Kevät tuli tänne

Tulihan se kevät sittenkin ja aika nopeasti lumet sulivat. Tässä kaksi kuvaa, kuvien välillä aikaa kului 2 viikkoa ja 2 päivää. Mikä ero!!!

Pääsimme lopultakin tekemään kevään ensimmäisen verijäljenkin. Pituutta oli ehkä 300m, kulmia, katko ja makauksia sopivasti. Josi oli tosi innokkaana menossa jäljelle mutta jäljestys oli - miten sen nyt nätisti sanoisi - kevään ensimmäinen.. Kaadolle tultiin ja Josi kyllä muisti tahtoa ja haluta herkun jäljestyksen perään. Ei se niin paha se jäljestys ollut mutta kulmat meni pyöristäen ja ilmeisesti jäljen lyhyys sai aikaan sen, että ei "kone lähtenyt käyntiin kunnolla". Viimeiseltä kulmalta lähes täysin ilmavainulla sorkalle. No se oli se eka jälki puolen vuoden tauon jälkeen.

Tässä H on viemässä sorkkaa ja Josihan on tarkkana kuin porkkana. Tai joku muu. Häntä on kyllä aivan mahtavan pörheä. Puuhkahäntä. Löysin pakastimesta peuran sorkkia; en muistanutkaan että meillä sellaisia siellä on. Nehän voisi vaikka kuivattaa!

Josilla oli viikolla myös 4-vee synttärit!! Näin ne ipanat kasvaa ja vanhenee. Joosepin suun seutu ja etenkin leuan alus on alkanut selvästi vaalenemaan. Pirskatti - joko se nyt alkaa ikä karvoissa näkymään? Pentuhan tuo on käytökseltään - ainakin ajoittain.

Alkuviikosta lenkkeilimme kolmen tollerin ja yhen kelpien voimin. Josi ihastui vauhdikkaaseen nuoreen kelpieneitoon, jonka nimi kuvaa hänen luonnettaan melkoisen hyvin: Sisu. Tämä kaksikko juoksi kilpaa pitkin lähes lumettomia kankaita antaen tollerineitien keskittyä mm keppien syöntiin. Oli mulla kamerakin mukana, mutta ihastelin enemmän lumen alta paljastunutta maata ja unohtui koirien kuvaaminen kokonaan.

Josi sai synttärilahjaksi ison luun, joka olikin maailman paras juttu. Ruoka jäi syömättä kun ihanuus tuoksui pöydältä herkkään tollerin kirsuun vastustamattomasti. Pari päivää sitä syötyään J jatkoi luun järsimistä yöllä!! Viime yönä herättiin klo 2 mahdottomaan kolinaan. Josi J Jooseppi söi synttäriluutaan olohuoneessa täysikuun valaistessa "maisemaa". Onko tuo koira kuuhullu vai luuhullu? Saatiin me se luu pois Josilta pienoisen vaihtokaupan jälkeen (possunkorva) ja vähitellen rauhoittui koti nukkumaan taas. Eikä ihan hirveesti väsyttänyt kellon herättäessä töihin vaille viisi.. Ensi yönä kaikki verhot ja kaihtimet ovat varmasti kiinni eikä luita koiran saatavilla. Nyt on viikonloppu ja mie tahon nukkua ees seittemään!!! Josi onkin todella pitkästä aikaa päivät yksin kotona ja todennäköisesti nukkuu ne ajat. No ei ole ihme, että on virtaa valvoa ja luita järsiä vaikkapa sitten yöllä.

Nyt jännätään milloin jäät lähtevät pois ja pääsee Jii uimaan piiiiiitkästä aikaa. Jos tämä vuosi on samanlainen kuin edelliset, lammen toisessa päässä on vielä jäätä kun J päättää talviturkkinsa heittää..

Aurinkoinen

Sain kameran ladattua ja se lähti vielä mukaankin ulkoilemaan. Aurinkoisessa säässä saa kivoja kuvia, etenkin kun kuvauskohde on niin kuvauksellinen..

Luoksetulo

Ei vielä tälle lammelle treenaamaan päästä.

"Sivu!"

Täällä jossain se lintu on, ihan varmasti.

Onko hyvä hymy?

Vieläkö sie niitä kuvia otat?

Kotimatkalla

Uutta ruokaa voi syödä tällaisessa asennossa..

Hiljainen ruokakuppi

Pikapäivitys ruokarintamalta. Josille maistuu raakaruoka hyvin eikä mahaongelmia ole tullut. Tänään käytiin täydennystä pakastimeen ja ylihuomenna tuleekin iso satsi lisää.
Suurin muutos tuossa on ollut, että syömisestä ei kuulu mitään ääntä. Ei kolise ruoka kuppia vasten! Useasti on pitänyt käydä katsomassa, että mitä siellä ruokakupilla tapahtuu kun on niin hiljaista.
Joo ja nykyisin J ei meinaa malttaa odottaa ruokaansa totutulla paikalla vaan yrittää hiippailla ihan viereen. Ilmiselvästi hyvää. Hyvä ruoka ja parempi mieli. Tai kuten mainoksessa oli, hyvä ruoka ja parempi turkki. Sitä odotellessa harjataan turkkia ja imuroidaan usein, kun näyttää tuo karvanlähtö ajankohtaiselta.

Ruokaremontti

Lihaa, kanaa, kalaa, luita.. Ja raakana. Siinäpä Josin uusi ruokavalio. Eli meillä Jooseppi syö nyt raakaruokaa eli barffaus on homman nimi. Raksujen syöminen ei edelleenkään maistunut ja ajoittainen oksentelu jatkui. Josi on aivan terveen oloinen ja pirteä muuten lukuunottamatta tuota ruokahaluttomuutta ja oksentelua. En siis usko, että Josi olisi sairas.
Tänään kävimme ostamassa ensimmäisen satsin sapuskaa. Tähän kotimme lähelle avattiin äskettäin uusi koiratuotteiden erikoisliike, josta löytyy kaikkea koiralle ja koiraihmisellekkin. Taitaa olla jopa lyhempi matka sinne kuin meidän käyttämäämme "maitokauppaan". Hienoa. Sohvinvalinta on tämä paikka, kannattaa tutustua. Ostoksilta tullessamme kerroin Josille, että nyt saat uutta ruokaa. Koiran pää oli sisällä pussissa, kun piti tutkia mitä hän tuleekaan saamaan. Ja yksi lihapötkö suussa olikin alta aikayksikön :D
Tänään J ei halunnut syödä aamuruokaa. Päivällä sain noin kourallisen raksuja syömään, kun lirautin sekaan piimää. Nekin oli näköjään tullut oksennettua, matolla oli sellainen jälki. Meillä ei olekkaan puhtaita mattoja enää.. Iltalenkillä Josi hotkaisi jotain mitä ei ehkä olisi tarvinnut. No kotona mie sitten oksennutin, kun en todellakaan ehtinyt ottaa selvää mitä J pureskeli ja nieli salamavauhtia. Ensin siis harmittelin päivällä oksennettua ruokaa ja sitten oksennutin ihan tarkoituksella. Huh huh.. Jotain leivänpaloja sieltä sitten löytyi.
Myöhemmin Josi sai sitten ensimmäisen annoksen kanajauhelihaa höysteineen. Ei tainnut koko satsi mennä kerralla eli opetteluttaa. Mutta maistui kyllä, sen minkä jaksoi syödä. Huomisaamun ruoka on jo sulamassa jääkaapissa. Toivotaan, että tämä ruokavalio maistuu Josille ja toimii hyvin.

Susi-karhu

Ilmeisesti kevät ja iiiihanat tuoksut saavat Josin öisin ulvomaan. Mie kyllä nukun kuin uppotukki enkä ainakaan muista kuulleeni mitään. Aamuisin ruoka ei tunnu maistuvan ja välillä syöty sapuska pitää sitten oksentaa. Maha tuolla otuksella kyllä murisee aamulla, joten voisi luulla olevan nälkä. Oliskohan vaan lemmenkipeä tuo nuorukainen? Aivan terveen ja pirteän oloinen J muuten on. Tarkkailemme tilannetta.

Lelut kiinnostavat edelleen pääsääntöisesti vain iltaruoan jälkeen. Eilenkin oli hauska seurata, kun Jooseppi suuntasi ruokakupilta suoraan lelulaatikolle ja otti lempparilelunsa vingutettavaksi. Ilmeisesti pentuajan iltavimmat ovat vaihtuneet hieman aikuisemman tollerin iltavingutuksiksi.

Possu ja ..

Tänään kävin pokkaamassa P-K:n Noutajakoirayhdistyksen kiertopalkinnon Mejän Menevin 2012.
Josi on taitava!!! Ja se nenä:

Ylempi kuva on otettu kotona sohvaperunastamme ja alempi mökillä. Voi kun tulis kesä äkkiä, niin päästäisi taas mökille. Josi varmaan näkee jo unta voikukkapellosta ja unelmoi seikkailuretkistä mökin lähiympäristöön.

Aiemmin kirjoittelin Josin lempparilelusta Lemmusta. Nyt taisi Lemmuun iskeä vanhuus ja ääni siitä on mennyt - ainakin ajoittain. Käytiin sitten ostamassa Lemmun sukulainen Possu, että on Josilla joku vingutettava iltaruoan jälkeen. Possu osoittautuikin erityisen rakkaaksi heti ensisilmäyksellä ja Jooseppi olisi ottanut Possun mukaan iltapissallekkin.

Tässäpä lähes erottamaton parivaljakko. Lemmu on samankokoinen mutta näyttää enemmän lehmältä kuin tämä possu ;)  Lemmua J ei ole täysin hylännyt vaan kokeilee vinguttaa sitä välillä myös.

Kahden kuukauden kuluttua olemme jo viettäneet Josi J Joosepin 4-v synttäreitä. Ai tavaton miten nopeasti aika kuluu! Aikuisesta tollerista en tiedä mitään - Jii on varmaan ikuinen pentu ainakin mieleltään.

n 4kk ja tietysti voikukanlehteä syömässä

Malttamaton

Kirjoitin jo pari viikkoa sitten hienon uutisen tänne blogiin mutta sitä ei kuulema olisi saanut vielä julkaista. No mie poistin sen; julkaisen uudestaan ehkäpä jo ensi viikolla. Malttamaton olin - liekkö Josilta periytynyt mulle vai toisinpäin.
Pari viikkoa sitten Josin ja Hanskin metsälenkki päättyi turhan nopeasti. Toinen uroskoira sattui myös vapaana juoksentelemaan ja eihän se hyvin päättynyt. Ei mitään isompaa onneksi sattunut. "Hieman" vaan säikähdin, kun H soitti että miun pitää tarkastaa koira ja viedä hänet saikulle. Jostakin mulle verta tuli käteen mutten löytänyt paikkaa. H:n käsi vaan putsattiin; ei tarvittu neulaa ja lankaa. Tutkin Josia useamman kerran mutten löytänyt mitään jälkiä. Karvatuppoja lähti kyllä.. Illalla huomattiin eka jälki leuasta. Muutaman päivän päästä alkoi rupia löytyä eli useamman kerran Josi oli osumaa saanut. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan kummallekkaan osapuolelle. Siis sille toiselle koirallekkaan.
J on viimeaikoina mm osoittanut mieltään läppärille (miksi kone on sylissä eikä hän), iloinnut lähes riehaantuen uuden ruokasäkin tullessa kotiin (me saalistimme sen kaupasta) ja viettänyt lokoisia koiranpäiviä sohvalla ja mieluiten sylissä. Metsälenkeillä Jooseppi bongaa mielellään lintuja; tänään löytyi koppelo.