Verta, hikeä ja vähän..

Helteinen viikonloppu takana meidän omissa mejäkokeissa. Mie touhusin vastaavana koetoimitsijana, joten järjesteltävää ja jännitettävää riitti ihan kokeen loppuun asti. Uudet maastot toivat oman haasteensa kokeen järjestelyihin. Lopulta kaikki taisi järjestyä ihan ok. Koko viikonlopun lämpötila pyöri +25 asteessa, joten kenellekkään ei tullut kylmä.
Josi sai Minnalta edellisen kokeen hienosta tuloksesta palkinnoksi mahtavan hienon kurkun!!

Meidän sunnuntain jälki oli päivän viimeinen ja kello oli reilusti yli kolmen kun päästiin jäljelle. Käytin Josin jäljen lähellä olevassa pienessä lammessa uimassa mutta valitettavan nopeasti tuo koira oli jo aivan kuiva. 

Kun tuo iso härveli lähestyi ja ajoi ohitsemme, hirvitti hieman. Nimittäin se, etteihän se vaan tule töihin johonkin ihan lähelle. Josin jälki oli kuvasta vasemmalla.. Jättäkää meille metsiä, että voimme jäljestää!!!

Edellinen jälki lähtee ja J katselee kiinnostuneena.

Näinkin rennosti voidaan olla ennen töihin menoa. Josi jaksoi odotella hienosti ja äänettömästi. 

Tämä jälki oli Josin ja minun 20. yhteinen startti!! Josi oli tapansa mukaan innokkaasti lähdössä hommiin ja minua jännitti taas, vaikka luulisi jo sen laantuneen muutaman jäljen jälkeen. 

Alkumakaus tutkittiin hyvin ja siitä sitten liikkeelle.

Josin jäljestys oli jälkitarkkaa. Tuon työskentelyä on ilo seurata. Välillä kirsu otti turbon käyttöön eli aivan selkeä (jopa röhkivä)ääni kuului, kun mahtava jälkikoira veti hajua sisäänsä. Eka makaus mentiin yli. Katko oli ekalla kulmalla ja sen J suoritti muutamin lenkein. Lopulta taisi mennä jäljentekijöiden jälkiä ja siitä toiselle osuudelle. Toinen ja kolmas makaus merkattiin hyvin, kulmat menivät todella tarkasti. Vaikka itse en kulmien paikkaa tiennyt niin Josin perässä kulkien ne tulivat kyllä minullekkin selviksi. Neljännen makauksen J meni ihan vierestä ohi. Vaikka sää oli todella kuuma, Jooseppi ei pysähtynyt juomaan ojista eikä vilvoittelemaan. Tuomarikin sanoi, että jännä koira kun ei juo. No Josilla oli homma kesken.. Kaato oli mäen päällä (siellä tuuli mukavan vilvoittavasti) mutta J meni siitä ohi!!!! Mie en huomannut sorkkaa ollenkaan mutta voi niitä miun ajatuksia, kun huomasin krepit edessäni!! Tie näkyi mäennyppylän alla! Mie kysyin tuomarilta, että saanko kehoittaa koiraa. En ollut kuullutkaan, että tuomari oli jo niin sanonut. Mutta Josi vaan istui ja ihmetteli. Olin jo lähdössä tielle, kun meille tuli käsky palata jäljen loppuun. Siellä olikin vähän kulkematonta osuutta ja kun osoitin Josille jäljen, sorkka olikin ehkä viiden metrin päässä!!!! Siihen Josi sitten meni ja pysähtyi hetkeksi. Miun pienessä päässä ajatukset olivat melkoisen mustia mutta olin kuitenkin iloinen Josin hienosta jäljestyksestä ja kehuin koiraa. Ja samalla harmitti niin vietävästi, että piti hammasta purra tosissaan ja räpsytellä silmiä. Hikihän se vaan kirveltää.. Pitihän siinä sitten nieleskellä oma aika ja sulatella tätä jo niin tutuksi käynyttä tilannetta. Jälki menee hienosti mutta se sorkka. Luulis minun jo tottuneen tähän mutta joka kerta tuntuu vaan pahemmalta. Pysyypähän jännitys varmasti ihan loppuun asti.

Majalle päästyämme Josi pääsi heti lampeen uimaan ja sen jälkeen menin syömään sekä ihmettelemään tilannetta. Mie odotin tulokseksi nollaa mutta yllättäen tulos olikin VOI2 ja 34p.

Nyt vaan nenä kohti uusia haasteita ja sorkkasulkeisia. Kahden viikon päästä olis Virroilla tollerimejä. Toivon todella, (jos sinne päästään), että pysähdys sorkalle on varma, hallittu ja tarkka. 

Aamupalaksi J sai nimikkokurkun.