Eilen olimme taasen agilityharkoissa. Viimeksihän mulla paloi pinna Josin täydelliseen malttamattomuuteen ja jo suunnittelin koko harrastuksen lopettamista. Lähetyksistä radalle ei tule kerrassaan mitään, koska tulisieluinen punaturkki ei pysy paikallaan. Arvelin, että kyseessä on täydellinen tottelemattomuus ohjaajaa kohtaan (ja sitähän se osin onkin). Nyt kokeiltiin siten, että yksi henkilö piti Josia paikallaan ja vahvistin "paikka"-komentoa. Josi tärisi innosta odottaen lupaa lähteä liikkeelle. Muutamia kertoja Josin ja esteen väliä kuljettuani ja herkkuja syötettyäni sanoen samalla "paikka" päästin Josin esteille.
Mikä vauhti! Pienen pientä ääntä pitäen tolleripoika syöksyi eteenpäin minun yrittäen pysyä samassa tahdissa ohjaten samalla oikeille esteille. Siis kyseessä taitaakin olla aivan mahdoton into ja tahto päästä esteille, eikä paikalla olo tahdo siksi onnistua mitenkään. Siis sitä malttia vaan treenaamaan, kyllä se siitä sit..
Oman suorituksen jälkeen pitää saada koira takaisin luo ja hallintaan, koska haahuilu esteiden välillä vie vaan arvokasta harjoitusaikaa itseltä sekä muilta. Emme siis lopetakkaan harrastusta, josta Josi silminnähden tykkää aivan valtavasti. Ilmeisesti malttiharjoituksia tarvitsen myös mie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti