Taipparikurssi päättyi kahteen kanijälki-treeniin. Ensimmäisellä kerralla Josin ryhmälle sattui jättiläiskani - ei ollu paljoo Josia pienempi. No eihän tuo pikkuturpa sitä suuhunsa saanu ja varsinkin ku joku muu toiminto oli mielessä jänöä kohtaan. Siinäpä oltiin posket punaisena sitten..
Toisena päivänä pyynnöstä saatiin pieni sievä jämppe tutustuttavaksi. Josi kun ei ota nykyisellään suuhunsa kuin ruokaa, niinpä koiraa härnättiin tosissaan ottamaan pupu. Treenipaikalle tullut auto ja eräitten koirien ulvonta häiritsivät aika lailla Josin "työskentelyä" mutta kyllähän tuo muutamia metrejä kuljetti pupua suussaan - lopulta. Kun saadaan tää murkkuvaihe ohi niin varmasti riista alkaa jälleen maasta nousemaan.
Keskiviikkoiltana vietettiin aikaa kiekkoradan vieressä, kun Hanski kävi kiekkoja ampumassa. Josi olisi halunnut mennä ampujien luo ja jos tuli ammunnassa hiemankin pitempi tauko, alkoi vinkuminen. Tylsää siis oli, jos ei jyske kuulunut. Koko ajan pitäisi tapahtua siis jotain.. Minkäänlaista paukkuarkuutta ei esiinny. Laitoin pari kertaa kokeeksi Josin kiinni puuhunkin ja lähdin itse kauemmaksi. Pitipä tuokin testata tulevia mejäkokeita ajatellen. Reilu viikko enää niin päästään starttaamaan ekassa kokeessa. Lähes päivälleen vuosi aiemmin Josi tuli karvapallona meille kotiin. Luottavaisin mielin olen Josin puolesta, omaa opastusta tässä jännitän sitten enemmän. Kyllä tuolla pojalla vainu on kohdallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti