Josin saattaa nähdä nykyisellään lenkillä varustettuna kuonopannalla. Vetäminen alkoi olla sitä luokkaa, että talveksi ei olisi tarvinnut hankkia kuin pulkka tai ahkio. Emme kuitenkaan halua Josista rekikoiraa, joten..
Kokeilimme kaikki mahdolliset keinot millä vetämisen saisi loppumaan. Ei auttanut "stop and go"-tyyli eikä suunnan vaihdos. Monet kerrat käveltiin parin sadan metrin matkaa kymmeniä minuutteja - tuloksetta. Pysähtyessä Josi Jooseppinen peruutti melko tyylipuhtaasti sivulle ja kun matka jatkui, jatkui myös tarmokas neliveto. Ei hyvä. Viikon päivät tämä uusi tuttavuus on ollut käytössä ja meno on rauhoittunut kummasti. Josilla vaan tuntuu aina olevan niin kamalan kova kiire jonnekkin. Harmittavasti talouden ainoa polkupyörä varastettiin kesällä, joten pyörälenkkejäkään emme pääse kokeilemaan. Eikä oma juoksukunto riitä kummoisiin juoksulenkkeihin.
Josi pääsi kesätauon jälkeen P-K:n noutajien järjestämään kenttätreeniin hieman tokoilemaan. Perustottis on kyseessä. Hienosti Josi kentällä toimii, ohituksissa ei mitään ongelmaa eikä rähinää toisille koirille tule. Malttamattomuutta esiintyy kyllä sielläkin. Kerran poitsu malttoi jäädä paikalleen istumaan, kun ohjaaja (Hanski) meni kauemmas. Toisella kerralla takapuoli vaan hipaisi maata eli oli vissiin Josin mielestä istumista. Aaarghhh.. Jostain kun löytyisi se maltti, ostaisin vaikka :-) Lupaa tulla syömään alati nälkäinen tolleri kyllä malttaa odottaa vaikka miten kauan, mutta moni muu asia kuuluu ehdottomasti malttamattomuuden piiriin. Neuvoja otetaan mielellään vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti