maanantai 30. heinäkuuta 2012

Mu(s)tanaamio

Josi harjoittelee naamioitumista.Tai siltä se ainakin näytti, kun tulimme harjoitusjäljeltä. Sää oli lievästi sanoen helteinen (n 27 astetta)ja sen näki koiran jäljestämisessä. Suorat osuudet menivät melko kivasti mutta katko sekä tavallinen kulma menivät haahuiluksi. Minäkään en jaksanut loputtomiin katsella Josin menoa vaan palautin jäljelle. Makauksista merkkasi etenkin juustoiset kohdat. Yksi maa-ampparipesä tuli merkattua kanssa, onneksi se oli tyhjä. Joku eläin oli sitä käynyt hieman auki kaivelemassa, joten J bongasi sen.
Kaadolle pysähtyi ja jäi nuuhkimaan. Helteinen sää ja jo kolmella jäljellä ollut sorkka oli saanut vieraakseen ampiaisia mutta onneksi nääntynyt jäljestäjä ei kirsuaan niille tarjonnut.
Autolle mennessä J meni kieriskelemään jo kuivuneeseen rapakkoon. Ilmeisen viilentävä kokemus ja siinä hän sai näyttävät mutaiset viirut otsaansa. Olikohan ajatuksena komistautua mutanaamiolla, olihan seurueessa kolme ihanaa narttua. Kuuman urakan jälkeen Josi pääsi vaaleimman tyttöystävän kanssa uimaan Höytiäisen kanavaan. Teki mieli itsekkin sinne pulahtaa.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Jännitystä

Tein Josille harjoitusjäljen paria päivää ennen koetta. Makauksia paljon ja niille herkkuja. No sehän toimii - Josi kun on melkoinen ahmatti-herkkusuu. Sorkka ei vaihteeksi juurikaan kiinnostanut, joten se jäi aivan mahdottomasti mietityttämään. Ei vaikuttanut ollenkaan hyvältä tällainen toiminta näin lähellä koetta. Kun lähdimme Kuhmon kokeeseen, otin kuivatun sorkan mukaan. Lauantaina tein pientä "nostotreeniä" sorkalla ja palkkasin aina kun J otti käpälän suuhunsa. Samana iltana tehtiin Hannelen kanssa vielä "höyrynpoistojäljet" koirillemme. Ne ajettiin laukauksensietotestin jälkeen. Molempien koirien varsinaiset koejäljet olivat lähes ryhmiensä viimeisenä, joten aikaa meillä oli hyvin. Josin jälki oli lyhyt n 70m. Kaikki makaukset tolleri meni yli eikä tuo sorkkakaan juuri kiinnostanut. Siinäpä jännittämistä minulle loppupäiväksi!
Varsinaisella koejäljellä Josin toiminta oli määrätietoista. Alkumakauksen nuuhkaisi pikaisesti ja katse oli kiinnittynyt jo eteenpäin, vaikka yritin esitellä makausta edelleen. Muut makaukset J nuuhkaisi vauhdissa, ainoastaan yhdelle jäi seisomaan!! Kulmat menivät hienosti. Sorkka oli saanut paikakseen hienon sammalvuoteen ja se näkyikin hyvin. Siinäpä sitten jännittyneenä katsoin miten Josi tällä kertaa sorkalla käyttäytyy. Hienosti poika meni suoraan sorkalle ja jäi sitä nuuhkimaan. Huh! Tyytyväisenä kaivoin Cesarin taskusta, jonka ahmatti hotkaisi lähes yhtenä suupalana.
Minnekkähän hienot makausten merkkaukset olivat Josilta unohtuneet? Tulos VOI1 44p on hyvä. Mutta kun tiedän miten hienosti makaukset Josi osaa markata, niin..
Minun täytyy opetella jarruttamaan vauhtia enemmän. Nyt meillä meni aikaa ainoastaan vajaa 30min eli aikaa olisi ollut hyvinkin.  Pienen pienillä askeleilla eteenpäin.
Seuraava jännityksen paikka on jo vajaan kahden viikon kuluttua. Sitä ennen ehdimme mökkeillä ja tehdä monenmoista hauskaa variksilla ja eiköhän joku makaustreenikin aikatauluun mahtune.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Voihan varis

Viikonloppuna olimme Tollerbay-kennelin tapaamisessa ja olipahan mukavaa. Ohjelmassa oli ainakin kuulumisten vaihtoa, treenaamista ja illalla notskilla istumista. Uskoin Josin varistreenien vaikuttaneen positiivisesti ja otettiin heti alkuun noutoa. Hakuruutuun poika vaan ja sieltä se vaakku tulee - niinpä joo. Kyllähän vauhdikkaasti Jipsu ruutuun lähti ja variksen luo meni, mutta sitten tuli stoppi. Vaikka Sanna kävi hieman varista nostamassa ja heittämässä, niin J toi ehkä metrin-kaksi sitä minua kohti. Ihan kuin olisi poltellut suuta tuo lintu. Suuhun kun sai variksen niin samantien sylkäisi pois. Arghhh.. Olikohan siinä vaakussa erilainen maku kuin itäsuomalaisissa? Vai ehkä muitten koirien hajua/makua? Kyllä mie välillä niin toivon, että tuo koira osaisi puhua. Tai minun ymmärryksestä se varmaan on kiinni.. No kotiläksyksi samat treenit kuin ennenkin eli varis, varis, varis ja varis.. Damit jätetään nyt rauhaan. Kania ei oltu vuoteen kokeiltu ja se ei kiinnostanut Josia nyt pätkääkään. Takana oli jo pitkä päivä ja kani oli likomärkä. Ihanat kesäsäät!!! Houkuttelemalla sain sentään nuuhkimaan pupua. Ja kotiläksyä tästäkin. Kun tulimme "kanitreenistä", Josi veti vauhdilla sisälle ja paineli samantien omaan häkkiinsä lepäämään. Iltalenkki tehtiin J:n siskon Rein ja Minnan kanssa. Sisarukset kävelivät hihnoissaan tosi kivasti vierekkäin. Rei oli kyllä aiemmin jo veljelleen ilmoittanut, että jätkä elä tule liian lähelle. Josi tuntui uskovan kerrasta ja lenkkirauha oli taattu.
Seuraavana päivänä oli vuorossa vesinoutoa ja Josi haki lokin vedestä moitteettomasti ja palautti käteen!!
Pitänee joskus kokeilla heitellä vaakkua veteen, miten sitten käy.  Kotona variksen kanssa ei sitten ollut ongelmia vaan nätisti tuli käteen tai jalkojen juureen. Mielenkiintoista.. 

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Josi Hosuli

Jäljellä olimme jälleen. Mie kävin yksin tekemässä lyhyen jäljen Josille. Tai niin kuvittelin. Kaunis vieras metsä hieman "sotki" suunnitelmia mutta kelpo treenijälki siitä lopulta tuli. Pitempi kyllä mitä suunnittelin. Makauksia oli useita ja kaikille piilotettuna herkkuja sekä kaksi (!!) katkoa. Josi suoriutui jäljestä mukavasti. Katkojen suoritusta hieman ihmettelin; on sitä helpomminkin ne menty. Vaihteeksi sorkka ei juurikaan kiinnostanut. Kaato oli ilmeisesti ihan liian lähellä tietä ja siellähän on varmasti koiria ollut, joten.. No J pitää minut jännityksessä aina loppuun asti! Huh.
Varis on "vieraillut" meillä edelleenkin lähes joka päivä ja aika ihanalta tuo vaikuttaa Josin mielestä. Viikonloppuna on tiedossa korkeatasoista nou-koulutusta, joten sen anteja kovasti odottelen.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Yöjäljellä

Pari vuotta sitten tästä jo puhuttiin ja lopulta toteutettiin. Elikkäs jäljestystä yöaikaan. Puoliltapäivin tehtiin jäljet ja puolen yön aikaan neljä punaturkkia ohjaajineen suuntasivat hämärään metsään.
Josi aavisti jotain tapahtuvan, sillä ei normaalisti käynyt yöunille vaan kävi tarkastamassa tilanteen olohuoneen puolella vähän väliä. Kun lopulta otin valjaat esiin, alkoi Josilla sellanen intoilu, ettei ollut epäselvyyttä onko tulossa mukavaa tekemistä vai ei. Vaikka itse olinkin väsyneen tuntuinen, Josin into hävitti unet silmistä.
Josin jäljellä oli katko ja makaukset kuten yleensäkin. En huomannut Josin työskentelyssä juurikaan eroa päivällä jäljestämiseen. Heinää tuo hieman maisteli matkalla; liekkö yöllä eri makuista ;)
Katko meni kierrellen ja kaarrellen mutta veretyksen alku löytyi. Makaukset olivat sitten sellaista vauhdissa nuuskaistuja. Paremmin meni koko ajan eli jos makauksia olisi ollut vaikkapa kymmenen, viimeinen olisi ollut varmaan hienosti merkattu. No ehkäpä ens kerralla sitten.. Ja sorkalle pysähtyminen oli taas kerran herkkujen arvoista.
Kokemuksena öinen jäljestys oli todella mahtava. Eläimiä ei näkynyt, paitsi itikoita oli aivan kamalasti ja nähtiimpä kiiltomatojakin! Oli tuttu kotimatkakin tuohon vuorokauden aikaan todella erinäköinen.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Vaak-vaak-vaak

Josi ja vaak


Heti alkajaisiksi totean, että ompa erittäin hankalaa kuvata liikkuvaa kohdetta. Etenkin kun se kohde on koira ja kulkee metsässä. Tuosta kuvasta ei just ehkä huomaa mutta ote variksesta on hyvin pieni. Lähes etuhampaillaan pitää vaan kiinni. Josi on hyvin hellä tolleri, myös variksille ;)
Noutotreenejä ollaan siis puuhasteltu ja varikset ovat lähes jokapäiväisiä vieraita meidän kylpyhuoneessa. Metsään asti kaikki eivät pääse, vaan ihan otetta ja nostamista kylppäriolosuhteissa on harjoiteltu. Ja jos vaakusta vähän verta valuu, se on helppo huuhdella suihkulla pois. No nyt sitten Josi livahtaa aina tilaisuuden tullen kylppäriin tsekkaamaan, olisko jotain ihanaa sulamassa siellä.
Tänään oltiin Helenan ja Luigin kanssa Jamiksella treenaamassa. Josi sai ensin tehdä vaakuilla nostoharjoituksia ja sitten tehtiin linjaa. Pari kertaa vietiin dami pienen mäen alle, josta Josi kävi vauhdilla noutamassa ja palautuskin tuli lähes käteen. Sitten tehtiin sama variksella ja sekin tuli loistavasti minulle!! Voi hieno ja mahtava Josi! Välillä oli Luigin vuoro työskennellä elikkä Jooseppi sai odotella autossa.
Hieman vaihdettiin paikkaa ja vuorossa oli markkeeraukset. Josilla meni pakka ihan sekaisin eikä palautuksesta (dami) tullut mitään. Ei sitten yritetty edes variksella. Mietittiin mikä sen työskentelyn "sekoamisen" olisi aiheuttanut ja vaihtoehtojahan löytyi: lähes vieras ihminen metsässä, lentävä dami, autossa odottelu, kuumuminen?? Mistäpä näiden tollereiden ajatukset osaisi tietää. No L teki hienoa työtä kakkosmarkkeerauksen kanssa. Lopuksi oli hieman nostoharjoitusta ja saatiin lopettaa tämän kertainen harjoitus onnistumiseen. Kotona J otti damin autosta mukaansa ja kantoi sen ylväästi parkkipaikalta kotiin asti.
Tämä kesä muistettaneen variskesänä. Viime kesä oli ihan varmasti sorkkakesä!!
Yksi sorkka pääseekin huomenna sulamaan, sillä tiedossa on jäljestystä yöaikaan!!!