Siipeilyä

Noutotreenejä ollaan jatkettu sekä variksilla että dameilla. Tai ylösottamista tuo meidän puuhailu paremminkin on ollut. Eli edelleen koira hihnassa ja vaakku maassa, siitä sitten ohi ja aina Josi sen linnun suuhunsa ottaa. Damit ovat olleet mukana lenkillä, metsässä ja sisälläkin on niillä tehty noutoja. Palautuksissa on eniten (siis paljon) harjoiteltavaa vielä. Juuri sen takia emme ole vielä "vapaita noutoja" variksella teettäneet. Onneksi on ystävällisiä ihmisiä, joilta saa hyviä vinkkejä harjoitteluun. Itse niin helposti jämähtää samoja juttuja jauhamaan ja se ei vie eteenpäin kohti tavoitetta. Pari siipidamia on ollut käytössä myös. Pakastinta sulatettaessa löytyi vielä seitsemän siipeä, jotka majailevat tällä hetkellä saunan lauteilla kuivumassa. Toivottavasti variksen muheva tuoksu ei jää saunaamme ikiajoiksi muistuttamaan noutotreeneistä.

Vaikka lämmin kesä olikin ainakin ajoittain mukava niin kyllä nämä syksyn säät ovat aivan ihania. Ulkoilu on paljon miellyttävämpää sekä koiralle että itselle. Olemmekin liikkuneet paljon metsissä ja siitä Josi nauttii erityisen paljon. Tollerienergia purkautuu hurjilla juoksupyrähdyksillä ja kevyemmällä juoksulla sekä loikilla puunrunkojen yli. Riista Josia kiinnostaa selvästi ja se on hienoa. Yhdellä metsälenkillä Josi tutki tarkkaan pieneltä alalta maata ja sieltä lähtikin lehtokurppa lentoon. Teeren perään Josi juoksi ja teki laajaa sik-sak-tyyppistä hakua. Innolla odotamme siis ensi syksyä ja metsästystä Josin kanssa.
Viileimmissä keleissä on sekin hyvä puoli, että olemme voineet ottaa juustopalat treeneihin mukaan pelkäämättä niitten sulamista taskun pohjalle. Olikin ihan unohduksissa miten innolla Josi tekee asiat, kun tietää saavansa juustoa. Vähän liiankin innolla..

Edelleen olen erittäin iloinen siitä, että Josi viihtyy lähellä. Harvoin sohvalla tarvitsee ihan yksin olla; kyllä pian tolleripoika on hypännyt viereen ja yleensä vähintään pää on sylissä. Siinä hän sitten torkkuu tai katsoo kaverina telkkaria kunnes tulee liian kuuma ja päättää hypätä lattialle jalkoihin makaamaan.
Herätyskellon apurina tuo ipana on myös mitä mainioin; kellon soitua Josi yleensä aloittaa tuijotuksen (johon yleensä kyllä herää), nousee osittain sänkyyn ja "silittää" tassuilla tai nuolee naamasta unen rippeet pois. Kyllä tuollainen karvainen herätyskello on mitä mainioin!