Hei hellettä. Onneksi välillä jaksaa istua auton rattiin ja ajaa keskelle metsää vilvoittavien suolampien läheisyyteen. Josi The Vesipeto nauttii uimisesta yli kaiken ja kyllähän se varmasti ainakin hetkellisesti viilentää oloa. Ensi viikolla päästään tutustumaan vepeen ja se varmasti on myös mukavaa.
Juhannus lomailtiin mökillä. Josilla riitti tekemistä, kun piti mm kaikkien ihmisten (4-6) tekemiset seurata ja vahtia. Pallogrilli oli varmastikin suosituin vahtimisen kohde. Kyllä varmasti J osaisi paistaa makkarat ja pihvit, perunat ja kesäkurpitsat sekä muurinpohjaletut onnistuisivat taatusti myös. Myös uimista Jooseppi pääsi harrastamaan ja kuivaa peuran sorkkaa sai välillä etsiä. Nukkuminen ihan oikeassa sängyssä tuntui maistuvan hyvin. Leppoisaa oleilua ja tietenkin voikukkien syömistä siinä sivussa.
Nyt siis kärvistelemme yli +30 asteen lämmössä. Tänään ei ajella minnekkään, pysytellään kotona. Asfalttikin varmasti polttelee koiran tassuja, joten pakolliset pissa-kakka-lenkit pyrin tekemään nurmikolta hiekkatielle vältellen päällystettyjä teitä. Ei helppoa mutta onnistuu.
Yksi reissu tuli tehtyä eläinlääkäriin, kun rokotukset laitettiin kuntoon ja tutun kuuloisille oireille saatiin lääkitys eli nenäpunkit tuntuvat vaivaavan. Aivan hurjan kuuloisen "ryystämis"session Josi esitti juhannuksena ja niitä on lievempinä tullut muutamia aiemmin. Toivottavasti syynä on tuo ja lääkkeet tepsivät, sillä oireiden jatkuessa tiedossa on kuvauksia ym.
Makaustreeni tehtiin maanantaina. Ja ei mitään hajua ollu Josilla asiasta. Tällä kertaa Jooseppi oli valjaissa ja liinassa. Miun piti pysäyttää koira ja osoittaa makaus, kun tämä häntäeläin olis vaan painattanu ohi. Kun sain Josin tutkimaan makausta, kehuin kovasti ja annoin juustoa. Sorkka oli yhdellä makauksella eikä J sitäkään meinannut noteerata. Mutta kyllä siitäkin pääsin kehumaan ja taas juusto kelpasi. Mutta olipa itikoita, mäkäräisiä, paarmoja ja vaikkapa mitä inhottavia önniäisiä. Ja hiki. Huh.
Nyt toivomme, että nenäpunkkihäätö tehoaa ja nenä alkaa toimia. Löytyisi se entinen innokas jäljestäjä. Tuli tänään tieto, että reilun viikon päästä mennään mejäkokeeseen. Hieman ylläri tuo oli, vaikka laitoinhan mie ilmon menemään..
keskiviikko 26. kesäkuuta 2013
torstai 13. kesäkuuta 2013
Uimasillaan
Ihanan aurinkoinen päivä muutaman sadepäivän jälkeen eli uimaan!! Otin mukaan Jipsun uimalelun ettei aina vaan keppejä heitellä. Kepit pitää usein vielä pureskella sälöiksi, joten säästyttiin puuoksennusten siivoamiseltakin.
Lammessa useampi kelluva saareke. Josi nouti lelun vedestä ja nousi lähimmälle saarelle. Hieman joutui ihmettelemään, kun uintimatka jatkui taas päästäkseen pois kelluvalta mättäältä.
Huiskahäntä kävi tutkimassa rantaa..
Ja häntä heiluu taas.. Olipa kiva uintiretki. Josi makailee tuossa jaloissa tätä kirjoittaessani. Kun kuvassa on märkä koira lähes liejuisen suolammen rannassa, niin sama koira jo kuivempana tuoksuu niin lammelle että huh huh.. Heinäkuussa J päässee kokeilemaan vepeä. Rallytoko piti jättää väliin, kun mulle sattui kolme menoa samanaikaisesti. Lopulta jäljelle jäi yksi (ainoa ei koiriin liityvä) mutta siellä sainkin mansikkakakkua :)
Eilen meillä oli metsässä mukana kauriin sorkka. Sorkkatreeniä pienemmällä sorkalla tällä kertaa. Mukavasti sorkka kiinnosti ja olipa hienon näköistä, kun tolleripoika juoksenteli pitkin mäntykankaita sorkka suussaan. Mukavan kokoinen tuo pikkusorkka. Vielä kun parkkipaikalta sai sen kotiin asti tuoda, oli varmasti J tyytyväinen. Hirven sorkkaa en ole antanut taloyhtiön pihojen läpi kuljetella mutta ehkäpä sekin vielä koittaa. Saapi naapurit tottua kaikenlaiseen meidän kanssa!
Viikonloppuna on tiedossa Joosepille makaustreenejä. Ehkäpä sorkkakin kaivetaan pakastimesta. Jo meinasin luovuttaa koko homman mutta kokeillaampa vielä kuitenkin. Tuleepahan testattua erilaisia makaus- ja sorkkatreenejä ja niiden toimivuus.
maanantai 10. kesäkuuta 2013
Hukaton jälki
Kesän toinen mejäkoe oli Pohjois-Karjalan Juuassa todella mahtavissa maastoissa. Ennen koetta piti saada treenattua makauksia ja sorkkakin piti saada kiinnostavammaksi. Aikaa ei ollut paljoa eli yksillä treeneillä mentiin/treenikohde. Jälkeä ei Joosepille tehty lainkaan enää.
Koe oli oman yhdistyksen ja mejätoimikunnan järjestämä eli me olimme koepaikalla jo perjantai-iltana.
Säätiedoitukset lupailivat viikonlopulle vaihtelevaa säätä, jopa ukkosta. Helteinen viikko viileni hieman mutta parhaillaan lämpöä oli kuitenkin lähes +25. Sääkin oli todella vaihteleva: auringon paisteesta raekuuroihin. Ukkonenkin jyrisi ja salamoi.
Josin jälki oli tuomariryhmämme viimeinen ja pääsimme jäljelle puoli kolmen maissa. Hanskin opastus oli edellinen jälki eli me jouduimme J:n kanssa odottelemaan tunnin verran autossa ennen jäljelle pääsyä. Ei mikään paras mahdollinen tilanne ennen jäljelle menoa mutta ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.
Josin jäljestys alkoi yllättävän rauhallisesti. Ei ollut sellaista rynnimistä kuin yleensä. Heti alkuun pistin merkille, että Josi teki jäljeltä pieniä pistoja sivuille tarkastaen jotain. Ei ollut ollenkaan suoraviivaista menoa. Mie sekosin laskuissa jossain vaiheessa, että millä osuudella ollaan menossa. Josi pyöritti minut ihan pyörryksiin. Makauksia J nuuhkaisi eli paljon parannusta edelliseen kokeeseen, jossa ei edes nuuhkaissut. Pysähtynyt ei kuin pikaisesti ekalla makauksella. Neljästä nuuhkaisi kolme, yksi makaus jäi männyn toiselle puolelle mistä Josi meni. Ja kyllähän se sorkka taas jännitti. Mie luotin Josiin, että hienosti se menee - mutta.. Pysähdys, pari nuuhkaisua ja eikun eteenpäin. Tuomarin luvalla otin J:n takaisin ja sitten hän istahti kaadon viereen. Siinä kaatomakauksella oli kekomuurahaisia eli en minäkään kovin innokkaasti olisi halunnut alkaa sorkkaa nuolemaan tai peräti suuhun ottamaan. No mie olin ihan varma, että nolla taas kerran! Ajatukset oli sen mukaiset.. Matkalla majalle J halusi tunkea syliin, työnsi kirsunsa miun hikistä hikisempään kainaloon, tunki itseään penkin ja miun väliin - pikkuinen halusi olla lähellä. Olimme siis Josin kanssa takapenkillä molemmat!
Sitten ruokaa, sauna ja tulosten lukua odottamaan. Väsyneet mejäilijät ovat kovin hilpeää seuraa ja monet naurut saatiin vielä ennen loppuhuipennusta. Mitäs sieltä sitten tulikaan. Ei nollaa vaan VOI2 33p. Kaatokäyttäytymisestä tuli 1p. Jee! Parannusta edelliseen kertaan. Treenit jatkukoon enkä uusia jäljestysvaljaita hautaa vaatekaapin uumeniin.
Illalla kotona mie sitten hoksasin - sehän oli hukaton kakkonen! Niin oli hankalaa siellä jäljellä, että pisteet putosivat jokaisella osa-alueella paljon.
Koe oli oman yhdistyksen ja mejätoimikunnan järjestämä eli me olimme koepaikalla jo perjantai-iltana.
Säätiedoitukset lupailivat viikonlopulle vaihtelevaa säätä, jopa ukkosta. Helteinen viikko viileni hieman mutta parhaillaan lämpöä oli kuitenkin lähes +25. Sääkin oli todella vaihteleva: auringon paisteesta raekuuroihin. Ukkonenkin jyrisi ja salamoi.
Josin jälki oli tuomariryhmämme viimeinen ja pääsimme jäljelle puoli kolmen maissa. Hanskin opastus oli edellinen jälki eli me jouduimme J:n kanssa odottelemaan tunnin verran autossa ennen jäljelle pääsyä. Ei mikään paras mahdollinen tilanne ennen jäljelle menoa mutta ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.
Josin jäljestys alkoi yllättävän rauhallisesti. Ei ollut sellaista rynnimistä kuin yleensä. Heti alkuun pistin merkille, että Josi teki jäljeltä pieniä pistoja sivuille tarkastaen jotain. Ei ollut ollenkaan suoraviivaista menoa. Mie sekosin laskuissa jossain vaiheessa, että millä osuudella ollaan menossa. Josi pyöritti minut ihan pyörryksiin. Makauksia J nuuhkaisi eli paljon parannusta edelliseen kokeeseen, jossa ei edes nuuhkaissut. Pysähtynyt ei kuin pikaisesti ekalla makauksella. Neljästä nuuhkaisi kolme, yksi makaus jäi männyn toiselle puolelle mistä Josi meni. Ja kyllähän se sorkka taas jännitti. Mie luotin Josiin, että hienosti se menee - mutta.. Pysähdys, pari nuuhkaisua ja eikun eteenpäin. Tuomarin luvalla otin J:n takaisin ja sitten hän istahti kaadon viereen. Siinä kaatomakauksella oli kekomuurahaisia eli en minäkään kovin innokkaasti olisi halunnut alkaa sorkkaa nuolemaan tai peräti suuhun ottamaan. No mie olin ihan varma, että nolla taas kerran! Ajatukset oli sen mukaiset.. Matkalla majalle J halusi tunkea syliin, työnsi kirsunsa miun hikistä hikisempään kainaloon, tunki itseään penkin ja miun väliin - pikkuinen halusi olla lähellä. Olimme siis Josin kanssa takapenkillä molemmat!
Sitten ruokaa, sauna ja tulosten lukua odottamaan. Väsyneet mejäilijät ovat kovin hilpeää seuraa ja monet naurut saatiin vielä ennen loppuhuipennusta. Mitäs sieltä sitten tulikaan. Ei nollaa vaan VOI2 33p. Kaatokäyttäytymisestä tuli 1p. Jee! Parannusta edelliseen kertaan. Treenit jatkukoon enkä uusia jäljestysvaljaita hautaa vaatekaapin uumeniin.
Illalla kotona mie sitten hoksasin - sehän oli hukaton kakkonen! Niin oli hankalaa siellä jäljellä, että pisteet putosivat jokaisella osa-alueella paljon.
maanantai 3. kesäkuuta 2013
Helletreeni
Kun oli jo ehditty sopia jäljenteko ja jäljestys, niin eihän sitä enää muutettu. Vaikka ulkona oli lämmintä reilut +25 astetta niin metsään vaan. Koirathan pääsivät vähällä, kun he olivat vaan kerran metsässä. Kyllä mie eilen kotiin tullessa mietin, että voishan sitä muutakin harrastaa. Sen verran oli hikikuuma olo. Mutta harvoin näin helteistä kuitenkaan on.
Josille tehtiin suora, jolla oli useita makauksia ja lopussa tietysti sorkka. Ja mitäpä Josi tekikään.. Toisinto Kuhmon kokeesta eli makausten yli vähän nyökäten makauksen kohdalla. Tietysti sitten myös sorkan yli.
Voi ärrinpurrin sentään. Leikitettiin sitten Josia sillä sorkalla, heiteltiin sitä ja välillä Jooseppi pääsi sitä jahtaamaankin. Kyllähän tuo koipi alkoi kiinnostamaan ja jopa pari kertaa J heittäytyi selälleen sorkan viereen piehtaroimaan. Ja hurjasti sai kehuja jokaisesta lähentymisestä sorkkaa kohtaan.
Kotiin tullessa otin autosta tavarat ensin portin pieleen. Sorkka kurkisti sievästi pussista, kun Josi pääsi autosta pois. Jee - Jooseppihan meni ja otti sorkan suuhunsa sekä esitteli sitä ylpeänä. Kotiovelle pääsi sorkka J.n suussa ja pienen leikkihetken jälkeen palkka oli ansaittu.
Huh huh - koe olis tulevana viikonloppuna. Onneksi ei näytä tulevan kova helle; ehkä "vaan" +20.
Nyt vielä pari makaustreeniä ilman verijälkeä. Josi kyllä taitaisi jäljestää vaikka Kiinaan saakka mutta makaukset eikä sorkka juurikaan kiinnosta. Katsotaan mitä ehditään, miten metsään päästään ja helteeltä jaksetaan tehdä ennen viikonloppua. Auto hajosi eilen kesken mökkimatkan - onneksi isä tuli pelastamaan Josin ja minut helteiseltä maantieltä.
Josille tehtiin suora, jolla oli useita makauksia ja lopussa tietysti sorkka. Ja mitäpä Josi tekikään.. Toisinto Kuhmon kokeesta eli makausten yli vähän nyökäten makauksen kohdalla. Tietysti sitten myös sorkan yli.
Voi ärrinpurrin sentään. Leikitettiin sitten Josia sillä sorkalla, heiteltiin sitä ja välillä Jooseppi pääsi sitä jahtaamaankin. Kyllähän tuo koipi alkoi kiinnostamaan ja jopa pari kertaa J heittäytyi selälleen sorkan viereen piehtaroimaan. Ja hurjasti sai kehuja jokaisesta lähentymisestä sorkkaa kohtaan.
Kotiin tullessa otin autosta tavarat ensin portin pieleen. Sorkka kurkisti sievästi pussista, kun Josi pääsi autosta pois. Jee - Jooseppihan meni ja otti sorkan suuhunsa sekä esitteli sitä ylpeänä. Kotiovelle pääsi sorkka J.n suussa ja pienen leikkihetken jälkeen palkka oli ansaittu.
Huh huh - koe olis tulevana viikonloppuna. Onneksi ei näytä tulevan kova helle; ehkä "vaan" +20.
Nyt vielä pari makaustreeniä ilman verijälkeä. Josi kyllä taitaisi jäljestää vaikka Kiinaan saakka mutta makaukset eikä sorkka juurikaan kiinnosta. Katsotaan mitä ehditään, miten metsään päästään ja helteeltä jaksetaan tehdä ennen viikonloppua. Auto hajosi eilen kesken mökkimatkan - onneksi isä tuli pelastamaan Josin ja minut helteiseltä maantieltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)