Kirjoitin jo pari viikkoa sitten hienon uutisen tänne blogiin mutta sitä ei kuulema olisi saanut vielä julkaista. No mie poistin sen; julkaisen uudestaan ehkäpä jo ensi viikolla. Malttamaton olin - liekkö Josilta periytynyt mulle vai toisinpäin.
Pari viikkoa sitten Josin ja Hanskin metsälenkki päättyi turhan nopeasti. Toinen uroskoira sattui myös vapaana juoksentelemaan ja eihän se hyvin päättynyt. Ei mitään isompaa onneksi sattunut. "Hieman" vaan säikähdin, kun H soitti että miun pitää tarkastaa koira ja viedä hänet saikulle. Jostakin mulle verta tuli käteen mutten löytänyt paikkaa. H:n käsi vaan putsattiin; ei tarvittu neulaa ja lankaa. Tutkin Josia useamman kerran mutten löytänyt mitään jälkiä. Karvatuppoja lähti kyllä.. Illalla huomattiin eka jälki leuasta. Muutaman päivän päästä alkoi rupia löytyä eli useamman kerran Josi oli osumaa saanut. Onneksi ei mitään vakavampaa kuitenkaan kummallekkaan osapuolelle. Siis sille toiselle koirallekkaan.
J on viimeaikoina mm osoittanut mieltään läppärille (miksi kone on sylissä eikä hän), iloinnut lähes riehaantuen uuden ruokasäkin tullessa kotiin (me saalistimme sen kaupasta) ja viettänyt lokoisia koiranpäiviä sohvalla ja mieluiten sylissä. Metsälenkeillä Jooseppi bongaa mielellään lintuja; tänään löytyi koppelo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti