maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hukaton jälki

Kesän toinen mejäkoe oli Pohjois-Karjalan Juuassa todella mahtavissa maastoissa. Ennen koetta piti saada treenattua makauksia ja sorkkakin piti saada kiinnostavammaksi. Aikaa ei ollut paljoa eli yksillä treeneillä mentiin/treenikohde. Jälkeä ei Joosepille tehty lainkaan enää.
Koe oli oman yhdistyksen ja mejätoimikunnan järjestämä eli me olimme koepaikalla jo perjantai-iltana.
Säätiedoitukset lupailivat viikonlopulle vaihtelevaa säätä, jopa ukkosta. Helteinen viikko viileni hieman mutta parhaillaan lämpöä oli kuitenkin lähes +25. Sääkin oli todella vaihteleva: auringon paisteesta raekuuroihin. Ukkonenkin jyrisi ja salamoi.
Josin jälki oli tuomariryhmämme viimeinen ja pääsimme jäljelle puoli kolmen maissa. Hanskin opastus oli edellinen jälki eli me jouduimme J:n kanssa odottelemaan tunnin verran autossa ennen jäljelle pääsyä. Ei mikään paras mahdollinen tilanne ennen jäljelle menoa mutta ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.
Josin jäljestys alkoi yllättävän rauhallisesti. Ei ollut sellaista rynnimistä kuin yleensä. Heti alkuun pistin merkille, että Josi teki jäljeltä pieniä pistoja sivuille tarkastaen jotain. Ei ollut ollenkaan suoraviivaista menoa. Mie sekosin laskuissa jossain vaiheessa, että millä osuudella ollaan menossa. Josi pyöritti minut ihan pyörryksiin. Makauksia J nuuhkaisi eli paljon parannusta edelliseen kokeeseen, jossa ei edes nuuhkaissut. Pysähtynyt ei kuin pikaisesti ekalla makauksella. Neljästä nuuhkaisi kolme, yksi makaus jäi männyn toiselle puolelle mistä Josi meni.  Ja kyllähän se sorkka taas jännitti. Mie luotin Josiin, että hienosti se menee - mutta.. Pysähdys, pari nuuhkaisua ja eikun eteenpäin. Tuomarin luvalla otin J:n takaisin ja sitten hän istahti kaadon viereen. Siinä kaatomakauksella oli kekomuurahaisia eli en minäkään kovin innokkaasti olisi halunnut alkaa sorkkaa nuolemaan tai peräti suuhun ottamaan. No mie olin ihan varma, että nolla taas kerran! Ajatukset oli sen mukaiset.. Matkalla majalle J halusi tunkea syliin, työnsi kirsunsa miun hikistä hikisempään kainaloon, tunki itseään penkin ja miun väliin - pikkuinen halusi olla lähellä. Olimme siis Josin kanssa takapenkillä molemmat!
Sitten ruokaa, sauna ja tulosten lukua odottamaan. Väsyneet mejäilijät ovat kovin hilpeää seuraa ja monet naurut saatiin vielä ennen loppuhuipennusta. Mitäs sieltä sitten tulikaan. Ei nollaa vaan VOI2  33p. Kaatokäyttäytymisestä tuli 1p. Jee! Parannusta edelliseen kertaan. Treenit jatkukoon enkä uusia jäljestysvaljaita hautaa vaatekaapin uumeniin.
Illalla kotona mie sitten hoksasin - sehän oli hukaton kakkonen! Niin oli hankalaa siellä jäljellä, että pisteet putosivat jokaisella osa-alueella paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti