Kaikenlaista mukavaa

Varis pääsi pakastimesta ulkoilemaan ihan kunnolla. Pikku-neiti Elena pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa nuuhkimaan varista. Voi että kun olisi oma pikkutolleri.. Nyt tehtäisiin monta asiaa toisin kuin J.n kanssa. Josille tehtiin pari noutoa mutta palautus takkuaa taas. Kotona ollaankin tehty pelkästään palautusharjoituksia. Hidasta on, kun näköjään tehdään vaikeimman kautta nuo.
Verijälkikin tuli Jooselle tehtyä viikko sitten ja samalla Nipa (flätti) pääsi toista kertaa jäljestämään. Josi meni tavalliseen innokkaaseen tyyliinsä, merkkasi kaikki makaukset (juustoa) ja kulmat meni terävästi. Suunnittelin tekeväni vielä "herkistelyjäljen" ennen viikonlopun PM-koetta mutta enpä taida. Tai vielähän tässä ehtii, jos oikein innostuu. Muutaman kerran on jälki ollut paria päivää ennen koetta enkä ole huomannut sen haittaavan koesuoritusta. Eikä näköjään tauollakaan ole juuri merkitystä.
Agilityhallilla käytiin todella pitkästä aikaa. Mielestäni Josin maltti on kasvanut reilusti vuodessa ja silläpä uskaltauduin kokeilemaan. Josille tehtiin ihan malttitreeniä, kontaktin pitämistä. Mukavastihan tuo luppakorva minua seurasi eikä ollut samanlainen hötkelö kuin aiemmin. Vielä muutama kokeilukerta ja ehkäpä päivityksiä agilityn puoleltakin syksymmällä tulee.
Metsälenkkeilyt ovat hauskoja (paitsi ne hirvikärpäset). Eilen Josi löysi jonkun vanhan verijäljen! Huomasin käytöksestä, että jotain erikoista siellä maassa on. Kun J meni niin tarkkaan nenä maassa eteenpäin ja tuli 90 asteen kulma matkalla, minä menin seuraamaan mitä sieltä löytyy. Vanhoja makauksia (sammaleet päällä) poika nuuhki tarkasti ja mie kehuin kyllä. Hauska löytö. Merkkais ne makaukset kokeissakin tuolla tavalla niin jopas olis hienoa. Sitä saankin sitten viikonloppuna katsoa 6 metrin päästä miten J malttaa.

Kesäkuvia

Mie oon välillä niin auttamattoman hidas eli kuvat tulee jälkikäteen.. Tässäpä muutama harrastelijan otos maailman kauneimmasta tollerista! Eikös jokaisen oma koira olekkin se maailman kaunein??

Päiväunet mökillä

Maailman kaunein Josi

Pusutteluja Josilta

Virroilla odotetaan jäljelle pääsyä

Josi mökillä

Tollerimejä Virroilla

Mukava ja rankka viikonloppu on ohi. Mukavan siitä tekee ihmiset ja tunnelma. Rankka viikonloppu sisältää  2x liian lyhyet yöunet, reippailua ulkoilmassa sekä 5h autossa istumista molempiin suuntiin eli kotiinpaluu oli reilusti puolen yön jälkeen. Mutta ehdottomasti Virrat ja tollerimejä on tähtäimessä ensi vuonnakin.
Tänä vuonna majoitumme pienehköön mökkiin, johon mahtui sujuvasti 5 punaturkkia sekä saman verran ihmisiä. Josi oli ainoa uros tässä jengissä ja tytöt olivatkin iiiihania. Tilaa kun olisi ollut enemmän, leikkiminen olisi sujunut varmasti vauhdikkaasti. Nyt muutama sukulaisneito tuntui hieman ahdistuvan hyvinkin vauhdikkaan Romeon leikkiyrityksistä.
Josilla oli lauantaina tuomaritason hoitaja silläaikaa kun me hikoilimme metsässä. Taisipa virallinen lastenhoitajakin käydä välillä vettä tarjoamassa J:lle.
Tänä vuonna teimme saman jäljen kuin vuosi sitten. Vain yhden hirvikärpäsen noukin niskastani eikä muitakaan lentäviä juurikaan ollut. Kerrassaan omituista! Miun mielestä Virrat&tollerimejä sekä hirvikärpäset kuuluvat yhteen. No eipä haitannut moisten ällötysten vähäinen määrä.
Sunnuntaina Josi sai arvonnassa ryhmänsä neljännen jäljen ja Minna (Rein Minna) oli oppaana. Hanski puolestaan opasti seuraavan jäljen eli kivasti meni peräkkäin tällä kertaa. Ei tarvinnut eestaas ajella ja jäljetkin olivat lähes vastakkain tien eripuolilla. Josi oli kuten tavallisesti innokkaana menossa jäljelle. Ehkä jopa normaalia kuumempana kävi poika. Rauhoittelin Jipen ennen alkumakausta ja siitäpä sitten lähdettiin.
Minä näköjään merkkasin alkumakauksen, kun jalka upposi sopivasti kiven koloon ja kaaduin. Josin kuono osoitti jo eteenpäin. Huomaamatta jäi minulta huomioiko J mitenkään makausta. Ehkäpä hiän arveli, että mamman merkkaus riittää ;) Siitäpä sitten tuttuun tyyliin eteenpäin. Pyrin pitämään vauhdin melko hitaana, ettei kenenkään tarvitse juosta ja toivoen tarkkuudenkin paranevan. Makauksista J merkkasi ensimmäisen, muut taisi kävellä suoraan yli. Merkattua tuli kuitenkin yksi pieni sorkan jälki ja joku muu haju/jälki. Metsäkanalinnun lähtöä jäljen vierestä Jippe ei huomannut laisinkaan mutta parikymmentä metriä myöhemmin kävi tarkastamassa ilmeisesti juuri tämän linnun hajut jäljen vierestä. Makaus tuli mulle hieman yllätyksenä; luulin sen olevan hieman myöhemmin. Tuloksena kuitenkin VOI1 45p.(Tuomarin arvostelu löytyy tuolta oikeasta sivupalkista)
Meidän tekemältä jäljeltä tulos oli VOI1 48p ja nuori koira jää odottamaan näyttelytulosta valioituakseen!!! Mahtavan hieno tunne, kun omatekemältä jäljeltä tulee noin hieno tulos!
Jo hienon suorituksen lisäksi me saimme Josin kanssa "Paras yhteistyö"-kiertopalkinnon. Paras yhteistyö käytännön jäljestystä silmälläpitäen. Kiertopalkinnon on aiemmin saanut moni mahtava tolleri eli hienossa porukassa ollaan!

Tuulispää

Metsätiet tömisevät ihanasti, kun punainen salama juoksee täysillä eteenpäin. Äkkijarrutus, pari metriä takaisin ja kova nuuhkiminen penkalle. Ehkäpä pieni kannanotto jalkaa nostaen ja matka jatkuu taas.
Metsälenkit ovat parasta mitä on keksitty! Paljon nuuhkittavaa ja katseltavaa, vauhdikkaita pyrähdyksiä etenkin isompien lintujen perään. Näin Josi miettinee ja täytyy yhtyä tähän ajatukseen. Itse en juurikaan penkkoja ja varpuja nuuhki, jalkaa nostan vain ylittääkseni puunrungot ja lintuja ihailen kauempaa. Metsässä on mukavaa.
Tein Josille makausharjoitteen eli pelkkiä makauksia ja paljon. Hihnassa sitten tutkimaan metsää. Niin kovin tuttua oli tuo merkkaus: muutama tarkemmin mutta yleensä vaan mitenkään huomioimatta yli. Tänään olimme samoilla kankailla lenkillä ja J sai vapaana juoksennella ja tutkia maastoa. No nyt pari päivää myöhemmin makaukset kiinnostivat ja niitä piti nuuhkia kirsu väristen. Pääsin kehumaan kunnolla ja ehkäpä (toivottavasti) tällä oli toivottu vaikutus. No sehän nähdään sunnuntaina, kun olemme Virroilla tollerimejässä.
Yksi varis pääsi pakastimesta lämmittelemään (ja sulamaan) elokuiseen lämpöön. Umpijäinen vaakku kiinnosti Josia mutta metsässä ei palauttaminen sujunut kovinkaan ripeästi. Ehkä tuo varis ei sitten ole Josin juttu. Vielä kuitenkin kokeillaan..

Jahtikauden aloitus

Punaturkkinen metsästäjä pääsi elämänsä ensimmäisen kerran kyyhkyjahtiin. Toiveena oli muutama tilanne, josta Jipsu pääsisi noutamaan ja palauttamaan. Harmillisesti ei puituja peltoja kohdalle ollut sattunut eli malttiharjoitukseksi meni tämä eka kerta. Kyyhkyjä ei siis juurikaan ollut näkynyt. Josi oli osoittanut kuitenkin hienoa asennetta ja malttanut odotella jotain tapahtuvaksi. Välillä oli kuulema seissyt takajaloillaan kuin mangusti ja katsellut kauemmas. Kovasti odottelen sorsastuksen ja etenkin kanalinnustuksen alkua. Riistaviettinen tuo koira ihan selvästi on ja tulossa on varmasti muutamia hienoja tilanteita tulevan syksyn aikana.
Ilman toimintaa Josi ei kuitenkaan ole joutunut olemaan. Kun metsällä ei tullut tapahtumia, tehtiin niitä itse.
Sulatettiin pari varista ja ne pääsivät esittämään vesilintuja. Josi ihan riehaantui, kun vetäisin treeniliivin päälle. Jee! Tiesi, että kohta tapahtuu. Varikset pääsivät kellumaan lampeen ja Josi palautti ne tavalliseen reippaaseen tapaansa. Kerran vaan oli ote siivestä, muuten ihan hyvä ote. Vesityö tuon ipanan kanssa toimii. Nyt parin päivän päästä kokeillaan miten se varis tulisi kuivalta maalta. Toivottavasti pieni tauko on tehnyt hyvää.
Varikset eivät todellakaan kestä kovin montaa kertaa heittää veteen. Siivet pääsevät vielä jatkokäyttöön eli ihanalle Elena-tollerille nuuhkittavaksi, tutkittavaksi ja kanneltavaksi.

Petrovaaran muistoja

Majan valvoja perjantai-iltana

Viikonloppuna oli Juuan Petrovaarassa mejäkoe, jossa häärättiin mikä ehdittiin. Ja ehtiä piti monenlaista.
Majoituimme jo perjantai-iltana metsästysmajalle ja Josi piti vahtia tuvan ikkunassa.
Lauantaina teimme jäljet hieman sateisessa säässä. Sunnuntaina jäljestettiin sitten välillä jopa kaatosateessa. Tuskimpa kukaan säästyi täysin kuivana tältä reissulta. Ukkonen jyrähteli muttei ihan kohdalle tullut, vaikka sähköt hieman pätkivätkin.
Josi sai arvonnassa päivän viimeisen jäljen. Josi olisi jo halunnut mennä ja katselikin opasta ruskeilla silmillään ja vinkui vienosti, mutta ilman tuomaria ei matkaan lähdetty. Intoa puhkuen ja ääntä pitäen J meni jäljen alkuun tuomarin ja oppaan perässä. Hienosti sain kuitenkin pojan rauhoitettua ja alkumakauksen tutkiminen oli erinomaista. Jäljestys olikin hyvin tuttua eli jälkeä pitkin pienin tarkistuksin makauksia merkkaamatta kaadolle, jota jäi nuuhkimaan. Elikkäs tuloksena VOI1 42p. Voi harmitus nuo makaukset. Kun oon kokeessa pari kertaa nähnyt Josin merkkaavan makaukset esimerkillisesti, niin harmittaa nuo makausten yli kävelyt aikamoisesti. Nyt pidetään taukoa jäljestyksestä ja tehdään kaikkea muuta kivaa. Jospa parin viikon tauko saisi aikaan sen, että makauksia voisi nuuhkia muutenkin kuin vauhdissa.

Laukauksensietotestissä

Voittajaluokassa oli viisi tolleria eli voisipa nimetä P-K:n tollerimestaruudeksi tämän kokeen.
VOI-luokan voiton vei Rapsu, joka saavutti FI JVA:n tittelin. Onnea Heidi ja Rapsu tätäkin kautta.