Piiiiitkästä aikaa

Kyllä me elossa ollaan ja voidaan ihan hyvin, vaikka blogi ei ole päivittynyt aikoihin. Kirjoittaja on ollut laiska, on ollut kaikenlaista muutakin ja näinollen.. Seliseli - laiska. Ei meidän elämä tältä vuodelta PM-kokeeseen todellakaan loppunut vaikka siltä tää vähän blogin suhteen ehkä on vaikuttanut. Me olemme eläneet 100% tolleriperheen elämää 100%sti. Ellei välillä jopa ylikin, kyllä Josissa virtaa riittää.

Aiemmin syksyllä teimme pieniä treenimejäjälkiä. Yksi oli ilman sientä veretetty "ruiskaisujälki" eli verta siellä täällä vähän ja makaukset siinä mausteena. Ihan hauska tuorejälkikokeilu. Ja hienosti Josi sen kyllä meni. Taisi jalanjäljet tuoreena tuoksua aika hyvin..
Kerran sattui kaamea tuuli jäljestyskerralle mutta hyvin Josi senkin meni. Nyt (liian kauan) jälkikäteen en enää ihan muista mitä milläkin jäljellä oli ja tapahtui mutta jotenkin tuntui, että makaukset olivat kiinnostavampia kuin aiemmin. Jos olin oikeassa, niin hyvä niin.

Tokoa aloiteltiin sekä tollereitten että noutajakoirayhdistyksen treeneissä. Josi on todella innokas (aah ne herkkupalkat ;)  ) ja ainakin perusasentoa osasi hakea ja ottaa hienosti. Miun vuorotyö ja saattohoitoa vaatinut ystäväni veivät kyllä mehut ja tokoilut jäivät kesken hyvin alkaneeseen starttiin. Ehkäpä me aloitetaan homma uudelleen. Josi on ainakin erittäin innokas tekemään mitä vaan - etenkin jos palkkana on jotakin edes hieman syömiseen viittaavaa!!

Syksyllä J ei päässyt kuin kerran metsälle ja silloin ei lintuja näkynyt. Peruslenkeillä teeriä ja metsoja oli sitäkin enemmän ja siitähän Jooseppi nautti täysin koiranrinnoin. Kyllä monet kerrat vainua veti tuo tolleripoika ja monet kerrat hiän pöläytti linnut puista lentoon. Harmi vaan ettei ollut enää linnustusaika. Ihanan riistaverinen otus. Ei pikkulinnut eli esim varpuset tai tilhet saa tuota koiraa liikkeelle kuten metsäkanalinnut.

Kamera on ollut muutaman kerran mukana joten tässäpä jokunen otos. Ja Josihan se pääosassa ;)

Mejämerkkejä uusintamaalauksessa

Maailman kauneimmat punaiset silmäripset

Tarkkaavaisena

Lisää kuvateksti

Jos tuolla olis lintuja...

Tarkkaavainen tolleri lammen rannalla

Silmä kovana, jos vaikka siellä olis jotain...

Söpöstelyä

Uuden pannan testausta

???

Pitäis näkyä vaikka karvaa riittää

Jouluajatuksiakin välillä

Vesisateessa lenkillä 

Kahden päivän päästä edellisestä kuvasta oli jo pakkasta.

Alkutalvi? Keväältä tuntui..

Jälkitarkkaa..

PM-koe takana, mökkeilyä siinä sivussa ja mukava mieli koko jengillä.
Erityisesti minua ilahduttaa tuomarin kirjoittama lause pöytäkirjan päätteeksi:
"Erinomaisen jälkitarkka ja motivoitunut jäljestäjä." Sitähän Josi on. Hienosti osasi tuomari (Kari Muje) kuvailla Joosepin työskentelyä jäljellä, hänkin huomasi miten innoissaan J on jäljestämisestä ja "hymy naamalla jäljestää". Meidän Jii on just tuollainen. Valitettavasti taaskaan makaukset eivät kiinnostaneet tarpeeksi mutta tuloksena VOI1 44p ja PM-3. Jäljeltä löytyi hirvennahka (!!!!) (haaska) ja metsoja mutta ne eivät Josin jäljestystä sotkeneet. Hieman molemmat kiinnostivat kuitenkin. Itsenäisesti koira jatkoi työtään, joka hänelle oli osoitettu. Kulmat Josi otti tarkasti; miun mielestä koirakin oli 90 asteen kulmassa ajoittain ;) Ja se sorkkakin kiinnosti! Tähän on hyvä päättää tämä mejäkoekausi. Seitsemän koetta, joista neljä ykköstä. Hurjasti ajettuja kilometrejä, useampia käveltyjä kilsoja ja jokunen hikipisara on tullut kesän aikana vuodatettua. Harmituksen kyyneliltä en ole välttynyt, kun niin tunteella elän kaikki tapahtumat. Ja ne lukuisat hienot hetket kokeissa tuttuja tavaten ja mahat kippurassa nauraen.. Mukavaa!!
Olimme mökillä viikonlopun, sillä sieltä oli nopea ajaa koepaikalle ja mökillähän aina viihdytään. Josilla oli taas aivan mahdoton vimma juosta täysillä ja vielä löytyi syöntikelpoisia voikukkiakin! Kamerakin oli mukana mutta en muistanut ottaa yhtään kuvaa edes koepaikalta. Viikonloppuna on suunnitelmissa lähteä taasen mökille ja siitä kanalintumetsälle. Toivottavasti ei ole kovin sateista, sillä silloin ei ole kiva metsässä kulkea. Ehkäpä kamera muistuu sinne mukaan..

Herätys

Ihana viikonloppu mökillä takana. Josi nauttii niin suuresti mökkeilystä. Nyt tuntui ja näytti kyllä siltä, että J nautti erityisen paljon mökille pääsystä. Voi sitä riemua, rallia, juoksua ja täysillä juoksemista vielä lisää. Autohan jätetään mäen päälle, josta laskeudutaan mökkirantaan. Josi ottaa oikein matalan asennon, jalat jopa hieman sivuille ja sit mennään - ja kovaa!! Nyt vauhti ei meinannut loppua ollenkaan vaan uusia spurtteja piti ottaa tämän tästäkin. Ihanaa mökkioloa!
Lauantaiaamuna heräsin siihen, kun Josi pötkötti meidän välissä sängyssä (ja kerrankin pää samaam suuntaan  kuin meillä). Josi käänsi päätä vasemmalle, nuolaisi minua naamasta, käänsi päätään oikealle ja Hanski sai aamusuukon naamaansa. Oi ihanaa!
Koko viikonloppu oli mukavaa yhdessä oloa, nukuttiin paljon.. Makauksia treenattiin yhden juusto-makaus-treenin verran. Kaatona oli ydinluu, jonka J sai ottaa mukaansa ja syödä parempiin suihin.

Mutta kenellä ne onkaan maailman kauneimmat punaiset silmäripset??
Meidän mielestä Josilla mutta jokaisella tollerin omistajalla lienee oma suosikkinsa ;)

Tollerimejä 2013

Vuoden kohokohta mejäilyssä on ohi. Tunnelmaltaan aivan mahtava tollerimejä Virroilla oli viikonloppuna. Josi pääsi tänä vuonna mestaruusluokkaan! Haavelin sinne pääsystä (sitten joskus) mutta eipä tuo haitannut, että jo tänä kesänä olimme siinä.
Lauantaina tehtiin jälki hirvikärpästen tunkiessa silmiin, korviin ja suuhunkin. Sadekin alkoi veretyskierrosta tehdessä. Huh - olipa mukava päästä pois metsästä ja syömään, sekä vaihtamaan kuivat vaatteet.
Sunnuntain arvonnassa Josille tuli päivän viimeinen jälki. Sitä saatiinkin sitten odottaa melkoisen kauan. Useat olivat jo tulleet metsästä, kun me olimme vielä majapaikassa odottelemassa. Puoli neljältä startattiin sitten jäljelle. Josi oli innolla menossa jäljelle eli mukavalta tuntuu tuo homma koirastakin. Makauksia J ei merkannut ollenkaan, muutamia omituisia tarkastuksia piti jäljen sivuun tehdä. Kulmat menivät mukavasti ja katkokin pienellä lenkillä. Viimeisellä suoralla kolme metsoa lähti meitä karkuun. Josi huomasi viimeisen ja olisi halunnut niitten perään. Kielsin napakasti "Ei" ja samantien "Jälki". Ja Jooseppi totteli heti. Aivan huippua!!! Koko kesänä ei ole harjoitus- eikä koejäljellä ollut yhtään lintua, joten tulipahan tuokin koettua. Josihan lähtee vapaana ollessaan kyllä varmasti lintujen perään; sen verran lintukoira on.
Kaadolle J jäi nuuhkimaan. Huh huh helpotus. Tuo kaato minua eniten jännitti, että miten siinä käy. Hyvin :) Tuomari kehui, että oli juuri oikea-aikainen kielto ja kehoitus. Hyvä homma, sillä tuota kun ei ole päästy "harjoittelemaan".
Tuloksena Josille tästä mestaruusluokan korkkauksesta VOI1 40p. ja viides sija. Hienoa!!
Nuo makauksen merkkaamattomuudet pudottivat pisteitä. Tiedänpähän mitä pitää edelleen harjoitella..
Seuraavana onkin PM-koe syyskuun alkupuolella. Eiköhän sen jälkeen ala olla mejäkoekausi paketissa pikkuhiljaa.
Tokoilua ollaan harrastettu (aloiteltu) hieman. Tolleriporukalla ollaan oltu ja meillä (Josi ja mie) on eka kertaa ikinä ihan oikee opekin!!! Josi on innokas tekijä, joka meinaa syödä minulta sormetkin juustopaloja hamutessaan. Jotkut teräshanskat saisi välillä olla käsissä :)  

Verta, hikeä ja vähän..

Helteinen viikonloppu takana meidän omissa mejäkokeissa. Mie touhusin vastaavana koetoimitsijana, joten järjesteltävää ja jännitettävää riitti ihan kokeen loppuun asti. Uudet maastot toivat oman haasteensa kokeen järjestelyihin. Lopulta kaikki taisi järjestyä ihan ok. Koko viikonlopun lämpötila pyöri +25 asteessa, joten kenellekkään ei tullut kylmä.
Josi sai Minnalta edellisen kokeen hienosta tuloksesta palkinnoksi mahtavan hienon kurkun!!

Meidän sunnuntain jälki oli päivän viimeinen ja kello oli reilusti yli kolmen kun päästiin jäljelle. Käytin Josin jäljen lähellä olevassa pienessä lammessa uimassa mutta valitettavan nopeasti tuo koira oli jo aivan kuiva. 

Kun tuo iso härveli lähestyi ja ajoi ohitsemme, hirvitti hieman. Nimittäin se, etteihän se vaan tule töihin johonkin ihan lähelle. Josin jälki oli kuvasta vasemmalla.. Jättäkää meille metsiä, että voimme jäljestää!!!

Edellinen jälki lähtee ja J katselee kiinnostuneena.

Näinkin rennosti voidaan olla ennen töihin menoa. Josi jaksoi odotella hienosti ja äänettömästi. 

Tämä jälki oli Josin ja minun 20. yhteinen startti!! Josi oli tapansa mukaan innokkaasti lähdössä hommiin ja minua jännitti taas, vaikka luulisi jo sen laantuneen muutaman jäljen jälkeen. 

Alkumakaus tutkittiin hyvin ja siitä sitten liikkeelle.

Josin jäljestys oli jälkitarkkaa. Tuon työskentelyä on ilo seurata. Välillä kirsu otti turbon käyttöön eli aivan selkeä (jopa röhkivä)ääni kuului, kun mahtava jälkikoira veti hajua sisäänsä. Eka makaus mentiin yli. Katko oli ekalla kulmalla ja sen J suoritti muutamin lenkein. Lopulta taisi mennä jäljentekijöiden jälkiä ja siitä toiselle osuudelle. Toinen ja kolmas makaus merkattiin hyvin, kulmat menivät todella tarkasti. Vaikka itse en kulmien paikkaa tiennyt niin Josin perässä kulkien ne tulivat kyllä minullekkin selviksi. Neljännen makauksen J meni ihan vierestä ohi. Vaikka sää oli todella kuuma, Jooseppi ei pysähtynyt juomaan ojista eikä vilvoittelemaan. Tuomarikin sanoi, että jännä koira kun ei juo. No Josilla oli homma kesken.. Kaato oli mäen päällä (siellä tuuli mukavan vilvoittavasti) mutta J meni siitä ohi!!!! Mie en huomannut sorkkaa ollenkaan mutta voi niitä miun ajatuksia, kun huomasin krepit edessäni!! Tie näkyi mäennyppylän alla! Mie kysyin tuomarilta, että saanko kehoittaa koiraa. En ollut kuullutkaan, että tuomari oli jo niin sanonut. Mutta Josi vaan istui ja ihmetteli. Olin jo lähdössä tielle, kun meille tuli käsky palata jäljen loppuun. Siellä olikin vähän kulkematonta osuutta ja kun osoitin Josille jäljen, sorkka olikin ehkä viiden metrin päässä!!!! Siihen Josi sitten meni ja pysähtyi hetkeksi. Miun pienessä päässä ajatukset olivat melkoisen mustia mutta olin kuitenkin iloinen Josin hienosta jäljestyksestä ja kehuin koiraa. Ja samalla harmitti niin vietävästi, että piti hammasta purra tosissaan ja räpsytellä silmiä. Hikihän se vaan kirveltää.. Pitihän siinä sitten nieleskellä oma aika ja sulatella tätä jo niin tutuksi käynyttä tilannetta. Jälki menee hienosti mutta se sorkka. Luulis minun jo tottuneen tähän mutta joka kerta tuntuu vaan pahemmalta. Pysyypähän jännitys varmasti ihan loppuun asti.

Majalle päästyämme Josi pääsi heti lampeen uimaan ja sen jälkeen menin syömään sekä ihmettelemään tilannetta. Mie odotin tulokseksi nollaa mutta yllättäen tulos olikin VOI2 ja 34p.

Nyt vaan nenä kohti uusia haasteita ja sorkkasulkeisia. Kahden viikon päästä olis Virroilla tollerimejä. Toivon todella, (jos sinne päästään), että pysähdys sorkalle on varma, hallittu ja tarkka. 

Aamupalaksi J sai nimikkokurkun.

Paranee vanhetessaan?

Hymyä vaan. Kaikille!! Tässä illalla yhdeksän jälkeen palattiin Kuhmon Jauhovaarasta kokeesta. Mejä-sellaisesta. Ei me muuta taideta osata tai tiedetä muusta mitään. Jauhovaara on mulle aina minikesäloma vaikka tuskin monikaan lajia harrastamaton sitä lomaksi tulkitsisikaan. Paaaaljon tuttuja, joita näkee pelkästään siellä ja ne sunnuntain aivan hervottomat jutut.. Ihan vähän (vähän on aika mieto ilmaisu) väsyneet kokeeseen osallistujat kun iskevät tooodella viisaat päänsä yhteen, ei voi tulla kuin ihan älyttömiä sisäpiirin juttuja.. Ehkäpä tämä "mejätervehdys" jää elämän - who knows.

Elikkäs lauantaina ajeltiin Jauhovaaraan, tehtiin jälki ja sit syömään :D  Eihän se jälki menny niinku kartalla (ja Strömsössä) mut onneks osataan soveltaa ja saatiin sit ihan laillinen jälki ilman isompia korjauksia. Kompassi menee vaihtoon, se on ainakin selvää tässä vaiheessa. Ja sit myö unohettiin ottaa majalta loppulappu mut osashan tuon viedä myöhemminkin. Ei ollu eka jälki mitä ikinä tehtiin mut ensimmäisen kerran tuo lappu jäi mukaan ottamatta. Veri ja sieni oli sentään mukana ;)  Olenkin kertonut aloittelijoille, että aina oppii jotain. Meilläkin oli laskujeni mukaan 13 yhdessä tehty jälki. Ja todellakin aina ollaan opittu jotain.

Mutta siihen Joosepin jäljestykseen.. Mie heitin vienon ajatustoivehippusen, että saataisi tuomariksi Martti (koska J on aina työskennellyt sillon tosi hienosti paitsi ihan ekalla jäljellä ikinä) ja oppaaksi Tarjan, jonka tekemältä jäljeltä J olisi saanut mahtavan ykköstuloksen pari vuotta sitten (ellei olisi mennyt sorkan yli). Tähdet olivat jotenkin miun toiveiden mukaiset ja näinhän etukäteis"toiveeni" toteutui.
Jälki vielä sattui aamun ensimmäiseksi tuomariryhmässämme eli myöhän olitiin jälellä jo heti yhdeksän jälkeen. Voisin hyvin nukkuu päikkärit jäljen jälkeen.. Ja minuu jännitti taas kerran ihan kamalasti!! Luulin jo päässeeni jännityksestä mut eipä näin käynytktään. Ilma oli aamulla hieman sateinen lämpötilan ollessa noin 12. Ei todellakaan ollut lämmin. Mulla oli sormet ihan jäässä!
Josi lähti jäljelle innokkaasti; ääntä riitti ja häntä antoi vauhtia. Eli tämä ennen alkumakausta! Mitäs meneevät tuomari ja opas ennen häntä! Hyvin alkoi; J merkkasi alkumakauksen. Siitä sitten edettiin melkoisen rankkaa jälkeä eteenpäin. Kovin oli suota, oli märkääkin. Välillä mietin, että moneskos kulma tuo oli ja oliko se sittenkään kulma. Ei se niin helppoa aina ole tietää missä mennään - vaikka niinhän sitä etukäteen kuvittelee. Maailman parasta tänään oli (taas kerran), kun Jooseppi pysähtyi sorkalle. Voi helpotus. Eikä ollut yhtään kylmä. Kaamee hiki ja jalat ei tahtonut enää totella yhtään. Kamalia nuo suot.
Itse en kaikkia makauksia ehtinyt huomata, kun piti yrittää pysyä pystyssä hankalahkolla jäljellä. Arvelin pisteiden olevan huomattavasti alhaisemmat kuin mitä ne lopulta olivat. Sieltähän ne sitten tulivat: VOI1 ja 48p. Voi tavaton!! Kyllä Jii on taitava. Ja mitäs muuta meillä olikaan kaadolla palkkiona kuin kurkkua ja Cesaria. Nyt kello on sen verran yli puolen yön eli Tollereiden mejämestaruuskokeen ilmoittautumisaika on alkanut ja voin laittaa taas yhden ilmon menemään. Pitäkää peukkuja sinnekkin; me treenataan makauksia ja sorkkaa aina vaan.

Tuplatreeni

Ja kyllähän mie sen jäljen sit vedin. Kulmia vasemmalle, verettömiä pätkiä ja makauksia. Josi edelleen rengastaa oikeelta mutta kyllä se jälki löytyy. Makauksia merkkaili, ekalla kääntyi pyytämään kurkkua!! Vai kehujako lie kaivannut. Mut nyt perehdymme vain ja ainoastaan makauksiin ja sorkkaan, kyllä Jii osaa jäljestää. Ja tykkää siitä ilmiselvästi. Niin ja kyllä sorkkakin kiinnosti, joten siinä vaiheessa kaivoin kurkut taskusta. Nam - kurkkua! :D :D

Toinen treeni tulikin heti perään, kun oltiin sovittu hieman damien viskelyä kaverin kanssa. Vaihdettiin vaan hieman maisemaa, että saatiin paremmat näkymät koiriin. Josin ongelma on ollut damin kaivaminen palauttaessa. Joku sijaistoiminto tuo on. Kun vaan tietäisi mikä. Vauhdilla J lähtee noutamaan ja ottaa damin suuhunsa, lähtee palauttamaan ja.. Nyt mie lähdin juoksemaan pois päin, kun Josi alkoi tulla kohti. Koiran ollessa aivan lähellä heittäydyin selälleni maahan. Hahaa - pari kertaa dami tuli ihan syliin. Jipsutin kanssa ei mikään onnistu, jos tehdään liian vakavasti tai tosissaan. Leikkimieltä pitää olla ja varmaankin tuo oli ihan hauskaa, kun mamma makasi mäntykankaalla ketarat ojossa selällään. Minua ainakin nauratti ja J oli tyytyväisen näköinen. Tätä jatketaan.. Kiitokset Minnalle, mukavaa oli.

Joensuun seudun tollerit järjestävät pari tutustumiskertaa tokoon ja tietysti mie Joosepin sinne ilmoitin kaveriksi minulle. Varmasti saadaan sieltäkin uusia vinkkejä vaikkapa mihin.

Elokuun näyttelyyn meinasin tuon ötökän ilmoittaa. Meinasin mutten ilmoittanut. Jo kolmatta kuukautta jatkunut karvanlähtö ja etenkin nyt tuon pohjavillan pudotus sai minut toisiin aatoksiin. Kyllähän tuolla on karvaa mitä pudottaa muttei näytä miun silmään kovin kivalta. Katsotaan seuraavaa lähistöllä olevaa näytelmää myöhemmin syksyllä. Kivahan tuo olisi noin kerran vuoteen kuulla mitä mieltä tuomari on tuosta maailman ihanimmasta suklaasilmästä, jolla on maailman ihanimmat punaiset silmäripset. Että onko vaikka miehistynyt - tai jotain.

Helepotti

Helepotti eli helpotti ;)  Onnistuminen niin monen vaikean hetken jälkeen tuntuu aivan hurrrrrrrrjan hyvältä!!!
Sorkka- ja makaustreenit tuottivat toivotun tuloksen. Tänään VOI1 46p!!! Meidän tuomariryhmässä oli pelkästään voi-koiria ja saimme päivän kolmannen jäljen. Kuuma oli kuin mikä ja hikoiltua tuli useamman päivän edestä. Alkumakauksen Josi malttoi nuuhkia hyvin ja hyvin lähti jäljestyskin alkuun. Vaikealta minusta tuntui, kun koiraa korkeampaa suopursua oli riittämiin ja minusta tuntui että J seikkaili jäljen sivussa liian paljon. Katkokulma -joka oli vasemmalle- teetti hurjasti töitä. Josi rengasti oikealle vähitellen suurentaen rengastusta. Lopulta kirsu osui jatkolle ja päästiin etenemään. Makauksista mie huomasin kolme. Niistä yhden J meni yli, yhden nuuhkaisi selvästi ja viimeisen kohdalla pysähtyi, kääntyi katsomaan meitä muita!! Siis selvästi katsoi, että huomasitteko varmasti :D  Sitkeä jäljestäjä vaikka sää oli tosi kuuma ja jälki meni pääasiassa suolla, rämettyneessä sellaisessa. Kaato tuli mulle yllätyksenä, en odottanut sitä vielä. Vaikkakin tuntui tuo jälki aivan hurjan pitkältä, oli niin kuuma. Josi pysähtyi kaadolle ja oli todella kiinnostunut siitä. Voi sitä kehumista ja kurkun sekä Cesarin syöntiä, ja vielä lisää kehumista. Tahtoa ja sitkeyttä tuolla pikkukoiralla on. Nyt todistetusti myös taitoa. Hieman olin epäileväinen tuloksesta, sillä aika tuntui menneen täyteen. Ainakin hyvin lähelle. Enhän mie mitenkään olisi osannut hoputtaa Josia vauhdikkaammin eteenpäin mutta kello näytti hyvin lähelle 45 min kun olimme kaadolla.
Tulosten luvun yhteydessä tuomari kiitteli, että jäljet eivät olleet liian lyhyiä. Hän myös mainitsi, että Josin jäljellä edettiin hyvää vauhtia; ainut pysähdys tuomarille ja oppaalle oli katkokulmalla. Ja aikaa meni se lähes sallittu maksimi. Tästä sain käsityksen, että jäljen pituus oli vähintäänkin sopiva. Miten tuon muuten sanoisi? Pitkähkö? Mutta Josi teki tänään uroteon ja meidän treenit eivät todellakaan ole olleet turhia. Ne ovat toimineet. Jees! Niitä siis jatkamme. Ja Josille tuo vasemmalle kääntyvä katko on näköjään paljon vaikeampi kuin oikealle kääntyvä. Ehkä tulee tehtyä jälki ennen seuraavaa koitosta? Nyt ei tehty ollenkaan jälkeä neljään viikkoon, pelkästään sorkkaa ja makauksia treenattiin.
Meidän tekemältä jäljeltä tuli valitettavasti nolla. Aika meni umpeen ja sorkkakaan ei kiinnostanut. Mulla olis muutama vinkki tuohon sorkka-asiaan :D :D  Olin jälkiparina ensikertalaisen kanssa ja olipa mukavaa tehdä avo-jälkeä pitkästä aikaa. Ja innokas aloitteleva mejäilijä oli kyseessä, joten toivottavasti osasin neuvoa ja rohkaista häntä ihanassa harrastuksessa eteenpäin. Nyt mie oon kyllä ansainnu kunnon löylyt ja vähän ruokaakin. Josi järsi äsken ydinluuta ja nyt palkinnoksi saamaansa herkkutikkua. Nautitaan nyt!!

VEsiPEto ja uudet kujeet

Tänään päästiin tutustumaan vepeen elikkäs vesipelastukseen. Sää suosi (kuten viimeaikoina monesti) ja aurinkoisessa alkuillassa pääsi punaturkki kastelemaan turkkinsa useampaan kertaan.
Paikalla oli kymmenisen koiraa omistajineen (kolme tolleria!! Sera, Puntti ja Josi).
Josihan tykkää uimisesta, ei pelkää uusia juttuja ja haluaa tehdä lähes mitä vaan. Kunhan vaan tehdään niin kivaa on. Tutuksi tuli kumivene, siinä oleminen kun oltiin vesillä ja meno rannalla veneeseen ja hyppy pois. Sitten J pääsikin veneeseen ja hyppäsi sieltä veteen ja ui miun luo rantaan. Ihan pää pyörällä on mulla vieläkin, joten en millään muista missä järjestyksessä mitäkin tehtiin. Yhden tehtävän jokainen teki vuorollaan ja sitten kierros uusiksi uuden tehtävän kanssa. Eli Jooseppi hyppäsi veneestä ja ui rantaan, kävi/nouti veneestä narun (se millä venettä koira vetää, hinaa..) ja hieman jopa vetikin venettä narussa. Tai mikä naru se oli - paksumpi köysi paremminkin. Mutta kaikkiaan aivan mahtava ilta. Josi tykkäsi aivan höpelönä ja mie myös. Eikä tuo vissiin ihan huonokaan ollut. Ehkäpä ensi keväänä alkeiskurssilta meidät löytää.

Jotain saatiin ikuistettua eli tässä Josi on just hyppäämässä veteen. Ihana into tuolla koiralla. Ei merkkiäkään arkuudesta tai jännityksestä. Tahtoo tehdä!

Tykkääkö?

Johan on ollut viikko. Hellettä, rankkasadetta ukkosen kera ja viileämpää - näin säiden puolesta. Treenirintamalla puolestaan huippua, ihan "syvältä" ja harmaita hiuksia tuottavaa. Eli helteellä tehty makaustreeni + sorkka meni aivan huipusti. Ei paremmin vois koira enää makauksia merkata. Makaukset oli vuorokauden vanhoja, Josi lenkkeili vapaana ja mie olin kärppänä palkkaamassa ja kehumassa heti. Yllättäen paluumatkalla olikin sorkka ja sekin piti nuolla ja nuuhkia tarkasti. Jes! Hellettä oli ihan kiitettävästi, varmasti reilut +25 taas kerran. Kylläpä jäi hyvä mieli.

Tollereitten noutotreeneissä Josi puolestaan esitti kaikki huonot temppunsa. Kuumanahan tuo koira käy kuin perunakattila ennen noutoon lähetystä. Tälläkertaa ykkösmarkkeeraus oli aivan liian kuumuttava, vaikka meidän takanakin oli dami. Josi ei siis voinut tietää kumpi pitää noutaa. Ja kun mikään komento ei mennyt perille ja vielä karkuunkin lähti, niin jopas oli jooo... Eipä ole oltu kimppatreeneissä varmaan vuoteen ja se kyllä näkyi. Poislähtiessä ei meinannut auton ikkunoista nähdä yhtään mitään: sattui sen verran kova ukkoskuuro päälle. Kotona ei tietenkään ollut satanut pisaraakaan..

Tänään sitten kun oli melkoisen mukava +17 asteinen ilta, mukana oli sorkka. Heitin sen matkalla autosta metsään, että Josi löytää sen lenkillä ollessamme. Ja mitäs sitten? No eipä sorkka kiinnostanut pätkääkään! Voi arghhhh ja ahistus!!! Mie vähän heittelin sorkkaa ja kyllähän Jooseppi sitten hieman nuoli ja otti suuhunkin sen. Palkaksi herkkua kitusiin ja kehuja. Ja sama uudestaan muutaman kerran. Joopa. Sunnuntaina on siis koe. Onneks matka ei ole pitkä eikä majoituskulujakaan tule. Mutta jatkoa ajatellen kyllä mietityttää, että lähdetäänkö kauemmas kokeeseen ja maksetaan bensat, koemaksu, majoitus ymym siitä ilosta, että J liihoittelee lopussa sorkan yli. Onhan aina ollut selvää, että käymme kokeissa niin kauan kun Josi tykkää jäljestää. Nyt kysynkin: Tykkääkö?

Kotona omassa pihassa sorkka kiinnosti melkoisen paljon. Ja kukapa arvaa sen herkkupalkkion? Kurkkua!!!

Kuuma, kuumempi..

Hei hellettä. Onneksi välillä jaksaa istua auton rattiin ja ajaa keskelle metsää vilvoittavien suolampien läheisyyteen. Josi The Vesipeto nauttii uimisesta yli kaiken ja kyllähän se varmasti ainakin hetkellisesti viilentää oloa. Ensi viikolla päästään tutustumaan vepeen ja se varmasti on myös mukavaa.

Juhannus lomailtiin mökillä. Josilla riitti tekemistä, kun piti mm kaikkien ihmisten (4-6) tekemiset seurata ja vahtia. Pallogrilli oli varmastikin suosituin vahtimisen kohde. Kyllä varmasti J osaisi paistaa makkarat ja pihvit, perunat ja kesäkurpitsat sekä muurinpohjaletut onnistuisivat taatusti myös. Myös uimista Jooseppi pääsi harrastamaan ja kuivaa peuran sorkkaa sai välillä etsiä. Nukkuminen ihan oikeassa sängyssä tuntui maistuvan hyvin. Leppoisaa oleilua ja tietenkin voikukkien syömistä siinä sivussa.

Nyt siis kärvistelemme yli +30 asteen lämmössä. Tänään ei ajella minnekkään, pysytellään kotona. Asfalttikin varmasti polttelee koiran tassuja, joten pakolliset pissa-kakka-lenkit pyrin tekemään nurmikolta hiekkatielle vältellen päällystettyjä teitä. Ei helppoa mutta onnistuu.
Yksi reissu tuli tehtyä eläinlääkäriin, kun rokotukset laitettiin kuntoon ja tutun kuuloisille oireille saatiin lääkitys eli nenäpunkit tuntuvat vaivaavan. Aivan hurjan kuuloisen "ryystämis"session Josi esitti juhannuksena ja niitä on lievempinä tullut muutamia aiemmin. Toivottavasti syynä on tuo ja lääkkeet tepsivät, sillä oireiden jatkuessa tiedossa on kuvauksia ym.

Makaustreeni tehtiin maanantaina. Ja ei mitään hajua ollu Josilla asiasta. Tällä kertaa Jooseppi oli valjaissa ja liinassa. Miun piti pysäyttää koira ja osoittaa makaus, kun tämä häntäeläin olis vaan painattanu ohi. Kun sain Josin tutkimaan makausta, kehuin kovasti ja annoin juustoa. Sorkka oli yhdellä makauksella eikä J sitäkään meinannut noteerata. Mutta kyllä siitäkin pääsin kehumaan ja taas juusto kelpasi. Mutta olipa itikoita, mäkäräisiä, paarmoja ja vaikkapa mitä inhottavia önniäisiä. Ja hiki. Huh.
Nyt toivomme, että nenäpunkkihäätö tehoaa ja nenä alkaa toimia. Löytyisi se entinen innokas jäljestäjä. Tuli tänään tieto, että reilun viikon päästä mennään mejäkokeeseen. Hieman ylläri tuo oli, vaikka laitoinhan mie ilmon menemään..

Uimasillaan

Ihanan aurinkoinen päivä muutaman sadepäivän jälkeen eli uimaan!! Otin mukaan Jipsun uimalelun ettei aina vaan keppejä heitellä. Kepit pitää usein vielä pureskella sälöiksi, joten säästyttiin puuoksennusten siivoamiseltakin.

Huiskahäntä kävi tutkimassa rantaa.. 

 Lammessa useampi kelluva saareke. Josi nouti lelun vedestä ja nousi lähimmälle saarelle. Hieman joutui ihmettelemään, kun uintimatka jatkui taas päästäkseen pois kelluvalta mättäältä.

Ja häntä heiluu taas.. Olipa kiva uintiretki. Josi makailee tuossa jaloissa tätä kirjoittaessani. Kun kuvassa on märkä koira lähes liejuisen suolammen rannassa, niin sama koira jo kuivempana tuoksuu niin lammelle että huh huh..  Heinäkuussa J päässee kokeilemaan vepeä. Rallytoko piti jättää väliin, kun mulle sattui kolme menoa samanaikaisesti. Lopulta jäljelle jäi yksi (ainoa ei koiriin liityvä) mutta siellä sainkin mansikkakakkua :)

Eilen meillä oli metsässä mukana kauriin sorkka. Sorkkatreeniä pienemmällä sorkalla tällä kertaa. Mukavasti sorkka kiinnosti ja olipa hienon näköistä, kun tolleripoika juoksenteli pitkin mäntykankaita sorkka suussaan. Mukavan kokoinen tuo pikkusorkka. Vielä kun parkkipaikalta sai sen kotiin asti tuoda, oli varmasti J tyytyväinen. Hirven sorkkaa en ole antanut taloyhtiön pihojen läpi kuljetella mutta ehkäpä sekin vielä koittaa. Saapi naapurit tottua kaikenlaiseen meidän kanssa!

Viikonloppuna on tiedossa Joosepille makaustreenejä. Ehkäpä sorkkakin kaivetaan pakastimesta. Jo meinasin luovuttaa koko homman mutta kokeillaampa vielä kuitenkin. Tuleepahan testattua erilaisia makaus- ja sorkkatreenejä ja niiden toimivuus. 

Hukaton jälki

Kesän toinen mejäkoe oli Pohjois-Karjalan Juuassa todella mahtavissa maastoissa. Ennen koetta piti saada treenattua makauksia ja sorkkakin piti saada kiinnostavammaksi. Aikaa ei ollut paljoa eli yksillä treeneillä mentiin/treenikohde. Jälkeä ei Joosepille tehty lainkaan enää.
Koe oli oman yhdistyksen ja mejätoimikunnan järjestämä eli me olimme koepaikalla jo perjantai-iltana.
Säätiedoitukset lupailivat viikonlopulle vaihtelevaa säätä, jopa ukkosta. Helteinen viikko viileni hieman mutta parhaillaan lämpöä oli kuitenkin lähes +25. Sääkin oli todella vaihteleva: auringon paisteesta raekuuroihin. Ukkonenkin jyrisi ja salamoi.
Josin jälki oli tuomariryhmämme viimeinen ja pääsimme jäljelle puoli kolmen maissa. Hanskin opastus oli edellinen jälki eli me jouduimme J:n kanssa odottelemaan tunnin verran autossa ennen jäljelle pääsyä. Ei mikään paras mahdollinen tilanne ennen jäljelle menoa mutta ei ollut muitakaan vaihtoehtoja.
Josin jäljestys alkoi yllättävän rauhallisesti. Ei ollut sellaista rynnimistä kuin yleensä. Heti alkuun pistin merkille, että Josi teki jäljeltä pieniä pistoja sivuille tarkastaen jotain. Ei ollut ollenkaan suoraviivaista menoa. Mie sekosin laskuissa jossain vaiheessa, että millä osuudella ollaan menossa. Josi pyöritti minut ihan pyörryksiin. Makauksia J nuuhkaisi eli paljon parannusta edelliseen kokeeseen, jossa ei edes nuuhkaissut. Pysähtynyt ei kuin pikaisesti ekalla makauksella. Neljästä nuuhkaisi kolme, yksi makaus jäi männyn toiselle puolelle mistä Josi meni.  Ja kyllähän se sorkka taas jännitti. Mie luotin Josiin, että hienosti se menee - mutta.. Pysähdys, pari nuuhkaisua ja eikun eteenpäin. Tuomarin luvalla otin J:n takaisin ja sitten hän istahti kaadon viereen. Siinä kaatomakauksella oli kekomuurahaisia eli en minäkään kovin innokkaasti olisi halunnut alkaa sorkkaa nuolemaan tai peräti suuhun ottamaan. No mie olin ihan varma, että nolla taas kerran! Ajatukset oli sen mukaiset.. Matkalla majalle J halusi tunkea syliin, työnsi kirsunsa miun hikistä hikisempään kainaloon, tunki itseään penkin ja miun väliin - pikkuinen halusi olla lähellä. Olimme siis Josin kanssa takapenkillä molemmat!
Sitten ruokaa, sauna ja tulosten lukua odottamaan. Väsyneet mejäilijät ovat kovin hilpeää seuraa ja monet naurut saatiin vielä ennen loppuhuipennusta. Mitäs sieltä sitten tulikaan. Ei nollaa vaan VOI2  33p. Kaatokäyttäytymisestä tuli 1p. Jee! Parannusta edelliseen kertaan. Treenit jatkukoon enkä uusia jäljestysvaljaita hautaa vaatekaapin uumeniin.
Illalla kotona mie sitten hoksasin - sehän oli hukaton kakkonen! Niin oli hankalaa siellä jäljellä, että pisteet putosivat jokaisella osa-alueella paljon.

Helletreeni

Kun oli jo ehditty sopia jäljenteko ja jäljestys, niin eihän sitä enää muutettu. Vaikka ulkona oli lämmintä reilut +25 astetta niin metsään vaan. Koirathan pääsivät vähällä, kun he olivat vaan kerran metsässä. Kyllä mie eilen kotiin tullessa mietin, että voishan sitä muutakin harrastaa. Sen verran oli hikikuuma olo. Mutta harvoin näin helteistä kuitenkaan on.
Josille tehtiin suora, jolla oli useita makauksia ja lopussa tietysti sorkka. Ja mitäpä Josi tekikään.. Toisinto Kuhmon kokeesta eli makausten yli vähän nyökäten makauksen kohdalla. Tietysti sitten myös sorkan yli.
Voi ärrinpurrin sentään. Leikitettiin sitten Josia sillä sorkalla, heiteltiin sitä ja välillä Jooseppi pääsi sitä jahtaamaankin. Kyllähän tuo koipi alkoi kiinnostamaan ja jopa pari kertaa J heittäytyi selälleen sorkan viereen piehtaroimaan. Ja hurjasti sai kehuja jokaisesta lähentymisestä sorkkaa kohtaan.
Kotiin tullessa otin autosta tavarat ensin portin pieleen. Sorkka kurkisti sievästi pussista, kun Josi pääsi autosta pois. Jee - Jooseppihan meni ja otti sorkan suuhunsa sekä esitteli sitä ylpeänä. Kotiovelle pääsi sorkka J.n suussa ja pienen leikkihetken jälkeen palkka oli ansaittu.
Huh huh - koe olis tulevana viikonloppuna. Onneksi ei näytä tulevan kova helle; ehkä "vaan" +20.
Nyt vielä pari makaustreeniä ilman verijälkeä. Josi kyllä taitaisi jäljestää vaikka Kiinaan saakka mutta makaukset eikä sorkka juurikaan kiinnosta. Katsotaan mitä ehditään, miten metsään päästään ja helteeltä jaksetaan tehdä ennen viikonloppua. Auto hajosi eilen kesken mökkimatkan - onneksi isä tuli pelastamaan Josin ja minut helteiseltä maantieltä.

Voi voi - osa 3

(Osat 1 ja 2 löytyvät kesältä 2011)

Mejäkokeet Kuhmossa, vaihteeksi keväällä. Tai alkukesähän nyt ainakin lämpötilojen puolesta on.
Kauden eka mejästartti siis. Jo laukauksensietotestissä tuli hieman liian jännä tilanne, kun Josin jäljestysvaljaat antoivat periksi. Juuri ennen testiä juttelin Hanskille, että voisi uudet valjaat ostaa. No eipä kovin kummoista vetäisyä tarvittu ja naps..

Metallilenkki pysyi kyllä ehjänä mutta muuten nää on mennyttä kalua. Sain liinan kiinni valjaisiin ja ampuminenkin suoritettua. J ei hätkähdä pauketta joten jäljelle päästiin.
Onneksi tuo ei sattunut jäljellä. Sitten oltais oltu "hukassa". Onneks meillä oli toiset valjaat mukana ja lainaankin olis saatu. Huh. Eka hiki tuli siinä.
Meidän tuomariryhmässä oli vain voittajaluokan koiria, joten päästiin jäljelle jo yhdentoista aikoihin.
J nuuhki alkumakauksen hyvin, katteli ympärilleen ihmetellen mutta lähti reippaasti jäljelle. Liina suorana mentiin pari ekaa osuutta. Katko vaikutti olevan ekalla kulmalla ja siitä Jooseppi suoriutui ihan kivasti. Ihan en ollu perillä miten se meni mutta koeselostuksesta (löytyy tuolta sivupalkista) ilmeni, että se katko meni hyvin. Makaukset taas J käveli yli tai ohi ihan vierestä eikä mitään aikomustakaan pysähtyä niille. Arghhh.. Treenin paikka siis. Kolmannella osuudella vauhti hiljeni, ihan normaalia. Neljännen osuuden alkupuolella meinasi tulla stoppi koko jäljestykseen. Josi alkoi nuuhkia varpuja ja oksia jotenkin jännittyneen oloisesti. Ihan pysähdyksissä oli koira jonkun aikaa. Kuiskasin oppaallekkin, että tähänkö tämä nyt loppuikin. J pyöri hämmentyneen ja aran oloisena, nosti koipeaankin ja kusaisi. Ikinä en ennen moista käytöstä ole nähnyt. Tuomarin johdolla katselimme maata muttemme mitään jälkiä nähneet siinä. Josi päätti kuitenkin varovaisesti jatkaa matkaa ja niinpä päästiin etenemään. Mie en ollenkaan huomannu kaatoa ennenku tuomari pysäytti miut. Josi nuuhkaisi sorkkaa kulkiessaan sen yli ja ei ollut minkäänlaista aikomustakaan pysähtyä siihen. Voi ei taas. No minkäpä sille sitten mahtoi. Vaan kylläpä harmitti.
Jäljentekijät olivat kuulleet jälkeä tehdessään neljännen osuuden loppupuolella metsästä ryskettä ja ajatelleet siellä olevan hirven. Jälkeä purkaessa paikka oli käyty katsomassa ja siellähän olikin ollut karhun jäljet!!
Eli karhuko se oli jäljellä käynyt ja Josia se pelotti? Senkö takia sorkka ei kiinnostanut vaan piti päästä äkkiä metsästä pois? Iso plussa koiralle siitä, että jatkoi jäljen loppuun pelottavasta hajusta huolimatta. Ja superplussat jälkitarkasta jäljestämisestä. Nyt vaan makauksia ja sorkkaa treenaamaan!
Meidän tekemälle jäljelle (oli ihan lähellä Josin jälkeä) oli yön aikana tullut kuulema yks makaus lisää. Joku oli kuopaissu uuden makauksen sinne. Eiköhän lie ollu sama tyyppi, joka oli J.n jäljellä käyny? Nicke-tolleri ei välittänyt siitä hajusta vaan luotettavaan tapaansa tuli sorkalle saaden VOI1 - tuloksen.
Josi sai kokeesta siis VOI 0  39p.

Tänään meillä olikin sitten metsässä mukana sorkka, josta Josi oli hyvin kiinnostunut. Se oli suorastaan ihana. Kotiin autolta kävellessä J kulki sivuttain miun edessä, kun piti sorkkapussia tuijottaa ;) Tästä jatkamme kohti seuraavia treenejä ja mejäkoetta, joka onkin parin viikon päästä. Voi sorkka sentään..

Kokeiluja

Matolääkkeethän ne meinas unohtua kevään huumassa kokonaan tai oikeammin niitten häätölääkkeet. Ajettiin ensin läheiselle eläinlääkäriasemalle punkkikarkoitetta ostamaan. Onneks muistin ne madot samalla ja saatiin sekin ostos samalla hoidettua. Näppärää.  Jotain ihan erimerkkistä matoainetta me ostettiin, kun kuulema koira voi tulla immuuniksi (tai jotain) jos aina saa samanmerkkistä. Enpä tuotakaan tiennyt. Ohjeessa oli, että ruoan sekaan pitää laittaa ne napit. Nythän tuo koiruus jyrsii onnellisena luuta eli sen sekaan en laittanut.. Huomisaamuun jää. Punkkiliuos niskaan alkuviikosta ettei tule samaan aikaan nuo molemmat.

Kun J.n edellisestä jäljestä oli aikaa pitkä vuorokausi, mie lähin vetämään uuden jäljen. Enhän mie muuten mut kaveri houkutteli ;)  Iteppähän kärsin, jos jäljestysinto tuosta laantuu. Tehtiin pitempi jälki, joka mm meni metsäautotien yli, kosteamman paikan yli jne. Yksi kankea kyy väistettiin ja olihan se jäljestäessäkin siellä vielä paikoillaan. Josi meni harmittavan ilmavainuisesti, rengasti kaikki kulmat ja makaukset jäivät perinteisen huonosti merkatuiksi. Metsäautotie sai koiran ihan sekaisin eli sitä pitää treenata. Kyllähän tuo jäljen jatkon lopulta löysi mutta aikamoista pyöritystä oli kyllä. Yöllä satanut vesi oli tehnyt kosteikosta hyvinkin märän ja siinähän piti sit pyöriä aikamoinen tovi. Varmaan oli veri levinnyt siinä. Paikka on myös erittäin riistarikkaassa maastossa. Hirvien jälkiä oli paljon ja siellä ollaan nähty paljon kanalintujakin. Sorkalle J tuli hieman sivusta ja jäi sitä nuolemaan ja nuuhkimaan. Epävirallisesti VOI1 40p. Nyt pitää saada maavainua takas jostain. Makaukset jäivät osin siksi merkkaamatta, kun kuono pystyssä paineli niitten vierestä ohi. Enpähän kovin suurin odotuksin ekaan kokeeseen ole menossa. Katotaan nyt minne päästään..

Päivällä ostosreissun ja jäljestyksen välissä ehdittiin Josin kanssa vielä lenkkeilemään. Eipähän olis varmaan tullut lähdettyä mutta kun Riitta ehdotti niin eipä tarvinnut paljoa miettiä. Josi, Elena ja Zorro - kolme urheaa punaturkkia pääsivät pitkästä aikaa porukalla ulkoilemaan. Josi ja Zorro pääsivät lampeen pulahtamaankin. Minuu hieman väsyttää mut J jaksaa kyllä keittiössä kytätä, josko vaikka jotain ruokaa vielä saisi.
Joosepin paino on noussut hieman päälle 20kg.n eli reilu kilo on tullut kuukaudessa lisää. Hieman pienennetään ruoka-annoksia niin eiköhän se siitä normaaliin asetu.

Jjjjjjäääälkiiiiii...

Noutajakoirayhdistyksen mejäkurssin jäljentekoa ja askelpareja oli tänään ohjelmassa. Ja jäljestys.
Josi oli koekaniinina tuoreella jäljellä. Mutta mikä jäljestys!! Kaikki makaukset maailman hienoiten merkattu, myös alkumakaus. Kaatoa todellakin jäi nuuhkimaan ja oih miun tyytyväisyyttä. Hienoa. Mahtavaa.
Vaikkakin jälki oli tuore (alle 1h), noin 12 henkilöä tamppasi maastoa ennen verisientä jnejne.. Ja se Josin innokkuus jäljelle lähtiessä; mahtavuutta! Aion tehdä varmaan vasten kaikkia maailman mejäsuosituksia ja -lakeja, mutta J menee jäljelle ylihuomenna taasen. Katotaan sitten miten käypi. Ainakin vanhempi se jälki tulee olemaan. Ihan tässä höpertyy mutta olipas mukavaa ja varmasti tulee olemaankin. Voi mikä into koiralla ja sehän meitä innostaa jatkamaan tätä lajia. Oih.

Liehittelijä

Vappupäivänä ulkoilin Joosepin kanssa aivan uudessa seurassa. Mie tapasin lapsuudenaikaisen parhaan kaverini reilun 35 vuoden jälkeen ja Josilla oli seurana suursnautseri Zita 2v. Josi teki parhaansa tehdäkseen ihanaan mustaan neitoon vaikutuksen. Olipa hauska seurata koirien touhua laavulla istuen ja munkkikahveja nauttien. Alkuun koirat hippastelivatkin mukavasti. Josi oli ilmeisesti hieman (??) liian innokas ja Zita otti vahtipaikan nuotion vierestä. J yritti kaikkensa hurmatakseen tytön. Useasti esitti leikkiinkutsun ja pyrähti hieman juoksemaankin mutta eipä onnistanut. Z käänsi selkänsä ja piti pientä murinaääntä. Josi liehitteli (Olen Romeo!) mutta vastakaikua ei tullut. J kokeili myös haukkumalla saada huomion itseensä, onnistumatta. Huvittava oli miun mielestä tuo haukkuminen; aiemmin ei tuollaista ole tapahtunut. Kun kahvit oli hörpitty ja pikaisesti kuulumiset lähes 40v ajalta vaihdettu, lähdimme liikkeelle. Koirat juoksentelivat ja kisailivatkin hiukan. Punaturkki oli kuten aina neitoseurassa; yritti yritti ja vielä vähän yritti mutta ilman jäi. Kiva aurinkoinen vappupäivä, hieno seura ja lupaus toisestakin lenkistä. Mukavaa.

Kevät tuli tänne

Tulihan se kevät sittenkin ja aika nopeasti lumet sulivat. Tässä kaksi kuvaa, kuvien välillä aikaa kului 2 viikkoa ja 2 päivää. Mikä ero!!!

Pääsimme lopultakin tekemään kevään ensimmäisen verijäljenkin. Pituutta oli ehkä 300m, kulmia, katko ja makauksia sopivasti. Josi oli tosi innokkaana menossa jäljelle mutta jäljestys oli - miten sen nyt nätisti sanoisi - kevään ensimmäinen.. Kaadolle tultiin ja Josi kyllä muisti tahtoa ja haluta herkun jäljestyksen perään. Ei se niin paha se jäljestys ollut mutta kulmat meni pyöristäen ja ilmeisesti jäljen lyhyys sai aikaan sen, että ei "kone lähtenyt käyntiin kunnolla". Viimeiseltä kulmalta lähes täysin ilmavainulla sorkalle. No se oli se eka jälki puolen vuoden tauon jälkeen.

Tässä H on viemässä sorkkaa ja Josihan on tarkkana kuin porkkana. Tai joku muu. Häntä on kyllä aivan mahtavan pörheä. Puuhkahäntä. Löysin pakastimesta peuran sorkkia; en muistanutkaan että meillä sellaisia siellä on. Nehän voisi vaikka kuivattaa!

Josilla oli viikolla myös 4-vee synttärit!! Näin ne ipanat kasvaa ja vanhenee. Joosepin suun seutu ja etenkin leuan alus on alkanut selvästi vaalenemaan. Pirskatti - joko se nyt alkaa ikä karvoissa näkymään? Pentuhan tuo on käytökseltään - ainakin ajoittain.

Alkuviikosta lenkkeilimme kolmen tollerin ja yhen kelpien voimin. Josi ihastui vauhdikkaaseen nuoreen kelpieneitoon, jonka nimi kuvaa hänen luonnettaan melkoisen hyvin: Sisu. Tämä kaksikko juoksi kilpaa pitkin lähes lumettomia kankaita antaen tollerineitien keskittyä mm keppien syöntiin. Oli mulla kamerakin mukana, mutta ihastelin enemmän lumen alta paljastunutta maata ja unohtui koirien kuvaaminen kokonaan.

Josi sai synttärilahjaksi ison luun, joka olikin maailman paras juttu. Ruoka jäi syömättä kun ihanuus tuoksui pöydältä herkkään tollerin kirsuun vastustamattomasti. Pari päivää sitä syötyään J jatkoi luun järsimistä yöllä!! Viime yönä herättiin klo 2 mahdottomaan kolinaan. Josi J Jooseppi söi synttäriluutaan olohuoneessa täysikuun valaistessa "maisemaa". Onko tuo koira kuuhullu vai luuhullu? Saatiin me se luu pois Josilta pienoisen vaihtokaupan jälkeen (possunkorva) ja vähitellen rauhoittui koti nukkumaan taas. Eikä ihan hirveesti väsyttänyt kellon herättäessä töihin vaille viisi.. Ensi yönä kaikki verhot ja kaihtimet ovat varmasti kiinni eikä luita koiran saatavilla. Nyt on viikonloppu ja mie tahon nukkua ees seittemään!!! Josi onkin todella pitkästä aikaa päivät yksin kotona ja todennäköisesti nukkuu ne ajat. No ei ole ihme, että on virtaa valvoa ja luita järsiä vaikkapa sitten yöllä.

Nyt jännätään milloin jäät lähtevät pois ja pääsee Jii uimaan piiiiiitkästä aikaa. Jos tämä vuosi on samanlainen kuin edelliset, lammen toisessa päässä on vielä jäätä kun J päättää talviturkkinsa heittää..

Aurinkoinen

Sain kameran ladattua ja se lähti vielä mukaankin ulkoilemaan. Aurinkoisessa säässä saa kivoja kuvia, etenkin kun kuvauskohde on niin kuvauksellinen..

Luoksetulo

Ei vielä tälle lammelle treenaamaan päästä.

"Sivu!"

Täällä jossain se lintu on, ihan varmasti.

Onko hyvä hymy?

Vieläkö sie niitä kuvia otat?

Kotimatkalla

Uutta ruokaa voi syödä tällaisessa asennossa..

Hiljainen ruokakuppi

Pikapäivitys ruokarintamalta. Josille maistuu raakaruoka hyvin eikä mahaongelmia ole tullut. Tänään käytiin täydennystä pakastimeen ja ylihuomenna tuleekin iso satsi lisää.
Suurin muutos tuossa on ollut, että syömisestä ei kuulu mitään ääntä. Ei kolise ruoka kuppia vasten! Useasti on pitänyt käydä katsomassa, että mitä siellä ruokakupilla tapahtuu kun on niin hiljaista.
Joo ja nykyisin J ei meinaa malttaa odottaa ruokaansa totutulla paikalla vaan yrittää hiippailla ihan viereen. Ilmiselvästi hyvää. Hyvä ruoka ja parempi mieli. Tai kuten mainoksessa oli, hyvä ruoka ja parempi turkki. Sitä odotellessa harjataan turkkia ja imuroidaan usein, kun näyttää tuo karvanlähtö ajankohtaiselta.

Ruokaremontti

Lihaa, kanaa, kalaa, luita.. Ja raakana. Siinäpä Josin uusi ruokavalio. Eli meillä Jooseppi syö nyt raakaruokaa eli barffaus on homman nimi. Raksujen syöminen ei edelleenkään maistunut ja ajoittainen oksentelu jatkui. Josi on aivan terveen oloinen ja pirteä muuten lukuunottamatta tuota ruokahaluttomuutta ja oksentelua. En siis usko, että Josi olisi sairas.
Tänään kävimme ostamassa ensimmäisen satsin sapuskaa. Tähän kotimme lähelle avattiin äskettäin uusi koiratuotteiden erikoisliike, josta löytyy kaikkea koiralle ja koiraihmisellekkin. Taitaa olla jopa lyhempi matka sinne kuin meidän käyttämäämme "maitokauppaan". Hienoa. Sohvinvalinta on tämä paikka, kannattaa tutustua. Ostoksilta tullessamme kerroin Josille, että nyt saat uutta ruokaa. Koiran pää oli sisällä pussissa, kun piti tutkia mitä hän tuleekaan saamaan. Ja yksi lihapötkö suussa olikin alta aikayksikön :D
Tänään J ei halunnut syödä aamuruokaa. Päivällä sain noin kourallisen raksuja syömään, kun lirautin sekaan piimää. Nekin oli näköjään tullut oksennettua, matolla oli sellainen jälki. Meillä ei olekkaan puhtaita mattoja enää.. Iltalenkillä Josi hotkaisi jotain mitä ei ehkä olisi tarvinnut. No kotona mie sitten oksennutin, kun en todellakaan ehtinyt ottaa selvää mitä J pureskeli ja nieli salamavauhtia. Ensin siis harmittelin päivällä oksennettua ruokaa ja sitten oksennutin ihan tarkoituksella. Huh huh.. Jotain leivänpaloja sieltä sitten löytyi.
Myöhemmin Josi sai sitten ensimmäisen annoksen kanajauhelihaa höysteineen. Ei tainnut koko satsi mennä kerralla eli opetteluttaa. Mutta maistui kyllä, sen minkä jaksoi syödä. Huomisaamun ruoka on jo sulamassa jääkaapissa. Toivotaan, että tämä ruokavalio maistuu Josille ja toimii hyvin.

Susi-karhu

Ilmeisesti kevät ja iiiihanat tuoksut saavat Josin öisin ulvomaan. Mie kyllä nukun kuin uppotukki enkä ainakaan muista kuulleeni mitään. Aamuisin ruoka ei tunnu maistuvan ja välillä syöty sapuska pitää sitten oksentaa. Maha tuolla otuksella kyllä murisee aamulla, joten voisi luulla olevan nälkä. Oliskohan vaan lemmenkipeä tuo nuorukainen? Aivan terveen ja pirteän oloinen J muuten on. Tarkkailemme tilannetta.

Lelut kiinnostavat edelleen pääsääntöisesti vain iltaruoan jälkeen. Eilenkin oli hauska seurata, kun Jooseppi suuntasi ruokakupilta suoraan lelulaatikolle ja otti lempparilelunsa vingutettavaksi. Ilmeisesti pentuajan iltavimmat ovat vaihtuneet hieman aikuisemman tollerin iltavingutuksiksi.

Possu ja ..

Tänään kävin pokkaamassa P-K:n Noutajakoirayhdistyksen kiertopalkinnon Mejän Menevin 2012.
Josi on taitava!!! Ja se nenä:

Ylempi kuva on otettu kotona sohvaperunastamme ja alempi mökillä. Voi kun tulis kesä äkkiä, niin päästäisi taas mökille. Josi varmaan näkee jo unta voikukkapellosta ja unelmoi seikkailuretkistä mökin lähiympäristöön.

Aiemmin kirjoittelin Josin lempparilelusta Lemmusta. Nyt taisi Lemmuun iskeä vanhuus ja ääni siitä on mennyt - ainakin ajoittain. Käytiin sitten ostamassa Lemmun sukulainen Possu, että on Josilla joku vingutettava iltaruoan jälkeen. Possu osoittautuikin erityisen rakkaaksi heti ensisilmäyksellä ja Jooseppi olisi ottanut Possun mukaan iltapissallekkin.

Tässäpä lähes erottamaton parivaljakko. Lemmu on samankokoinen mutta näyttää enemmän lehmältä kuin tämä possu ;)  Lemmua J ei ole täysin hylännyt vaan kokeilee vinguttaa sitä välillä myös.

Kahden kuukauden kuluttua olemme jo viettäneet Josi J Joosepin 4-v synttäreitä. Ai tavaton miten nopeasti aika kuluu! Aikuisesta tollerista en tiedä mitään - Jii on varmaan ikuinen pentu ainakin mieleltään.

n 4kk ja tietysti voikukanlehteä syömässä

Malttamaton

Kirjoitin jo pari viikkoa sitten hienon uutisen tänne blogiin mutta sitä ei kuulema olisi saanut vielä julkaista. No mie poistin sen; julkaisen uudestaan ehkäpä jo ensi viikolla. Malttamaton olin - liekkö Josilta periytynyt mulle vai toisinpäin.
Pari viikkoa sitten Josin ja Hanskin metsälenkki päättyi turhan nopeasti. Toinen uroskoira sattui myös vapaana juoksentelemaan ja eihän se hyvin päättynyt. Ei mitään isompaa onneksi sattunut. "Hieman" vaan säikähdin, kun H soitti että miun pitää tarkastaa koira ja viedä hänet saikulle. Jostakin mulle verta tuli käteen mutten löytänyt paikkaa. H:n käsi vaan putsattiin; ei tarvittu neulaa ja lankaa. Tutkin Josia useamman kerran mutten löytänyt mitään jälkiä. Karvatuppoja lähti kyllä.. Illalla huomattiin eka jälki leuasta. Muutaman päivän päästä alkoi rupia löytyä eli useamman kerran Josi oli osumaa saanut. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan kummallekkaan osapuolelle. Siis sille toiselle koirallekkaan.
J on viimeaikoina mm osoittanut mieltään läppärille (miksi kone on sylissä eikä hän), iloinnut lähes riehaantuen uuden ruokasäkin tullessa kotiin (me saalistimme sen kaupasta) ja viettänyt lokoisia koiranpäiviä sohvalla ja mieluiten sylissä. Metsälenkeillä Jooseppi bongaa mielellään lintuja; tänään löytyi koppelo.

Linssilude

Eilen oli mukavan aurinkoinen sää kun lähdimme lenkille. Otin kameran mukaan ja sanoinkin Josille, että voisit vaikka vähän poseerata sitten. No mitäs herratolleri tekikään kun otin kameran pussista? Tietenkin asettui viereeni tai eteen niin kivasti istumaan :)

Tässähän minä nyt olen

Ota nyt se kuva!!

Harmittavasti kamera on mitä on ja kuvaajan taidotkaan eivät yllä edes tuolla kameralla toivottuihin tuloksiin. Valkoista valkoisempi lumi ja sitä vasten yllättävän tumma koira ei ole hyvä yhdistelmä miun kuvaustaidoille ja kameran kapasiteetille. Josi se siellä kuitenkin kuvissa on!
Rauhalliset lenkkeilymetsät näin talvella ovat aika hankalia löytää. Tai ainakin sellaiset paikat minne pääsee autolla suht mukavasti eikä polkujen varret ole keltakuorrutetut. Hanski ajaakin sellaisiin paikkoihin, että mulla on sydän kurkussa ja melkeimpä huonotkin housussa, kun pelkään että auto jää hankeen kiinni. Eikä lumilapiokaan ole ollut mukana.. Mutta Josi nauttii ja me myös. Metsälenkeistä siis.
Jänisten jäljet täytyy haistella ja etenkin kanalintujen jäljet ovat erityisen kiinnostavia. Monet kerrat Jooseppi kurkotteleekin kohti puita vainuten jonkun (yleensä vanhan) hajun.

Pystykorva?

Tulettehan te sieltä?

Kotona tehtiin tässä illalla nenätreeniä. Josi tykkää hurjasti etsiä herkkupaloja. Käytetään ihan vaan ruokanappuloita siinä ja hyvin kelpaa. Jotenkin sitä nenää täytyy näin talvellakin käyttää - muutenkin kuin lumipenkkaan työntäen. Vauhti ja nuuskutus oli aivan valtavaa - voi kun olisi kesä.. Vaihdoin "huomaamatta" etsittävän damiin ja kyllähän sekin löytyi. Se palautus ei todellakaan ole sitä mitä toivoisin mutta ajatuksia/suunnitelmia sen parantamiseksi on. Eli pyydämme nöyrästi apua kokeneemmilta- taas kerran. Mutta rakas tuo otus on kaikesta huolimatta ja juuri sen takia. Josi käy aamulla herättämässä minut hyvin kostealla kielellään, painautuu sohvalla lähelle - kerran oli kuin nakkimakkara meidän kahden ihmisotuksen välissä (itse se siihen tunkeutui).. 

Koiran tuijotusta mie en vaan vielä ole ihan ymmärtänyt. Mitään pyydettävää (asiaa) hänellä ei pitäisi olla, mutta tuijottaa vaan. Aika ärsyttävää oikeastaan tuollainen! Mutta aloimpa miettiä, että jotain tuo muistuttaa. Ensin tuli mieleeni sarjakuva Daltonit mutta päivää myöhemmin päähäni välähti: Rantanplan! Tuttu koira Lucky Luke- sarjakuvista. Siinähän Rantanplan tuijotti (muistaakseni) Lucky Lukea ja mietti: "kuka tuo on, tunnen kyllä mutten muista".. Lopulta R:lla välähti;"Pecos Bill". Pieleen meni kyllä siinä. Mutta tuskimpa Josi miettii, että "kuka tuo on - pitäisi minun muistaa". Toivottavasti näin ei ole. Syy on varmasti, että hän ihaillen meitä tuijottaa -onhan? Onhan? Pakko olla!