Kevät tuli tänne

Tulihan se kevät sittenkin ja aika nopeasti lumet sulivat. Tässä kaksi kuvaa, kuvien välillä aikaa kului 2 viikkoa ja 2 päivää. Mikä ero!!!

Pääsimme lopultakin tekemään kevään ensimmäisen verijäljenkin. Pituutta oli ehkä 300m, kulmia, katko ja makauksia sopivasti. Josi oli tosi innokkaana menossa jäljelle mutta jäljestys oli - miten sen nyt nätisti sanoisi - kevään ensimmäinen.. Kaadolle tultiin ja Josi kyllä muisti tahtoa ja haluta herkun jäljestyksen perään. Ei se niin paha se jäljestys ollut mutta kulmat meni pyöristäen ja ilmeisesti jäljen lyhyys sai aikaan sen, että ei "kone lähtenyt käyntiin kunnolla". Viimeiseltä kulmalta lähes täysin ilmavainulla sorkalle. No se oli se eka jälki puolen vuoden tauon jälkeen.

Tässä H on viemässä sorkkaa ja Josihan on tarkkana kuin porkkana. Tai joku muu. Häntä on kyllä aivan mahtavan pörheä. Puuhkahäntä. Löysin pakastimesta peuran sorkkia; en muistanutkaan että meillä sellaisia siellä on. Nehän voisi vaikka kuivattaa!

Josilla oli viikolla myös 4-vee synttärit!! Näin ne ipanat kasvaa ja vanhenee. Joosepin suun seutu ja etenkin leuan alus on alkanut selvästi vaalenemaan. Pirskatti - joko se nyt alkaa ikä karvoissa näkymään? Pentuhan tuo on käytökseltään - ainakin ajoittain.

Alkuviikosta lenkkeilimme kolmen tollerin ja yhen kelpien voimin. Josi ihastui vauhdikkaaseen nuoreen kelpieneitoon, jonka nimi kuvaa hänen luonnettaan melkoisen hyvin: Sisu. Tämä kaksikko juoksi kilpaa pitkin lähes lumettomia kankaita antaen tollerineitien keskittyä mm keppien syöntiin. Oli mulla kamerakin mukana, mutta ihastelin enemmän lumen alta paljastunutta maata ja unohtui koirien kuvaaminen kokonaan.

Josi sai synttärilahjaksi ison luun, joka olikin maailman paras juttu. Ruoka jäi syömättä kun ihanuus tuoksui pöydältä herkkään tollerin kirsuun vastustamattomasti. Pari päivää sitä syötyään J jatkoi luun järsimistä yöllä!! Viime yönä herättiin klo 2 mahdottomaan kolinaan. Josi J Jooseppi söi synttäriluutaan olohuoneessa täysikuun valaistessa "maisemaa". Onko tuo koira kuuhullu vai luuhullu? Saatiin me se luu pois Josilta pienoisen vaihtokaupan jälkeen (possunkorva) ja vähitellen rauhoittui koti nukkumaan taas. Eikä ihan hirveesti väsyttänyt kellon herättäessä töihin vaille viisi.. Ensi yönä kaikki verhot ja kaihtimet ovat varmasti kiinni eikä luita koiran saatavilla. Nyt on viikonloppu ja mie tahon nukkua ees seittemään!!! Josi onkin todella pitkästä aikaa päivät yksin kotona ja todennäköisesti nukkuu ne ajat. No ei ole ihme, että on virtaa valvoa ja luita järsiä vaikkapa sitten yöllä.

Nyt jännätään milloin jäät lähtevät pois ja pääsee Jii uimaan piiiiiitkästä aikaa. Jos tämä vuosi on samanlainen kuin edelliset, lammen toisessa päässä on vielä jäätä kun J päättää talviturkkinsa heittää..