Metsätiet tömisevät ihanasti, kun punainen salama juoksee täysillä eteenpäin. Äkkijarrutus, pari metriä takaisin ja kova nuuhkiminen penkalle. Ehkäpä pieni kannanotto jalkaa nostaen ja matka jatkuu taas.
Metsälenkit ovat parasta mitä on keksitty! Paljon nuuhkittavaa ja katseltavaa, vauhdikkaita pyrähdyksiä etenkin isompien lintujen perään. Näin Josi miettinee ja täytyy yhtyä tähän ajatukseen. Itse en juurikaan penkkoja ja varpuja nuuhki, jalkaa nostan vain ylittääkseni puunrungot ja lintuja ihailen kauempaa. Metsässä on mukavaa.
Tein Josille makausharjoitteen eli pelkkiä makauksia ja paljon. Hihnassa sitten tutkimaan metsää. Niin kovin tuttua oli tuo merkkaus: muutama tarkemmin mutta yleensä vaan mitenkään huomioimatta yli. Tänään olimme samoilla kankailla lenkillä ja J sai vapaana juoksennella ja tutkia maastoa. No nyt pari päivää myöhemmin makaukset kiinnostivat ja niitä piti nuuhkia kirsu väristen. Pääsin kehumaan kunnolla ja ehkäpä (toivottavasti) tällä oli toivottu vaikutus. No sehän nähdään sunnuntaina, kun olemme Virroilla tollerimejässä.
Yksi varis pääsi pakastimesta lämmittelemään (ja sulamaan) elokuiseen lämpöön. Umpijäinen vaakku kiinnosti Josia mutta metsässä ei palauttaminen sujunut kovinkaan ripeästi. Ehkä tuo varis ei sitten ole Josin juttu. Vielä kuitenkin kokeillaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti