Yöjäljellä

Pari vuotta sitten tästä jo puhuttiin ja lopulta toteutettiin. Elikkäs jäljestystä yöaikaan. Puoliltapäivin tehtiin jäljet ja puolen yön aikaan neljä punaturkkia ohjaajineen suuntasivat hämärään metsään.
Josi aavisti jotain tapahtuvan, sillä ei normaalisti käynyt yöunille vaan kävi tarkastamassa tilanteen olohuoneen puolella vähän väliä. Kun lopulta otin valjaat esiin, alkoi Josilla sellanen intoilu, ettei ollut epäselvyyttä onko tulossa mukavaa tekemistä vai ei. Vaikka itse olinkin väsyneen tuntuinen, Josin into hävitti unet silmistä.
Josin jäljellä oli katko ja makaukset kuten yleensäkin. En huomannut Josin työskentelyssä juurikaan eroa päivällä jäljestämiseen. Heinää tuo hieman maisteli matkalla; liekkö yöllä eri makuista ;)
Katko meni kierrellen ja kaarrellen mutta veretyksen alku löytyi. Makaukset olivat sitten sellaista vauhdissa nuuskaistuja. Paremmin meni koko ajan eli jos makauksia olisi ollut vaikkapa kymmenen, viimeinen olisi ollut varmaan hienosti merkattu. No ehkäpä ens kerralla sitten.. Ja sorkalle pysähtyminen oli taas kerran herkkujen arvoista.
Kokemuksena öinen jäljestys oli todella mahtava. Eläimiä ei näkynyt, paitsi itikoita oli aivan kamalasti ja nähtiimpä kiiltomatojakin! Oli tuttu kotimatkakin tuohon vuorokauden aikaan todella erinäköinen.