Vai mitenkä se menikään?
Josi kävi lauantaina näyttäytymässä Joensuun koiranäyttelyssä. Kehässä taisi olla kuusi tolleria yhteensä ja Josi näytti niin pieneltä muihin verrattuna. Hienosti ravasi poika kehässä mutta tuomarin mielestä J oli H:n arvoinen. Tuomarina oli norjalainen Jan Roger Sauge. Muistelen arvostelulapussa lukeneen (vapaasti suomentaen), että rintakehään lisää massaa, selkä- ja häntälinja pitäs olla parempi mutta turkki oli hieno! Annetaan Jipsun vanhentua ja komistua ainakin vuoden verran, katsotaan sitten uusiksi.
Mie olin talkoilemassa koko viikonlopun palkintojen jaossa ja oli ilo onnitella hienoista tuloksista.
Tehtiimpä viikonloppuna sitten kerralla vanhempi jälki nuuskuteltavaksi. Annettiin jäljen vanhentua kaksi päivää eli huomattavasti vanhempi jälki oli kuin mitä ikinä on tehty. Jäljen pituus ehkä 400m ja siinä oli kaksi kulmaa, joista toinen katko. Enpähän tiedä mitä tuolla tollerilla liikkuu päässä mutta kehumaan tuollakaan suorituksella ei pääse. Välillä tuntui, että ollaan hihnalenkillä vähän pitemmän hihnan kanssa. Makaukset meni taas hätäisesti nuuhkaisten ja välillä haahuilua ihan muuten vaan. Katko selvisi helpohkosti. Katkolle taisi tuntua jo haju sorkasta, kun veretyksen alkua ei J etsinyt vaan hieman oikaisi menoaan. Sorkalle pysähtyi - hetkeksi. Meillä on nykyisin aina Cesaria mukana palkinnoksi kaadolle pääsystä ja siihen pysähtymisestä. Vieläkin kummittelee mielessä viimekesäiset sorkan yli kävelyt. Ei tuossa varsinaisesti hukkia tullut mutta hyvin erikoista käytöstä oli kuitenkin. Ehkäpä Josin nenä on vielä talven jäljiltä kuurassa ja vie aikansa sen sulaminen.
Tänään tuli koekutsu reilun viikon päästä olevaan mejäkokeeseen. Mukavaa!
Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä maalla että vedessä. Vesinouto Jipsulla toimii aivan loistavasti mutta palautuksissa on paljon tekemistä maalla ollessa. Vähitellen ja pikkuhiljaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti