Vai mitenkä se menikään?
Josi kävi lauantaina näyttäytymässä Joensuun koiranäyttelyssä. Kehässä taisi olla kuusi tolleria yhteensä ja Josi näytti niin pieneltä muihin verrattuna. Hienosti ravasi poika kehässä mutta tuomarin mielestä J oli H:n arvoinen. Tuomarina oli norjalainen Jan Roger Sauge. Muistelen arvostelulapussa lukeneen (vapaasti suomentaen), että rintakehään lisää massaa, selkä- ja häntälinja pitäs olla parempi mutta turkki oli hieno! Annetaan Jipsun vanhentua ja komistua ainakin vuoden verran, katsotaan sitten uusiksi.
Mie olin talkoilemassa koko viikonlopun palkintojen jaossa ja oli ilo onnitella hienoista tuloksista.
Tehtiimpä viikonloppuna sitten kerralla vanhempi jälki nuuskuteltavaksi. Annettiin jäljen vanhentua kaksi päivää eli huomattavasti vanhempi jälki oli kuin mitä ikinä on tehty. Jäljen pituus ehkä 400m ja siinä oli kaksi kulmaa, joista toinen katko. Enpähän tiedä mitä tuolla tollerilla liikkuu päässä mutta kehumaan tuollakaan suorituksella ei pääse. Välillä tuntui, että ollaan hihnalenkillä vähän pitemmän hihnan kanssa. Makaukset meni taas hätäisesti nuuhkaisten ja välillä haahuilua ihan muuten vaan. Katko selvisi helpohkosti. Katkolle taisi tuntua jo haju sorkasta, kun veretyksen alkua ei J etsinyt vaan hieman oikaisi menoaan. Sorkalle pysähtyi - hetkeksi. Meillä on nykyisin aina Cesaria mukana palkinnoksi kaadolle pääsystä ja siihen pysähtymisestä. Vieläkin kummittelee mielessä viimekesäiset sorkan yli kävelyt. Ei tuossa varsinaisesti hukkia tullut mutta hyvin erikoista käytöstä oli kuitenkin. Ehkäpä Josin nenä on vielä talven jäljiltä kuurassa ja vie aikansa sen sulaminen.
Tänään tuli koekutsu reilun viikon päästä olevaan mejäkokeeseen. Mukavaa!
Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä maalla että vedessä. Vesinouto Jipsulla toimii aivan loistavasti mutta palautuksissa on paljon tekemistä maalla ollessa. Vähitellen ja pikkuhiljaa eteenpäin.
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
maanantai 21. toukokuuta 2012
Toimintaa
Kesän huomaa tulleen viimeistään siitä, että meidän kulkeminen koiraharrastuksiin lisääntyy talveen nähden huomattavasti. Viime viikko alkoi tollereiden mejätreeneillä. Josi ei ollut mukana vaan mie opastin punaturkkeja mejän saloihin. Ja taitava trio olikin paikalla. Jokainen koira jäljesti hienosti heille tehdyt lyhyet jäljet, makauksille pysähdyttiin ja sorkalle myös.
Keskiviikkona oli vuorossa noutajakoirayhdistyksen järjestämän mejäkurssin eka maastokerta. Teimme yhden avo-mallisen jäljen, jossa pituutta oli 300 m. Josi pääsi tässä työntouhuun. Hieman minua jännitti, kun edellinen jälki Heinolassa meni miten meni. Mutta Josi näytti parasta osaamistaan! Kaikille makauksille hän pysähtyi aivan kunnolla ja sorkkaa Jipe jäi nuolemaan. Lähes kymmenhenkinen porukka kulki perässä muttei se häirinnyt Josia ollenkaan.
Torstaina meillä oli noutotreenit Luigin ja Puntin kanssa. Aurinko paistoi ja ihmisistä tuli valkoisia punaisin merkein ;) Mukana oli dameja sekä riistaa. Huomasin, että kannattaa käydä riistapakastin tarkasti läpi ja merkata mitä pusseissa on. Meillä oli nimittäin mukana sulatettuna yksi pussillinen variksen siipiä ja yksi harakka!! No ei se treeniä haitannut laisinkaan. Vesinoutoja damilla, malttiharjoitusta, ykkösmarkkeerausta harakalla ja palautustreeniä tehtiin Josille. Palautus on meidän punaturkille se hankaluus, mutta sekin alkoi paranemaan. Treeniä siis lisää.
Viikonloppuna treenattiin sitä palautusta ja tehtiimpä yksi verijälkikin. Nyt annettiin jäljen vanhentua vuorokauden verran; keskiviikon jälki oli todella tuore. Mutta eipä ollut Josilla keskiviikkoista tatsia mukana ollenkaan. Alkumakauksen hätäisesti nuuhkaisi ja heti ekalla suoralla olisi tahtonut lähteä vahvasti vasempaan. Huomattiin sammalikossa tuoreita hirvien jälkiä; etteivät vaan just olisi siinä olleet? Niin oli koira kovasti väärään suuntaan menossa, että palautin jäljelle. Vai liekkö lähistöltä tullut maaseudun haju (lietelanta) houkutellut koiran jäljeltä pois.. Eka kulma ok, katkokin selvisi ja sorkalle jäi haistelemaan. Makaukset käveli yli ja hieman nuuhkaisi. Huh huh. Välillä ihan mallikasta jäljestämistä ja sitten taas välillä ei ollut "hajuakaan" jäljestämisestä. Saas nähdä mitä tuleman pitää kesän mittaan. Koeilmo odottaa tuossa pöydällä lähettämistä..
Keskiviikkona oli vuorossa noutajakoirayhdistyksen järjestämän mejäkurssin eka maastokerta. Teimme yhden avo-mallisen jäljen, jossa pituutta oli 300 m. Josi pääsi tässä työntouhuun. Hieman minua jännitti, kun edellinen jälki Heinolassa meni miten meni. Mutta Josi näytti parasta osaamistaan! Kaikille makauksille hän pysähtyi aivan kunnolla ja sorkkaa Jipe jäi nuolemaan. Lähes kymmenhenkinen porukka kulki perässä muttei se häirinnyt Josia ollenkaan.
Torstaina meillä oli noutotreenit Luigin ja Puntin kanssa. Aurinko paistoi ja ihmisistä tuli valkoisia punaisin merkein ;) Mukana oli dameja sekä riistaa. Huomasin, että kannattaa käydä riistapakastin tarkasti läpi ja merkata mitä pusseissa on. Meillä oli nimittäin mukana sulatettuna yksi pussillinen variksen siipiä ja yksi harakka!! No ei se treeniä haitannut laisinkaan. Vesinoutoja damilla, malttiharjoitusta, ykkösmarkkeerausta harakalla ja palautustreeniä tehtiin Josille. Palautus on meidän punaturkille se hankaluus, mutta sekin alkoi paranemaan. Treeniä siis lisää.
Viikonloppuna treenattiin sitä palautusta ja tehtiimpä yksi verijälkikin. Nyt annettiin jäljen vanhentua vuorokauden verran; keskiviikon jälki oli todella tuore. Mutta eipä ollut Josilla keskiviikkoista tatsia mukana ollenkaan. Alkumakauksen hätäisesti nuuhkaisi ja heti ekalla suoralla olisi tahtonut lähteä vahvasti vasempaan. Huomattiin sammalikossa tuoreita hirvien jälkiä; etteivät vaan just olisi siinä olleet? Niin oli koira kovasti väärään suuntaan menossa, että palautin jäljelle. Vai liekkö lähistöltä tullut maaseudun haju (lietelanta) houkutellut koiran jäljeltä pois.. Eka kulma ok, katkokin selvisi ja sorkalle jäi haistelemaan. Makaukset käveli yli ja hieman nuuhkaisi. Huh huh. Välillä ihan mallikasta jäljestämistä ja sitten taas välillä ei ollut "hajuakaan" jäljestämisestä. Saas nähdä mitä tuleman pitää kesän mittaan. Koeilmo odottaa tuossa pöydällä lähettämistä..
tiistai 15. toukokuuta 2012
Kesä!!
Niin se kesä tulee tännekkin Siperian länsilaidoille. Ruoho vihertää ja puutkin alkavat saada väriä oksiinsa.. Loput lumetkin olivat hävinneet - JES! Mie olin reissussa lähes kaksi viikkoa, joten on maailman ihaninta olla taas kotona. Josi oli erittäin riemuissaan kotiin palattuani. Hyvä että nahkoissaan pysyi. On se muuten hyvä, että häntä on tukevasti koirassa kiinni. Muuten olisi hieno huiskahäntä irronnut; sen verran hurjasti Josi sitä heilutti. Huomenna on mejäkurssilaisille jäljestysilta. Josi jäljestää. Saas nähdä onnistuuko paremmin kuin kokeessa. Torstaille onkin tiedossa noutotreeniä ja viikonloppuna tehdään jälki. (Ellei päästä Kuhmoon kokeeseen, varasijoilla ollaan vielä.) Ihan selvästi on kesä tullut, kun alkaa näitä harrastuksia ja menoja olemaan paaaaljon enemmän kuin talvella.
Josi oli heittänyt talviturkkinsa hyiseen lampeen. Oli kuulema ollut kovin innoissaan ja viimevuotiseen tapaan koira oli vedestä noustuaan juossut matalana eestaas kiemurrellen silkasta elämisen riemusta. Eka punkkikin on irroitettu eli taasen saa miettiä mitä käytettäisi tänä kesänä punkkien torjuntaan.
Karvanlähtökin alkaa näköjään eli Joensuun näyttelyssä on sit yksi erittäin pölisevä tolleri. Josi kun vaihtaa karvansa minun mielestä aika myöhään - toukokuun lopulla ja joulukuun alkupuolella. Hieman voisi säätää karvanlähtökelloaan aikaisemmaksi ;)
Josi oli heittänyt talviturkkinsa hyiseen lampeen. Oli kuulema ollut kovin innoissaan ja viimevuotiseen tapaan koira oli vedestä noustuaan juossut matalana eestaas kiemurrellen silkasta elämisen riemusta. Eka punkkikin on irroitettu eli taasen saa miettiä mitä käytettäisi tänä kesänä punkkien torjuntaan.
Karvanlähtökin alkaa näköjään eli Joensuun näyttelyssä on sit yksi erittäin pölisevä tolleri. Josi kun vaihtaa karvansa minun mielestä aika myöhään - toukokuun lopulla ja joulukuun alkupuolella. Hieman voisi säätää karvanlähtökelloaan aikaisemmaksi ;)
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Kauden eka mejäkoe
Josi oli Hanskin kanssa viikonloppuna Heinolassa mejäkokeessa. Nyt oli se Hanskin eka kerta liinan perässä. Hetipian alkumakauksen jälkeen oli jäljen sivussa ollut metson tms jäännökset, joita Josi oli mennyt tutkimaan. Siitä tuli eka hukka ja sitten vissiin tollerin ajatus jäljestämisestä oli hävinnyt, kun tuli lisäksi kaksi hukkaa. Elikkäs tuloksena VOI 0. Ja tästähän ei voi kuin lähteä parantamaan. Itse olin kokeen aikana melko pohjoisessa eli Oulussa mutta aivan mahtavasti osasin jännittää suoritusta sieltäkin käsin. Josi oli saanut jäljestää kuitenkin jäljen loppuun asti ja sorkalle pysähtyminen oli ollut kuulema hieno!! Jes!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)