Lomaviikon touhuja

Molempien ihmisolentojen yhtäaikaa lomaillessa on ehditty touhuamaan monenmoista. Ensinnäkin on nukuttu paljon ja pitkään. Josi on onneksi myös aamu-uninen, joten varsinkin untenmailla viihtyvä mamma on saanut nukkua univelkojaan pois. Monenlaista ehti viikkoomme mahtua.

Alkuviikosta teimme muutamia mukavia metsäretkiä eikä helle enää ollut kiusanamme.

Josihan on maailman helpoin kuvattava (siis paikallaan ei tahdo pysyä ellei herkkuja ole näköpiirissä), joten siksi kuola valuu pitkin leukaa.

Viikon puolivälissä en malttanut olla verestä ja sienestä erossa vaan piti käydä tekemässä jälki, jossa treenasimme niitä voittajaluokan juttuja. Ihan mukavastihan tuo Josi jäljesti: 3/4 makauksista merkkasi, katko oli taas vaikea ja kulmat pienellä kierroksella ok. Yleistuntuma oli jotenkin sellainen, että Josi ei ottanut tosissaan jälkeä vaan "kunhan nyt sinnepäin". Jätämme vähäksi aikaa mejäilyt ja paneudumme noutohajoituksiin. Ehkäpä tekemisen into löytyy pienen tauon jälkeen!

Perjantai-iltana pääsimme pitkästä aikaa tollereitten agilitytreeneihin. Josille agi on harrastus, jossa on mukavaa tekemistä. Intoa on ainakin, järki hommaan tullee joskus sitten. Heidille kiitos taas kerran hyvistä hermoista odotellessa Josia omatoimisilta estesuorituksiltaan! Vauhtia tällä tollolla kyllä riittää - ja intoa. Treenasimme mm hyppy-putki-hyppy -yhdistelmää sekä putki-puomi -yhdistelmää. Hienosti ne menivätkin, etenkin ohjaajan vaihdon jälkeen (mamma -> pappa). Josi on niin nopea, joten hän teki omat "koreografiat" ihmisolentojen vielä suunnitellessa seuraavaa sarjaa, juosten putkea ja puomia edestakaisin monet kerrat. Mutta hauskaa Josilla tuntui olevan ja se on hyvä. Vähitellen saanemme kontrollinkin mukaan. Hieman on päässyt homma unohtumaan Josilta kesän aikana ja eipä voi omaa auktoriteettiäkään mennä kehumaan. Tottista vaan koko jengille!

Josi ei pääse vielä tänä syksynä metsälle mukaan mutta tuliaisia hän kuitenkin parilta reissulta on saanut. Jos variksia sellaisiksi voi sanoa. Treenilintuja kuitenkin. Eilen kokeiltiin umpijäisellä vaakulla ylösottoa muttei se kiinnostanut ollenkaan. Tänään vuorossa oli muutamia tunteja aiemmin pudotettu varis ja sen Josi otti maasta. Aivan alkeista nyt (taas) lähdetään ja tavoitteena taipparit ensi keväänä ja metsälle pääsy elokuussa -11!! Nyt tuskin tulee enää murkkuikä sotkemaan lupaavasti alkaneita noutoharjoituksia ;-)

Tollereiden mejä-mestaruus 2010

Olipas mukava viikonloppu!! Olinkin lukenut Tollerilehdestä edellisvuosien mejä-mestaruuskokeesta ja huomannut tapahtuman erittäin mukavaksi. Oli hienoa päästä paikanpäälle ja todeta, että tunnelma oli hyvin mukava ja lämminhenkinen. Kaikkiaan 25 tolleria oli kokeessa ja tämä oli Josin ensimmäinen VOI-luokan koe. Tuloksena oli VOI 3 ja 27p. Kaksi hukkaa, joista eka ennen ensimmäistä kulmaa ja toinen katkokulmalla sekä makauksien merkkaamattomuus oli pisteiden taustalla.
Jouduimme odottamaan jäljelle pääsyä suhteellisen kauan ja ilmeisesti Josi turhautui siinä ja meno oli sen mukaista. Ei ollut sellaista tavallisen määrätietoista etenemistä vaan hätäistä touhuamista. Tuomari suositteli ensimmäisen hukan jälkeen hiljentämään vauhtia, että jäljestystarkkuus paranisi. Mielestäni hidastin vauhtiamme, joka ei ollut muutenkaan hurja, mutta näköjään en tarpeeksi. Pitää oppia siis pitämään jälkiliina kireällä! Jäljestys kyllä Josilla on hallussa mutta nuo tapahtumat vaativat vielä harjoitusta. Tyytyväinen olen ensimmäiseen "pitkään" jälkeen ja nyt tiedän mihin pitää kiinnittää huomiota.
Oma opastukseni meni aika kivasti, koska sain "Paras opastus"-palkinnon. Hienoa saada tunnustusta ja voin siis jatkaa samalla tyylillä jatkossa. Eikä ehkä tarvitse niin paljoa jännittää opastusta enää..
Vuoden päästä toivottavasti ollaan taas Virroilla mukana. Tunnelma oli koko viikonlopun niin hieno, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan.

Sylikoira

Josi tykkää olla lähellä. Jaloissa, vieressä,lattialla, sohvalla, sylissä.. Kunhan saa olla lähellä. Hellyyttävimpiä hetkiä ovat ne, kun hän siirtyy sohvan toisesta päästä syliin makaamaan. Vielä jopa pieni asennon muutos, jotta olisi mahdollisimman mukavasti sylissä ja sitten nautinnollinen syvään huokaisu. Ihana pikku ipana!

Muutamia kertoja ollaan oltu yhdessä tietokoneellakin, kun Josi on halunnut tulla tutkimaan myös internetin ihmeellistä maailmaa ;-)  Aivan mahtava piirre, jonka Josi on perinyt äidiltään ja ainakin Rei-sisko on myös sylissä viihtyvä.

Vielä tehtiin yksi harjoitusjälki ennen viikonlopun tollerimejää. Hyvin meni Josilla, vaikkakin ilmavainuisesti meni lähes koko jäljen. Tuuli oli kohtalainen ja maasto aukea eli hajut varmasti liikkuivat korkeammalla kuin maan tasossa. Kaikkiaan ihan hieno suoritus, katko ja pari muuta kulmaa meni hyvin sekä kaikki makaukset merkkasi Josi pysähtymällä. Kaatona oli monessa harjoituksessa ollut peuran sorkka, jonka vainusi ennen kaatoa myös pyykkipoikia kerännyt Hanski. Oli jäähyväisharjoitus sille sorkalle, sen verran muhkea haju oli, ettei enää pakastettu sitä. Hyvillä mielin lähdemme kohti Virtain koetta ja tuoreampia kaatoja.

Josi ei onneksi osaa jännittää, mie kyllä osaan sen tosi hyvin. Mut Josin ei tarvitsekkaan oppaana olla..

Suhiseva makaus ja valssausta

Tein Josille harjoitusjäljen katkokulmalla. Tätä pitää harjoitella jokunen kerta vielä, ehkä. Nyt meni paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. En ole ikinä nähnyt miten toinen koira suorittaa katkon eli ei ole vertailukohtaa. Pienen lenkin Josi teki veretyksen loputtua ja löysi itsenäisesti pienen kierroksen jälkeen veretyksen jatkokohdan. Hieman tiputin veretyksen jatkon alkuun verta, että varmasti haisee enemmän. Kulmasta Josi jatkoi muutaman metrin eteenpäin kunnes kääntyi oikeaan suuntaan. Ilmavainuista oli jäljestys lähes kokonaan tällä kertaa. Alkumakauksen poika nuuhkii paljon paremmin kuin ennen, kun aloitamme jäljestyksen pari metriä ennen sitä. Josi ikäänkuin löytää makauksen itse ja taitaa olla näin kiinnostavampi kuin hänelle se osoitettuna.
Tämä jäljen teko oli hyvin erilainen kuin mikään aiempi. Olin jo katsonut Josin kanssa lenkillä käydessä sopivan paikan jäljelle. Menin sopivan matkan päähän tiestä ja tein alkumakauksen. Laitoin vielä siihen herkkuja piiloon ja laskin sienen maahan. Kumartuessani verettämään sientä kuului kummaa suhinaa. Nousin seisomaan. Taas kun kumarruin, kuului suhinaa. Arvelin herkkupussin suhisevan taskussa ja otin sen käteen. Edelleen suhinaa. Lopulta tajusin katsoa eteeni ja siinähän oli parin metrin päässä musta kyy harmalla sahakuviolla varustettuna. Huh. Jätin sen jäljenteon siihen ja lähdin kiltisti autolle takaisin. Paljon mie metsissä ja luonnossa liikun mutta oli vasta toinen kyy jonka olen nähnyt. Jäljen tein sitten parin kilometrin päähän aiotusta paikasta.

Tänään olimme pitkästä aikaa agilityharjoituksissa. Olipa mukavaa! Lämmin ilta oli, joten käytin Josin järvessä ennen harjoituksiin menoa. Ensin me pujottelimme esteitä eli oli välistävetoja. Minun kädet elivät hieman omaa elämäänsä ja hienosti Josi niitä tulkitsi eli jos kädet tekivät virheen niin Josi myös! Muutaman kerran jälkeen homma alkoi luonnistua ja Josi sai hienoja onnistumisia. Ja huonokuntoinen mamma hien pintaan :-)   Toinen juttu oli takaakierto esteelle eli ohjattiin koira hyppäämään esteen takaa. Siinä ohjaaja sai valssata ja kääntyä sekä koira meni vuoroin sekä oikeata että vasemmalta hypyn taakse. Siinäpä menikin kädet ja jalat sekaisin minulta, kun en aina edes oikeaa ja vasenta erota. Tarkoituksena oli lisätä hyppyyn myös puomi mutta Josille otettiin ne erikseen. Puomi on edelleen erittäin mukava Josista ja sitä hän juoksenteli eestaas. Sentään pari onnistunutta suoritusta siihenkin saatiin ja pysähdys alastulokontaktilla oli aina hieno! Mie en oikein hallitse näitä termejä eli jos/kun virheitä on, se johtuu ihan aloittelijan tietämättömyydestä.

Viikonloppu saaressa

Helteet jatkuvat ja ihmisten sekä koirien tekee mieli viileämpään. Perjantai-iltana olisi ollut kyllä agilityä pitkästä aikaa mutta koimme sään turhan helteiseksi siihen lajiin. Toivottavasti pian taas Josi pääsee rakastamiinsa putkiin juoksemaan.

Tuskimpa tuolla saaressa oli sen viileämpää kuin mantereen puolella, mutta sinne suuntasimme. Josi ainakin nautti vapaana olostaan ja vilvoittavasta vedestä. Tällä kertaa meillä ei ollut moottoria veneessä, joten soutamalla edettiin. Josille airot olivat kummastuksen tai ärsytyksen aihe (yritti saada purra niitä), koska niille piti tollerilaulua laulaa ja vinkua niin että Pyhäselkä kaikui. Samanlainen reaktio tulee kyllä imurille, haravalle sekä lattiaharjalle. Kaikkiin pitää yrittää hampain päästä kiinni. Kun airoihin tollerin suu ei yltänyt, laulaminen oli ilmeisesti Josin mielestä seuraavaksi paras vaihtoehto.

Josin harrastuksiin kuului viikonlopun aikana ainakin kärpästen jahtaaminen, nuotiopuiden varastaminen omiin silppuamistalkoisiin, vedessä kahlailu sekä varjopaikkojen etsiminen. Venäjältä tullut savu peitti auringon, joten ainakin nyt sunnuntaina ei suoraa auringonpaistetta ollutkaan. Näkyväisyys järvenselälle oli aika heikko. Lämmintä kyllä jo tavalliset yli +30 astetta. Josi on fiksuna poikana vaihtanut mahtavat pöksynsä pikkupöksyihin!! Karvaa lähtee kovasti; järven pinnallakin oli hienoinen tollerinkarvakerros. Ei tuo karvattomalta silti näytä vaikka kesäkarvassa onkin. Minkälainen lie talvella sitten - nallekarhu!!!

Kotona Josi -tuleva taitava venekoira- olikin aikalailla väsynyt ja osasi ottaa rennosti mukavan viikonlopun jälkeen.

Ensimmäinen voi-harjoitusjälki

Päästiin sitten harjoittelemaan voittajaluokan jälkeäkin. Tehtiin ihan oikean oloinen voi-jälki, paljon lyhyempi kylläkin kuin kokeissa on. Makaukset suorilla Josi merkkasi 3/4 ja katkokulma oli aaaaiiiiivan liian vaikea tänään. Vaikutti siltä, että Josi unohti kokonaan mitä oli tekemässä kun veretetty osuus loppui. Päätöntä haahuilua sinne tänne ja syykin selvisi sitten: kakkahätä!!  No siinäpä se jälki oli sitten häveissä eikä sitä tuntunut löytyvän. Joku eläin oli kantoja repinyt ja hajut niissä kiinnostivat Josia myös.
Vein Josin veretyksen loppuun (edelleen oltiin siinä katkolla) ja sitten tuntui idea löytyvän taas; katkon jälkeinen veretetty kohta löytyi mutta kohta piti lähteä hieman omia reissuja tekemään. Aikani seurattuani Josia vein eksyneen oloisen tollerin jäljelle, jota mentiinkin hyvin seuraavalle kulmalle - josta Josi halusi lähteä ihan päinvastaiseen suuntaan kuin missä jälki oli. No löytyihän se jälki laajan kaarroksen jälkeen ja sittenpä mentiinkin loppuun asti melko jälkitarkasti. Olihan matkalla kaksi ojan ylitystä ja tietysti Josi hyppyytti minut toisen yli pariin otteeseen. Sehän on kokeissakin rutiinijuttu, että mammalle liikuntaa ja siis ojan yli tuplasti. Seuraavalla jäljellä pitää siis tehdä helpompi ja lyhyempi katko, nyt oli ilmeisesti liian vaikea. Ja kakkahommat voisi tehdä myös ennen jäljelle menoa niin keskittyminen olisi varmaankin parempaa.

Päivänä eräänä otimme damit mukaan metsään mielessä noutoharjoitukset. Josista dami oli niin ihana, että omi koko ajan sitä ja jätimme harjoitukset toiseen päivään (kuukauteen, vuoteen??) toteutettavaksi.
Kotona ollaankin sitten tehty "ota - anna"-harjoituksia ja lenkillä Josi on kantanut damia. Ihan unohtui nuo damitreenit alkukesästä kun menin töihin ja nyt ollaan näköjään lähes alkupisteessä jälleen. Pakastimessa on yksi varis jolle pitäisi saada kavereita, että päästäisi joskus hakuruutua tekemään. Hiljaa hyvä tulee (kuulemma) mutta meidän aktiivisuus noutotreenien suhteen on ollut kesällä aivan olematonta. Hyi me!

Helteet jatkuvat edelleen; viikonlopulle on luvattu taas yli +30 lämpötiloja. Taidetaan siirtyä veden asukeiksi koko porukka. Josilla onkin hyvät räpylät, kasvaakohan meille ihmisotuksille evät?  Suunnitelmissa siis veneilyä ja mökkeilyä saaressa sekä paljon uintia. Ja herkkuruokia :-)

TollerShow

Nyt se on sitten koettu. Hanski meni jo aamuvarhaisella rakentamaan kehiä ja näyttelyaluetta, me jäimme Josin kanssa vielä unille. Minä olin tarkastamassa rokotuksia ja pystyin seuraamaan Josin toimintaa junnukehässä. Aivan mahtavasti tolleri seisoi mutta juokseminen ei onnistunut tänään mitenkään. Peitsaaminen ja nenä maassa kulkeminen oli Josista tänään mukavampaa kuin ravaaminen. Neljä tolleripoikaa oli junnukehässä ja Josi sai arvostelun JUN EH ja kilpailuluokassa JUK 4. Tuomarin arvosteluun olemme todella tyytyväisiä ja vähintään H:n toivoimme Josin saavan eli tavoite saavutettu.
Josi pääsi vielä "Paras pää ja ilme"-kilpailuun, josta ei tullut palkintoa. Tuomarillakin tuntui olevan hankaluuksia päättää kenellä tuo paras pää ja ilme on; niin hienoja koiria oli siihen kehään päässyt.
Josillahan on kyllä todella ilmeikkäät kasvot ja pääkin on muuttunut aikuisemman koiran näköiseksi. Niin kyllä pitääkin, vanheneehan tuo poika koko ajan :-)
Kun vielä saadaan nuo Josin liikkeet kauniiksi ja oikeanlaisiksi, niin näyttelyistäkin luulisi tulevan parempia tuloksia. Tuomari sanoi, että Josin liikkeet hajosivat eikä kokonaisuudesta saanut kunnolla selvää.
Seuraavaa näyttelyä olemme suunnitelleet tammikuulle. Jospa liikkeet olisivat hallussa sitten paremmin. Jos Josi kypsyy hitaasti, onneksi on olemassa veteraaniluokka jossa mahdollisesti juoksu sitten kulkee ravia eikä kaikkea tarvitse matkan varrelta nuuhkia. Oi nuoruus oi huimuus..