Kauden eka mejäkoe on takana. Suuntasimme kauniiseen Kuhmoon, jossa on aina hyvä fiilis.
Lauantain jälkientekopäivä oli melkoisen helteinen. Aamulla Kuhmon Jauhovaaraan ajellessa auton mittari näytti jo yhdeksän aikaan +25 astetta. Jäljen tekoon lähtiessä elohopea lähenteli jo kolmeakymmentä. Hieman oli tuskainen olo mutta eikun metsään vaan. Teimme yhden jäljen, joka oli sama missä Josi otti viime keväänä hajut karhusta ja hiippaili sorkasta yli.
Koepäivä olikin viileämpi; jäljelle lähtiessämme auton mittari näytti enää +12. Ja vettä satoi. Välillä jyrisi. Ensimmäinen koe keväällä ei ole koskaan ollut kovin menestyksekäs Josille. Tähän mennessä yksi tulos neljältä keväältä. Eli kolme nollaa neljästä..
Jäljen alku oli tuttua Josia. Haukkua ja vitskutusta, kun tuomari ja opas menivät ensin metsään.
Josi malttoi nuuhkia alkumakausta, vaikka tieltä kuulunut auton ääni kiinnostikin hieman. Alku tuntui niiiiiin hitaalta. Mie jo kerkesin aatella, että nyt ei kaadolle ehditä sallitun ajan puitteissa. Pian Josi laittoi vaihteen silmään ja sain pidettyä liinan sopivasti kireällä. Ekalla kulmalla oli katko, jonka J suoritti parilla lenkillä hienosti. Oikealle tuo kulma kääntyi, joka tuntuu olevan helpompi Josille kuin vasemmalle kääntyvä. Siinä mie sit pitelin liinasta kiinni ja tallustelin perässä. Ekan makaus tuli merkattua, hyvä. Kaksi seuraavaa meni ylikävelyksi; nuuhkaisu mutta vauhdissa. Viimeiselle makauselle Josi pysähtyi niin pitkäksi aikaa, että luulin sorkan olevan siinä. Mutta ei sentään vaan matka jatkui sorkalle asti. Ja sekin kiinnosti - huh hienoa.
Tiesin, että tulos tulee ja melkoisen hyväkin.
Tuomari oli samaa mieltä eli VOI1 47p!!! Hienoa Josi!!