torstai 30. kesäkuuta 2011

Sorkka"sulkeiset"

Alkuviikosta meillä oli taasen TB-teamin mejätreenit. Lenni on reipastunut hurjasti jäljestäjänä eikä kysellyt neuvoja ollenkaan. Josin jäljestys oli taasen lähes ala-arvoista! Pää pystyssä eteenpäin, ei ollenkaan normaalia hirvittävää intoa ja mitäs siitä tulee muuta kuin isoja susiHukkasia.. Ekalla kulmalla suunta oli todellakin aivan kateissa ja J touhotti menemään eestaas löytämättä jatkoa. En tiedä teinkö oikein mutta kutsuin Josin luo ja sanoin todella napakasti "jälki". Sitten kuono menikin maahan ja matka jatkui mallikkaasti. Makaus merkattiin tooooosi hienosti ja katkolle tultaessa aikaisempi sähellys alkoi taas. Voi ei!! Kyllä pyöri monenlaiset ajatukset mielessä. Josi pyöri kuin väkkärä ees taas etsien jotakin - tuntui ettei koiruli tiennyt mitä etsii. Jotenkin Jooseppi löysi kuitenkin veretyksen alun ja jatkoi reippaasti eteenpäin. Kaadolla (se suuren jännityksen paikka) J jopa pysähtyi hetkeksi mutta halusi jatkaa matkaa heti-oitis-pian. Mie kutsuin Josin sorkalle ja siinä sitten sitä ihmeteltiin yhdessä. Kyllä J sitä sorkkaa nuoli ja yritti suuhunkin ottaa, että ei se ihan vastenmielinen onneksi ole. Sorkka sattuu vaan olemaan ilmeisesti Pohjois-Karjalaisen jättihirven sorkka, joka hädintuskin mahtuu meidän pakasteeseen. Makausten merkkaus (myös alkumakaus) tapahtui esimerkillisesti, muuten parannettavaa olisi hurjasti. Maasto oli kyllä Josille aivan liian mielenkiinnoton eli lähes puistometsää. J on mielestäni parhaillaan haastavassa maastossa. Kotona (taaskaan en tiedä teinkö väärin) otin sorkan keittiön lattialle, naksuttimen käteen ja herkkuja lähelle. Joka kerta kun J kosketti sorkkaa, naksautin ja annoin herkkua. Josi kyllä oli todella kiinnostunut sorkasta, nuoli ja yritti hieman järsiä sitä. Ehkäpä se tästä..
Josi on käynyt pari kertaa pitkästä aikaa fysioterapeutilla eli hierottavana. Viimeksi selästä löytyikin tosi kipeän tuntuinen lihas. Olisikohan riehakas juhannus mökillä aiheuttanut sen? Josi tykkää juosta siellä polkuja täysillä ja aina polut eivät ole ehkä ihan parhaita mahdollisia juoksuratoja. Liikkumisessa kipeyttä ei kyllä havaita, mutta kyllähän nuo hoidetaan.
Minulla alkoi tänään lähes 2kk kesäloma ja nyt onkin tiedossa mukavaa yhdessäoloa, ihania uintireissuja sekä muuta koiramaisen mukavaa. Ja ihmismäisen mukavaa myös. Joose kun tykkää kaikesta missä saa olla mukana. Alkeistoko Hanskin kanssa on sujunut mallikkaasti. Katsotaan nyt seuraako jatkoa ja millaista - sen näyttää aika.

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Mökkiviikonloppu

Josi pääsi nauttimaan viikonlopusta mökillä Ilomantsin suunnalla. Meillä ei ole ikiomaa mökkiä vaan onneksemme saamme käydä kaverin ja vanhempieni mökeillä niin paljon kuin haluamme ja ehdimme.
J riemuitsi suuren suuresta salaattipöydästä eli voikukkia rouskutellen meni aika hyvin. Lammelle laskeutuneille joutsenille piti kyllä haukkua aika hurjastikin ja tietysti naapurin koirat yhtyivät kuoroon. Hauska oli seurata tolleripojan seikkailuja heinikon seassa. Josin tehdessä tutkimusmatkoja heinät vaan heilahtelivat paljastaen sen hetkisen sijainnin.
Itikoita siellä itärajalla kyllä riittää mutta eiköhän me sinne taas juhannuksen aikoihin suunnata.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Voi voi..

Josi jäljesti tänään P-K:n Noutajakoirayhdistyksen mejäkokeissa VOI2 45p. Mielenkiintoinen yhdistelmä, eikö vain. Harmillinen jopa.. Aivan mielettömän mahtava jäljestys, makaukset merkkasi Jipe esimerkillisesti mutta.. Mitäpä tolleripoika tekee kun tullaan kaadolle? No ohimennen nuuhkaisee sitä vauhtia hidastamatta ja jatkaa matkaa!!!!!!!!!!! Mie katoin tuomaria silmät lautasen kokoisena, tuomari katto minua ja sit mie kysyin, että meenkös mie perään. No liinan jatkona vaan eteenpäin vielä yhden ojan yli, kunnes tuomari pyysi kehoittamaan koiraa. Mie katoin Josia ja sanoin pari kertaa napakasti jälki. Ja mitäs tolleripoika tekikään sitten? No vaihtoi suuntaa ja hyppäsi ojan yli ja meni kaadolle nuuhkimaan. Voi elämän kevät. Tämä on ilmeisesti sitä tollerin huumoria, en muuten ymmärrä moista käyttäytymistä. No eipä siinä voinut kuin kehua poikaa. Tavattoman hieno jäljestys lukuunottamatta "pientä" työtapaturmaa. Ehkäpä Josi olisi halunnut kaikki neljä sorkkaa ja siksi jatkoi vaan eteenpäin kaadolta? Viikolla aamulenkillä tuossa kotikulmilla noin 20 metrin päästä meistä kulki hirvi ja Jooseppi olisi kovasti halunnut sen perään lähteä. Mielenkiintoinen elukka täällä omakotitaloalueella, harvemmin näkee hirviä asfaltilla menevän ja pensasaitojen yli loikkivan.
Tänään jäljellä oli hyvinkin erilaista maastoa ja Jipe meni reippaasti jopa hankalimmat pusikotkin. Ojien ylitystä tuli reippaasti ja tänä kesänä tolleri näköjään luottaa itseensä eikä hypi ojien yli edestakaisin tarkistaen. Aikaa jäljestykseen meni puoli tuntia. Josi sai korkeimmat pisteet VOI-luokan koirista eli kivasti meni vaikka...
Me tehtiin Hanskin kanssa porukassa jälki ja H oli ensimmäistä kertaa oppaana. Valitettavasti jäljellä oli hyvin todennäköisesti ollut karhu ja jäljestys jäi tältä koiralta lyhyeksi tänään. Ei ollut halunnut lähteä jatkamaan matkaa katkon jälkeen vaan turvautui ohjaajaansa.
Nyt rentoudutaan ja naatiskellaan olostamme. Olihan tuo vastaavan koetoimitsijan homma aikamoinen. Mutta koe saatiin pidettyä, kaikki tulivat ehjinä metsästä pois eikä hellekkään vaivannut nyt jäljestyspäivänä. Mukavaa!! Kesä!!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kesä!!!

Lämmintä on ollut ja sitä on luvassa lähipäiviksi. Josi on nauttinut kaikesta mitä kesään kuuluu.
Hoikka koira uinnin jälkeen - ja häntä heiluu.
Paitsi itikat kiusaavat ajoittain. Niitä on kyllä mukava jahdata ja yrittää saada suuhunsa. Harvoin Jipe kyllä viitsii nousta paikaltaan niitten perään.

Viikonloppuna olimme yötä saaressa ja Josilla tuntui olevan todella hauskaa. Voi sitä pienen tollerin riemua, kun sai kaivaa kuoppia ja juosta ihan täysillä rallia pitkin polkuja ja metsiä. Meillä ihmisolennoilla olisi tuossa vauhdissa kyllä ollut tuloksena murtuneita luita ja revähtymiä. Tolleripoika mennä viiletti joustavin juoksuaskelin.
Salaattilounas
Kotipihassa Josin lempipuuhaa on voikukkien syöminen. Kukat tai kukkanuput eivät kelpaa ja ne Josi pudottaakin taitavasti suupielestään. Sisälle tulo on todella hankalaa, kun ihanaa kotipihan salaattipöytää ei millään voisi jättää.
Lämpötilan kivutessa hellerajalle otamme rauhallisesti ja käymme uimassa. Taannoiset vesinoudot taipparikurssilla onnistuivat Josilta todella hienosti.
Josi on oppinut lähes nauttimaan harjauksesta ja se onkin ollut ihanaa tuon aivan mahdottoman karvanlähdön takia. Josin karvanlähtö oli mielestäni taas yllättävän myöhään.
Viikonloppuna on "oma" mejäkoe lähistöllä, jonne menemme koko lauma. Toivottavasti ilma viilenee!!