Mulle kaikki heti nyt!!!

Eilen olimme taasen agilityharkoissa. Viimeksihän mulla paloi pinna Josin täydelliseen malttamattomuuteen ja jo suunnittelin koko harrastuksen lopettamista. Lähetyksistä radalle ei tule kerrassaan mitään, koska tulisieluinen punaturkki ei pysy paikallaan. Arvelin, että kyseessä on täydellinen tottelemattomuus ohjaajaa kohtaan (ja sitähän se osin onkin). Nyt kokeiltiin siten, että yksi henkilö piti Josia paikallaan ja vahvistin "paikka"-komentoa. Josi tärisi innosta odottaen lupaa lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja Josin ja esteen väliä kuljettuani ja herkkuja syötettyäni sanoen samalla "paikka" päästin Josin esteille.
Mikä vauhti! Pienen pientä ääntä pitäen tolleripoika syöksyi eteenpäin minun yrittäen pysyä samassa tahdissa ohjaten samalla oikeille esteille. Siis kyseessä taitaakin olla aivan mahdoton into ja tahto päästä esteille, eikä paikalla olo tahdo siksi onnistua mitenkään. Siis sitä malttia vaan treenaamaan, kyllä se siitä sit..
Oman suorituksen jälkeen pitää saada koira takaisin luo ja hallintaan, koska haahuilu esteiden välillä vie vaan arvokasta harjoitusaikaa itseltä sekä muilta. Emme siis lopetakkaan harrastusta, josta Josi silminnähden tykkää aivan valtavasti. Ilmeisesti malttiharjoituksia tarvitsen myös mie.

2 x mejä

Eilen olikin erilainen jäljestyspäivä, kun kaksi tolleria meni kuonot maassa kohti kaatoa. Lenni (pian 1v) oli ensimmäistä kertaa jäljellä ja hienosti se meni. En kyllä epäillytkään, geeneissä tuo jäljestys on.
Tarkkaa nuuhkimista alkumakauksella ja rauhallinen tarkka jäljestys loppuun asti. Uusi ja jännittävä juttu mutta Lenni selvitti jäljen hienosti ja loppumakaukselta löytyi sorkka, jota tuleva jäljestäjä jäi kiinnostuneena nuuhkimaan. Jälki oli kaareva, n 50m pitkä, yksi makaus välillä ja jäljen ikä lähes 8h.
Josin jäljellä oli kolme kulmaa, joista yhdellä katko ja makaukset kulmien välillä. Nyt Josi suoriutui katkosta hienosti eikä muutenkaan jäljestyksessä ollut moittimista. Ensimmäistä kertaa sain tosissaan pitää liinasta kiinni kaksin käsin. Tuoreet hirven jäljet kiinnostivat mutta jälki vei kiinnostavuudessa voiton. Joosepin jäljen ikä oli reilun vuorokauden ja pituutta arviolta 300-400m.
TB-team kokoontuu uudestaan sekä mejän että noutoharjoitusten merkeissä jatkossa tavoitteena onnistuneita ja mukavia treenejä sekä mukavaa yhdessäoloa. Eikä yhtään paha ole ne taipparitkaan lisätä noihin tavoitteisiin..

Josi jästipää

Agilityssä tein Josille kontaktiharjoitusta eli pöydältä puomin alastulo sekä yhdellä hypyllä yritettiin paikalla pysymistä. Alastulo alkoi sujua ja Josi pysähtyikin aivan niinkuin pitääkin. Paikalla pysyminen ei sitten ollutkaan hienoa; jopa kaksi kertaa sain pojan pysymään paikallaan, että pääsin hypyn toiselle puolelle palkkaamaan. Tuo koira on niin innokas ruoan ja herkkujen perään, että pitää harkita niitten jättäminen palkkaamisesta kokonaan pois. Josko tuo malttaisi sitten paremmin pysyä paikallaan.. Kerran otettiin sitten oikea puomi ja se meni ok. Suosikkia putkea Josi juoksi muutaman kerran läpi mutta korvien täydellinen puuttuminen tiesi Josille matkaa autoon. Voi harmitus - itse olen nyt vielä enemmän tykästynyt tuohon agilityyn - kyllä Josikin toimii vielä - joskus.

Noutorintamalla on suunta parempaan. Palautukset kotioloissa toimivat ja näköjään metsässäkin. Josi on aivan innoissaan, kuumuu jopa damit nähdessään, mutta homma alkaa toimia. Jee!
Ilmeisesti kesän viimeinen uintireissukin tuli tehtyä ja hienosti Josi kesän aikana sai itsevarmuutta ja nyt innolla loiskauttaa noudettavan esineen perään. Vauhtia on siinäkin.

Stop and go

Josin saattaa nähdä nykyisellään lenkillä varustettuna kuonopannalla. Vetäminen alkoi olla sitä luokkaa, että talveksi ei olisi tarvinnut hankkia kuin pulkka tai ahkio. Emme kuitenkaan halua Josista rekikoiraa, joten..
Kokeilimme kaikki mahdolliset keinot millä vetämisen saisi loppumaan. Ei auttanut "stop and go"-tyyli eikä suunnan vaihdos. Monet kerrat käveltiin parin sadan metrin matkaa kymmeniä minuutteja - tuloksetta. Pysähtyessä Josi Jooseppinen peruutti melko tyylipuhtaasti sivulle ja kun matka jatkui, jatkui myös tarmokas neliveto. Ei hyvä. Viikon päivät tämä uusi tuttavuus on ollut käytössä ja meno on rauhoittunut kummasti. Josilla vaan tuntuu aina olevan niin kamalan kova kiire jonnekkin. Harmittavasti talouden ainoa polkupyörä varastettiin kesällä, joten pyörälenkkejäkään emme pääse kokeilemaan. Eikä oma juoksukunto riitä kummoisiin juoksulenkkeihin.

Josi pääsi kesätauon jälkeen P-K:n noutajien järjestämään kenttätreeniin hieman tokoilemaan. Perustottis on kyseessä. Hienosti Josi kentällä toimii, ohituksissa ei mitään ongelmaa eikä rähinää toisille koirille tule. Malttamattomuutta esiintyy kyllä sielläkin. Kerran poitsu malttoi jäädä paikalleen istumaan, kun ohjaaja (Hanski) meni kauemmas. Toisella kerralla takapuoli vaan hipaisi maata eli oli vissiin Josin mielestä istumista. Aaarghhh.. Jostain kun löytyisi se maltti, ostaisin vaikka :-)     Lupaa tulla syömään alati nälkäinen tolleri kyllä malttaa odottaa vaikka miten kauan, mutta moni muu asia kuuluu ehdottomasti malttamattomuuden piiriin. Neuvoja otetaan mielellään vastaan!

Syksyisiä puuhasteluja

Kauniit säät ovat hemmotelleet meitä ja ollaankin sitten pyritty ulkoilemaan mahdollisimman paljon. Perjantaina kävimme kiertämässä Kalliojärven kierroksen, joka on noin neljä kilometriä pitkä. Lenkki kiertää nimensä mukaan Kalliojärven ja maisemat ovat hienot. Tolleri otti taasen hurjia spurtteja pitkin polkua ja hävisi monesti näkyvistä suopursujen sekaan. Josi juoksenteli tollerisydämensä kyllyydestä polkuja sekä pitkospuita edestakaisin. Josi saikin lenkkeiltyä varmaan 5km ainakin. Muutamissa kohdissa polkun jatkopaikka ei ollut kovin selvä Josille mutta Josi fiksuna koirana rengastamalla nuuskutteli polun jatkon.

Perjantaina on  myös tollereitten agilityvuoro ja menin Josin kanssa siis sinne. Luulin, että pari tuntia aiemmin tekemämme retki olisi rauhoittanut Josia, mutta kuten monesti ennenkin, olin väärässä. Virtaa riitti aivan loppumetreille saakka pojalla. Aivan aluksi teimme pelkkiä alastuloharjoituksia, sillä Josilta on unohtunut täysin kontaktihommat kesän aikana. Keväiset hienot pysähdykset kontaktille ovat muisto vain.. Puomia emme siis kentällä ottaneet vaan mukavia kahden hypyn sekä hyppy-putki- sarjoja. Intomieli tollerimme meni tuulispään lailla kohti esteitä ja suoriutui hienosti annetuista pätkistä. Paitsi mitä nyt ei malttanut paikallaan pysyä (mie tahon nyt heti - ajattelee Josi), minulla kädet ja jalat meni sekaisin, tuli hiki ja kengän pohja halkesi. Siis malttitreeniä Josille, minulle käynti kenkäkaupassa sekä oikean ja vasemman opettelua ;-)

Sieniretkillä olemme muutaman kerran käyneet. Josi ei ihan vielä kyllä tunnista männynherkkutattia, joka on melkein ainoa minun tuntemani sieni. Jospa tuosta saisi koulutettua sellaisen tattikoiran. Sepäs olisikin hupaisaa ja ainakin kannattavaa, jos myyntiin asti tatteja Jooseppinen löytäisi. Opiskelijan unelmahomma..

Siipeilyä

Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä variksilla että dameilla. Tai ylösottamista tuo meidän puuhailu paremminkin on ollut. Eli edelleen koira hihnassa ja vaakku maassa, siitä sitten ohi ja aina Josi sen linnun suuhunsa ottaa. Damit ovat olleet mukana lenkillä, metsässä ja sisälläkin on niillä tehty noutoja. Palautuksissa on eniten (siis paljon) harjoiteltavaa vielä. Juuri sen takia emme ole vielä "vapaita noutoja" variksella teettäneet. Onneksi on ystävällisiä ihmisiä, joilta saa hyviä vinkkejä harjoitteluun. Itse niin helposti jämähtää samoja juttuja jauhamaan ja se ei vie eteenpäin kohti tavoitetta. Pari siipidamia on ollut käytössä myös. Pakastinta sulatettaessa löytyi vielä seitsemän siipeä, jotka majailevat tällä hetkellä saunan lauteilla kuivumassa. Toivottavasti variksen muheva tuoksu ei jää saunaamme ikiajoiksi muistuttamaan noutotreeneistä.

Vaikka lämmin kesä olikin ainakin ajoittain mukava niin kyllä nämä syksyn säät ovat aivan ihania. Ulkoilu on paljon miellyttävämpää sekä koiralle että itselle. Olemmekin liikkuneet paljon metsissä ja siitä Josi nauttii erityisen paljon. Tollerienergia purkautuu hurjilla juoksupyrähdyksillä ja kevyemmällä juoksulla sekä loikilla puunrunkojen yli. Riista Josia kiinnostaa selvästi ja se on hienoa. Yhdellä metsälenkillä Josi tutki tarkkaan pieneltä alalta maata ja sieltä lähtikin lehtokurppa lentoon. Teeren perään Josi juoksi ja teki laajaa sik-sak-tyyppistä hakua. Innolla odotamme siis ensi syksyä ja metsästystä Josin kanssa.
Viileimmissä keleissä on sekin hyvä puoli, että olemme voineet ottaa juustopalat treeneihin mukaan pelkäämättä niitten sulamista taskun pohjalle. Olikin ihan unohduksissa miten innolla Josi tekee asiat, kun tietää saavansa juustoa. Vähän liiankin innolla..

Edelleen olen erittäin iloinen siitä, että Josi viihtyy lähellä. Harvoin sohvalla tarvitsee ihan yksin olla; kyllä pian tolleripoika on hypännyt viereen ja yleensä vähintään pää on sylissä. Siinä hän sitten torkkuu tai katsoo kaverina telkkaria kunnes tulee liian kuuma ja päättää hypätä lattialle jalkoihin makaamaan.
Herätyskellon apurina tuo ipana on myös mitä mainioin; kellon soitua Josi yleensä aloittaa tuijotuksen (johon yleensä kyllä herää), nousee osittain sänkyyn ja "silittää" tassuilla tai nuolee naamasta unen rippeet pois. Kyllä tuollainen karvainen herätyskello on mitä mainioin!