Lupasin Josille joululahjaksi hieronnan ja nyt kävimme sen "lahjakortin" lunastamassa. Eli eka hieronta on käyty. Malttoipa Jooseppi olla jopa paikallaan ja lihasjumit löydettiin. Selkälihakset kaipaavat lisää käsittelyä ja jatkamme hierontoja niin kauan kuin tarve vaatii. Oireillut Josi ei mitenkään ole, jos ei peitsaamista oteta huomioon. Voi hyvinkin olla, että hierontojen jälkeen Josi löytää "uuden" askellajin eli ravin. Toivotaan ainakin.
Ollaan useana päivänä peräkkäin autoiltu metsämaille ulkoilemaan, kun säätkin ovat suosineet. Pari kertaa ulkoilutimme myös dameja, joita Josi innokkaasti nouti. Mahtava on vauhti ja into, kun tolleri painattaa matalana kohti noudettavia pötköjä. Ja paluuvauhti on yhtä hurja. Mukavaa omistaa noutaja, noin innokas.
Sattuipa eräällä reissulla sitten auto uppoamaan hieman liian syvään eikä saatu sitä omin voimin pois. Sen reissun seurauksena itse tarvitsisi hierojaa; sen verran kävi olkapäihin kahden (!!) auton työntäminen. Sellainen reissu, että tosissaan ja sydämen pohjasta kaipaa kesää ja jopa paria hirvikärpästä!
Agilityssä Josi teki kaksi (!!) onnistunutta paikallaoloa ja siitä pienet hypyt. Mutta nämä eivät tapahdu peräkanaa vaan Josia pitää "jäähdytellä" yllättävän kauan, ennenkuin on taas rauhallisesti aloillaan. Treeniä tähän lisää vaan, niin hyvä tulee.
maanantai 31. tammikuuta 2011
torstai 27. tammikuuta 2011
Peilailua
Sen verran on pakkasta, että Josi ja mie oltiin aikamoisia kuurapartoja aamulenkiltä tullessa. Kyllä jo kesää odotetaan. Pienempi pakkanen olisi ainakin toiveissa. Josia talvi ei tunnu haittaavan. Innokkaasti tollopoika jäljestää - ilmeisesti iiiihania tyttökoirien hajuja.
Agilityrintamalta ei juurikaan mitään uutta. Tuskastuttavaa se sanalla sanoen on. Viimeksi sain sentään Josin pysymään kerran(!!!!) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Siihempä se sitten jäikin ja seuraavat yritykset olivat yhtä pomppimista ja sykyilyä. En ollutkaan huomannut, että herkkupalkka tulee istumaan pyydettäessä hieman liian myöhään. Josi ehti jo hieman nostaa takapuoltaan maasta ja minä siis olen auttamattomasti myöhässä. Nyt ollaan kotona treenattu peilin edessä, että näen peräpäänkin. Naksutinta on käytetty siinä mukana. Tulikin mieleen, pitäisikö tuossa tilanteessa jättää herkku kokonaan pois; eipähän ainakaan sen perään hyppisi. Muutaman kerran on leikkimielellä tullut sanottua, että myyn koko otuksen pois, kun ei tottele/osaa. Tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että minuthan pitäisi myydä kun en osaa opettaa! Koirahan tekee oikein, kun vaan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Ehkä..
Tottistreeneissä Josi oli pitkästä aikaa. Siellä oli ollut erilaisia pujotteluharjoituksia. Hienosti oli kuulema mennyt, paitsi herkkualustojen pujottelu oli ollut ylivoimaista Josille. No jos ruokaa on jossain tarjolla, sen kimppuun pitää päästä, ainakin Josin. Tarkkaan tuo seuraa kotonakin ruoanlaittoa ja jos jotain pientäkin putoaa lattialle, on punaturkkinen rikkaimuri siivonnut sen alta aikayksikön.
Ensi viikolla Josi pääsee hierojalle. Toivottavasti J antautuu hierottavaksi, ettei mene aika ihan hukkaan. Mutta käymme niin monesti kuin on tarvis.
Agilityrintamalta ei juurikaan mitään uutta. Tuskastuttavaa se sanalla sanoen on. Viimeksi sain sentään Josin pysymään kerran(!!!!) paikallaan, että pääsin hypyn taakse ohjaamaan. Siihempä se sitten jäikin ja seuraavat yritykset olivat yhtä pomppimista ja sykyilyä. En ollutkaan huomannut, että herkkupalkka tulee istumaan pyydettäessä hieman liian myöhään. Josi ehti jo hieman nostaa takapuoltaan maasta ja minä siis olen auttamattomasti myöhässä. Nyt ollaan kotona treenattu peilin edessä, että näen peräpäänkin. Naksutinta on käytetty siinä mukana. Tulikin mieleen, pitäisikö tuossa tilanteessa jättää herkku kokonaan pois; eipähän ainakaan sen perään hyppisi. Muutaman kerran on leikkimielellä tullut sanottua, että myyn koko otuksen pois, kun ei tottele/osaa. Tarkemmin mietittyäni tulin siihen tulokseen, että minuthan pitäisi myydä kun en osaa opettaa! Koirahan tekee oikein, kun vaan ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Ehkä..
Tottistreeneissä Josi oli pitkästä aikaa. Siellä oli ollut erilaisia pujotteluharjoituksia. Hienosti oli kuulema mennyt, paitsi herkkualustojen pujottelu oli ollut ylivoimaista Josille. No jos ruokaa on jossain tarjolla, sen kimppuun pitää päästä, ainakin Josin. Tarkkaan tuo seuraa kotonakin ruoanlaittoa ja jos jotain pientäkin putoaa lattialle, on punaturkkinen rikkaimuri siivonnut sen alta aikayksikön.
Ensi viikolla Josi pääsee hierojalle. Toivottavasti J antautuu hierottavaksi, ettei mene aika ihan hukkaan. Mutta käymme niin monesti kuin on tarvis.
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Epätieteellistä
Vuodenvaihde meni paukkuen, siitä piti naapurusto huolen. Josi ei välittänyt paukkeesta, ainoastaan vinkuvat raketit saivat eloa tolleriin. Huoletta saimme käydä lenkillä aattoiltana; Josilla oli entinen vauhdikas meno päällä. Nyt toivomme, ettei kovia pakkasia tule ja pääsemme lenkkeilemään, riehumaan, juoksemaan, leikkimään ja hiippailemaan metsissä.
Ilmeisesti on ollut aivan turhaa aikaa, kun on tullut mitattua mm
- Josin pisimmät häntäkarvat ovat noin 32cm
- Häntä kun loppuu, karvat jatkuvat vielä noin 28cm (valkoiset karvat)
Josin lempinimiä ovat mm Jooseppi, Joose, Jipsu, Sipsi ja Topsi. Joskus jopa Josi J Jooseppi. Ja ne miljoona muuta, joita ei itse edes muista eikä Josi tunnista, paitsi äänensävystä.
Juuri ennen vuoden vaihdetta tuli kiinnitettyä huomiota Josin ulkonäköön. Korvien ympäristössä karvat rehottivat kuin autiotalon pihapiiri ja niinpä piti ottaa sakset käyttöön.
 |
Ennen |
 |
| Joululahja |
Mejäkokouksen myötä ajatukset ovat siirrtyneet jo tulevaan kesään ja kokeiden järjestämiseen. Vielä pitää odottaa monta pitkää kuukautta, että päästään jälkiä tekemään. Sitä odotellessa voidaan vaikka kasvattaa karvoja ja nautiskella elämästä! ;-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)