkäpä pienempi annos riittäisi. Painoa tarkkaillaan; nyt Josi painaa n 19,5kg.