perjantai 19. lokakuuta 2012

Aloittelija-ko

Vuorotyön tiimellyksessä harkiten suunnitellut ja toteutetut treenit ovat jääneet pois. Tähän pitää parannusta saada eli niskasta itseään kiinni vaan. Mutta kun työvuorot vaihtelevat ennalta-arvaamattomasti, saattaa käydä kuten kävi tässä päivänä eräänä.
Oltiin suunniteltu jo kotvan aikaa, että Josin täytyy päästä jäljestämään pitkästä aikaa. Viikonloppuisin ei viitsi metsiin lähteä samoilemaan sillä siellä saattaa törmätä punatakkisiin ja -lakkisiin hirvimiehiin. Eli suunniteltu jäljestys oli sovitettava viikolle. Joten iltavuorosta tultuani otin verta sulamaan ja aamusta metsään. Huomasin metsässä, että sieni oli kuiva ja makauksille suunnittelemani herkut olivat kotona. Huhuu.. Nyt voin kertoa miten rutikuiva sieni käyttäytyy, kun siihen kaataa verta. Sieni hylkii verta ja suurin osa löytyy makaukselta. Kepit olivat niin lahoja alituisen sateen ansiosta ettei niistäkään hyötyä ollut sientä painaessa. Eipä auttanut kuin melkoisen kuivaa sientä vetää perässään pitkin märkääkin märempiä kankaita. Enpä muista aiemmin niin liukkaita metsiä kuin tänä syksynä. Vettä sataa, aina ja paljon!
Ensimmäistä makausta tehdessäni mietin jo 90 asteen kulmaa, kunnes tajusin etten ole tässä avoimen luokan jälkeä tekemässä. Ihan kuin en olisi ennen jälkeä tehnytkään. Mitenkähän talven jälkeen muistuu jäljen teko mieleen? Pitäiskö mejäkurssille lähteä oppia saamaan? Epäilytti vielä tuon sienen imemä verimäärä, että saapiko Josi mitään vainua kirsuunsa jäljestäessä.
Seuraavana päivänä lähdimme jäljestämään. Sorkkapalkkiona toiminut herkku jäi (niinpä tietysti) ostamatta kaupasta mutta sentään sorkka tuli mukaan. Valjaat olivat autossa jo valmiina; tällä "tyylillä" nekin olisivat jääneet varmasti kotiin.
Josi yllätti mahtavalla suorituksellaan. Jäljen meni tarkasti ja kolme neljästä makauksesta  merkkasi erinomaisesti. Sorkallekkin pysähtyi ja siinä aivan selvästi odotti herkkupalkkaa. Nyt piti pienen punaturkin tyytyä hurjiin kiitoksiin hienosti tehdystä työstä. Kylläpä tuli hyvä mieli tuosta jäljestyksestä ja Josikin oli tyytyväisen oloinen päästyään jäljelle. Tahtoo tätä lisää!!