Tänään meillä oli erittäin onnistunut sorkkatreeni! Hanski vei sorkan paikkaan X ja merkkasi parilla kuitunauhallisella pyykkärillä, että varmasti löydämme sen uudelleen. Vaikka eihän meidän hajuaistilla löydetä kuin mätänemistilassa olevia juttuja ja paikallistaminen olisi silti hankalaa. Ajelimme mukavan matkan eteenpäin ja lähdimme kävelemään J.n kanssa kuten yleensäkin maastossa, ilman hihnaa. Poikkesimme metsään, joka on myös ihan jokapäiväistä. Aikamme kuljettuamme kohti sorkkaa Josi löysikin sen, ja jäi nuuhkimaan sitä!!! Hienoa! Annoimme Josin nuuhkia sitä rauhassa kunnes kehuin hienosta löydöstä. Samassa Jooseppi tuli luokseni seessarin kiilto silmissä. Jospa tollopoika alkaa yhdistää sorkan ja ihanan Cesar-herkun. Toivon kovasti näin. Koepaikka Virroilla on varma eli reilun viikon päästä on todellinen testi miten sorkkatreenit ovat vaikuttaneet Josin sorkkakäyttäytymiseen. Onneksi on vielä aikaa vahvistaa tätä herkun ja hirvenjalanpätkän yhteyttä. Jälkeä en viitsi alkaa tekemään, niin hyvin tuo otus jäljestää ja eipähän ainakaan tylsisty jäljestämiseen.
Sitten pari mielestäni erikoisempaa muilta kuultua juttua.. Huvittavia toisaalta.
"Milloinka se on sorkkavalio?" Jaahas - mitenkäs siihen valioidutaan?
"Onko se enemmän noutaja vai nuuhkija?" Tämän viimeisemmän kommentin antoi mies, jolla ei ollut mitään etukäteistietoa Josista ja ei etenkään jäljestysharrastuksestamme mutta tiesi tulevan metsästyskoiran olevan edessään. Sitten tämä mies jatkoi: "Noutajahan se on, johan rotukin sen sanoo."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti