sunnuntai 25. elokuuta 2013

Herätys

Ihana viikonloppu mökillä takana. Josi nauttii niin suuresti mökkeilystä. Nyt tuntui ja näytti kyllä siltä, että J nautti erityisen paljon mökille pääsystä. Voi sitä riemua, rallia, juoksua ja täysillä juoksemista vielä lisää. Autohan jätetään mäen päälle, josta laskeudutaan mökkirantaan. Josi ottaa oikein matalan asennon, jalat jopa hieman sivuille ja sit mennään - ja kovaa!! Nyt vauhti ei meinannut loppua ollenkaan vaan uusia spurtteja piti ottaa tämän tästäkin. Ihanaa mökkioloa!
Lauantaiaamuna heräsin siihen, kun Josi pötkötti meidän välissä sängyssä (ja kerrankin pää samaam suuntaan  kuin meillä). Josi käänsi päätä vasemmalle, nuolaisi minua naamasta, käänsi päätään oikealle ja Hanski sai aamusuukon naamaansa. Oi ihanaa!
Koko viikonloppu oli mukavaa yhdessä oloa, nukuttiin paljon.. Makauksia treenattiin yhden juusto-makaus-treenin verran. Kaatona oli ydinluu, jonka J sai ottaa mukaansa ja syödä parempiin suihin.


Mutta kenellä ne onkaan maailman kauneimmat punaiset silmäripset??
Meidän mielestä Josilla mutta jokaisella tollerin omistajalla lienee oma suosikkinsa ;)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tollerimejä 2013

Vuoden kohokohta mejäilyssä on ohi. Tunnelmaltaan aivan mahtava tollerimejä Virroilla oli viikonloppuna. Josi pääsi tänä vuonna mestaruusluokkaan! Haavelin sinne pääsystä (sitten joskus) mutta eipä tuo haitannut, että jo tänä kesänä olimme siinä.
Lauantaina tehtiin jälki hirvikärpästen tunkiessa silmiin, korviin ja suuhunkin. Sadekin alkoi veretyskierrosta tehdessä. Huh - olipa mukava päästä pois metsästä ja syömään, sekä vaihtamaan kuivat vaatteet.
Sunnuntain arvonnassa Josille tuli päivän viimeinen jälki. Sitä saatiinkin sitten odottaa melkoisen kauan. Useat olivat jo tulleet metsästä, kun me olimme vielä majapaikassa odottelemassa. Puoli neljältä startattiin sitten jäljelle. Josi oli innolla menossa jäljelle eli mukavalta tuntuu tuo homma koirastakin. Makauksia J ei merkannut ollenkaan, muutamia omituisia tarkastuksia piti jäljen sivuun tehdä. Kulmat menivät mukavasti ja katkokin pienellä lenkillä. Viimeisellä suoralla kolme metsoa lähti meitä karkuun. Josi huomasi viimeisen ja olisi halunnut niitten perään. Kielsin napakasti "Ei" ja samantien "Jälki". Ja Jooseppi totteli heti. Aivan huippua!!! Koko kesänä ei ole harjoitus- eikä koejäljellä ollut yhtään lintua, joten tulipahan tuokin koettua. Josihan lähtee vapaana ollessaan kyllä varmasti lintujen perään; sen verran lintukoira on.
Kaadolle J jäi nuuhkimaan. Huh huh helpotus. Tuo kaato minua eniten jännitti, että miten siinä käy. Hyvin :) Tuomari kehui, että oli juuri oikea-aikainen kielto ja kehoitus. Hyvä homma, sillä tuota kun ei ole päästy "harjoittelemaan".
Tuloksena Josille tästä mestaruusluokan korkkauksesta VOI1 40p. ja viides sija. Hienoa!!
Nuo makauksen merkkaamattomuudet pudottivat pisteitä. Tiedänpähän mitä pitää edelleen harjoitella..
Seuraavana onkin PM-koe syyskuun alkupuolella. Eiköhän sen jälkeen ala olla mejäkoekausi paketissa pikkuhiljaa.
Tokoilua ollaan harrastettu (aloiteltu) hieman. Tolleriporukalla ollaan oltu ja meillä (Josi ja mie) on eka kertaa ikinä ihan oikee opekin!!! Josi on innokas tekijä, joka meinaa syödä minulta sormetkin juustopaloja hamutessaan. Jotkut teräshanskat saisi välillä olla käsissä :)  

maanantai 5. elokuuta 2013

Verta, hikeä ja vähän..

Helteinen viikonloppu takana meidän omissa mejäkokeissa. Mie touhusin vastaavana koetoimitsijana, joten järjesteltävää ja jännitettävää riitti ihan kokeen loppuun asti. Uudet maastot toivat oman haasteensa kokeen järjestelyihin. Lopulta kaikki taisi järjestyä ihan ok. Koko viikonlopun lämpötila pyöri +25 asteessa, joten kenellekkään ei tullut kylmä.
Josi sai Minnalta edellisen kokeen hienosta tuloksesta palkinnoksi mahtavan hienon kurkun!!


Meidän sunnuntain jälki oli päivän viimeinen ja kello oli reilusti yli kolmen kun päästiin jäljelle. Käytin Josin jäljen lähellä olevassa pienessä lammessa uimassa mutta valitettavan nopeasti tuo koira oli jo aivan kuiva. 


Kun tuo iso härveli lähestyi ja ajoi ohitsemme, hirvitti hieman. Nimittäin se, etteihän se vaan tule töihin johonkin ihan lähelle. Josin jälki oli kuvasta vasemmalla.. Jättäkää meille metsiä, että voimme jäljestää!!!

Edellinen jälki lähtee ja J katselee kiinnostuneena.

Näinkin rennosti voidaan olla ennen töihin menoa. Josi jaksoi odotella hienosti ja äänettömästi. 

Tämä jälki oli Josin ja minun 20. yhteinen startti!! Josi oli tapansa mukaan innokkaasti lähdössä hommiin ja minua jännitti taas, vaikka luulisi jo sen laantuneen muutaman jäljen jälkeen. 
Alkumakaus tutkittiin hyvin ja siitä sitten liikkeelle.
Josin jäljestys oli jälkitarkkaa. Tuon työskentelyä on ilo seurata. Välillä kirsu otti turbon käyttöön eli aivan selkeä (jopa röhkivä)ääni kuului, kun mahtava jälkikoira veti hajua sisäänsä. Eka makaus mentiin yli. Katko oli ekalla kulmalla ja sen J suoritti muutamin lenkein. Lopulta taisi mennä jäljentekijöiden jälkiä ja siitä toiselle osuudelle. Toinen ja kolmas makaus merkattiin hyvin, kulmat menivät todella tarkasti. Vaikka itse en kulmien paikkaa tiennyt niin Josin perässä kulkien ne tulivat kyllä minullekkin selviksi. Neljännen makauksen J meni ihan vierestä ohi. Vaikka sää oli todella kuuma, Jooseppi ei pysähtynyt juomaan ojista eikä vilvoittelemaan. Tuomarikin sanoi, että jännä koira kun ei juo. No Josilla oli homma kesken.. Kaato oli mäen päällä (siellä tuuli mukavan vilvoittavasti) mutta J meni siitä ohi!!!! Mie en huomannut sorkkaa ollenkaan mutta voi niitä miun ajatuksia, kun huomasin krepit edessäni!! Tie näkyi mäennyppylän alla! Mie kysyin tuomarilta, että saanko kehoittaa koiraa. En ollut kuullutkaan, että tuomari oli jo niin sanonut. Mutta Josi vaan istui ja ihmetteli. Olin jo lähdössä tielle, kun meille tuli käsky palata jäljen loppuun. Siellä olikin vähän kulkematonta osuutta ja kun osoitin Josille jäljen, sorkka olikin ehkä viiden metrin päässä!!!! Siihen Josi sitten meni ja pysähtyi hetkeksi. Miun pienessä päässä ajatukset olivat melkoisen mustia mutta olin kuitenkin iloinen Josin hienosta jäljestyksestä ja kehuin koiraa. Ja samalla harmitti niin vietävästi, että piti hammasta purra tosissaan ja räpsytellä silmiä. Hikihän se vaan kirveltää.. Pitihän siinä sitten nieleskellä oma aika ja sulatella tätä jo niin tutuksi käynyttä tilannetta. Jälki menee hienosti mutta se sorkka. Luulis minun jo tottuneen tähän mutta joka kerta tuntuu vaan pahemmalta. Pysyypähän jännitys varmasti ihan loppuun asti.
Majalle päästyämme Josi pääsi heti lampeen uimaan ja sen jälkeen menin syömään sekä ihmettelemään tilannetta. Mie odotin tulokseksi nollaa mutta yllättäen tulos olikin VOI2 ja 34p.
Nyt vaan nenä kohti uusia haasteita ja sorkkasulkeisia. Kahden viikon päästä olis Virroilla tollerimejä. Toivon todella, (jos sinne päästään), että pysähdys sorkalle on varma, hallittu ja tarkka. 
Aamupalaksi J sai nimikkokurkun.