Josi pääsi ensimmäistä kertaa metsälle, sorsalle. Ei ihan aloitukseen sentään. Rauhallisempana aikana kuin aloituspäivä on varmastikin hyvä opettaa koiraa. Mie en itse valitettavasti päässyt mukaan, koska opiskelut alkoivat juuri tällä viikolla ja olin viikon Piippolassa. Eli kuulopuheiden varassa mennään.. Hienosti oli Josi käyttäytynyt, malttiharjoitusta oli tullut roppakaupalla lintuja odotellessa. Yhtä sorsaa Josi oli päässyt noutamaan ja kiinnostus oli ollut kova. Sorsa oli ollut sitkeähenkinen ja Josin sen suuhun ottaessa oli sorsa potkaissut Josia räpylällä kuonoon. Jooseppi oli sitä ilmeisesti hieman hätkähtänyt ja jättänyt työnsä kesken. Eli heinäsorsa jäi isännän noudettavaksi (pitkää keppiä apuna käyttäen). Eipä ole ennen eläviä (tai edes puoliksi eläviä) noudettavia Josin kohdalle osunut. Myöhemmin rannalta kelluvaa sorsaa katsellut noutajan alku oli vinkunut ja kuulema "ollut kuumana kuin hiilihanko". Mieli teki kovasti noutaa lintu mutta.. En usko, että Josi tuota säikähdystään myöhemmin muistelee. Tästä se ura alkaa, jota varten tolleri meille alunperin hankittiin: metsästyskoiraksi ja etenkin sorsametsälle.
Eilen tullessani kotiin viikon kestäneeltä opiskelun lähijaksolta Josi oli (taas kerran) erittäin innoissaan, tuntui ettei nahoissaan pysynyt. En minä näistä kotoa poissaoloista innoissani ole mutta vastaanotto on kyllä aina aivan mahtava. Ensimmäistä kertaa ostin Jipsulle tuliaisenkin. Sitä laukuista etsiessäni Josi oli innokas apuri ja meinasi kädestä ilman lupaa lelunsa viedä. Illalla meillä kuuluikin pitkään lelun vinkuva ääni..
Mejäkausi saa jatkoa piirinmestaruuskokeella. Sorkkaharjoituksia on edelleen jatkettu ja yksi jälkikin tehtiin viikko sitten. Toiveikkaana mennään kohti tulevaa viikonloppua. Miehän jännitän itteni ihan kuralle taas kerran.. Pitäisi osata ajatella niin kuten rakas aviomieheni sanoi: "Eihän se ole kuin kulkea liinan päässä ja katsoa kun koira jäljestää." No niinhän se on, mutta tämäkesäiset sorkan yli kävelyt tuovat oman pikantin lisämausteensa tähän jo niin rakkaaksi tulleeseen harrastukseen.
lauantai 27. elokuuta 2011
maanantai 15. elokuuta 2011
Sorkalla, lopultakin
Virroilla tollereitten mejä-kokeessa Josi jäljesti hienosti VOI 1 45p!! Edeltävän kuukauden sorkkatreenit toivat toivotun tuloksen elikkäs Jooseppinen pysähtyi sorkalle!! Voi sitä onnen tunnetta, kun katsoin Josia ja sorkkaa. Sainpas kaivaa taskusta herkku"seessarin" Josille palkkioksi hienosti tehdystä työstä.
Josin tarkkuus parani jäljen loppua kohti ja tuli merkanneeksi pari makaustakin, joista toisen pysähtymällä. Niin oli meno innokasta, ettei makauksiin tällä kertaa juurikaan ollut kiinnostusta. Jäljellä Josi löysi jonkun todella mielenkiintoisen tuoksun, jota piti nuuskia tosi tarkkaan. Ei me ihmiset siinä mitään nähty mutta milloinkas haju muka näkyy?! Kolmannella osuudella Josi huomasi oppaamme Mervin olevan mukana ja sitähän piti ihmetellä hetken verran. Josin ilme oli kovin ihmettelevä/hämmästynyt: "Ai sinäkin olet täällä?"
Ilma oli mukava noin +20 ja suolla kävellessä tuli hiki. Kerran liina lipesi hikisestä kädestäni mutta onneksi sain sen heti kiinni.
Hanskin kanssa tehtiin yksi VOI-jälki ja saimme hyppiä ojien yli ihan tosissaan. Yhden sillan olisi voinut jäljelle rakentaa.. Muutama uusi lihas on löytynyt, pienestä kireydestä päätellen. Suokävely ja ojahyppelyt ovat siis tehneet tehtävänsä. Mammalomalta pikkuhiljaa palaileva Dixi oli tällä jäljellä ja hirvien jäljet veivät mennessään tuoreen äidin. Tällä jäljellä oli todella paljon hirvien jälkiä ja varmaankin yön aikana oli tullut tuoreita lisää.
Kun menin hakemaan tuomarilta koearvostelua, mukana oli toinenkin lappu : "Menen uimaan". Minun täytyi siitä kyllä kieltäytyä, koska tämähän oli vasta toinen ykkönen meille. Ehkäpä kennelliiton sivuilla jonkun aikaa ollut virheellinen VOI1 tulos hämäsi ja antoi kuvan jo kolmannesta ykkösestä. Myöhemmin sitten..
Virroilla oli taas erittäin mukavaa. Samassa mökissä majoittui ihania neitotollereita, joista Josi tykkäsi niiiiiin kovin. Pieni Tuuli (eilen 11 vko) vei sydämeni mennessään ja pentukuume ei ainakaan yhtään laimentunut tällä reissulla. Terävät hampaat tuli todettua uuden korvisreijän muodossa. Oli todella mukava jutella samanhenkisten ihmisten kanssa asiaa ja välillä todellakin asian vierestä. Hauskaa oli. Ensi vuonna uudestaan!
Tollerimestaruudesta kisasi seitsemän mahtavaa jäljestäjää ja Tollerbay-kenneliin tuli viitoisvoitto. Hienoa. Tulostaso oli huikea!
Josin tarkkuus parani jäljen loppua kohti ja tuli merkanneeksi pari makaustakin, joista toisen pysähtymällä. Niin oli meno innokasta, ettei makauksiin tällä kertaa juurikaan ollut kiinnostusta. Jäljellä Josi löysi jonkun todella mielenkiintoisen tuoksun, jota piti nuuskia tosi tarkkaan. Ei me ihmiset siinä mitään nähty mutta milloinkas haju muka näkyy?! Kolmannella osuudella Josi huomasi oppaamme Mervin olevan mukana ja sitähän piti ihmetellä hetken verran. Josin ilme oli kovin ihmettelevä/hämmästynyt: "Ai sinäkin olet täällä?"
Ilma oli mukava noin +20 ja suolla kävellessä tuli hiki. Kerran liina lipesi hikisestä kädestäni mutta onneksi sain sen heti kiinni.
Hanskin kanssa tehtiin yksi VOI-jälki ja saimme hyppiä ojien yli ihan tosissaan. Yhden sillan olisi voinut jäljelle rakentaa.. Muutama uusi lihas on löytynyt, pienestä kireydestä päätellen. Suokävely ja ojahyppelyt ovat siis tehneet tehtävänsä. Mammalomalta pikkuhiljaa palaileva Dixi oli tällä jäljellä ja hirvien jäljet veivät mennessään tuoreen äidin. Tällä jäljellä oli todella paljon hirvien jälkiä ja varmaankin yön aikana oli tullut tuoreita lisää.
Kun menin hakemaan tuomarilta koearvostelua, mukana oli toinenkin lappu : "Menen uimaan". Minun täytyi siitä kyllä kieltäytyä, koska tämähän oli vasta toinen ykkönen meille. Ehkäpä kennelliiton sivuilla jonkun aikaa ollut virheellinen VOI1 tulos hämäsi ja antoi kuvan jo kolmannesta ykkösestä. Myöhemmin sitten..
Virroilla oli taas erittäin mukavaa. Samassa mökissä majoittui ihania neitotollereita, joista Josi tykkäsi niiiiiin kovin. Pieni Tuuli (eilen 11 vko) vei sydämeni mennessään ja pentukuume ei ainakaan yhtään laimentunut tällä reissulla. Terävät hampaat tuli todettua uuden korvisreijän muodossa. Oli todella mukava jutella samanhenkisten ihmisten kanssa asiaa ja välillä todellakin asian vierestä. Hauskaa oli. Ensi vuonna uudestaan!
Tollerimestaruudesta kisasi seitsemän mahtavaa jäljestäjää ja Tollerbay-kenneliin tuli viitoisvoitto. Hienoa. Tulostaso oli huikea!
Romeo De Quiz |
Tuuli ja Josin tipu |
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Höpinää
Tänään meillä oli erittäin onnistunut sorkkatreeni! Hanski vei sorkan paikkaan X ja merkkasi parilla kuitunauhallisella pyykkärillä, että varmasti löydämme sen uudelleen. Vaikka eihän meidän hajuaistilla löydetä kuin mätänemistilassa olevia juttuja ja paikallistaminen olisi silti hankalaa. Ajelimme mukavan matkan eteenpäin ja lähdimme kävelemään J.n kanssa kuten yleensäkin maastossa, ilman hihnaa. Poikkesimme metsään, joka on myös ihan jokapäiväistä. Aikamme kuljettuamme kohti sorkkaa Josi löysikin sen, ja jäi nuuhkimaan sitä!!! Hienoa! Annoimme Josin nuuhkia sitä rauhassa kunnes kehuin hienosta löydöstä. Samassa Jooseppi tuli luokseni seessarin kiilto silmissä. Jospa tollopoika alkaa yhdistää sorkan ja ihanan Cesar-herkun. Toivon kovasti näin. Koepaikka Virroilla on varma eli reilun viikon päästä on todellinen testi miten sorkkatreenit ovat vaikuttaneet Josin sorkkakäyttäytymiseen. Onneksi on vielä aikaa vahvistaa tätä herkun ja hirvenjalanpätkän yhteyttä. Jälkeä en viitsi alkaa tekemään, niin hyvin tuo otus jäljestää ja eipähän ainakaan tylsisty jäljestämiseen.
Sitten pari mielestäni erikoisempaa muilta kuultua juttua.. Huvittavia toisaalta.
"Milloinka se on sorkkavalio?" Jaahas - mitenkäs siihen valioidutaan?
"Onko se enemmän noutaja vai nuuhkija?" Tämän viimeisemmän kommentin antoi mies, jolla ei ollut mitään etukäteistietoa Josista ja ei etenkään jäljestysharrastuksestamme mutta tiesi tulevan metsästyskoiran olevan edessään. Sitten tämä mies jatkoi: "Noutajahan se on, johan rotukin sen sanoo."
Sitten pari mielestäni erikoisempaa muilta kuultua juttua.. Huvittavia toisaalta.
"Milloinka se on sorkkavalio?" Jaahas - mitenkäs siihen valioidutaan?
"Onko se enemmän noutaja vai nuuhkija?" Tämän viimeisemmän kommentin antoi mies, jolla ei ollut mitään etukäteistietoa Josista ja ei etenkään jäljestysharrastuksestamme mutta tiesi tulevan metsästyskoiran olevan edessään. Sitten tämä mies jatkoi: "Noutajahan se on, johan rotukin sen sanoo."
maanantai 1. elokuuta 2011
Taitavat tollerit
Meillä oli pitkästä aikaa yhteistreeni Lenni-tollerin kanssa. Herra-Varikset pääsivät pakastimesta lämmittelemään ja kaikki damit olivat matkassa myös. Vuorotellen teimme noutoja. Josi sai hyvää malttitreeniä Lennin noutaessa ensin. Myös lähetyspaikalla J sai odotella lupaa noutoon eli siinä vaan hengailtiin ja juteltiin mukavia ennen noutoja. Josi olikin yllättävän reippaalla työmotivaatiolla lähtenyt mukaan, kun vieras dami ja herra Varis tuli helposti metsästä pois. Aivan toisenlaista työskentelyä kuin pari viikkoa aiemmin Tollerbay-meetingin noutotreeneissä. Josilla metsään vietiin aina vaan yksi noudettava kerrallaan, ettei pieni pää mene aivan sekaisin ;) Lenni sai useamman noudettavan kerrallaan. Kerran Lenni ajatteli helpottaa hommaansa ja kävi hakemassa lähetyspaikalla olleesta damikasasta yhden pötkön ja palautti sen!
Noutotreenin jälkeen kävimme tekemässä vielä molemmille pojille jäljet.
Seuraavana päivänä treffasimme taasen, nyt jäljestyksen merkeissä. Mukavan tiheässä metsässä Lenni jäljesti taitavasti ja tietenkin löysi myös sorkan. Oli ilo seurata Lennin työskentelyä. Josilla oli aivan mahdoton meno päällä. Intoa hurjasti ja vauhtia myös. Jopa raivokkaasti etenevä J teki hienon jäljestyksen ja pysähtyi jopa hetkeksi sorkalle!! Seessaria vaan kitusiin ja hurjat kehumiset. Kuten aiemminkin on tullut jo todettua, jäljestystä ei tarvitse Josin harjoitella, nyt pitää se sorkka "saada haltuun". Olipa mukavaa todeta taas kerran, että ompa taitavia jäljestäjiä nämä koirat.
Pahimmat helteet ovat jättäneet meidät (onneksi) ja lenkkeily maistuu taas mukavalta. Josi on käynyt hieronnassa aika-ajoin ja kotihoidoksi on suositeltu mm uimista. Sehän Josille sopii erinomaisesti. Yksi uimalelu on eteisessä patterin päällä ja ohi mennessä J usein katsoo sitä niin haikeasti, että ihan hymyilyttämään alkaa. Pojan tekee mieli uimaan ihan selvästi.
Josi ja herra Varis |
Seuraavana päivänä treffasimme taasen, nyt jäljestyksen merkeissä. Mukavan tiheässä metsässä Lenni jäljesti taitavasti ja tietenkin löysi myös sorkan. Oli ilo seurata Lennin työskentelyä. Josilla oli aivan mahdoton meno päällä. Intoa hurjasti ja vauhtia myös. Jopa raivokkaasti etenevä J teki hienon jäljestyksen ja pysähtyi jopa hetkeksi sorkalle!! Seessaria vaan kitusiin ja hurjat kehumiset. Kuten aiemminkin on tullut jo todettua, jäljestystä ei tarvitse Josin harjoitella, nyt pitää se sorkka "saada haltuun". Olipa mukavaa todeta taas kerran, että ompa taitavia jäljestäjiä nämä koirat.
Pahimmat helteet ovat jättäneet meidät (onneksi) ja lenkkeily maistuu taas mukavalta. Josi on käynyt hieronnassa aika-ajoin ja kotihoidoksi on suositeltu mm uimista. Sehän Josille sopii erinomaisesti. Yksi uimalelu on eteisessä patterin päällä ja ohi mennessä J usein katsoo sitä niin haikeasti, että ihan hymyilyttämään alkaa. Pojan tekee mieli uimaan ihan selvästi.
Nautiskelua mökillä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)