Voi voi - osa 3

(Osat 1 ja 2 löytyvät kesältä 2011)

Mejäkokeet Kuhmossa, vaihteeksi keväällä. Tai alkukesähän nyt ainakin lämpötilojen puolesta on.
Kauden eka mejästartti siis. Jo laukauksensietotestissä tuli hieman liian jännä tilanne, kun Josin jäljestysvaljaat antoivat periksi. Juuri ennen testiä juttelin Hanskille, että voisi uudet valjaat ostaa. No eipä kovin kummoista vetäisyä tarvittu ja naps..

Metallilenkki pysyi kyllä ehjänä mutta muuten nää on mennyttä kalua. Sain liinan kiinni valjaisiin ja ampuminenkin suoritettua. J ei hätkähdä pauketta joten jäljelle päästiin.
Onneksi tuo ei sattunut jäljellä. Sitten oltais oltu "hukassa". Onneks meillä oli toiset valjaat mukana ja lainaankin olis saatu. Huh. Eka hiki tuli siinä.
Meidän tuomariryhmässä oli vain voittajaluokan koiria, joten päästiin jäljelle jo yhdentoista aikoihin.
J nuuhki alkumakauksen hyvin, katteli ympärilleen ihmetellen mutta lähti reippaasti jäljelle. Liina suorana mentiin pari ekaa osuutta. Katko vaikutti olevan ekalla kulmalla ja siitä Jooseppi suoriutui ihan kivasti. Ihan en ollu perillä miten se meni mutta koeselostuksesta (löytyy tuolta sivupalkista) ilmeni, että se katko meni hyvin. Makaukset taas J käveli yli tai ohi ihan vierestä eikä mitään aikomustakaan pysähtyä niille. Arghhh.. Treenin paikka siis. Kolmannella osuudella vauhti hiljeni, ihan normaalia. Neljännen osuuden alkupuolella meinasi tulla stoppi koko jäljestykseen. Josi alkoi nuuhkia varpuja ja oksia jotenkin jännittyneen oloisesti. Ihan pysähdyksissä oli koira jonkun aikaa. Kuiskasin oppaallekkin, että tähänkö tämä nyt loppuikin. J pyöri hämmentyneen ja aran oloisena, nosti koipeaankin ja kusaisi. Ikinä en ennen moista käytöstä ole nähnyt. Tuomarin johdolla katselimme maata muttemme mitään jälkiä nähneet siinä. Josi päätti kuitenkin varovaisesti jatkaa matkaa ja niinpä päästiin etenemään. Mie en ollenkaan huomannu kaatoa ennenku tuomari pysäytti miut. Josi nuuhkaisi sorkkaa kulkiessaan sen yli ja ei ollut minkäänlaista aikomustakaan pysähtyä siihen. Voi ei taas. No minkäpä sille sitten mahtoi. Vaan kylläpä harmitti.
Jäljentekijät olivat kuulleet jälkeä tehdessään neljännen osuuden loppupuolella metsästä ryskettä ja ajatelleet siellä olevan hirven. Jälkeä purkaessa paikka oli käyty katsomassa ja siellähän olikin ollut karhun jäljet!!
Eli karhuko se oli jäljellä käynyt ja Josia se pelotti? Senkö takia sorkka ei kiinnostanut vaan piti päästä äkkiä metsästä pois? Iso plussa koiralle siitä, että jatkoi jäljen loppuun pelottavasta hajusta huolimatta. Ja superplussat jälkitarkasta jäljestämisestä. Nyt vaan makauksia ja sorkkaa treenaamaan!
Meidän tekemälle jäljelle (oli ihan lähellä Josin jälkeä) oli yön aikana tullut kuulema yks makaus lisää. Joku oli kuopaissu uuden makauksen sinne. Eiköhän lie ollu sama tyyppi, joka oli J.n jäljellä käyny? Nicke-tolleri ei välittänyt siitä hajusta vaan luotettavaan tapaansa tuli sorkalle saaden VOI1 - tuloksen.
Josi sai kokeesta siis VOI 0  39p.

Tänään meillä olikin sitten metsässä mukana sorkka, josta Josi oli hyvin kiinnostunut. Se oli suorastaan ihana. Kotiin autolta kävellessä J kulki sivuttain miun edessä, kun piti sorkkapussia tuijottaa ;) Tästä jatkamme kohti seuraavia treenejä ja mejäkoetta, joka onkin parin viikon päästä. Voi sorkka sentään..