tiistai 26. helmikuuta 2013

Possu ja ..

Tänään kävin pokkaamassa P-K:n Noutajakoirayhdistyksen kiertopalkinnon Mejän Menevin 2012.
Josi on taitava!!! Ja se nenä:

Ylempi kuva on otettu kotona sohvaperunastamme ja alempi mökillä. Voi kun tulis kesä äkkiä, niin päästäisi taas mökille. Josi varmaan näkee jo unta voikukkapellosta ja unelmoi seikkailuretkistä mökin lähiympäristöön.

Aiemmin kirjoittelin Josin lempparilelusta Lemmusta. Nyt taisi Lemmuun iskeä vanhuus ja ääni siitä on mennyt - ainakin ajoittain. Käytiin sitten ostamassa Lemmun sukulainen Possu, että on Josilla joku vingutettava iltaruoan jälkeen. Possu osoittautuikin erityisen rakkaaksi heti ensisilmäyksellä ja Jooseppi olisi ottanut Possun mukaan iltapissallekkin.
Tässäpä lähes erottamaton parivaljakko. Lemmu on samankokoinen mutta näyttää enemmän lehmältä kuin tämä possu ;)  Lemmua J ei ole täysin hylännyt vaan kokeilee vinguttaa sitä välillä myös.

Kahden kuukauden kuluttua olemme jo viettäneet Josi J Joosepin 4-v synttäreitä. Ai tavaton miten nopeasti aika kuluu! Aikuisesta tollerista en tiedä mitään - Jii on varmaan ikuinen pentu ainakin mieleltään.
n 4kk ja tietysti voikukanlehteä syömässä

maanantai 18. helmikuuta 2013

Malttamaton

Kirjoitin jo pari viikkoa sitten hienon uutisen tänne blogiin mutta sitä ei kuulema olisi saanut vielä julkaista. No mie poistin sen; julkaisen uudestaan ehkäpä jo ensi viikolla. Malttamaton olin - liekkö Josilta periytynyt mulle vai toisinpäin.
Pari viikkoa sitten Josin ja Hanskin metsälenkki päättyi turhan nopeasti. Toinen uroskoira sattui myös vapaana juoksentelemaan ja eihän se hyvin päättynyt. Ei mitään isompaa onneksi sattunut. "Hieman" vaan säikähdin, kun H soitti että miun pitää tarkastaa koira ja viedä hänet saikulle. Jostakin mulle verta tuli käteen mutten löytänyt paikkaa. H:n käsi vaan putsattiin; ei tarvittu neulaa ja lankaa. Tutkin Josia useamman kerran mutten löytänyt mitään jälkiä. Karvatuppoja lähti kyllä.. Illalla huomattiin eka jälki leuasta. Muutaman päivän päästä alkoi rupia löytyä eli useamman kerran Josi oli osumaa saanut. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan kummallekkaan osapuolelle. Siis sille toiselle koirallekkaan.
J on viimeaikoina mm osoittanut mieltään läppärille (miksi kone on sylissä eikä hän), iloinnut lähes riehaantuen uuden ruokasäkin tullessa kotiin (me saalistimme sen kaupasta) ja viettänyt lokoisia koiranpäiviä sohvalla ja mieluiten sylissä. Metsälenkeillä Jooseppi bongaa mielellään lintuja; tänään löytyi koppelo.