Ihan on ollut paitsiossa kirjoittelu tänne blogiin. Ihan hiljaiseloa emme ole eläneet kuitenkaan.
Tänä kesänä ollaan uitu, treenattu jopa noutoja vaakuilla ja kanilla, uitu vähän lisää, nautiskeltu mökillä olosta ja tietysti mejäilty. Viimeksi kun oltiin mökillä, Josi oli melkoisen ihana (ainahan se on) ku oltiin nukkumaan menossa. Mie ja Hanski oltiin sängyssä selällään ja Jooseppi tuli väliin ja selällään makasi myös. Sitten koiruli käänsi päätään, lipaisi kielellään Hanskia poskesta, käänsi päätään minuun päin ja lipaisi myös minun poskeani. Josi antoi meille molemmille iltasuukot!! Melkoisen suloista. Jonkun aikaa koira oli sängyssä mutta siirtyi viileämpään lattialle. Mökillä onkin hauskaa syödä voikukkia, käydä lammessa viilentymässä ja kaivaa ikiomaa kuoppaa viilentymistä varten. Valokuvia tulossa myöhemmin..
Viikonloppuna oli Juuassa mejäkoe, jonka koetoimitsijana toimin. Kyllä siinä on monta ja monta asiaa muistettavana ja hoidettavana ennenkuin koe on kunnialla ohitse. Hyvinhän se meni, vaikka aina tulee odottamattomia asioita eteen. Tälläkertaa mm majan jääkaappi oli enemmänkin lämpökaappi. Kukaan ei sairastunut, joten homma ok.
Josin jäljestys oli tutunomaista. Jälkitarkkuuus hienoa, kulmat tarkasti ja makauksia ei merkattu just ollenkaan. Kyllä tuohon pitää puuttua, vaikka treenattu niitä onkin kesän aikana. Tuomari ja opas kävelivät kyllä ihan selän takana koko jäljen ajan etten uskonut vauhdin olevan liian kova. Melkoisen mukavaa vauhtia kuitenkin mentiin, kun katoin kellosta että puolisen tuntia meni jäljellä aikaa. Kysyinkin tuomarilta asiaa ja vauhti oli ok, aikaa meni kuulema 26min!! Melko helppokulkuinen maasto vaikka moton jäljet ja risukot tuottivat välillä vaivaa ainakin minulle; liina takertui oksiin pysäyttäen koiran etenemisen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuloksena VOI1 45p. Hienoa taas kerran Josilta. Kun ne makaukset tulisi vielä merkattua, pisteitä tulisi lisää.. Huh!
Kaksi ilmoittautumista mejäkokeisiin oon laittanu vielä tälle vuodelle. Tollerimejä on tietysti haaveissa, onhan siellä aina niin hieno tunnelma ja tutut tolleristit sekä mahtavat koirat. PM on sellainen mihin mielellään osallistutaan myös. Pikkusiskon häät jälkientekopäivänä aiheuttaa erikoisjärjestelyjä jäljentekoon mutta asia pitäs olla järjestyksessä. Jos nyt mahdutaan mukaan, luulisin että kyllä.
Sittempä alkaakin metsästyskausi, saas nähdä mitä se tuo tullessaan. Mukavaa elämää maailman hassuimman ja rakkaimman koiran kanssa tiedossa jokatapauksessa.