Ja kyllähän mie sen jäljen sit vedin. Kulmia vasemmalle, verettömiä pätkiä ja makauksia. Josi edelleen rengastaa oikeelta mutta kyllä se jälki löytyy. Makauksia merkkaili, ekalla kääntyi pyytämään kurkkua!! Vai kehujako lie kaivannut. Mut nyt perehdymme vain ja ainoastaan makauksiin ja sorkkaan, kyllä Jii osaa jäljestää. Ja tykkää siitä ilmiselvästi. Niin ja kyllä sorkkakin kiinnosti, joten siinä vaiheessa kaivoin kurkut taskusta. Nam - kurkkua! :D :D
Toinen treeni tulikin heti perään, kun oltiin sovittu hieman damien viskelyä kaverin kanssa. Vaihdettiin vaan hieman maisemaa, että saatiin paremmat näkymät koiriin. Josin ongelma on ollut damin kaivaminen palauttaessa. Joku sijaistoiminto tuo on. Kun vaan tietäisi mikä. Vauhdilla J lähtee noutamaan ja ottaa damin suuhunsa, lähtee palauttamaan ja.. Nyt mie lähdin juoksemaan pois päin, kun Josi alkoi tulla kohti. Koiran ollessa aivan lähellä heittäydyin selälleni maahan. Hahaa - pari kertaa dami tuli ihan syliin. Jipsutin kanssa ei mikään onnistu, jos tehdään liian vakavasti tai tosissaan. Leikkimieltä pitää olla ja varmaankin tuo oli ihan hauskaa, kun mamma makasi mäntykankaalla ketarat ojossa selällään. Minua ainakin nauratti ja J oli tyytyväisen näköinen. Tätä jatketaan.. Kiitokset Minnalle, mukavaa oli.
Joensuun seudun tollerit järjestävät pari tutustumiskertaa tokoon ja tietysti mie Joosepin sinne ilmoitin kaveriksi minulle. Varmasti saadaan sieltäkin uusia vinkkejä vaikkapa mihin.
Elokuun näyttelyyn meinasin tuon ötökän ilmoittaa. Meinasin mutten ilmoittanut. Jo kolmatta kuukautta jatkunut karvanlähtö ja etenkin nyt tuon pohjavillan pudotus sai minut toisiin aatoksiin. Kyllähän tuolla on karvaa mitä pudottaa muttei näytä miun silmään kovin kivalta. Katsotaan seuraavaa lähistöllä olevaa näytelmää myöhemmin syksyllä. Kivahan tuo olisi noin kerran vuoteen kuulla mitä mieltä tuomari on tuosta maailman ihanimmasta suklaasilmästä, jolla on maailman ihanimmat punaiset silmäripset. Että onko vaikka miehistynyt - tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti