lauantai 15. maaliskuuta 2014

Poika kotiin

Juu ei meille koira- eikä ihmispentua tullut vaan käytettiin "Mejän menevin"-pokaali vuosikokouksessa ja tuotiin se takaisin kotiin. Just ja just ehdittiin laattaan nimi kaiverruttaa (ei ollut aikaa kuin vuosi) mutta kuva jäi vielä kansioon laittamatta. No ehkäpä me ehdimme sen hoitaa tän vuoden aikana ;)

"Taas ne kuvaa minua, plääh!"

"Onkos tää miun uus ruokakuppi? Aika syvä kyllä.."
Talvi tuli kuitenkin jollain tapaa eikä heti vuoden alusta jäljelle päästy. Nyt jos hieman lumet sulaisivat, niin voitaisiin pieni jälki vaikka tehdä. Nuuskuttelua J kyllä harrastaa sekä metsässä että lähimaastoissa. Eikä se ole äänetöntä, kuin pieni sika menisi eteenpäin..

Koekalenteria on tullut vilkuiltua ja ihan kivasti taidetaan päästä omien menojen (tai menemättömyyksien puolesta) kokeisiinkin tulevana kesänä. 
Paitsi.. Voi olla ennenaikastakin tämä harmittelu, mutta pikkusiskoni viettää häitään juuri kun on PM-kokeet!!! Eihän sitä tiedä miten tuleva kesä Josin kohdalla mejässä menee mutta silti. Mulla olis ollu jokunen muukin viikonloppuehdotus häiden ajankohdalle!!! Toivottavasti saamme pari ihanaa henkilöä tekemään jäljen ja opastamaankin, että pysymme hyvissä väleissä sukuun jatkossakin ;) Ja jos joku haluaa tulla sijaiseksi, olette sydämellisesti tervetulleet! Häihin vai jäljentekoon?? :D :D 

Välillä mulla on ollut kamerakin mukana ulkoillessa. Tästä kuvasta näkynee, että pakkasta oli ihan riittämiin. Lumitilanne tammikuun loppupuolella ei ollut kummoinen kuitenkaan. 

Lenkkeilyseurana oli suursnautseri Zita, jota Josi rakastaa hyvin paljon. 
Ainakin J yrittää jotain kummallista nylkytystä toisen takajalkaa vasten, joka näyttää tosi tylsältä vierestä katsoen. No näillä kahdella leikkiminen sujuu todella hyvin huolimatta Romeon astumisyrityksistä huolimatta.

Myös jäällä kävimme pakkasten aikaan. 

Pesän rakennusta??

Vauhdikas luoksetulo

Talvitolleri

Jääbalettia

Kuuraparta, tuiskutukka...

Nyt tuntuu jo todella keväiseltä ja välillä on aurinkokin pikistellyt paksujen pilvien raosta. Tänään Josi poseerasi kameralle mm näin:


Metsälenkit saattavat joskus olla väsyttäviä ja siitä todisteena tämä melkoisen lihavan näköinen väsynyt tolleri.

Kun säkkituoli on maailman parhaita paikkoja nukkua, ei voi välittää miltä näyttää. Vaikka kuusenhavut ovat vielä mahakarvoissa kiinni.. Josi on sellainen nautiskelija: syö mielellään ja kaiken mitä tarjotaan, nukkuu mielellään myöhään, tulee syliin mielellään, juoksee metsässä täysillä...