Viikonloppuna olimme Tollerbay-kennelin tapaamisessa ja olipahan mukavaa. Ohjelmassa oli ainakin kuulumisten vaihtoa, treenaamista ja illalla notskilla istumista. Uskoin Josin varistreenien vaikuttaneen positiivisesti ja otettiin heti alkuun noutoa. Hakuruutuun poika vaan ja sieltä se vaakku tulee - niinpä joo. Kyllähän vauhdikkaasti Jipsu ruutuun lähti ja variksen luo meni, mutta sitten tuli stoppi. Vaikka Sanna kävi hieman varista nostamassa ja heittämässä, niin J toi ehkä metrin-kaksi sitä minua kohti. Ihan kuin olisi poltellut suuta tuo lintu. Suuhun kun sai variksen niin samantien sylkäisi pois. Arghhh.. Olikohan siinä vaakussa erilainen maku kuin itäsuomalaisissa? Vai ehkä muitten koirien hajua/makua? Kyllä mie välillä niin toivon, että tuo koira osaisi puhua. Tai minun ymmärryksestä se varmaan on kiinni.. No kotiläksyksi samat treenit kuin ennenkin eli varis, varis, varis ja varis.. Damit jätetään nyt rauhaan. Kania ei oltu vuoteen kokeiltu ja se ei kiinnostanut Josia nyt pätkääkään. Takana oli jo pitkä päivä ja kani oli likomärkä. Ihanat kesäsäät!!! Houkuttelemalla sain sentään nuuhkimaan pupua. Ja kotiläksyä tästäkin. Kun tulimme "kanitreenistä", Josi veti vauhdilla sisälle ja paineli samantien omaan häkkiinsä lepäämään. Iltalenkki tehtiin J:n siskon Rein ja Minnan kanssa. Sisarukset kävelivät hihnoissaan tosi kivasti vierekkäin. Rei oli kyllä aiemmin jo veljelleen ilmoittanut, että jätkä elä tule liian lähelle. Josi tuntui uskovan kerrasta ja lenkkirauha oli taattu.
Seuraavana päivänä oli vuorossa vesinoutoa ja Josi haki lokin vedestä moitteettomasti ja palautti käteen!!
Pitänee joskus kokeilla heitellä vaakkua veteen, miten sitten käy. Kotona variksen kanssa ei sitten ollut ongelmia vaan nätisti tuli käteen tai jalkojen juureen. Mielenkiintoista..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti