keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Tolleria salaattipedillä

Josi pääsi Juhannuksena matkalle ystävien luo Pyhtään suuntaan. Vaikkei siellä lajitovereita ollutkaan, niin Josi viihtyi erinomaisesti. Säät suosivat ja välillä oli todella kuumakin. Josi pääsi näyttämään uimataitojaan jopa meressä. Mukavasti on nuoren koiran itseluottamus kasvanut ja nyt hän jäi veteen seisoskelemaan odottaessaan seuraavan kepin noutamista vedestä. Ihanaa Josista oli myös, kun sai vapaana olla isolla pihalla ja tutkia paikkoja. Lempipaikaksi osoittautuikin kompostin vierusta sekä laudoilla reunustettu salaattipenkki, johon Josi menikin pötköttämään ja syömään salaattia!! Ajatteli ilmeisesti, että täällähän hyvä palvelu, kun ihan reunustettu tämä ruokapöytä.. Josilla riittikin hommaa koko viikonlopun, kun piti seurata kaikki mitä pihapiirissä ja sisällä tapahtui. Hän olikin sitten puutarha-apulaisena ja ruoanlaittoakin seurasi todella tiiviisti. Kotiinlähdön koittaessa tolleripoika ei ollut lähdössä mukaan ollenkaan vaan etsi varjoisan paikan nurmikolta pötköttelylleen tai meni isäntäväen jalkoihin makaamaan. Kuitenkin Josi päätti lähteä auton kyytiin ja pääsimme ajelemaan kohti Pohjois-Karjalaa ja kotia. Ilmastointi autossa on aivan ehdoton näin kesällä tuumaa Josi myös - luulisin. Väsymystä oli havaittavissa kotona pari päivää, kun jäivät päiväunet tollerilta väliin useampana päivänä. Nyt onkin hyvä kerätä voimia tulevaa viikonloppua varten; silloin on Tollerbay-kennelin tapaaminen. Ei varmasti malta Jooseppimme päiväunia nukkua. Ja telttayökin voivat olla aika jänniä..

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Touhottaja jäljellä

Pitihän se jälkikin käydä tekemässä niin saadaan viettää (toivottavasti) veretön Juhannus. Lyhyehkö n  250m kahdella kulmalla ja jäljen ikä 20h. Aivan mahdoton meno päällä heti alussa. Alkumakauksen nuuhkaisi todella hätäisesti ja vauhdilla matkaan. Eka makuu nuuhkaistiin taas pikaisesti ja Josi jatkoi matkaa suoraan. Minä komensin koiran takaisin makuulle ja pienen nuuhkimisen jälkeen suuntakin oli oikea. Toisen makuun nuuhkaisu oli taas pikainen ja pieni kaarros kunnes jälki löytyi taas. Viimeisellä suoralla jäljestys oli tarkkaa eikä touhottamista ollut havaittavissa. Kaatona oli taas peuran sorkka, jonka Josi otti suuhunsa.
Pitää saada Josi lenkitettyä ennen jälkeä hyvin tai muuten tulos on juuri edellämainitun kaltaista. Tai pieni harjoitusjälki edellisenä päivänä? Yritän muistaa seuraavalla kerralla piilottaa makuille hieman herkkupaloja, että merkkaaminen olisi parempaa. Intoa tuossa ipanassa kyllä on, kun vaan saisi ajatuksen mukaan myös.

Vaihteeksi varis

Kokeiltiin muutaman viikon tauon jälkeen miten Josi Jooseppinen suhtautuu varikseen. (Taipparitreeneissähän Josi suurinpiirtein syljeskeli varikselle vaikka alkuun mallikkaasti nosti vaakun maasta ja kantoikin sitä.)
Ensin varis oli maassa ja kävelytettiin hihnassa sen ohi. Josi ottikin variksen mukaan; edelleen pienellä otteella. Plussaa kuitenkin. Sitten tehtiin muutamia noutoja. Hienosti Josi toimi muuten paitsi palautus.. Mättään päälle tollo vei variksen ja kävi itse viereen pötköttämään. Omimista siis havaittavissa tällä kertaa. Yhden ongelman kun saa pois, niin toinen tulee näköjään tilalle. Reilun viikon päästä on Tollerbay-kennelin tapaaminen ja sieltä varmasti saadaan uusia vinkkejä taippareita silmällä pitäen.
Hakua vedestä on myös hieman kokeiltu. Keppejä ollaan viskottu ettei itse tarvitse dameja suolammesta lähteä uimalla hakemaan. Pikkuhiljaa Josi rohkaistuu kauempaa noutamaan mutta vielä tarvitaan paaaaaljon itseluottamusta lisää, että mahdollinen lokki tulisi noudettua ohjaajalle.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ensimmäinen mejäkoe


Ensimmäinen mejäkoe on siis takana. Viikonloppu oli erittäin kostea; vettä satoi ja ojissakin tuli pulahdettua kerran jos toisenkin. Sen enempää ei niistä vaan suoraan Josin tulossa olevan loistavan mejäuran ensimmäiseen koitokseen.
Josi pääsi aamun ensimmäiselle AVO-jäljelle. Sattuikin sateeton hetki siihen. Hieman odoteltiin ennenkuin päästiin tosi toimiin ja Josi alkoi jo tylsistyä. Pientä piippausta ja pyörimistä tapahtui. Lopulta päästiin oppaan ja tuomarin perässä kulkemaan alkumakaukselle. Hieman minua jännitti mutta olin kuitenkin luottavaisin mielin. Alkumakauksen Josi nuuhkaisi ja lähti tavoilleen ominaisesti innokkaasti matkaan. Mutta jo alkumatkassa muutama lintu räpisteli varvikossa eteenpäin ja sehän Josia kiinnosti suunnattomasti. Ja eikun perään sinne.. Aikansa seikkailtuaan tuomari komensi takaisin jäljelle. Ilmeisesti linnut olivat tepastelleet jäljen päältä kun Josi painalsi heti uudestaan suorakulmaisesti sivuun jäljeltä. No siitä toinen hukka.
Eka kulma meni hyvin ja alkoi tuntua, että kyllä tämä tästä hyvin menee. Häntä heilui tuttuun malliin ja vauhtiakin sain hieman jarrutella. Mutta eipä sittenkään. Taas piti lähteä tutkimaan jotain hajua ja jäljestys unohtui. Kolmas hukka ja koe keskeytettiin jäljen puolivälissä.
Menimme kuitenkin oppaan kanssa jäljen loppuun ja Josi jäljestikin melko mallikkaasti sorkalle saakka. Kehut ensikertalainen sai jäljestyksestään ja Josikin tuntui tyytyväiseltä.
Koskaan ennen moista jäljeltä pois lähtemistä ei ole tapahtunut eikä kyllä lintujakaan (teeripoikue kertoi tuomari) ole sattunut päiväkävelyllä olemaan jäljen lähellä. Harmi että sattuivat ensimmäiseen kokeeseen. Nuori koira vielä eli aikaa on. Tänään tuleekin tasan vuosi siitä, kun Josi muutti Raippaluodosta Evita-äidin luota meille kotiin!

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Painonvartijat jäljellä

Tulipa pitkästä aikaa mieleen punnita Josi. Kotona vielä asuvan jääkärin mielestä Josi on laihtunut, joten punnitushommiksi meni. 18,4 kiloa tolleri-iloa oli tulos. Ilmeisesti kesäkarvassa otus näyttää pienemmältä kuin onkaan.
Josi sai myös "kenraalijäljen" eli viimeinen jälki ennen ensiviikonlopun mejäkoetta. Jälki sai vanhentua yön yli ja tällä kertaa kulmia oli peräti 5. Hienosti meni ja makuilla Josi malttoi hyvin nuuhkia. Pienen punaisen jäljen tuo oli saanut kirsun yläpuolelle; lie joku keppi osunut työn tohinassa. Nyt vaan odotellaan viikonloppua ja toivotaan mukavaa koetta. Itikoita siellä kuulema on jo paljon. Eipähän tule yksinäistä metsässä ;-)

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Noutajan elkeitä

Lähdettiin tekemään hakuruutua dameilla ja sinne mennessä käytiin taas kerran lammen rannalla ihmettelemässä vettä. Ensin vaan leikittiin piilosta ja annettiin Josin katsella lampea. Tarkoitus oli, ettei heitellä yhtäkään keppiä tällä kertaa mutta eipä osattu olla heittämättä. Kas kummaa, Josi olikin reippaalla tuulella ja alkoi hakemaan keppejä vedestä. Hillitön show pystyyn; kannustusta ja kehuja sekä herkkuja. Jos joku olisi lähistöllä kulkenut, olisi varmasti ihmetellyt äänekästä touhuamme siellä. Ensin aloitimme ihan rannasta ja sitten jo pidemmällekkin kepit lensivät. Jee!! Jospa hiän sittenkin pääsee tuosta hiekkaranta-Romeon roolistaan pois ja muutkin rannat kelpaa uimiseen ja hakuun.
Tehtiin sitten se hakuruutu motivoituna. Josi oli taas kerran innosta pinkeänä odottaessaan lupaa lähteä damin hakuun. Uskomatonta kyllä mutta hienosti ne damit sieltä lähes käteen tulivat. Tässä on taas parempi pitää suunsa kiinni kunnes dami on lähes kädessä. Eikä herkkuja laisinkaan, kuumakalle-Josi lämpiää niistä ihan liikaa. Ei ollut omimista ja ohi juoksemista tällä kertaa. Kaikkia dameja ei haetettukaan, että jää nälkä seuraavaan kertaan ja on hyvä päättää harjoitus onnistuneeseen suoritukseen. Kerrassaan hienoa toimintaa Josilta.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Epämääräistä(kin) toimintaa

Taipparikurssi päättyi kahteen kanijälki-treeniin. Ensimmäisellä kerralla Josin ryhmälle sattui jättiläiskani - ei ollu paljoo Josia pienempi. No eihän tuo pikkuturpa sitä suuhunsa saanu ja varsinkin ku joku muu toiminto oli mielessä jänöä kohtaan. Siinäpä oltiin posket punaisena sitten..
Toisena päivänä pyynnöstä saatiin pieni sievä jämppe tutustuttavaksi. Josi kun ei ota nykyisellään suuhunsa kuin ruokaa, niinpä koiraa härnättiin tosissaan ottamaan pupu. Treenipaikalle tullut auto ja eräitten koirien ulvonta häiritsivät aika lailla Josin "työskentelyä" mutta kyllähän tuo muutamia metrejä kuljetti pupua suussaan - lopulta. Kun saadaan tää murkkuvaihe ohi niin varmasti riista alkaa jälleen maasta nousemaan.
Keskiviikkoiltana vietettiin aikaa kiekkoradan vieressä, kun Hanski kävi kiekkoja ampumassa. Josi olisi halunnut mennä ampujien luo ja jos tuli ammunnassa hiemankin pitempi tauko, alkoi vinkuminen. Tylsää siis oli, jos ei jyske kuulunut. Koko ajan pitäisi tapahtua siis jotain.. Minkäänlaista paukkuarkuutta ei esiinny. Laitoin pari kertaa kokeeksi Josin kiinni puuhunkin ja lähdin itse kauemmaksi. Pitipä tuokin testata tulevia mejäkokeita ajatellen. Reilu viikko enää niin päästään starttaamaan ekassa kokeessa. Lähes päivälleen vuosi aiemmin Josi tuli karvapallona meille kotiin. Luottavaisin mielin olen Josin puolesta, omaa opastusta tässä jännitän sitten enemmän. Kyllä tuolla pojalla vainu on kohdallaan!