Liehittelijä

Vappupäivänä ulkoilin Joosepin kanssa aivan uudessa seurassa. Mie tapasin lapsuudenaikaisen parhaan kaverini reilun 35 vuoden jälkeen ja Josilla oli seurana suursnautseri Zita 2v. Josi teki parhaansa tehdäkseen ihanaan mustaan neitoon vaikutuksen. Olipa hauska seurata koirien touhua laavulla istuen ja munkkikahveja nauttien. Alkuun koirat hippastelivatkin mukavasti. Josi oli ilmeisesti hieman (??) liian innokas ja Zita otti vahtipaikan nuotion vierestä. J yritti kaikkensa hurmatakseen tytön. Useasti esitti leikkiinkutsun ja pyrähti hieman juoksemaankin mutta eipä onnistanut. Z käänsi selkänsä ja piti pientä murinaääntä. Josi liehitteli (Olen Romeo!) mutta vastakaikua ei tullut. J kokeili myös haukkumalla saada huomion itseensä, onnistumatta. Huvittava oli miun mielestä tuo haukkuminen; aiemmin ei tuollaista ole tapahtunut. Kun kahvit oli hörpitty ja pikaisesti kuulumiset lähes 40v ajalta vaihdettu, lähdimme liikkeelle. Koirat juoksentelivat ja kisailivatkin hiukan. Punaturkki oli kuten aina neitoseurassa; yritti yritti ja vielä vähän yritti mutta ilman jäi. Kiva aurinkoinen vappupäivä, hieno seura ja lupaus toisestakin lenkistä. Mukavaa.