Paranee vanhetessaan?

Hymyä vaan. Kaikille!! Tässä illalla yhdeksän jälkeen palattiin Kuhmon Jauhovaarasta kokeesta. Mejä-sellaisesta. Ei me muuta taideta osata tai tiedetä muusta mitään. Jauhovaara on mulle aina minikesäloma vaikka tuskin monikaan lajia harrastamaton sitä lomaksi tulkitsisikaan. Paaaaljon tuttuja, joita näkee pelkästään siellä ja ne sunnuntain aivan hervottomat jutut.. Ihan vähän (vähän on aika mieto ilmaisu) väsyneet kokeeseen osallistujat kun iskevät tooodella viisaat päänsä yhteen, ei voi tulla kuin ihan älyttömiä sisäpiirin juttuja.. Ehkäpä tämä "mejätervehdys" jää elämän - who knows.

Elikkäs lauantaina ajeltiin Jauhovaaraan, tehtiin jälki ja sit syömään :D  Eihän se jälki menny niinku kartalla (ja Strömsössä) mut onneks osataan soveltaa ja saatiin sit ihan laillinen jälki ilman isompia korjauksia. Kompassi menee vaihtoon, se on ainakin selvää tässä vaiheessa. Ja sit myö unohettiin ottaa majalta loppulappu mut osashan tuon viedä myöhemminkin. Ei ollu eka jälki mitä ikinä tehtiin mut ensimmäisen kerran tuo lappu jäi mukaan ottamatta. Veri ja sieni oli sentään mukana ;)  Olenkin kertonut aloittelijoille, että aina oppii jotain. Meilläkin oli laskujeni mukaan 13 yhdessä tehty jälki. Ja todellakin aina ollaan opittu jotain.

Mutta siihen Joosepin jäljestykseen.. Mie heitin vienon ajatustoivehippusen, että saataisi tuomariksi Martti (koska J on aina työskennellyt sillon tosi hienosti paitsi ihan ekalla jäljellä ikinä) ja oppaaksi Tarjan, jonka tekemältä jäljeltä J olisi saanut mahtavan ykköstuloksen pari vuotta sitten (ellei olisi mennyt sorkan yli). Tähdet olivat jotenkin miun toiveiden mukaiset ja näinhän etukäteis"toiveeni" toteutui.
Jälki vielä sattui aamun ensimmäiseksi tuomariryhmässämme eli myöhän olitiin jälellä jo heti yhdeksän jälkeen. Voisin hyvin nukkuu päikkärit jäljen jälkeen.. Ja minuu jännitti taas kerran ihan kamalasti!! Luulin jo päässeeni jännityksestä mut eipä näin käynytktään. Ilma oli aamulla hieman sateinen lämpötilan ollessa noin 12. Ei todellakaan ollut lämmin. Mulla oli sormet ihan jäässä!
Josi lähti jäljelle innokkaasti; ääntä riitti ja häntä antoi vauhtia. Eli tämä ennen alkumakausta! Mitäs meneevät tuomari ja opas ennen häntä! Hyvin alkoi; J merkkasi alkumakauksen. Siitä sitten edettiin melkoisen rankkaa jälkeä eteenpäin. Kovin oli suota, oli märkääkin. Välillä mietin, että moneskos kulma tuo oli ja oliko se sittenkään kulma. Ei se niin helppoa aina ole tietää missä mennään - vaikka niinhän sitä etukäteen kuvittelee. Maailman parasta tänään oli (taas kerran), kun Jooseppi pysähtyi sorkalle. Voi helpotus. Eikä ollut yhtään kylmä. Kaamee hiki ja jalat ei tahtonut enää totella yhtään. Kamalia nuo suot.
Itse en kaikkia makauksia ehtinyt huomata, kun piti yrittää pysyä pystyssä hankalahkolla jäljellä. Arvelin pisteiden olevan huomattavasti alhaisemmat kuin mitä ne lopulta olivat. Sieltähän ne sitten tulivat: VOI1 ja 48p. Voi tavaton!! Kyllä Jii on taitava. Ja mitäs muuta meillä olikaan kaadolla palkkiona kuin kurkkua ja Cesaria. Nyt kello on sen verran yli puolen yön eli Tollereiden mejämestaruuskokeen ilmoittautumisaika on alkanut ja voin laittaa taas yhden ilmon menemään. Pitäkää peukkuja sinnekkin; me treenataan makauksia ja sorkkaa aina vaan.