Viittä vaille vuoden tauko..

Vauhtitolleri

Jos blogissa on ollut hiljaista, niin ei meidän elämä hiljaiseloa ole ollut.
Elämää täysillä ja etenkin kun tollerista on kyse, niin elämää täysillä kuten tolleri sen elää. Enemmän kuin ihminen sen voi käsittää. Vierestä katsomme kun tollerissa virtaa riittää aina ja aina ja aina vaan..

Josin tyyli poistaa lumi - syömällä se

Talvellakin voi nauttia mökillä käynneistä

Hymypoika

Grillipaikka piti etsiä lumen alta...

Haaveilija

Olkoon nyt kuvapainoitteinen päivitys; seuraavalla kerralla sitten muistellaan syksyn -14 mejäkokeita ja myös alkuvuoden kokeita. Sekä tietysti myös muita tapahtumia..

Kesän ainoa hellepäivä. Parasta hommaa: vesinoutoja.

Laiheliini?

Rakkautta mamman kanssa

Kellotauluun tuunattu kuva

Kurkku-herkku-hetki mejäkokeen jälkeen

Lenkillä Seran (Evessin Geisha) kanssa.

Damihommia pitkästä aikaa. Ainoa suht terävä kuva, ja tietenkin ote damista mitä sattuu..

Josi on ollut terveenä, välillä tollerihepuleita mutta ei sen vakavampaa. 6-v synttärit vietettiin rauhallisesti perhepiirissä. Ihana olento, erittäin mielellään on sylissä ja tunkee päänsä kainaloon ja mieluiten läppärin päälle ;)

Pitkä kuuma kesä

Ihan on ollut paitsiossa kirjoittelu tänne blogiin. Ihan hiljaiseloa emme ole eläneet kuitenkaan.
Tänä kesänä ollaan uitu, treenattu jopa noutoja vaakuilla ja kanilla, uitu vähän lisää, nautiskeltu mökillä olosta ja tietysti mejäilty. Viimeksi kun oltiin mökillä, Josi oli melkoisen ihana (ainahan se on) ku oltiin nukkumaan menossa. Mie ja Hanski oltiin sängyssä selällään ja Jooseppi tuli väliin ja selällään makasi myös. Sitten koiruli käänsi päätään, lipaisi kielellään Hanskia poskesta, käänsi päätään minuun päin ja lipaisi myös minun poskeani. Josi antoi meille molemmille iltasuukot!! Melkoisen suloista. Jonkun aikaa koira oli sängyssä mutta siirtyi viileämpään lattialle. Mökillä onkin hauskaa syödä voikukkia, käydä lammessa viilentymässä ja kaivaa ikiomaa kuoppaa viilentymistä varten. Valokuvia tulossa myöhemmin..

Viikonloppuna oli Juuassa mejäkoe, jonka koetoimitsijana toimin. Kyllä siinä on monta ja monta asiaa muistettavana ja hoidettavana ennenkuin koe on kunnialla ohitse. Hyvinhän se meni, vaikka aina tulee odottamattomia asioita eteen. Tälläkertaa mm majan jääkaappi oli enemmänkin lämpökaappi. Kukaan ei sairastunut, joten homma ok.
Josin jäljestys oli tutunomaista. Jälkitarkkuuus hienoa, kulmat tarkasti ja makauksia ei merkattu just ollenkaan. Kyllä tuohon pitää puuttua, vaikka treenattu niitä onkin kesän aikana. Tuomari ja opas kävelivät kyllä ihan selän takana koko jäljen ajan etten uskonut vauhdin olevan liian kova. Melkoisen mukavaa vauhtia kuitenkin mentiin, kun katoin kellosta että puolisen tuntia meni jäljellä aikaa. Kysyinkin tuomarilta asiaa ja vauhti oli ok, aikaa meni kuulema 26min!! Melko helppokulkuinen maasto vaikka moton jäljet ja risukot tuottivat välillä vaivaa ainakin minulle; liina takertui oksiin pysäyttäen koiran etenemisen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuloksena VOI1 45p. Hienoa taas kerran Josilta. Kun ne makaukset tulisi vielä merkattua, pisteitä tulisi lisää.. Huh!

Kaksi ilmoittautumista mejäkokeisiin oon laittanu vielä tälle vuodelle. Tollerimejä on tietysti haaveissa, onhan siellä aina niin hieno tunnelma ja tutut tolleristit sekä mahtavat koirat. PM on sellainen mihin mielellään osallistutaan myös. Pikkusiskon häät jälkientekopäivänä aiheuttaa erikoisjärjestelyjä jäljentekoon mutta asia pitäs olla järjestyksessä. Jos nyt mahdutaan mukaan, luulisin että kyllä.
Sittempä alkaakin metsästyskausi, saas nähdä mitä se tuo tullessaan. Mukavaa elämää maailman hassuimman ja rakkaimman koiran kanssa tiedossa jokatapauksessa.

Kahden kokeen putki

Mejäkoe kahtena viikonloppuna peräkkäin. Siinäpä testi kenellä kunto kestää ja kestääkö. Kesti. Mutta tarkemmin niihin viikonloppuihin..
Ensin olimme lähes kotimaisemissa Karjalan Spanielien kokeessa Joensuun Sarvingissa. Aamulla ajelimme kotoa hyvissä ajoin kohti koepaikkaa. Matkalla puolisoni kysyi: " Joithan sie sen kahvin ja sammutit keittimen?" Juu en! Joinhan mie yhdet kahvit (2x 2,5dl) mutta lisäkahvit unohdin kokonaan. Siinäpä pientä jännitystä päivän ajaksi - kestääkö lähes 20-v kahvinkeitin palamatta ees muutaman tunnin. Tarkoitushan oli, että mennään mökille yöksi ja sieltä sit kokeeseen. Ajettiin sitten vielä tienhaaran ohi mutta koepaikalla oltiin noin kaksi minuuttia ennen sovittua aikaa!! Onneksi meidän tarvitsi tehdä vain yksi jälki, jonka jälkeen toinen meistä ajoi kotiin reilut 60 km sammuttamaan kahvinkeittimen ja mie jäin Josin kanssa koepaikalle katsomaan reipasta sade- ja raekuuroa. Ukkonenkin jyrisi. Mökillä oltiin kuitenkin yötä - matkaa alle 40km.. Ehkäpä tulee jatkossa ekstra-tarkistettua tuo keitin - joka otetaan työpäivien ajaksikin pois pistokkeesta!!! Jos jotain kiinnostaa, sanoin veretyksen jälkeen: "Aikaa meni tunti ja 400min." Hanskia hieman nauratti mutta ymmärsi kuitenkin. Tunti ja 14min oikeesti.
Koepäivänä lämmintä oli jotain +25 ja Josille tuli tuomariryhmän viimeinen jälki. Siellä me sit odoteltiin metsän laidassa. Hanski opasti edellisen jäljen, joten odotettavaa riitti. Paarmat pyrkivät innokkaasti kyytiin. Mie istuin Joosepin kanssa takapenkillä, hieman edes hätistäen paarmoja. Onneksi ihan jäljen vieressä oli vuolaasti virtaava oja, jossa J kävi kaksi kertaa vilvoittelemassa jäljen alkua odotellessa.
Jälki alkoi kuten muutkin aiemmin. Josi vinkui ja vitskutti, kun muut menivät ennen häntä metsään. Alkumakaukselle rauhoituttiin (?) ja J aloitti työnsä. Ruohon syöntiä. Lisää ruohoa. Voi v.. Tuomari sanoi, että kehoita koiraa. Mie olin jo niin *** että mahtoi tulla ihan sydämen pohjasta se kehoitus. Hieman Josi jatkoi ja söi taas sitä *** heinää. Mutta siitä omin neuvoin matkaan ja hienosti sittenkin. Katko oli toisella kulmalla ja se teetätti töitä tosissaan. Mie jo säikähdin, kun J meni paluujälkeä muutaman metrin. Mutta taas rengastus jatkui. Varmaan sanomattakaan selvää, että kulma oli vasemmalle, joka on Josille selvästi vaikeampi kuin oikealle kääntyvä. Siitä kun lopulta selviydyttiin, Josin työskentely muuttui selvästi. Vauhti hidastui hieman ja nenä pysyi maassa kaadolle saakka. Ehkäpä koira huomasi, että tämä jälkihän saattaa hävitä, jos en ole tarkkana. Huh huh. Kaato kiinnosti, sitä nuuhkittiin ja nuoltiin - Josi siis teki tuon ;)
Tuloksena VOI1 47p. Hienoa Josi!

Viikkoa myöhemmin suuntasimme kokeeseen Kuhmon Jauhovaaraan. Josi sai lepäillä viileähkön majan suojissa, kun me kävimme jäljenteossa. Lämpöä oli auton mittarin mukaan vain 26 astetta. Kärpäset, mäkäräiset, itikat ja miljoonat paarmat olivat kyllä mukana! Voi että tuli ahdistus ja vaikka mitä mieleen, etenkin verettäessä jälkeä. Huh. Onneksi vaan yksi jälki tehtävänä, joten sen puoleen helpotti. Ilta meni mukavasti hienossa mejähengessä. Paistettiin muurinpohjalettuja ja makkaraa. Ja hyvissä ajoin nukkumaan.
Sunnuntaina meille sattui tietysti taas päivän viimeinen jälki. H ehti opastaa ja hakea meidät ennenkuin pääsimme tositoimiin. Päivä oli pilvisempi ja just ennen meidän jälkeä alkoi sade! Kolmas koe tänä kesänä, yhteenkään ei sadetta luvattu ja taas sataa. Ehkäpä vähitellen opimme tästä. Mutta mitäs siitä - jäljelle mennään. Josi osasi ja näytti miten jäljestetään. Taas  saman tuomarin ollessa mie merkkaan alkumakauksen erityisen hyvin eli lennän turvalleni ennen makausta. Josi hoitikin homman hienosti muuten. Katko (vasemmalle kääntyvä taas) meni kahdella lenkillä ja kaikki muu superhienosti. Paitsi makausten merkkaus...
 No siitähän verotetaan, jos kaikkia ei merkata ja---..... Tadam tadam tadam....
VOI1 47p!!! Huikeeta!!! Tuomarin tuomiosta ei voi valittaa, joten kait me tyydytään tähän ;)
Josi on vissiin löytäny varmuuden jäljestämiseen, vielä kun saatais nuo makausten merkkaukset kuntoon..

Kevätkoe Kuhmossa

Kauden eka mejäkoe on takana. Suuntasimme kauniiseen Kuhmoon, jossa on aina hyvä fiilis.
Lauantain jälkientekopäivä oli melkoisen helteinen. Aamulla Kuhmon Jauhovaaraan ajellessa auton mittari näytti jo yhdeksän aikaan +25 astetta. Jäljen tekoon lähtiessä elohopea lähenteli jo kolmeakymmentä. Hieman oli tuskainen olo mutta eikun metsään vaan. Teimme yhden jäljen, joka oli sama missä Josi otti viime keväänä hajut karhusta ja hiippaili sorkasta yli.
Koepäivä olikin viileämpi; jäljelle lähtiessämme auton mittari näytti enää +12. Ja vettä satoi. Välillä jyrisi. Ensimmäinen koe keväällä ei ole koskaan ollut kovin menestyksekäs Josille. Tähän mennessä yksi tulos neljältä keväältä. Eli kolme nollaa neljästä..

Jäljen alku oli tuttua Josia. Haukkua ja vitskutusta, kun tuomari ja opas menivät ensin metsään.
Josi malttoi nuuhkia alkumakausta, vaikka tieltä kuulunut auton ääni kiinnostikin hieman. Alku tuntui niiiiiin hitaalta. Mie jo kerkesin aatella, että nyt ei kaadolle ehditä sallitun ajan puitteissa. Pian Josi laittoi vaihteen silmään ja sain pidettyä liinan sopivasti kireällä. Ekalla kulmalla oli katko, jonka J suoritti parilla lenkillä hienosti. Oikealle tuo kulma kääntyi, joka tuntuu olevan helpompi Josille kuin vasemmalle kääntyvä. Siinä mie sit pitelin liinasta kiinni ja tallustelin perässä. Ekan makaus tuli merkattua, hyvä. Kaksi seuraavaa meni ylikävelyksi; nuuhkaisu mutta vauhdissa. Viimeiselle makauselle Josi pysähtyi niin pitkäksi aikaa, että luulin sorkan olevan siinä. Mutta ei sentään vaan matka jatkui sorkalle asti. Ja sekin kiinnosti - huh hienoa.
Tiesin, että tulos tulee ja melkoisen hyväkin.
Tuomari oli samaa mieltä eli VOI1 47p!!! Hienoa Josi!!

Kevätpuuhia

Kaato löytyi ja kiinnosti

Jälkiä on muutama tehty ja tuo kiinnostus sorkkaan on ollut hieno. Ainainen jännitys varmaankin jokaisessa kokeessa johtuen muutamista sorkan ohi kävelyistä. Liina on kuin puhelinjohto ennenvanhaan - ihan kiemuralla.

Hiekkapesu

Jäljestyksen jälkeen Josi halusi kieriä hiekassa. Voi sitä pölinää ja oli koirakin aika harmaa. Mutta kivaa tuntui olevan. Josi on keksinyt tänä keväänä tuon pyörimisen ja kierimisen hiekassa, mudassa tai ihan missä vaan. Kivaa..?

Märkäkö?

Hiekkauinnin lisäksi Josi pääsi uimaan lammessa. Viereisessä lammessa oli jäät vielä eli eipä isompia lenkkejä annettu uida. Melkoisen kylmää vettä. Jooseppi ei yleensä mene uimaan ellei heitetä jotain noudettavaa. Mielellään ui kyllä ja kilpauinti koirakavereitten kanssa tuntuu olevan mieluista. Nämä kuvat ovat huhtikuun lopulta.

Josi 5-v

24.4. Josi täytti viisi vuotta. Yksi kännykkäkuva tuli otettua sinä päivänä. Tässäpä päivänsankari

Viisivuotias kotipihalla

Kaunis on koira ja kivasti on tullut hyviä ominaisuuksia lisää viimeaikoina. Tottelevaisuus on parantunut ja Josi on jotenkin rauhoittunut, tasaantunut. Ikä vai mikä - en tiedä, mutta ei haittaa :)

Pentu

Tässä Josi on ollut muutaman päivän kotona. Kylläpä nuo pennut on pieniä..

Poika kotiin

Juu ei meille koira- eikä ihmispentua tullut vaan käytettiin "Mejän menevin"-pokaali vuosikokouksessa ja tuotiin se takaisin kotiin. Just ja just ehdittiin laattaan nimi kaiverruttaa (ei ollut aikaa kuin vuosi) mutta kuva jäi vielä kansioon laittamatta. No ehkäpä me ehdimme sen hoitaa tän vuoden aikana ;)

"Taas ne kuvaa minua, plääh!"

"Onkos tää miun uus ruokakuppi? Aika syvä kyllä.."

Talvi tuli kuitenkin jollain tapaa eikä heti vuoden alusta jäljelle päästy. Nyt jos hieman lumet sulaisivat, niin voitaisiin pieni jälki vaikka tehdä. Nuuskuttelua J kyllä harrastaa sekä metsässä että lähimaastoissa. Eikä se ole äänetöntä, kuin pieni sika menisi eteenpäin..

Koekalenteria on tullut vilkuiltua ja ihan kivasti taidetaan päästä omien menojen (tai menemättömyyksien puolesta) kokeisiinkin tulevana kesänä. 

Paitsi.. Voi olla ennenaikastakin tämä harmittelu, mutta pikkusiskoni viettää häitään juuri kun on PM-kokeet!!! Eihän sitä tiedä miten tuleva kesä Josin kohdalla mejässä menee mutta silti. Mulla olis ollu jokunen muukin viikonloppuehdotus häiden ajankohdalle!!! Toivottavasti saamme pari ihanaa henkilöä tekemään jäljen ja opastamaankin, että pysymme hyvissä väleissä sukuun jatkossakin ;) Ja jos joku haluaa tulla sijaiseksi, olette sydämellisesti tervetulleet! Häihin vai jäljentekoon?? :D :D 

Välillä mulla on ollut kamerakin mukana ulkoillessa. Tästä kuvasta näkynee, että pakkasta oli ihan riittämiin. Lumitilanne tammikuun loppupuolella ei ollut kummoinen kuitenkaan. 

Lenkkeilyseurana oli suursnautseri Zita, jota Josi rakastaa hyvin paljon. 

Ainakin J yrittää jotain kummallista nylkytystä toisen takajalkaa vasten, joka näyttää tosi tylsältä vierestä katsoen. No näillä kahdella leikkiminen sujuu todella hyvin huolimatta Romeon astumisyrityksistä huolimatta.

Myös jäällä kävimme pakkasten aikaan. 

Pesän rakennusta??

Vauhdikas luoksetulo

Talvitolleri

Jääbalettia

Kuuraparta, tuiskutukka...

Nyt tuntuu jo todella keväiseltä ja välillä on aurinkokin pikistellyt paksujen pilvien raosta. Tänään Josi poseerasi kameralle mm näin:

Metsälenkit saattavat joskus olla väsyttäviä ja siitä todisteena tämä melkoisen lihavan näköinen väsynyt tolleri.

Kun säkkituoli on maailman parhaita paikkoja nukkua, ei voi välittää miltä näyttää. Vaikka kuusenhavut ovat vielä mahakarvoissa kiinni.. Josi on sellainen nautiskelija: syö mielellään ja kaiken mitä tarjotaan, nukkuu mielellään myöhään, tulee syliin mielellään, juoksee metsässä täysillä...